Joulutauolta hei. Musiikillisesti kerrottavaa ei ole kovin paljon enää tälle vuodelle. Ensi vuodesta muutama sana hieman alempana.
Joku saattaa muistaa, että viime vuonna näihin aikoihin laitoin jakoon vuoden Spotify-soittiksen, johon olin kerännyt noin yhden kappaleen / artisti, jotka olivat sinä vuonna julkaisseet jotain. Mitään kovin tiukkaa seulaa tuohon listaan ei ollut, sen oli tarkoitus vain toimia nimilistana niistä artisteista, jotka eivät blogiin asti päätyneet tai jotka olivat menneet ohi.
Pistin tämänvuotisen listan jo kesällä jakoon, mutta laitetaan sama nyt uudestaan tähän - se kun on päivittynyt suhteellisen tiheään tahtiin. Ensi vuonna taidan kyllä muokata tuon soittolistan käyttökelpoisemmaksi, kuten suositeltavia artisteja, levyjä tai kappaleita -muotoon. Joten tässä soittis 2011. Tuolta sivupalkista se löytyy myös, niin kuin muutkin soittolistat.
Mulla on ollut myös tapana katsella tulevaan, koska musiikkia riittää kulutettavaksi niin paljon kuin rahkeita riittää. 2012 ei taida olla poikkeus. Mm. Stereogumilta ja Consequence of Soundilta löytyy jo kelpo albumijulkaisukalenteria alkuvuodelle '12. Mun mielestä mielenkiintoisimpia seuraavassa (valitsin noista kalentereista lemppareita ja lisäilin sellaisia joita niistä ei välttämättä löytynyt):
tammikuu: Leonard Cohen, Lana del Rey, Beth Jeans Houghton, Chairlift, Matthew Dear
helmikuu: Burning Hearts, Shearwater, Damien Jurado, Perfume Genius, We Have Band, Sharon Van Etten
maaliskuu: Michael Kiwanuka, The Shins, Bowerbirds, Lissy Trullie, Andrew Bird
muita huhuttuja, enemmän tai vähemmän varmistuneita:Yeasayer, High Highs, Husky Rescue, The xx, Grizzly Bear, Dirty Projectors, The Avalanches, Lucy Rose yms.
Unohdin myös, taas, ah-niin-merkityksettömät blogisynttärit. Vaikea uskoa, että tätäkin on jaksanut suoltaa jo yli kaksi vuotta. Sinänsä lyhyen aikaa toiminut blogi alkaa olla jo aikuisiässä, ainakin jos vertaan muihin, sillä aika moni musablogi väsähtää jo alkukuukausina.
Kiitokset kaikille lukijoille, kommentoijille, heittaajille, ylistäjille, välinpitämättömille, mutta etenkin kaikille kivoille ihmisille jotka jaksavat innostua 'uudesta' musiikista. Ja kiitos kaikille, jotka ovat ottaneet yhteyttä yhteistyön tai muun sellaisen merkeissä. Uutta kohti vanhalta pohjalta '12. Aaww-yyeaah.
Voi surku. Nyt koittaa sitten se hetki, kun pitää lopettaa listojen tekeminen. Vaikka hermojaraastavan vaikeaa, se on usein terapeuttista. Siitä saa myös yleensä aika hyvän kuvan musabloggaajan musiikkimausta. Uskallan jo sanoa, että niistä levyistä, joita olen kuunnellut tänä vuonna, nämä kymmenen edustavat parhaimmistoa. Hyvää joulua niille, ketkä eivät vielä ole karanneet keskusyksiköidensä ääreltä! Muille sitten Hyvää uutta vuotta!
Mitäs tästä levystä olisi vielä sanomatta tai hehkuttamatta? No ainakin se, että toki kyseessä on hyvää rokkailua, mutta on yllättävää millaisen bändin- ja levynnimen, sekä albumin kannen, takaa tulee lopulta aika klassista Amerikan maanteidenvalloitus -musiikkia. Vetoaa sisäiseen faijaasi.
