Mun mieleen Coldplay on äärimmäisen kiinnostava ilmiö: jos se ei kiinnosta ns. piireissä (Laurin termin mukaan ns. indierunkkareita), se on kiintoisaa - jos taas bändi onkin yllättäen mielenkiinnon kohteena, herää uteliaisuus siitäkin. Oon tietysti pohdiskellut Coldplayn ja etenkin Chris Martinin kohtaloa ennenkin, joten miksi taas postaus samasta aiheesta, kysyy närkästynyt lukija.
Musiikkisivusto Pitchforkin levyarvostelu uutukais-Coldplaystä, eli Mylo Xylotosta, puhutteli onnistuneesti, mikä taasen kirvoitti omia reaktioitaan. Toisaalta myös, sekin Pitchforkissa ollut, Chris Martinin haastattelu tulisi monen heittaajan lukea, haterzz 'gon hate. Haastattelu antaakin Martinista kuvan lähinnä vilpittömästi innostuvana lauluseppona, joka kulkee maailmassa päivänkakkarat ja auringonpaiste seuranaan ja jota kyynikot rakastavat inhota.
(Siinä se taas hymyilee. Varmaan aikoo pelastaa maailman. Kuva täältä)
Eräässä seurueessa levyjä hifistellessä huomasin pyyteleväni jälleen varovasti anteeksi Mylo Xyloton hankintaa, joka on nimestään huolimatta viipynyt ihan kiitettävästi levysoittimessa. Vaikkei se kenties yhtä mieluisa 'uudistuminen' ollutkaan kuin Viva La Vida, ei se ansioton levy ole.
Kaksi lausetta määrittävät - ainakin minulle - Coldplayn ilmiönä ja bändinä vastedes kristallin kirkkaasti. Toinen löytyy arvostelusta ja toinen haastattelusta.
"Mylo Xyloto finds Coldplay successfully continuing to explore the tension of wanting to be one of the best bands in the world and having to settle for being one of the biggest." - Ian Cohen
"The way we differ from Radiohead -- who are unquestionably brilliant -- is that, at the end of the day, I'm still a slave to catchy songs." - Chris Martin
Mulla on myös pari omaa mietettä Mylo Xylotoon ja Chris Martiniin liittyen:
a) levyn nimi vaikuttaa erikoiselta, jopa vastenmieliseltä, kunnes tajuaa että levyllä on kappale, jonka nimi on Every Teardrop Is a Waterfall
b) Princess of China tuntuu enemmän Rihannan kappaleelta jolla Martin feattaa, eikä toisin päin. Se onkin huikean vangitse kappale levyllä.
c) Kun Martin (ja ne muut bändin pojat) päättivät, että "nyt tehdään kappale nimeltä Every teardrop....", tuntuu tilanne samalta kuin jos punaisten housujensa vuoksi kiusattu koululainen tulisi seuraavana päivänä kouluun fuchsian värisissä housuissa. Ja niin se pitää mennäkin - mitäs sitä muista välittämään.
d) Luulen et Freud käskis mun huolestua, koska kirjoitin tähän postaukseen alunperin kaksi kertaa, vahingossa, CHRIST Martin. Huoh.
Hyvää pohdiskelua! Oma kokemus Coldplaysta tiivistettynä: pelkkää vihaa alusta asti, kunnes menin mielenkiinnosta katsoon keikkaa pari vuotta sitten. Oli niin hyvä että itketti, ja sanojen syönti harmitti suunnattomasti, koska niin kovaan ääneen olin bändin maailman paskimmaksi tituleerannut. Välillä jotkut ratkaisut puskevat edelleen oksennusrefleksiä, mutta yritän silloin muistaa että on Coldplaylla hyvätkin hetkensä. Uutta levyä en oo kylläkään pystynyt vielä kuunteleen Paradisea pidemmälle. Pakko vaihtaa bändiä heti siinä ekassa päröööpärööpärödais-kohdassa, koska tiedän että jos sen kokonaan kuuntelen, en saa sitä päiviin pois päästäni.
