Mad Men ja Matthew and the Atlas

Mad Men jatkuu tänään, vihdoin. Ja miten Nelonen palkitsee tämän laatusarjan pitkähkön odotuksen? Sijoittamalla sen maailman huonoimpaan lähetysaikaan: keskiviikolle klo 23:50. BUUU!

Mikäli et ole sarjaa seurannut, se kertoo Madison Avenuen mainosmiehistä 60-luvulla. Kaikkien (mainos)miesten kuningas Donald Draper (Jon Hamm) on sarjan päähenkilö. Sarjasta tulee pääasiassa tietää se, että sarja kulminoituu Don Draperiin ja hänen menneisyyteensä. Ja tietysti se, että sarja on henkilövetoinen draama ja maltillinen tempoltaan. Eli jos suosikkisarjasi on Pako, suosittelisin MadMeniä pienellä varauksella.

Sarjan tapahtumiin ovat toistaiseksi päässeetkin historialliset tapahtumat Kuuban ohjuskriisistä John F. Kennedyn valintaan presidentiksi. Sarjassa seurattu Sterling-Cooper mainostoimisto "hoiti" Nixonin kampanjaa, joka siis hävisi.

Sarjassa ovat suuressa osassa 60-luvun sisustus ja muoti, luonnollisesti. Mutta se on erityisen huomion arvoista, sillä ulkoasuKIN on hoidettu tässä sarjassa lähes moitteettomasti.

Täältä voit mennä loihtimaan itsesi MadMen -sarjan kaltaiseksi sarjakuvahemmoksi, tyyliin:
Madmenyourself

Ja jotta postaus ei jää musiikittomaksi, on mukana uusi tuttavuus, ainakin itselleni. Matthew And The Atlas on Matthew Hegarty -nimisen miehen banjon maustamaa folk-meininkiä, yllättäen. Minullahan näitä folk-juttuja on niin valitettavan vähän.



Musiikillisesti Matthew And The Atlas sijoittuu kovin lähelle Mumford & Sonsia. Kyseisen bändin Ben Lovett on luonnehtinut Matthew'n ääntä brittiristeytykseksi Ray LaMontagnea ja Bon Iveriä. Kukin voi tehdä omat päätelmänsä.



Mikä Matthew and the Atlaksesta tekee ajankohtaisen, on se, että siltä ilmestyy parin viikon kuluttua EP nimeltä To The North. Videoita on sen verran huonosti tai huonolaatuisina saatavilla, että suosittelen visiittia MySpaceen.
# Matthew And The Atlas @MySpace

P.S. Monsters of Folkin mainioon Dear God (Sincerely M.o.F.) -kappaleeseen on tehty hieno video.

Sub Poppia: Dum Dum Girls ja Avi Buffalo

Sub Pop on tietysti amerikkalainen levy-yhtiö, joka tuli alunperin tunnetuksi Nirvanan, Mudhoneyn ja muiden grungeilmiön myötä maineeseen nousseiden bändien signauksella. Mutta se oli joskus kasikytluvun lopulla (?).

Sittemmin Sub Pop on julkaissut The Shinsin, The Postal Servicen, Beach Housen ja Iron & Winen kaltaisia hienouksia. Viime viikolla mainitsin parikin lafkan kiinnitystä / julkaisua, nimittäin Ben Sollee & Daniel Martin Mooren projektin sekä Happy Birthdayn.

Poistin muuten The Postal Servicen mainion Give Upin 8raidan alesta viikonloppuna. Jei!

Tänään Sub Pop julkaisee garage / lo-fi / 60-lukuvaikutteisen Dum Dum Girlsin debyyttilevyn I Will Be.

Alunperin yhden naisen garage-projektina alkanut Dum Dum Girls on laajentunut ihan bändiksi asti ja pukkaa nyt ulos ihan kokopitkää lättyä siis.

Ensimmäisenä levyltä julkaistiin single Jail La La, joka onkin levyn parasta antia.

I Will Ben kesto on niukasti alle puoli tuntia, mikä on täsmälleen kesto, jonka bändin poljennossa pysyy uteliaana ja viihdytettynä. Näitä lofi / garage -tyttöbändejä nyt on jonkin verran, mutta DDG:ssä viehättää jotenkin poljennon rehellisyys.