Suomalaisten indiebändien kuningatar osoitti pystyvänsä oman tekemisen kriittiseen tarkasteluun. Jälleen kerran. Uudistamalla omaa ilmettä pitäen kiinni vahvuuksistaan tuloksena oli Soita Mulle, yksi viime aikojen parhaista pop-levyistä.
Lempikappale nyt: Harjun Takaa
8. Bill Callahan - Apocalypse
Smogissa vaikuttaneelta Callahanilta mielenkiintoinen kokoelma toismaailmallisia lauluja, joista jonkinmoisen absurdiuden ja kiehtovuuden kliimaksin saavuttaa jammailukappale America!. Aito, americana-trubaduuri, jonka kappaleet yllättävät ja ovat täynnä miehen karismaa.
Vuoden pakkohankinta kenelle tahansa. Levyn alkupuolisko on melkeinpä kovimpia kaikista vuoden albumeista, mutta jälkimmäinen ei jaksa ihan samassa hurjassa tahdissa. Nousi ihan suurimpien suosikkien joukkoon tuntemattomuudesta. Folk ja indie rock eivät ole tänä vuonna juuri parempaa yhdistelyä saaneet osakseen.
Pitkään tän vuoden lempilevyjä, mutta sitten tulivat Annat ja ketut ja pedot sun muut. Kestänyt mukana äärettömän hyvin ja on ansioiltaan paljon muutakin kuin uudelleenlämmitettyä kasariestetiikkaa. Todella vahva soundi ja tunnelma levyllä, joka olisi ansainnut paremman sijoituksen - harmikseen oli vain muitakin koviksia.
Hospicen jälkeen en suoraan sanoen uskaltanut odottaa mitään. Saatiin upea levy, erilaista ilmaisua viime levystä sekä varmistus, että kahden levynsä perusteella The Antlers on jo nyt tärkeimpiä nykybändejä - ainakin kotikentällään - jolta voidaan odottaa laatua ja suuruutta jatkossakin.
Bändin ja levyn viehätysvoima näillä avuilla on jotain aivan käsittämätöntä. Kappaleita voisi syyttää samanlaisiksi helposti, mutta Daysin pyöriessä huolettomasti levylautasella on vaikea olla negatiivinen. Täydellistä musaa kesään ja syksyn alkuun, jossa huoleton kitarointi on prioriteetti.
Sanottua: "Anna Järvinen on ruotsinsuomalainen, lahden molemminpuolinen ylpeyden aihe. Kypsynyt ote kasvaa kappaleissa ja jopa Annan äänessä levyn edetessä. Bluesihtavassa haikeudessaan Anna själv tredje on... täydellistä kevätiltojen maailmanrakastamismusiikkia...[ja]...Epäilemättä kehut täytyy ulottaa myös Järvisen taustajoukoille, sillä Anna själv tredjellä kuuluu mielestäni taustabändin osaajien ääretön taito. Aina ihanan symppiksestä suomisanailuavauskipaleesta Uppåt Framåt På Finska kakkoskappale Lilla Annaan, Vals För Annaan ja Ångrar Ingetiin levy huokuu kerroksia ja ilmavuutta."
Eniten kuuntelemani levy tänä vuonna. Laskin mukaan myös "muun tuotannon" sillä se nostaa Wild Beastsin aika armottoman kovaksi bändiksi. "Muuhun" lukeutuu b-puolia, jotka on jätetty levyltä pois, kappaleita kuten Catherine Wheel, Smother ja Thankless Thing. Loistava bändi ja loistava levy. Lempikohta levyllä: "Our love, Frankenstein in nature and design.....When our bodies become electrified, together we bring this creature alive".
Kirjoittelin vuoden parhaasta levystä pientä arviota vastaavasti: "HB hakee tartuntapintaa aikuisfolkista ja seiskytluvulta ja on siksi debyä aikuisempi, kypsempi. Toisella täyspitkällään 'Foxes on pitäytynyt pitkälti omassa soundissaan, kypsyttäen sitä tammitynnyrissä ja tuloksena on tasaisempaa jälkeä kuin ensimmäisellä. Ja kuten muutkin tammitynnyreissä kypsyvät asiat, on Helplessness Blues rikas ja nauttijansa palkitseva." En osaa nyt paremmin sanailla.
