Uskon puhuvani muidenkin puolesta, kun sanon, että me musabloggaritkin olemme ihmisiä. Inhimilliset asiat vaikuttavat blogimaailmassa ihan samalla tavalla kuin muuallakin. Nyt seuraa siis musabloggarin tunnustukset; syitä joiden vuoksi on ollut typerää jättää jonkin bändin/levyn kuuntelu kokonaan väliin.
Kaikista kohdista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta varsin monesta tunnistan itseni. Jonkinlainen typerä ylpeys ja toisaalta kateus saattavat joskus vaikuttaa, myönnettäköön. Toisaalta, kun jokin bändijoukko tai musiikkigenre ristitään vaikkapa witch houseksi tai tween waveksi, on genrenimen varjossa usein hankalaa, kun alkuperäinen innostus 'uusista tuulista' saa backlashin. Silti listan kahta viimeistä kohtaa edes minä en ole sieluni pimeimmässä kolkassa ajatellut.
1. "Bändin nimi kuulostaa tyhmältä".
2. Nimen perusteella bändi vaikuttaisi soittavan sellaista musiikkia josta en pidä.
3. "En kuuntele genreä x."
4. Kansi on typerä / kannen värit ovat luotaantyöntävät.
5. Liian ylistetty/hypetetty.
6. Liian dissattu/vähän hypetetty.
7. Suositus tuli 'väärältä' ihmiseltä.
8. En ehtinyt ensimmäisten joukossa bandwagoniin.
9. "Kaikki hyvä musiikki on jo tehty" / "Olen jo löytänyt lempibändini".
10. "Sehän on suomalainen bändi".
- - - - - - - - - - - - - -
Postauksen innoittajana toimi The War On Drugs, philadelphialainen indie rock / shoegaze -bändi, joka kuulostaa paikoin Dylanilta, paikoin Pomolta, mutta kuitenkin omalta huikealta itseltään. Omalla kohdallani, tiedostamatta, tämä bändi täytti useita kohtia listaltani, mikä sai kääntymään itseanalyysin puoleen. Yritän vastedes olla avoimempi, ettei muita warondrugseja pääse ohi. Mä meen nyt ostamaan Slave Ambientin. Moro!
Kaikki noista vaikuttaa meikäläiseen (paitsi 8. ja 9. kohtaa en tunnista / tunnusta). Uskon, että oikeus voittaa, eli suosittelijasta, hypetyksen määrästä ja luotaantyöntävyyksistä huolimatta hyvä musiikki lopulta iskee mut.
VastaaPoistaHah, en tiedä pitäiskö sanoa että 'hyvä et joku muukin tunnistaa noista itsensä' mut sanon sen kuitenkin :D
VastaaPoistaJa täytyyhän oikeuteen uskoa - tuntuis lohduttomalta et noiden(kin) syiden takia saattais sivuuttaa jotain upeeta!
Tunnistan melkeinpä noista kaikista kohdista itteni. Oon vähitellen yrittänyt karsia noita ikäviä piirteitä musta mitä tulee musiikkiin :D Liian monta bändiä oon löytänyt 'liian' myöhään kun bändiä on joko hypetetty liikaa tai sen bändin nimi kuulostaa joltain mistä en niinkään pidä :D no onneksi parempi myöhään kun ei milloinkaan!
VastaaPoistaHahaa, täälläkin suunnalla liian montaa kohtaa on tullut noudatettua käytännössä.. Vaikka yritänkin olla mahdollisimman ennakkoluuloton. Mutta kun kaikkeen ei vaan riitä aika, niin täytyy jotain rajoja vetää, typeriäkin. Ja genreistä mä en tykkää muutenkaan. Ne on niin häilyviä ja aiheuttaa vääriä käsityksiä.
VastaaPoistaThe War On Drugs kuuluu nelosen vastaisesti mulla niihin, joissa ensimmäisenä kiinnostuin kansitaiteesta! Joskus se, kun odottaa seuralaista keikalle ja on aikaa tuijotella levykauppojen ikkunoita itse putiikin ollessa kiinni, kannattaa.