I Will Be on tiukka paketti rouheita, rantakivaan sopivia kappaleita - eikä niin kovin kaukana esim. Best Coastista, Vivian Girlsistä, Shangri Lasista, tai The Pipettesistä. Jos kaikki tämä laitettaisiin samaan pakettiin, viihtyisitkö?

Dum Dum Girls puudutti aluksi hieman, en kuitenkaan ole garagemeiningin suurin ystävä. Sitten huomasin jotenkin, että levy vaan jaksaa kiinnostaa, vaikka bändin eväät eivät biisien kulkiessa muutu mihinkään: hauskoja stemmoja, Pipettes-henkiset tahdit ja rouhivat kitarat.

Jos siis kaipaat puoleksi tunniksi kivaa lo-fi hauskaa, I Will Be on sinun levysi. Toistaiseksi, pidän kuitenkin Best Coastista enemmän.

Avi Buffalo on toinen nimi, johon törmäsin Sub Popin uutuuksissa. Itseasiassa myös Last.fm suositteli bändiä, vaikken suoraan sanoen ymmärrä, minkä tilastojen perusteella.

Mutta olen iloinen, että näin kävi. Avi Buffalo -bändin debyyttilevy julkaistaan 27. huhtikuuta. What's in it for -kappale kuulostaa jopa hieman The Shinsiltä:

Myös Remember Last Time on rennon letkeä kappale:

  Avi Buffalo - Remember Last Time by subpop

P.S. Ruisrock päivitti taas esiintyjälistojaan. (Hitto, en vain osaa pysyä aiheessa!) Niin, Regina Spektor siis saapuu myös Ruissaloon sunnuntaipäiväksi ilahduttamaan kuulijakuntaa. Todella jees buukkaus, mutta edelleen, se jättipotti puuttuu.

En tiedä miten jaksan koko ajan odottaa jotain huippukaappausta. Mutta hei, c'mon! Juhlavuosi! Miksen mä siis musiikin suurkuluttajana ole enemmän innoissani? Regina Spektor on kuitenkin hieno lisä sunnuntaille.

P.P.S. Arcade Firellä olisi myös kalenterissa tilaa Turun visiitille heinäkuussa ;) Ja bändi on niillä tienoilla Euroopassa. En ikinä usko, että niitä onnistuttaisiin saamaan mukaan, mutta saa kai sitä hassuja kuvitelmia olla.

Go

Jónsin (Jon Þor Birgisson) suhteen pieni höntyily sallittakoon, vaikka Go -niminen levy ilmestyy mieheltä vasta 5. huhtikuuta.

Kaikkien ennakkokuuntelijoiden hyvä ystävä National Public Radion Exclusive First Listen toi nimittäin tänään kuunteluastialle Jónsin uutukaisen.

Jón Birgissonia ei tietenkään voi mainita ilman Sigur Rósia. On melkeinpä vaativimmat lähtökohdat miehen soolouralle. Sigur Ròsin laaja ja laadukas (lukuunottamatta viimeisintä tuotosta) tuotanto takaa Jónsille korkean riman.

Ennakkoon ajattelin, että herran on vaikea välttää Sigur Rós -vertailua, mutta kun Go Do -kappale pyörähti levylautasella ensi kerran unohdin melkeinpä kaiken muun. Ja lukeudun kuitenkin itsekin suhteellisen fanaattiseen SR -fanijoukkoon.

Boy Lilikoi ja Tornado jatkoivat tätä mainiota tunnetta. Ja sitten kun pääsi koko levyn makuun, ensimmäiset tunnelmat toivat pakollisen Sigur Rós analogian: elementtejä islantilaisbändistä oli kuultavissa siellä täällä, mutta soundia oli viety popimpaan, positiivisempaan ja menevämpään.

Samalla, kun ensimmäiset ajatukset Jónsin bändimeiningeistä putkahtivat mieleen, kävi selväksi että kyseessä ovat kaksi täysin eri asiaa. Ja ma tykkään. Kummastakin.