Tuskainen prosessi, etenkin siihen nähden että kyseessä on vain omien lempilevyjen listausta. Ennakointipuolustuksena ja vähättelynä pitää korostaa, että lista on pääasiassa nimenomaan lempilevylista, ei välttämättä objektiivisin. Muutama levy olisi jäänyt pois jos olisin yrittänyt olla 'oikea' kriitikko. Mutta en halua, että käy niin kuin viime vuoden listalla yhden albumin kohdalla, että ihmettelin miksi se oli mukana. Näitä olen kuunnellut ja näistä olen pitänyt.
Viime levyllä oli paljon suosikki blackkeys-tunnareita, mutta se oli selkeästi liian sinkkuvetoinen rykäisy. Pelkäsin tämänkin kääntyvän siihen suuntaan, mutta tämä osoittautui lopulta ihan kohtalaisen eteväksi kokonaisuudeksi. Aika velikultia, miten näistä voi olla pitämättä?
Benjaminin levy ei ole omaperäisin, eniten uutta ilmaisua tuova. Mutta se on vahva esikoisalbumi nuorelta lauluntekijältä, jonka jokainen kappale osuu oikeaan nuottiin minussa. Kun kuuntelen Benjaminin kähinää ja akustista kitaraa levyllisen verran, menee aika nopsaan ja kevyesti.
Toinen esikoisalbumi listalla on toispuolinen onnistuminen. Eikä vähiten sen takia, että osa kappaleista ja nämä jampat ylipäätään ovat niin tuttuja. Odotuksiin nähden uudet kappaleet olivat hieman keveitä verrattuina niihin jo kuultuihin, mutta todella hyvä, hauska ja viihdyttävä levyllinen modernia italoelektropoppia on silti kyseessä.
Hyvinhyvin iloinen ja yllättynyt tämän bändin tekemisistä. 8raidan ja Stupidon vuoden myydyimpien levyjen joukkoon mahtunut debyytti esitteli nälkäisen ja itseensäluottavan bändin. Parhaimmillaan bändi saavuttaa sellaisia huippuja, joita harva tänä vuonna on edes unelmoinut saavuttavansa.
Kaikenlaisia hölmöyksiä trendisentrisen mysteerikaavan mukaisesti huudellut ja tehnyt manchesteriläisbändi puski kaiken tarpeettoman takaa vähän yllättävänkin ehjän kokonaisuuden musiikkia. Laulajan ääneen kestää tottua, mutta unohda puheet bändistä, ja kuuntele mitä sanottavaa bändillä on musiikillaan. Sitä kun riittää.
Leslie Feist on yksi niistä artisteista jotka mun olisi aivan ehdottomasti nähtävä livenä. Olen kiertänyt (tätäkin) levyä paikoin alkuintoilun jälkeen kuin kissa kuumaa puuroa, koska - tietysti - pidin Reminderista aika kovasti. Mutta tämä alkaa aueta. Ja kun se aukeaa, se hengittää vapaasti ja luonnollisesti, kuten Leslien kappaleet parhaimmillaan.
Tähän levyyn, useista yrityksistä huolimatta, en ole täysin päässyt sisään. For Emma.. aivopesi mut aikanaan ilmeisen pahasti. Toisaalta, oon palannut uudestaan ja uudestaan tämän suureellisen kakkoslevyn pariin joko selvittämään sen mysteerejä tai nauttimaan. Useimmiten kumpaakin.
Saksalaisartisti Apparat on hienosti siirtynyt vähän kauemmas elektronisista juuristaan ilmaisun puitteissa. Peruspohjavire on sama, mutta tällä levyllä Saschan tekosissa on aimo annos raikkautta, lähestyttävyyttä ja luomista. Ykköslevy hengailuun tai työnteon oheen.
