'Uusien' bändien esittelyyn lähdetään usein vähän kiertotien kautta: 'uusi' esitellään 'tuttujen' avulla ja niihin verraten. Varsin käyttökelpoinen tapa, mutta myös riskialtis: mitäs sitten jos lukija ei tunnekaan kyseisiä bändejä tai, vielä pahempaa, ei pidä niistä?
The Delta Mirrorin debyyttialbumi Machines That Listen on edellä mainitusta syystä "aika jännä" osa musiikkimosaiikkiani, jota myös soittolistaksi kutsutaan. Bändistä on nimittäin vaahdottu muutamaan otteeseen nimenomaan The Antlersin ja Big Pinkin merkeissä. En edes tiedä, miksi tartuin levyyn, vaikka sitä verrattiin kahteen viime vuoden huippubändiin, joista en edes ollut kovin innoissani. Otsikostakin on jo selvää, että taru päättyi onnellisesti: kannattihan se kuuntelu.
Machines That Listen koostuu valtaosin elektromeiningistä, jossa vilisee post-rocksoundeja. Interpolin Paul Banksiltä ajoittain kuulostava laulaja on oma kaikuinen, paikoin kuiskaava elementti musiikissa, joka yllättää koskettavuudellaan.
THE DELTA MIRROR // He Was Worse Than The Needle He Gave You by influxmusic
Bändin levyn erikoinen teema muistuttaa myös The Antlersin Hospice -levystä, sillä Machines That Listenin yhdeksän kappaletta on kirjoitettu sairaalan eri huoneista ja niiden tapahtumista. Aika raskasta, mutta lopulta yllättävän koskettavaa:
Hold me down just don't let me go - Live Acoustic
the delta mirror | MySpace Music Videos
Kuinka The Delta Mirror sitten lopulta kesti vertailut alussa mainittuihin bändeihin? Sen verran hyvin, että Machines That Listeniä on suositeltava The Antlersin JA Big Pinkin faneille. Siis niille jotka pitävät kummastakin. Muiden kannattaa koittaa onneaan, vaikkei taika ihan koko levyä kestäkään.
# Kuuntele The Delta Mirrorin Machines That Listen Spotifyssä
# The Antlers - Hospice @ Spotify
# The Big Pink - A Brief History of Love @ Spotify
Näinkin voi kai joskus käydä. Mun olis kai pitänyt aina rakastaa Radioheadia, sillä kaikkia ekoja bändejä, joita kuuntelin, verrattiin aina niihin, mutta ei - mä en vain kestä Thom Yorken vinkunaa, se saa mun voimaan pahoin.
VastaaPoistaHaha :D Sellasta se on. Tajusin just, että vaikka Broken Bells on ihan kivaa musiikkia, niin mua häiritsee James Mercerin lauluääni niissä kappaleissa. Sit kuuntelin Wincing The Night Awaytä The Shinsiltä ja se lauluäänen ärsytys tarttui myös sinne..:/
VastaaPoista