Go on aivan kuin naapuruston juhlat, johon kaikki on kutsuttu ja kaikilla on kivaa. Kuulostaa melkeinpä liian sokeriselta, mutta siitä ei ole kyse. Tornado on loistava kappale:

Jónsi on onnistunut väistämään bändihistorian taakan ja tekemään oikeasti mielenkiintoisen ja kivan levyn. Ja ihan oikeasti: tätä on turha verrata mihinkään Sigur Rósin tuotoksiin.

Edes laulaminen englanniksi ei häirinnyt. Ei tietenkään, koska suurimman osan ajasta miehen laulusta ei kuitenkaan saa selvää.

Grow Til Tall jatkaa hienoja lauluja levyltä:

Kovin paljon negatiivista sanottavaa levystä ei juuri nyt löydy. Kuitenkin, jos Gon puolikkaita kuuntelisi erillään, ei jälkimmäinen puolisko olisi aivan yhtä laadukas kuin ensimmäinen.

Sen sanottuani jatkan myhäilyä ja viihtymistä levyn parissa. Enkä keskity etsimään puutteita. Tässä Animal Arithmetic:

Vielä loppuun uudestaan jo kerran postaamani MGMT-coveri Jónsilta (jota ei tosin levyltä löydy): Time To Pretend...



...ja muistutus, että jos ostaa levyn ihan limited editionina, saa mukana 'elokuvan' Jónsista esittämässä Gon kappaleita uudenvuoden päivänä. Tästäkin postailin jo aiemmin, mutta laitetaan se traileri vielä uudestaan. Go Quiet -nimisen elokuvan takana Sean Deblois, joka vastasi Heimasta.

Sia, The Tallest Man On Earth, Tokyo Police Club sekä hienoin coveri The Morning Bendersistä ikinä

Australialaisartisti Sia julkaisee kesällä jo viidennen levynsä nimeltä We Are Born. Aiemmin suhteellisen rauhallisista, downtempo-henkisistä akustisista kappaleista tunnettu Sia on mennyt rohkeasti kohti uutta tulevalla levyllään.

We Are Born on harppaus kohti menevämpää diskoilua. Ensimmäinen levyltä julkaistava single on nimeltään Clap Your Hands:



Aiemmin levyltä on kuultu mm. You've Changed:



Youtubessa on muutenkin neidin kappaleita melkoisen paljon, nimenomaan tältä tulevalta levyltä. Tässä vähän vanhempaa suosikkia:



The Tallest Man On Earthistä kirjoittelin aiemmin King of Spain -nimisen kappaleen yhteydessä, joka on mielestäni aivan huikea folk-kappale. Joitakin herran ääni ärsyttää, mutta itse tykkäilen kovasti.



Nyt Tallest Manilta kuullaan taas uutta, tulevalta Wild Hunt -levyltä, joka ilmestyy parin viikon päästä. Kappaleen nimi on Burden of Tomorrow ja tykkäily senkun jatkuu.



Odottelen tätä levyä innoisasti. Mieshän kuulostaa tällä kappaleella jopa hieman Bob Dylanilta!

Kanadalainen Tokyo Police Club julkaisee toisen levynsä Champ kesäkuussa ja tarjoili päivä, pari sitten ilmaisen maistiaisen kotisivuillaan. Tässä Breakneck Speed:



Niin, siitä coverista. The Morning Benders on hieno yhtye. Olen sanonut sen ennenkin? Kyllä. Ja Big Echo on jopa tämän vuoden suosikkeja. Tässä alkuperäinen kappale...


Ja kohta seuraa se coveri. Youtube on sikäli siis oikein hieno paikka. Loppujen lopuksi ei ole kovinkaan paljon haisua, ketkä ovat MBn Excusesin tehneet uusiksi, mutta hienolta se kuulostaa: on ukuleleä ja sen sellaista.

Kannattaa katsoa loppuun asti. Kaverithan ovat tehneet itse ihan kaiken ja äänittävät jossain ullakolla. Mahtia!

Wild Palms

Lontoolaisbändi Wild Palms sykertelee jossain post-punkin viimeisillä laitamilla ja tekee sen vielä jotensakin omaperäisesti.



Viime vuonna hyvän vastaanoton saanut single Over Time saa jatkoa huhtikuussa julkaistavasta Deep Dive sinkusta.



Singlen B-puolella julkaistaan Wild Palmsin coveri Björkin Human Behaviourista ja voisi sanoa, että coveri on siinä vaiheessa suhteellisen onnistunut, kun pitää oikeasti muistella millainen se alkuperäinen lätty olikaan. Ja miten se täti siellä mikrofonin varressa kiekuu.

  Wild Palms - human behaviour by SMB 18.05.1980

Tässä vielä Björkin alkuperäinen verrokiksi:

Delorean - Stay Close

Tykkääks joku muu Deloreanista?

Espanjalainen Delorean häikäisi viime vuonna superkivalla kesäisen tanssittavalla Ayrton Senna EP:llään, joka muuten löytyy Spotifystä. Tänä vuonna vuorossa on kokopitkä julkaisu.

Subiza -nimeä kantava albumi ilmestyy nimittäin kesäkuun 8. päivä, mutta digitaalisena jo aiemmin. Seuraavana kappale, joka on siis tulevalta levyltä ja nimeltään Stay Close.

Mutta muistellaanpas myös sitä hienoa EPtä. Mä ainakin tykkäilin siitä kovasti. Deli on tosi hieno biisi vieläkin:

Mutta kyllä Moonsoon maistuu yhtä hyvältä:

Loppuun vielä Seasun siltä samaiselta Ayrton Senna EP:ltä. Kesäisemmäksi on vaikea päästä. Pitää vain toivoa, että uusi levy jatkaa siitä, mihin EP jäi.

P.S. Bändiltä onnistuvat myös remixit. Tässä The xx:n Islands Deloreanin remixinä:

# Delorean @ MySpace

# Ayrton Senna EP @ Spotify

Bloodbuzz Ohio ja muita uutuuksia

Paikallinen The National -uutisoijasi tässä hei. The Nationalin tulevalta levyltä kuultiin nyt jo toinen kappale, tällä kertaa radiosoitossa BBC:llä. Bloodbuzz Ohio -nimistä kappaletta on soitettu viimeisen vajaan vuoden aikana jo keikoilla, mutta nyt siitä kuultiin ensimmäistä kertaa studioversio.

Ensimmäinen levyltä semivirallisessa yhteydessä kuultu kappalehan oli Terrible Love. Lue ja kuuntele täällä.

Tässä live-taltiointi Bloodbuzz Ohiosta...


...ja linkki Stereogummille kuuntelemaan radioversio:
Bloodbuzz Ohio @ Stereogum
Voiko tästä bändistä pitää enää enempää? Kannattaa tsekata videon viimeinen minuutti, jolla Matt Berninger alkaa sekoilla tuttuun tyyliinsä, mikä on ihan älyttömän nättiä jotenkin.

Blitzen Trapperiltä on tullut myös oikein herkkikseltä kuulostava pianovetoinen kappale nimeltä Heaven & Earth:


Ylistämäni Laura Marlingin uutukaislevyltä on lohkaistu nyt kolmas kappale ja sille ihan videokin. Tässä Rambling Manin virallista videota:


Viime vuonna A Place To Bury Strangers -niminen pumppu jäi ihan liian vähälle huomiolle, ihan noin yleensä siis. Ego Death -kappaleeseen on nyt tehty ihan videokin. Video on uusi, ei kappale, joten hämäsin hieman otsikoinnilla:


Näin ihan kuriositeettina voisi mainita uutisen, jonka mukaan Karen Elson, Jack Whiten puoliso, julkaisee soololevynsä The Ghost Who Walks toukokuun 27. päivä. Eikä tämä nyt hassummalta kuulosta:

Uutuudet Foalsilta, Broken Social Sceneltä ja The Dead Weatheriltä

Brittibändi Foals jatkaa kiusoittelua. Uusin kappale oli viime perjantaina radiosoitossa Briteissä ensimmäistä kertaa ja nyt siihen on saatu myös video:

Odotan uutta levyä todella paljon. Tässä on siihen ihan jo kansikuvaakin. Aikaisemminhan yhtyeeltä tuli jo Spanish Sahara -niminen kappale, joka sai vannoutuneimmiltakin faneilta kummaksuntaa (joskaan ei tuomintaa) osakseen.