Mun varsin pakkomielteinen suhtautuminen tähän levyyn syttyi vasta loppuvuodesta. Jori Hulkkosen ja Jerry Valurin yhteisaatoksina syntynyt erinomainen pakkaus elektronista musiikkia, joka ilmaisee laajasti samanaikaisesti genrerajojen sisällä ja ne ylittäen.
Tajusin yhtäkkiä, että tämä kuuluu mun listalle. Adams on mun kaikkien aikojen lempiartisteja, ja alkuinnostuksen hälvennettyä, olin tähän pettynyt kokonaisuutena. Mutta oon kuunnellut tätä melkeinpä eniten tämän vuoden levyistä ja ilokseni tajunnut miten hienosti Ryan osaa oman lajinsa. Hieno mies ja hieno levy.
Tässä on sopivasti surullista altsujoulufiilistelyä. Ryan Adamsin Hey Parker, It's Christmas on aina ollut mun suosikkeja jouluteemaisista lauluista. Sillä aikaa, kun valmistelen albumilistauksen eka puoliskoa tulevaksi, Adamsin parissa vierähtää hetki. Ja toinen pidempi hetki, jos olet joulumielinen, Eardrumspopin joulusoittolistalla Spotifyssä. TÄÄLLÄ. Mukana mm. Cocteau Twins, Le Futur Pompiste, The Magnetic Fields, Josh Rouse, Slow Club jnejne.
Lista jatkuu. Myöhemmin kuin olin ajatellut, mutta jatkuu kuitenkin. Vihdoinkin pääsee itse asiaan, parhaista parhaimpiin, hedelmälihaan käsiksi. Siitä mihin jäimme jatketaan. Kärkiviisitoistainen tiedossa.
15. The War On Drugs - Brothers
Miten voi kuulostaa näin paljon Pomolta ja Dylanilta ja vielä päästä pälkähästä moisen soundin kanssa? En tiedä. Se on vielä selvittämättä. Luulen toisaalta että nuo kuvailut karkottavat yhtä paljon kuulijoita kuin vetävät puoleensa. Suotta. Ilman The War On Drugsia vuosi olisi ollut musiikillisesti tylsempi.
EI. PETÄ. KOSKAAN. Win Win -leffaan tehty tunnari on yhtä hyvä kuin kaikki muutkin The Nationalin tekeleet. Kesken kiertueen, tuosta vain julkaistu, näin huikeaa tuotantoa. Järjetöntä mutta fanin kannalta palkitsevaa.
Aika jännä, miten Other Lives jäi sattumalta kappalelistalla verrokkiensa väliin. Tamer Animals oli vuoden suurin Mestarit -henkinen altavastaajatarina levymuodossa. Jos pystyy yhdistelemään kahdelta, nykyään jopa ikoniselta, indiebändiltä ja lisäämään soundiin sitä omaa määrittelemätöntä, ei voi menestyä huonosti. Mahtavan kuuloinen piano tässä.
Seattlelaisbändi palasi parempana ja kokonaisempana kuin koskaan. Sim Sala Bim muodostui alusta asti mulle mukaan jääväksi suosikiksi, kenties siksi että se kiteyttää Fleet Foxesin massoihin vetoavan suurimman avun: sing-a-long folk. Tätä on muka (yrittää) lurautella mukana.
Indierockballadianthem kasvoi älyttömiin mittoihin Ruisrockin teltassa. En unohda sitä keikkaa kyllä ikinä. Kadunkulmissa norkoileville huppariteineille sanoitettu tsipale on pitkän linjan bändiltä jopa parhaimmistoa. Kriitikot tykkää. Mäkin tykkään, hyvin paljon.
Musta tuntuu etten ole loppuvuonna oikein muita artisteja kuunnellutkaan kuin Real Estatea. It's Realin kautta ihastuin tämänvuotiseen levyyn, Green Aislesin kautta rakastuin. Näen niin ruskan ja lehdet asfaltissa tätä kappaletta kuunnellessa. Kesä on loppu, nyyh, mutta onneksi on Real Estate.
