Voi surku. Nyt koittaa sitten se hetki, kun pitää lopettaa listojen tekeminen. Vaikka hermojaraastavan vaikeaa, se on usein terapeuttista. Siitä saa myös yleensä aika hyvän kuvan musabloggaajan musiikkimausta. Uskallan jo sanoa, että niistä levyistä, joita olen kuunnellut tänä vuonna, nämä kymmenen edustavat parhaimmistoa. Hyvää joulua niille, ketkä eivät vielä ole karanneet keskusyksiköidensä ääreltä! Muille sitten Hyvää uutta vuotta!
10. The War On Drugs - Slave Ambient
Mitäs tästä levystä olisi vielä sanomatta tai hehkuttamatta? No ainakin se, että toki kyseessä on hyvää rokkailua, mutta on yllättävää millaisen bändin- ja levynnimen, sekä albumin kannen, takaa tulee lopulta aika klassista Amerikan maanteidenvalloitus -musiikkia. Vetoaa sisäiseen faijaasi.
Lempikappale nyt: Your Love Is Calling My Name
9. Regina - Soita Mulle
Suomalaisten indiebändien kuningatar osoitti pystyvänsä oman tekemisen kriittiseen tarkasteluun. Jälleen kerran. Uudistamalla omaa ilmettä pitäen kiinni vahvuuksistaan tuloksena oli Soita Mulle, yksi viime aikojen parhaista pop-levyistä.
Lempikappale nyt: Harjun Takaa
8. Bill Callahan - Apocalypse
Smogissa vaikuttaneelta Callahanilta mielenkiintoinen kokoelma toismaailmallisia lauluja, joista jonkinmoisen absurdiuden ja kiehtovuuden kliimaksin saavuttaa jammailukappale America!. Aito, americana-trubaduuri, jonka kappaleet yllättävät ja ovat täynnä miehen karismaa.
Lempikappale nyt: America!
7. Other Lives - Tamer Animals
Vuoden pakkohankinta kenelle tahansa. Levyn alkupuolisko on melkeinpä kovimpia kaikista vuoden albumeista, mutta jälkimmäinen ei jaksa ihan samassa hurjassa tahdissa. Nousi ihan suurimpien suosikkien joukkoon tuntemattomuudesta. Folk ja indie rock eivät ole tänä vuonna juuri parempaa yhdistelyä saaneet osakseen.
Lempikappale nyt: As I Lay My Head Down
6. Destroyer - Kaputt
Pitkään tän vuoden lempilevyjä, mutta sitten tulivat Annat ja ketut ja pedot sun muut. Kestänyt mukana äärettömän hyvin ja on ansioiltaan paljon muutakin kuin uudelleenlämmitettyä kasariestetiikkaa. Todella vahva soundi ja tunnelma levyllä, joka olisi ansainnut paremman sijoituksen - harmikseen oli vain muitakin koviksia.
Lempikappale nyt: Song For America
5. The Antlers - Burst Apart
Hospicen jälkeen en suoraan sanoen uskaltanut odottaa mitään. Saatiin upea levy, erilaista ilmaisua viime levystä sekä varmistus, että kahden levynsä perusteella The Antlers on jo nyt tärkeimpiä nykybändejä - ainakin kotikentällään - jolta voidaan odottaa laatua ja suuruutta jatkossakin.
Lempikappale nyt: French Exit
4. Real Estate - Days
Bändin ja levyn viehätysvoima näillä avuilla on jotain aivan käsittämätöntä. Kappaleita voisi syyttää samanlaisiksi helposti, mutta Daysin pyöriessä huolettomasti levylautasella on vaikea olla negatiivinen. Täydellistä musaa kesään ja syksyn alkuun, jossa huoleton kitarointi on prioriteetti.
Lempikappale nyt: Out of Tune
3. Anna Järvinen - Anna Själv Tredje
Sanottua: "Anna Järvinen on ruotsinsuomalainen, lahden molemminpuolinen ylpeyden aihe. Kypsynyt ote kasvaa kappaleissa ja jopa Annan äänessä levyn edetessä. Bluesihtavassa haikeudessaan Anna själv tredje on... täydellistä kevätiltojen maailmanrakastamismusiikkia...[ja]...Epäilemättä kehut täytyy ulottaa myös Järvisen taustajoukoille, sillä Anna själv tredjellä kuuluu mielestäni taustabändin osaajien ääretön taito. Aina ihanan symppiksestä suomisanailuavauskipaleesta Uppåt Framåt På Finska kakkoskappale Lilla Annaan, Vals För Annaan ja Ångrar Ingetiin levy huokuu kerroksia ja ilmavuutta."
Lempikappale nyt: Händer
2. Wild Beasts - Smother (+muu tuotanto)
Eniten kuuntelemani levy tänä vuonna. Laskin mukaan myös "muun tuotannon" sillä se nostaa Wild Beastsin aika armottoman kovaksi bändiksi. "Muuhun" lukeutuu b-puolia, jotka on jätetty levyltä pois, kappaleita kuten Catherine Wheel, Smother ja Thankless Thing. Loistava bändi ja loistava levy. Lempikohta levyllä: "Our love, Frankenstein in nature and design.....When our bodies become electrified, together we bring this creature alive".
Lempikappale nyt: Plaything
1. Fleet Foxes - Helplessness Blues
Kirjoittelin vuoden parhaasta levystä pientä arviota vastaavasti: "HB hakee tartuntapintaa aikuisfolkista ja seiskytluvulta ja on siksi debyä aikuisempi, kypsempi. Toisella täyspitkällään 'Foxes on pitäytynyt pitkälti omassa soundissaan, kypsyttäen sitä tammitynnyrissä ja tuloksena on tasaisempaa jälkeä kuin ensimmäisellä. Ja kuten muutkin tammitynnyreissä kypsyvät asiat, on Helplessness Blues rikas ja nauttijansa palkitseva." En osaa nyt paremmin sanailla.
Lempikappale nyt: Sim Sala Bim
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti