SEATTLE, osa III: tekstiä ja kuvia

Suomen TOP 3 matkan jälkeen:

1. Tuplaikkunat
2. Suihku (veden paine ja lämpö)
3. Voileivät

Seattlesta päällimmäisinä mieleen jäivät kampus ja luonto. En ole päässyt vieläkään yli mahtavasta salmesta, järvistä, vuorista ja kaikesta siitä vehreydestä, joka tekee Washingtonin osavaltiosta "Evergreen Staten". (Toim. huom. Idahon vastaava slogan on "Famous Potatoes"). Loppujen lopuksi Seattle on tasan varmasti aliarvostettu helmi Tyynenmeren kupeessa, joskaan sen katsastamiseen ei mene ihan niin kauan kuin saattaisi odottaa. Tosin pidemmat päiväretket esimerkiksi luonnonpuistoihin tms jäivät tekemättä. Matkaa suunnittelevalla suosittelisin kuitenkin Seattlen yhdistämista johonkin toiseen kaupunkiin ja matka-ajan lisäämistä muutamalla päivällä. Esimerkiksi muutaman sadan kilsan päässä sijaitsevan Portlandin sales tax on pyöreä nolla, joten ostoksilla voi käydä vähän huolettomammin. Toisaalta rajanaapurin isovelikaupunki Vancouver on yksi niitä kaupunkeja joissa vain pitää käydä.

                                  (Alempi näkymä majapaikan ikkunasta)

Minun matkani suurimpia anteja oli se, että koin kaupungin hieman eri tavalla kuin muut - sen osien kautta. Downtownissa aikaa meni lopulta aika vähän. Illat menivät kävelystä toipuessa, mm. South Parkin klassikkojaksojen ja Colbert Reportin parissa. Jenkeissä kun menette käymään, kova sana on myös ns. Meksiko-Cola ja Meksiko-Pepsi. Nämä ovat normaalia limppaa herkumpia, Meksikon reseptillä tehtyjä versioita jenkkikolista. Aivan huikeita.

(Keski: High Divessa olis soittanut, ihan kotikulmilla Fremontin kaupunginosassa, Hotels josta mainitsin aiemmin)

Portlandistakin on mainittava muutama sana, sillä sielläkin piipahdettiin. Oregonissa, eli naapuriosavaltiossa, sijaitseva Portland on melkein yhtä iso kuin Seattle, mutta pikakatsauksella vaikutti siistemmältä kuin Seattle. Tosin Seattlen sijainnin ambienssiin se ei kykene, mutta kaupunkisuunnittelultaan viehättävämpi ja siistimpi. Sain myös tietää, että Portland on nykyään TODELLA hip ja pop. Tai ollut tietysti vähän aina, mutta nykyään Williamsburgistakin muutetaan Portlandiin. Eli perus h*****-kansaa. Ja kyllä se näkyi katukuvassa.

(Ylimmässä Portlandin viilein kahvila Heart; tietysti suomalaisen omistama. Keski: viilein diner Doug Fir. Alin: pirun hyvä levykauppa Portlandissa, Millennium Records)

Portlandilaisen Matthew'n kanssa jutellessa todettiin, että hipster-sana on jo halventava termi, minkä vuoksi emme suostuneet sitä käyttämään. Matthew oli sattumalta seurueessamme ja myös englannin opettaja, joten meillä riitti jutusteltavaa, kun tämä kertoi heidän lukeneen lukemattomia artikkeleita Suomen koulutusjärjestelmästä. Koitin toppuutella mutta myös kehua kollegoja.

Noh, koko matkaa en kuitenkaan pysty tänne tallettamaan, joten taidan antaa kuvien puhua puolestaan. Ja palaan tietysti normipostausten pariin jahka saan nämä pois alta. Matkan musiikkianti jäi ehkä kehnommaksi kuin odotin, mutta mukaan lähti silti ennen kokoelmiin kuulumattomat Blood Bank EP Bon Iveriltä sekä Memoryhousen Yearsin uusi julkaisu. Kummatkin varmasti kotiinkantamisen arvoisia.

                             (Kuulu keikkapaikka Neumos Ballardin kaupunginosassa)

                                          (Bongaa tulivuori!)

                                                  (EasyStreet Records!)