EP-listallakin pärjännyt Elena Tonra kosketti tällä kappaleella ensikuuntelusta lähtien ja sai jäämään pariinsa, kenties pysyvästi. Katkeran epätoivoiset sanoitukset ja pieni freesi näkökulma brittifolkiin toivat top kymppi -paikan.
Tämän artistin levy ei ehkä ollut ihan yhtä hyvä kuin mies parhaimmillaan on, mutta kumman ylenkatsotuksi tuotanto silti jäi tänä vuonna. Hanging On yhdistelee Active Childin ominaisuuksia etevimmillään: akustiselle pohjalle valettua chill-out chillwavea. Todella jees.
In ya face haterzz. Anthem 1&2 ei liene vieras tässä vaiheessa oikein kenellekään. Siinai oli mm. yksi näistä mielipiteen jakavista bändeistä tänä vuonna. Tämä kappale oli sen ytimessä. Oon edelleen sitä mieltä että tämä on vuoden parhaimpia, yksinkertaisuudessaan suureellinen, majesteetillinen ja LOISTAVA. Lemppareita.
Myöhäissyttyjänä tähän kappaleeseen mukaan, turhautuminen Spotify-rajoituksille, intensiivinen nettietsintä kuuntelumahdollisuuksista, soundcloudin loppuunnyhjäämistä. Elektronisia unelmia. Parhautta. En todellakaan tiedä miten Jori Hulkkonen tekee tämän kerta toisensa jälkeen.
Yksi tämän vuoden (ja ylipäätään) lempibändeistä. Burst Apartilla myös näitä huippuja riitti, mutta No Widows esittelee minulle sitä parasta Antlersiä, joka on omissa sfääreissään tunnelmaltaan mutta joka ei kuitenkaan jää yhtään kappalekaavojensa viehättävyydessä jälkeen. (Alla Daytrotterin sessioista live).
Toinen tämän vuoden (ja ylipäätään) lempibändeistä. Albatross oli ensisingle uudelta levyltä ja toi bändin ilmaisuun pehmeyttä, leveyttä ja syvyyttä. Harvemmin kappale kuulostaa aluksi näin epäkiinnostalta, mutta jatkokuunteluilla paljastuu näin laadukkaaksi ja tarttuvaksi. Hayden Thorpe lienee jo muodostunut lempivokalistiksikin.
3. Metronomy - The Look
Mun listoissa on näköjään aina tilaa tällaisille kappaleille: ne eivät aina ole vakavimminotettavissa olevia drone-junttauksia kellaristudioista. Ne jättävät viihteelle, nautinnolle ja hymylle. The Look on ensiluokkainen kappale, sillä se tarjoaa kaikkia näitä - laadukkaasti. Videokin ihan sairaan makee.
2. Michael Kiwanuka - I'm Getting Ready
Ensijainen kysymys Kiwanukan kohdalla ei ollut kuinka korkean sijan tämä saavuttaa kappalelistalla vaan se mikä kappale listalle päätyy. Koska EP-listalla oli ensimmäinen, kappalevalinta kohdistui toiseen eepeehen. Varmasti yksi eniten laulamista/hyräilemistäni/pilaamistani kappaleista tänä vuonna. Kuunnelkaa mestaria sorvinsa ääressä.
Nyt kun kissat valmistautuvat valloittamaan ensi vuotta, on todettava vuoden 2011 olleen tiikeireden vuosi.Alunperin hätäisesti ykköseksi heitetty olikin intuition täysosuma. Kiistatta yksi eniten kuuntelemistani kappaleista ja se on paljon miltei kahdeksanminuuttiselta kappaleelta fuzz-euforiaa. Vähän harmittaa Velvet Jamin sivuuttaminen listalta, mutta jos jokin kappale siihen oli oikeutettu, niin Pocketful of Sand. Tämän vuoden paras turkulainen, suomalainen, öh, paras kappale tämän kuuntelijan korvissa ylipäätään tänä vuonna. Huikeeta!
