Tällaiset tarinat kiinnostavat ihmisiä. Munkin mieltä kiehtoo ajatus siitä, että saksalaisen (?) Sibylle Baierin 70-luvun alkupuolella taltioima levyllinen folkia jäi julkaisematta aikanaan ja että se kuitenkin julkaistiin 2006, kun Baierin poika Rob kokosi äitinsä levytyksiä perhetutuille lahjaksi. Robin kokoama 'mixtape' äitinsä musiikista päätyi Dinosaur Jr:n J. Mascisin kätösiin ja sitä kautta Orange Twin -levy-yhtiölle, joka taasen julkaisi Colour Green -nimisen levyn.
Wim Wendersin elokuvissakin esiintynyt Baier ei näyttelijän tahi musisoijan uraa jahdannut, vaan muutti Amerikkoihin. Colour Green koostuu levyllisestä folk-kappaleita á la Joni Mitchell, Leonard Cohen ja Jackson C. Frank, joista löytyy aika upean apea alavire. Jos nuo kolme yltä löytyvää nimeä ovat aiemmin olleet mieleesi, on Sibylle Baierin levy (kiinnostavan ulkomusiikillisen taustatarinan kera) aika pakkotsekkaus. Spotikka tarjoaa jälleen kerran. LINKKI.
harvoin ulkomusiikilliset jutut vaikuttaa muhun kovin paljon, mut tässä tarinassa on kieltämättä jotain mystistä viettelevyyttä. ja sitten kun Baierin musiikki kuulosti just niin hauraalta kuin noi kuvat antoi olettaa. ihanaa!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAi ai ai. Mainiota, jälleen kerran. Diggailen tulee ihan Vashti Bunyan mieleen. Herttaista.
VastaaPoistaRuhvana