Total Life Forever julkaistaan 10. toukokuuta ja on levytetty Göteborgissa (!).

Broken Social Sceneltä tuli kaksi uutta kappaletta tulevalta Forgiveness -albumilta (joka julkaistaan toukokuun 4.) kuunneltavaksi kerralla:

Jack Whiten luotsaamaan The Dead Weatherin uudelta levyltä julkaistaan tänään kappale nimeltä Die By The Drop. Tykkäilen varsin paljon:
The Dead Weather - Die By The Drop  by  Yoland

Singlen b-puolelta löytyy seuraava raita, Old Mary:
 The Dead Weather - Old Mary  by  Yoland

Myös The Dead Weatherin uuden levyn julkkaria on veikkailtu toukokuun puolelle.

Admiral Fallow // Dear Companion // The Black Keys // Happy Birthday

Admiral Fallow on niin tuntematon itselleni kuin bändi voi olla. Saattaa olla syynsäkin, sillä ryhmä on hiljattain vaihtanut nimeään JA julkaisemassa debyyttilevyään huhtikuussa.


Osana Music Alliance Pactiä blogimaailman tietoisuuteen tuotu bändi on Glasgow'sta kotoisin ja soittaa folkia. Squealing Pigs on mainio kappale:
 Admiral Fallow / Squealing Pigs  by  Conversemusic.co.uk


Olen tässä koittanut useamman viikon ajan hankkia kuunteluuni aiemmin pariin otteeseen mainitsemani bluegrass-folk-hyväntekeväisyys -levyä Dear Companion, jota olivat siis tekemässä Ben Sollee ja Daniel Martin Moore ja Jim James. Nyt se on mahdollista paitsi 3voor12 -sivustolla, myös täällä:
 DearCompanion  by  subpop

Amerikkalainen The Black Keys ilmoitti kuun alussa, että se julkaisee uuden levynsä, Brothers, toukokuun 18. päivä. Useita levyjä tehneen kokoonpanon viime levyn tuotti Danger Mouse, mutta tällä levyllä herra tyytyi tuottamaan kappaleen Tighten Up:

Monen yllätykseksi viime vuonna Sub Popille signattu Happy Birthday julkaisi aiemmin tänä vuonna Girls FM -kappaleensa, ja nyt se on julkaissut, viime viikolla julkaistun levynsä lisäksi, toisen singlen nimeltä Subliminal Message:

Kuuntele koko levy ilmaiseksi:

 happy birthday  by  subpop

Uutisointia!

Yeasayerin O.N.E. -kappaleeseen on tehty ihan kohtuullisen nätti video:

Sitten voisi taas katsella ensi viikon julkaisuja. Näistä olenkin jo viikon mittaan maininnut, joten kenties on turha ihan hirveän monta videota liittää: She & Him, Laura Marling, Goldfrapp. Näiden lisäksi levynsä julkaisee myös Timo Räisänen.

Laura Marlingin ja Goldfrappin levyt ovat jo Spotifyssä:

# Laura Marling - I Speak Because I Can

# Goldfrapp - Head First

Jostain syystä olin merkannut myös Jónsin levyn julkaisun ensi viikolle, mutta kyseessä taitaa olla ennen levyä tuleva EP. Itse Go -levyn julkaisupäivä lienee vasta parin viikon päästä. Tässä silti yllättävän toimiva MGMT-coveri Jónsilta:

  

MGMT:stä puheenollen, olette varmaankin jo pistäytyneet whoismgmt.comissa kuuntelemassa uuden Congratulations -levyn?

Eilen pistäydyimme myös Dynamossa. Moneybrotherin They're Building Walls Around Us toi mieleen lukion:

Keräilyerä: Free Energy, Blood Red Shoes, The Kissaway Trail

Tänään on nopsaan kyseessä ns. keräilyerä. Ei siinä mielessä, että musiikkielämykset olisivat huonompia: nämä vaan ovat viime viikkojen aikana jääneet postauksista pois - syystä tai toisesta.