Nyt kun tuo kappalelista sitten tuli valmiiksi, olen siihen aika tyytyväinen. Siitä tuli aikalailla itseni näköinen, vaikka toisena päivän lista olisi erilainen. Jatkamme vielä tällä viikolla albumilistauksen merkeissä. Stay tuned.
Aika listata taas näitä lempijuttuja vuodelta. Tiukkoja linjanvetoja on tehtävä, kun nämä listat alkavat pursuilla luvattoman paljon. Yksi kappale per bändi. Olin aluksi jättämässä coverit kokonaan pois, mutten kyennyt siihen.
En halua päätyä listaamaan 100 kappaletta kuitenkaan. Viime vuonna laitoin 20 kappaletta paremmuusjärjestykseen, nyt oli pakko sallia kymmenen kappaletta lisää, taso kun on jo pelkästään kotimaisissa kappaleissa huikean kova, ehkä kovinta koskaan. Ehkä olis pitänyt taipua tekemään suomalaisille oma lista. No, tässä nyt, mun mieleen eniten olleet kappaleet, sijat 30-16.
30. Burning Hearts - Into The Wilderness
Taas listaus alkaa suomalaisilla. Lilyn Annallekin jo hehkuttelin, taitaa olla tulossa kova albumi ensi vuoden puolella, jos levyltä löytyy tämän ja Night Animalin kaltaisia helmiä. Burning Heartsin suurimpia avuja lienee kyky kuulostaa täysin itseltään elektropoppailussa.
29. Chairlift - Met Before
Myöhäisimpiä tulijoita listalle. Ei taida olla vuoden loppupuoliskolla toista kappaletta, joka olisi näin väkevästi pakottanut liikkeeseen ja mukana laulamiseen. Newyorkilaisyhtye julkaisee ensi vuonna Columbialle toisen albuminsa.
28. Samae Koskinen - En Anna Periks
Aiemmin en oo ollu Samaen fani ollenkaan. Kaipa se oli sitten niistä paljon puhutuista miehen omista sanoituksista kiinni - ne kun ovat tämänvuotisen albumin suola. Hän jolla on kaikki on myös hieno, mutta tykästyin lopulta tämän tenhoon.
27. Jens Lekman - An Argument With Myself
Pidän tosi paljon siitä, miten Lekman suhtautuu kappaleiden tekoon. Niissä on omaperäisyyttä viehättävästi ruotsalaisuuteen kytkettynä. Nousee jopa Jensin muusta tuotannosta edukseen tämän kipaleen humoristisuus.
26. Hiatus & Shura - Fortune's Fool
Shuran folk ja Hiatuksen tuotanto yhdistyy aika pirun maagiseksi yhteistyöksi. Jahka saavat enemmän aikaa luoda, uskon että tässä saattaa olla jonkin hienon alku. Tätä ei varmaankaan monen listoilla näy, mutta minut Fortune's Fool on vienyt täysin mennessään.
25. James Blake - A Case of You
Alunperin BBC:n Radio Onelle purkitettu cover Joni Mitchellin kappaleesta on ihan älyttömän upea. Pieni näpäytys kenties niille, jotka epäilevät Blaken lahjoja. Piano ja Blake, tällaista kuulisi mielellään enemmänkin.
24. Radiohead - Bloom (Jamie xx Rework Part 3)
Ihan oikein, että listalta löytyy myös remix. Jamie xx:n tehtailema versio löi aikalailla ilmat pihalle ensikuuntelulla, eikä toimi edelleenkään yhtään huonommin. Sääli Radioheadin kannalta, että Jamien versio on näin helvetin paljon kovempi.
23. Yournalist - Nigerian Girl
Jes, Turku mainittu sitten ensi kertaa listalla. Miten hienosti tämä kappale kääntyy afropopista ihan huikeaksi anthemiksi lopussa yllättää minut joka kerta. Epäilen joka kuuntelua ennen oliko tämä sittenkään niin hieno ja joka kerta epäilys hälvenee.
