Go

Jónsin (Jon Þor Birgisson) suhteen pieni höntyily sallittakoon, vaikka Go -niminen levy ilmestyy mieheltä vasta 5. huhtikuuta.

Kaikkien ennakkokuuntelijoiden hyvä ystävä National Public Radion Exclusive First Listen toi nimittäin tänään kuunteluastialle Jónsin uutukaisen.

Jón Birgissonia ei tietenkään voi mainita ilman Sigur Rósia. On melkeinpä vaativimmat lähtökohdat miehen soolouralle. Sigur Ròsin laaja ja laadukas (lukuunottamatta viimeisintä tuotosta) tuotanto takaa Jónsille korkean riman.

Ennakkoon ajattelin, että herran on vaikea välttää Sigur Rós -vertailua, mutta kun Go Do -kappale pyörähti levylautasella ensi kerran unohdin melkeinpä kaiken muun. Ja lukeudun kuitenkin itsekin suhteellisen fanaattiseen SR -fanijoukkoon.

Boy Lilikoi ja Tornado jatkoivat tätä mainiota tunnetta. Ja sitten kun pääsi koko levyn makuun, ensimmäiset tunnelmat toivat pakollisen Sigur Rós analogian: elementtejä islantilaisbändistä oli kuultavissa siellä täällä, mutta soundia oli viety popimpaan, positiivisempaan ja menevämpään.

Samalla, kun ensimmäiset ajatukset Jónsin bändimeiningeistä putkahtivat mieleen, kävi selväksi että kyseessä ovat kaksi täysin eri asiaa. Ja ma tykkään. Kummastakin.

Go on aivan kuin naapuruston juhlat, johon kaikki on kutsuttu ja kaikilla on kivaa. Kuulostaa melkeinpä liian sokeriselta, mutta siitä ei ole kyse. Tornado on loistava kappale:

Jónsi on onnistunut väistämään bändihistorian taakan ja tekemään oikeasti mielenkiintoisen ja kivan levyn. Ja ihan oikeasti: tätä on turha verrata mihinkään Sigur Rósin tuotoksiin.

Edes laulaminen englanniksi ei häirinnyt. Ei tietenkään, koska suurimman osan ajasta miehen laulusta ei kuitenkaan saa selvää.

Grow Til Tall jatkaa hienoja lauluja levyltä:

Kovin paljon negatiivista sanottavaa levystä ei juuri nyt löydy. Kuitenkin, jos Gon puolikkaita kuuntelisi erillään, ei jälkimmäinen puolisko olisi aivan yhtä laadukas kuin ensimmäinen.

Sen sanottuani jatkan myhäilyä ja viihtymistä levyn parissa. Enkä keskity etsimään puutteita. Tässä Animal Arithmetic:

Vielä loppuun uudestaan jo kerran postaamani MGMT-coveri Jónsilta (jota ei tosin levyltä löydy): Time To Pretend...



...ja muistutus, että jos ostaa levyn ihan limited editionina, saa mukana 'elokuvan' Jónsista esittämässä Gon kappaleita uudenvuoden päivänä. Tästäkin postailin jo aiemmin, mutta laitetaan se traileri vielä uudestaan. Go Quiet -nimisen elokuvan takana Sean Deblois, joka vastasi Heimasta.