Philadelphilaisen Free Energyn uusi Stuck On Nothing julkaistiin nyt jo latauksena. Varsinainen levyjulkaisu tulee toukokuussa. Jos suhteellisen rehellinen ja suoraviivainen koukkujen kyllästämä rock kiinnostaa, Free Energy saattaisi maistua.

Itse levy vaatii hieman lisää kuuntelua, mutta oman alalajinsa kelpo suoriutuja se on jo nyt.
(Live @ Letterman)


Blood Red Shoesista on myös tullut luettua yhdessä jos toisessakin yhteydessä ja se sopii tämän päivän postaukseen omalla indie rock -ilmaisullaan varsin hyvin myös. Brightonilaiskaksikon kakkoslevy Fire Like This julkaistiin maaliskuun alussa ja kun se löytyy sopivasti Spotifystä, kuuntelin mieluusti tuotoksen.

BRS ei täysin ole oman makuni mukaista musiikkia, mutta menevämmän noise tai punk popin ystäville se saattaisi iskeä.


Päivän kolmas osallistuja on tanskalainen The Kissaway Trail, jonka toisen albumin voi kuunnella myös Spotifyn kautta. Sleep Mountainiin (eli uuteen albumiin) törmätessä odotuksia ei oikeastaan ollut, sillä bändi oli tuttu lähinnä muutaman singlejulkaisun kautta.

Sleep Mountain oli pehmeämpänä rockina oikeastaan todella mieluisa yllätys. Tanskalaisen indie rockin ystävät, tutustukaa.


P.S. Goldfrappin uusi Head First on 3voor12 -sivustolla kuunneltavissa. Itse albumi julkaistaan ensi viikolla


P.P.S. En oikein syttynyt sille. Ihan ok, mutta silti pettymys hienoinen.

Laura Marling - I Speak Because I Can

Ensi viikolla on parikin mielenkiintoista julkaisua, joista alkuviikosta puolittain käsitelty, ihastuttavan mainio She & Him on toinen.

Samassa postauksessa nostin Laura Marlingin esiin singlejulkaisun Devil's Spoke myötä. 22. päivä maaliskuuta julkaistava I Speak Because I Can on parikymppisen Marlingin toinen julkaisu. 3voor12 -sivuston ennakkokuuntelua ei vain voinut vastustaa ja otin asiakseni katsastaa neidin tuotoksen.


Lähtöasetelma kuunteluun ei kenties ollut artistin kannalta paras: debyytti oli melkoisen pidetty, singlejulkaisut tähän mennessä levyltä ovat olleet hyviä ja olin jo alustavasti miettinyt mielessäni Marlingin suhdetta toiseen Lauraan (Veirsiin) nykyfolkin naisartisteina.

I Speak Because I Canin ensimmäisiä kappaleita kuunnellessa jätin naisen debyytin taakseni ja keskityin nykymeininkeihin. Ja jätän tässäkin debyyttilevy Alas, I Cannot Swimin kommentoimisen sivulauseeseen mainitsemalla, että vaikka se ensimmäinen levy oli hyvä, on Marling mennyt eteenpäin laulunkirjoitustaidoiltaan. Kappaleet kuten juuri alussa mainittu Devi'ls Spoke ja Goodbye England (Covered In Snow) osoittavat tämän.


Sattumalta kyseessä ovat myös ensimmäiset singlelohkaisut uutukaislevyltä.

Kakkoslevyhän on tunnetusti artistille se vaikein pala - kova paikka se tuntuu olevan usein myös faneille ja kriitikoille. Laura Marlingille se ei ole nähtävästi tuottanut suurempia ongelmia: tuloksena on eheä, synkeähkö, jopa syvällinen tuotos ja sellaisenaan valtavan hieno osoitus hänen taidoistaan.


Alussa mainitsin myös ajatelleeni ennakkoon Laura Veirsin mainiota levyä tammikuulta, mutta unohdin oikeastaan vertailuaikeeni kokonaan.

Viimeistään What He Wrote -kappaleeseen mennessä olin vakuuttunut, että Veirsin on taivuttava paremmalleen. Tämä on nimittäin aivan loistava kappale.


