Toka reissupostaus Seattlesta

Jatkan nyt näitä matkapostauksia, vaikka musa on yleensä pääpainona. Vähän venyneitä innostuksiahan nämä suurimmaksi osaksi ovat, kun en esim. noita RAW-tyyppisiä kuvatiedostoja koneella saa täällä. Kirjoittelen reissun päätyttyä yhteenvedon alueesta, jos ei jaksa näitä pitkiä seurata..

Ihmeteltiin kaverin kanssa, ja ihmetellään edelleen, yhtä asiaa aika valtoimenaan, kun ollaan esimerkiksi paljon kampuksella pyöritty: miten ihmeessä ja miksi suomalaisuus vaikuttaa hiton positiiviselta kaikkien kohtaamiemme eri kulttuurien ihmisten reaktioissa? Eiks me ollakaan niin dyyssejä kuin me ollaan luultu? Sarkasmin luulisin kyllä havainnoivani, sen kansainvälisen rajankin ylittävän. Oh well.

U Dubin, eli University of Washingtonin kampusalue on kyllä aivan uskomaton. Se huokuu pikkukaupunkia, yhteisöllisyyttä ja, mikä parasta, autot ovat suurimmaksi osaksi poissa. Keskusaukion vistat ovat mm. tulivuori Rainieria kohti yhteen suuntaan sekä Olympiavuoria kohti toiseen suuntaan. W-T-F.

Yliopistoon kulminoituu valtavasti Seattlen alueen viehätystä. Siitä kertonee jo sekin, että UW Huskies, yliopistojenkkipallon joukkue, on kaupungin suosituin. Kerta toisensa jälkeen yli 70 000 katsojaa vetävä kotistadion (kyllä, yliopiston joukkueella on oma stadion) sekä kaupungilla lähes kaikilla nähtävät joukkueen värit viestittävät, etteivät Seattlen NFL- ja baseballjoukkueet (Seahawks ja Mariners) tahi edes soccertiimi Sounders vedä vertoja Huskiesille. Wow. Bowwow.

Kyseessä ei tietenkään ole all fun and games -tyyppinen, mm. American Pie -leffojen arkkityyppistämä kampus ja opiskeijayhteisö, vaan työmoraali on kova. Jo siksi, että koulutöitä on enemmän ja niitä valvotaan tarkemmin. Suomalaisissakin yliopistoissa voisi ammentaa täältä. Eikä kurssien luentoja noin vain uskalla skipata samalla tavalla kuin Euroopassa. Toisaalta, UW on hyvämaineinen ja arvostettu yliopisto, joten sekin selittänee opiskelijoiden työmäärää ja -moraalia. Ja täytyy tietysti huomauttaa, että sitten kun sen aika on, puhkeaa juhliminen ylitsevuotavasti esille fratboy ja sorority -meiningeissä. Varmasti juuri siksi että opiskellessa duunia pitää painaa.

Yliopistolla on yksi aika kliffa juttu vielä - ja ei, se ei ole undergrad -kirjaston alakerrassa sijaitsevat Subwayt ym - vaan Husky-card, jossa yhdistyvät maksu-, bussi-, opiskelija- ja kirjastokortin ominaisuudet. Kaveri on ladannut sinne rahaa, maksanut julkisen liikenteen kuukausimaksun ja aktivoinut sen käyttöönsä, jolloin sillä voi maksaa kampuksella ja painaa julkisilla.

Ihmisryhmien rakenteellista köyhyyttä ja syrjintää täytyy silti ihmetellä. Ehkä osittain naivistikin. 5% alueen väestöstä on afroamerikkalaista alkuperää, mutta kaduilla suhdeluku on negatiivisesti vääristynyt, jos katsoo vastaan tallustelevia aineissaolevia kulkureita.

                                                             (Kuva täältä)

Tänään piipahdetaan downtownin puolella, ainakin Piken kalamarketilla tsekkaamassa kun jengi viskoo kalaa, kirjaimellisesti. Kumma kyllä, Seattlella on niin paljon annettavaa kaupunginosien puolesta, että keskustaa on ihmetelty suurilta osin vain läpikulkumatkoilla. Sekin muuttunee lähipäivinä.