VastaaPoistaPs. En oo Freud, mutta huolissani oon silti Christ Martinista.
Kiitos!
VastaaPoistaOnhan toi sun keikkakokemus kuitenkin hyvä juttu, koska olishan tossa sekin vaihtoehto ollu että et olis syöny sanojas vaan pitäytynyt itsepäisesti sanojes takana..Oot oikeessa, et jotkin bändin ratkaisut ovat vaikeasti perusteltavissa itselle; edelleen palaan noihin kappaleiden nimiin, nimittäin en mä ainakaan halunnu aluks olla missään tekemisissä Every teardrop... kappaleen kanssa. Voi Chris :)
Para-diissi ja muut uuden levyn kappaleet saattaa kyllä aueta jos annat mahiksen. Mut myönnän kans et se vaan ei lähde päästä pois sinne päästyään :D Tuntuu myös et on aika vaikea muistaa mistä Coldplaykin on aloittanut, mutta niin on monen muunkin bändin levyjen kohdalla.
Älä oo huolissas - nyt täytyy toivoo et toi profetia toteutuu jotenkin vaan, niin sit mun ei tarvi huolehtia omasta psyykestä :D
"...nimittäin en mä ainakaan halunnu aluks olla missään tekemisissä Every teardrop... kappaleen kanssa."
VastaaPoistaAi et vai? ;) Kröhöm. www.lily.fi/juttu/coldplay-every-teardrop-waterfall
No joo. Mahtavaa, että uskalsit pistää pääsi vadille tällä postauksella. Sussa asuu pieni fanipoika, I know it. <3
Christ Martin = huutonaurut
Coldplayn haukkuminen on kaupallista. Uusi levyhän on parasta mainstream-kitaramusiikkia aikoihin. Mitä ihmiset oikeasti odotti Coldplayltä? Levyn matsku on tosi hyvin tuotettua, täynnä hyviä melodioita ja Martinia on kyllä laulajana paha päihittää. En nyt sanoisi, että levy on vuoden suosikkilevyjäni, mutta kaikkialta saa sen kuvan, että Mylo Xyloto olisi täyttä paskaa. Se on mainstreamia tumpelot :D
VastaaPoistaAnna: Hah, myönnän että lauseessa on ristiriitaa, tosin kävin kommentoimassa sulle siinä vaiheessa, kun olin kappaleen nimeä jo kauhistellut tovin ;) Ja edelleen toi sun kirjoitus on ihan huikee, thumbs up! Eikä mussa mitään pientä fanipoikaa asu, oon ihan iso fanipoika jo! :D Mut saa fanipoikakin joskus antaa risuja ruusujen ohessa.
VastaaPoistaMarko: Coldplayn haukkuminen sitä mainstreamiä on! :D Ite oon nähny tosta arvioita aika laidasta laitaan, ja antoihan just P4K parhaan arvosanan (7.0) mitä Coldplay-levy lienee kuuna päivänä saanut. Nyt vasta mielenkiintoista onkin odottaa mitä pojat keksivät jatkossa.
Kompit Markon kommenttiin! Mylo Xyloto on kekseliäintä ja hauskinta kitarapopia aikoihin ja Martinin sävellyskynä on iskussaan. Dissaajien ongelma taitaa olla se, että kun Coldplay aloitti nukkavierusta kitarapopista, niin muutos massiiviseksi stadionbändiksi on vain väärin. Harva kun tuntuu haluavan myöntää sitä, että Martin on viihdyttäjä eikä taiteilija. Viihteenähän Mylo Xyloto toimii täydellisesti.
VastaaPoistaJa mitä minuun ja termiin "indierunkkarit" tulee, niin thanks I guess? :D Ehkä olen sitten ollut vähän turhan kärkäs, jos tuo minuun yhdistetään.