Paitsi että kitara taipuu Marlingin käsissä vakuuttaviin melodioihin tulee lyriikoihin tutustuessa sellainen olo, että Marlingilla on sanottavaa. Varsinkin Rambling Manin ja Alpha Swallowsin sanoitukset ovat hienoja.


Hyvä folk-levy tuottaa sikäli itselleni yleensä ongelmia, että minun on vaikea jotenkin olla kriittinen niistä huonommista hetkistä. Marlingin uutukaisella niitä on onneksi kovin vähän.

Muutamalla kappaleella jää toivomisen varaa nimenomaan laulajan omien äänilahjojen kannalta: Marlingin sielukas ja ikäisekseen kovin kokeneen kuuloinen ääni saisi paikoin tulla paremmin esiin ja ammentaa siitä tulkintaa mistä sitä olisi otettavissa.

Lyhyesti voisin koota arvion muutamaan kohtaan. Mielestäni I Speak Because I Can on a) vähintään yhtä hyvä tai jopa parempi kuin debyytti, b) parempi kuin Veirsin July Flame ja c) jo nyt suosikki. Albumi, johon voi syventyä rauhassa.

Kuuntele 3voor12 -sivustolla I Speak Because I Can.

Katsaus: Holy Fuck, We Have Band, The Tins

Nähtävästi en jaksa keskittyä yhteen bändiin tai aiheeseen, joten tänäänkin tapetilla on niin Holy Fuck, We Have Band kuin uutuutena mukaan tuleva The Tins.

Holy Fuck sai muutama vuosi sitten debyyttijulkaisullaan hyörinää aikaiseksi ja nyt se palaa kolmannella kokopitkällään Latin. Latin America -niminen single on ensimmäinen julkaisu tulevalta levyltä. Pääpiirteiltään Holy Fuck on  electronicabändi, joka jäljittelee elektronista ilmaisua ilman varsinaisia elektronisen musiikin välineitä.

Latin LP ilmestyy toukokuun 11. päivä torontolaisyhtyeeltä.

We Have Bandin levyä sen sijaan lupailtiin jo vuodelle 2009, mutta eipä hätiä vaikka WHB-niminen levy ilmestyy vasta huhtikuun neljäs päivä tämän vuoden puolella. Pitkään monen huulilla pyörineen lontoolaistrion Divisive sinkku julkaistaan ensi viikon 22. pvä. Tässä jossain vaiheessa ohi livahtaneen kappaleen video:

The Tinsistä on kunnia annettava sille, jolle se kuuluu eli WeAllWantSomeoneToShoutFor -blogille. Eksyinpä kyseiseen blogiin eilen ja törmäsin entuudestaan tuntemattomaan The Tinsiin, joka on vasta julkaisemassa EPnsä.

Buffalosta kotoisin olevan yhtyeen kuvailussa on helppo yhtyä vertailuihin Wolf Paradeen. Hieno, 7-minuuttinen The Green Room kappale on suorastaan loistava. Tsekatkaa MySpacestä tai Hypemistä.

# The Tins @ MySpace

# The Tins @ Hypem

 P.S. Menivätkö Merimaan rahat Ozzy Osbournen signaamiseen? Toivotaan ettei. Olen hieman skeptinen mahtaako Ozzy nykykunnossaan edes (kyetä) saapua Suomeen. Jos perjantaina satun olemaan Ruissalossa, mikä ei ole todennäköistä, saatan herran katsastaakin, mutta en varta vasten lippua perjantaillekin osta.


Mikä siinä bändien kiinnittämisessä on niin vaikeaa? Tuntuu melko mahdottomalta ajatukselta jättää Ruissi väliin, vaikka kuinka kehno tarjonta olisi, mutta mutta.. Enpä halua tällaistakaan toimintaa rahoillani tukea.

No mutta, tuleehan sentään Bellesebu ja Florence ja Prince Of Assyria. Toivon ihan vilpittömästi että seuraavien artistien ilmoituksen yhteydessä joudun perumaan puheeni Ruisrockin järkkääjien saamattomuudesta. Odotellaan.

# Ruisrock 2010 esiintyjät