Näin eräässä blogissa parhaan luonnehdinnan James Blakesta mitä voisi kuvitella. Monty Pythonia mukaillen lause meni jotakuinkin näin: "He's not the Messiah, he's a very talented young man". Reaktiot Blakea kohtaan, P4kia myöten, ovat olleet nimenomaan messiaanisia, vaikka jälkimmäinen noista lauseista luonnehtii riittävän osuvasti miestä ympäröivää pyöritystä.
On äärimmäisen vaikeaa olla eri mieltä Blaken lahjakkuudesta, kun Joni Mitchellin A Case of Youstakin putoaa tällainen coveri. Kaikkein kiintoisinta on kuitenkin nähdä eri kuppikunnat, jotka ovat jo muodostuneet kun Blakesta väitellään. Jos hypetät Blakea, olet idiootti, koska tämä on yliarvostettu. Jos et hypetä, olet idiootti, koska et vaan tajuu miten loistava Blake on. Uuden levyn kuunneltuani taidan sijoittua nimenomaan välimaastoon.
Sekä Blake että Mitchell ovat olleet liian pienessä osassa tässä blogissa, mutta sepä korjaantui BBC Radio Onen Live Loungen myötä samoin tein. Eilen paluukappaleensa julkistanut The Strokes nielaisi blogosfäärin siinä määrin, ettei moista ole nähty ja samalla sivulliseksi uhriksi joutui näin hieno kappale.
Toki pitää myöntää, että järkeilyssä on pientä ristiriitaa, kun Blakea suitsutetaan nimenomaan (uraauurtavasta?) minimalistisesta otteesta lauluntekemiseen, ja minä postaan hänestä vasta kun käsittelyssä on peruspianocoveri Joni Mitchellistä. Meh. Mutta tässä kuitenkin se alkuperäinen veisu, joka on kyllä ihan älyttömän hyvä. Siihenkin verrattuna Blake suoriutuu loistavasti. Näitä lisää kiitos.
Tykkäsin (enemmän kuin uudesta Strokesista).
VastaaPoistaTämä aloitti backlashin, mun mielestäni turhaan.
VastaaPoistahttp://soundcloud.com/imranahmed/james-litherland-where-to-turn
Maiju: Mäkin tykkäsin enemmän kuin uudesta Strokesista.
VastaaPoistaAntti: Joo, mäkin huomasin ton. Tarpeetonta kenties juu.
Kyllä se taitaa artistista jotain kertoa, jos saa näin paljon huomiota osakseen, keskustelua käydään ja tunteet vellovat. Tai jotain.
Mä en oikein tiiä, mitä mieltä olisin Jamesista. Tyyppi on selkeesti lahjakas, mut en silti usko, että sen musa uppois muhun tosi kovaa, joten en oo vielä edes jaksanu kuunnella koko levyä. Limit to Your Love -hehkutusta mä en oikein tajunnu, mut toisaalta esim. The Wilhelm Scream ja I Only Know... on musta aikas hyviä kipaleita, ja tää cover toimii kans.
VastaaPoistaJa Jonin Blue on hieno levy. Kaikkein sinisin ja ihanin biisi on musta River, mutta on tääkin hyvä.
Joo, Heli, Blue on ihan ehdoton osa levyhyllä. Ja mua vaivaa samanlaiset mietteet Blakesta - osa siitä kyllä johtuu siitä, etten ollut aikanaan ehtinyt edes miettiä mitä mieltä olisin, kun hype alkoi tulvia ovista ja ikkunoista. Turha on toisaalta artistiakaan dissata sen takia. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan ton Blaken kokopitkän, on sillä aika jänniä juttuja siellä kuitenkin. Jos ei muu, niin uteliasuus ainakin veti puoleensa..:)
VastaaPoistaMäkin oon muuten niin Feist-fani että ton Blaken version hehkutus tuntu vähän oudolta, ainakin aluks, onhan sekin hieno coveri kyllä.
Hehkuttajana olen tietty vähän jäävi sanomaan mitään koko Blake-hypeen, mutta onhan koko keskustelu miehestä saanut jo täysin huvittavat mittasuhteet. Lahjakas heppu se on ja levy on hyvä, mutta jotenkin kun mielipiteet on kaikilla menneet niin ääripäihin, että tunteet vaikuttavat jo menneen järjen edelle miehestä puhuttaessa.
VastaaPoistaEi ole muuten pitkään aikaan tainnut yksikään artisti tai bändi jakanut mielipiteitä näin vahvasti. Tai sitten olen vain ollut poissa foorumeilta liian kauan. :D