Brittibändi Foalsin debyytti Antidotes taisi jäädä osaltaan paitsioon aika monelta musiikin suurkuluttajalta. Itsekin myöhässä bändin kelkkaan päässeenä ihmettelin, miten ja miksi en ollut kuullut bändistä aiemmin. Antidotes-levyyn jotensakin mieltyneenä otin uutiset Foalsin uudesta levystä vähintäänkin ilolla vastaan. Siksi myös aiemman materiaalin suurkulutus oli pakko palauttaa soittolistoihini. Tässä kenties tunnetuin renkutus, Cassius, Antidotes-levyltä:
3voor12 -sivuston tarjotessa tänään Total Life Forever -nimisen levyn ennakkokuunteluun, oli selvää, että tälle päivälle varattu kirjoitus siirtyisi hamaan tulevaisuuteen ja että tämä uutuus olisi katsastettava. Varsinainen julkaisupäivä levylle on vasta ensi viikolle.
Ensimmäiset ääninäytteet löivät ällikällä: ne eivät olleet kovinkaan paljon sitä, mitä oltiin totuttu kuulemaan. Bändi oli kuitenkin suhteellisen tuntematon itselleni, vaikka debyytistä pidinkin. Siten oli vaikea sanoa, oliko suunta odotettu, mutta mielenkiinnon se herätti melkeinpä parhaimmin ennakkoon julkaistuista kappaleista tänä vuonna.
Göteborgissa Svenska Grammofonin Studioilla levytetyltä albumilta julkaistiin ensimmäisenä Spanish Sahara, joka rakentuu mahtavasti loppua kohti hyödyntäen mainiosti 6,5-minuuttisen kestonsa kukkimalla täyteen loistoonsa.
Vertasi Total Life Foreveriä Antidotesiin tai ei, on suoritus erinomainen. Liekö tarttunut jotain Göteborgin hienon musaskenen meiningistä mukaan. Levy pysyy kasassa ennennäkemättömällä tavalla. Ensimmäisen, pidetyn levyn jälkeen harppaus onkin valtaisa, sillä Total Life Forever onnistuu takuuvarmasti monelta kantilta katsottuna miellyttämään niin fanit kuin kriitikotkin. Levy etenee itsevarmasti, muttei kuitenkaan rehentele hienouksillaan. Yht'äkkiä sitä vain huomaa kuuntelevansa erittäin laadukasta levyä.
Jo avausraita Blue Bloodista lähtien on selvää, että (virtuaalisissa) käsissä on häkellyttävän hyvä levy.
Seuraava kappale Miami toimii jopa tanssittajana. Toisena kappaleena virallisesti levyltä kuultu This Orient on myös varsin maukas kappale:
Total Life Forever pyörii hienosti shoegazehtavissa post-rock-maisemissa hyödyntäen silti elektronisia elementtejä sieltä täältä. Foalsin kakkoslevy on huikea suoritus. Se kiilaa sumeilematta ja ehkä vähän huomaamattakin vuoden parhaiden levyjen melkeinpä kärkiviisikkoon. Niin kovasta suorituksesta on kyse.
Harvinaisen selvää on myös, että paljon ylisanoja tänään saanut Total Life Forever on hyvin, hyvin tätä päivää. Nykybrittirockin saralla levyä on vaikea ylittää.
Mulla on semmonen teoria, että MGMT varasti Foalsin hypen. Tai eiks molempien debyytit julkastu kuitenkin aika samoihin aikoihin, ja varmasti aika samanlaista kuuntelijakuntaa niillä haalittiin?
VastaaPoistaHmm, en oo moista miettinytkään. Mun muistaakseni toi MGMT:n levy julkaistiin jonkin verran ennen.. Tai sellanen kuva mulla ainakin ois.
VastaaPoistaKerran ehdin kuuntelee levyn ja sellanen kutina on, että aika kova levy kyseessä. Antidotes ei kestäny ajan hammasta kovin hyvin. Saa nähdä miten tämän kanssa käy mutta selvää on ainakin, että bändi on menny eteenpäin ja mun mielestä ainakin oikeeseen suuntaan.
VastaaPoistaItse oon sitä mieltä, että parasta Foalsia oli Hummer ja muut ennen levyä tehdyt kappaleet. Tosin saattaa johtua livekeikkanostalgioista ja siitä tietystä löytämisen tunteesta, joka syntyy, kun löytää bändin, josta tietää tulevan jotain suurempaa kuin yhden levyn ihmeen.
VastaaPoistaJoku voisi väittää, että Briteissä Foals säilytti tietynlaisen underground-uskottavuuden pidempään MGMT-aallon ansiosta. Vasta Skins-housepartyjen ja festarikesän 2008 jälkeen "mainstreamaantui".
Mun mielestä pahin hypentappaja Foalsilla oli Vampire Weekend. Tai ainakin molemmat oli huomattavasti "rytmisempiä" kuin muut indie-bändit silloin ja Vampire Weekend breikkasi oikein kunnolla levynsä julkaisun jälkeen. Itse löysin Foalsin, kun joku sivusto heitti bändin nimen Battlesin kanssa samaan nippuun. MGMT:n ja Foalsin yhteyttä mä en ainakaan osaa löytää millään.
VastaaPoistaAntidotes on hemmetin hyvä levy edelleen, mutta Total Life Forever on kyllä täysin erilainen. Antidotes on levy, joka laittaa tanssimaan, mutta tämän kanssa on pakko syventyä kuuntelemaan, ettei äänimaailmasta vain missaa jotain olennaista. Tavallaan mulla tulee in Rainbows mieleen tästä, koska sekin pakotti syventymään itseensä. TTF vaatii aikaa, mutta kyllä tämä on vuoden top 10-levyjä helposti.
Näin Foalsin Blurin lämppärinä viime heinäkuussa ja muistikuvieni mukaan silloin vedetyt uudet biisit muistuttivat debyytistä paljon enemmän kuin lopputuotos. Eikös tämänkin levyn kohdalla vaihtunut tuottaja jossain vaiheessa?