22. Apparat - Candil De La Calle
Berliiniläisen Sascha Ringin tämänvuotinen levy on suotta ylenkatsottu. Erinomaista tsillailumusaa ja indiepoppia. Apparat -nimellä levyttävä mies on tehnyt hieman uudentyyppistä aluevaltausta, joka on henkkoht toiminut valtavan hyvin. Synaa, reverbiä, rumpukonetta ja kauneutta.
21. Lana Del Rey - Blue Jeans
Oma suosikki toistaiseksi kuulluista Del Rey -kappaleista. Ehkä tässä gangsta Nancy Sinatra -imagossa voi sittenkin olla tolkkua. Oli miten oli, Lanan tuotanto on mun makuun.
20. Regina - Mustavalkeaa
Voih, yksi vaikeimpia asioita oli valita jokin Reginan kappaleista. Mustavalkeaa on alusta asti iskenyt omalla tasollaan, ehkei niin ilmiselvästi kuin Haluan Sinut tai jokin muu, mutta silti vakuuttaen. Albumin pehmeä soundi on ehkä omimmillaan juuri tällä kipaleella.
19. Jamie Woon - Street
Mikään kappale ei tällä hetkellä kiteytä kolmeen minuuttiin öisiä, tuntemattomia kaupungin katuja, jotka kiehtovat samalla kun työntävät luotaan. Woonin keikka miltei pilasi koko levyn minulle, mutta onneksi pääsin siitä yli. Turhan kovia kappaleita olisi muuten unohtunut.
18. Kurt Vile - Jesus Fever
Vaikkei Vilen koko levy potkinut niin kovaa pitää Jesus Fever poimia mukaan. Ihan lempikitarointia ja sanoitusta tällä kappaleella: "I'd pack my suitcase with myself, but I'm already gone". Nyt tuntuu, että tämän olisi pitänyt päätyä korkeammalle.
17. High Highs - Flowers Bloom
Kaikkea hyvää näille herroille, niin kuin kakkossija EP-listallani. Flowers Bloom on folk-lähtökohdista kauniiksi tunnelmaksi kasvava tuotos, joka on kestänyt kuuntelua huikean hyvin vuoden aikana, minkä last.fm tilastotkin vahvistavat.
16. M83 - Midnight City
Ei tullut uutta Kim & Jessietä. Tuli enemmän. Taitaa olla kyseessä listan ISOIN kappale. Ja ovathan hommat isoina, varsinkin loppupuoliskolla, kun Gonzalez päästää saksofonistin irti. Taitaa artistinakin olla jo crossover -luokkaa. M83:nkaan levystä en ole ollut ihan niin mahloissa kuin lähes kaikki muut, mutta on tämä vaan hunajata ja isoa soundia.
_________________________________
Seuraavaksi sitten loput sijoitukset. Ensi viikolla albumeiden kimppuun.
Kotimainen indiesuuruus Husky Rescue tekee ensi vuoden alussa paluun keikkailemalla helmikuussa Lahdessa, Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Lahden Teatteri Vanhan Jukon (6.2.2012) , Turun Klubin (10.2.), Tampereen Valoa -festivaalin (11.2.) jälkeen Husky Rescue päätyy Tavastialle 25.2.
Noina päivinä Husky Rescue vetää ensimmäiset keikkansa uudella kokoonpanolla, johon on liittynyt ruotsalaisvokalisti Johanna Kalén sekä kitaristi Antony Bentley. On todella mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan bändi on kulkenut, sillä se on viimeksi esiintynyt 2010 Flow'ssa. Näin itse bändin eka kertaa 2007 Ruississa ja olin kyllä myyty.
Mikä tuosta Turun keikasta Klubilla tekee sitten erityisen on ensinnäkin se, että Husky Rescueta lämppäävät turkulaisbändit The New Tigers sekä Cassie. Ja kukas muukaan siellä illan tunnarit muuten valitsee kuin minä ja ystäväni Aki.
Cassien Ville otti yhteyttä kuukausi sitten Turun elävän musiikin yhdistyksen sekä Backstage Alliancen puolesta, jotka siis järkkäävät tuota iltaa "Jäänsärkijä" -klubin nimellä, josko levyjen pyörittäminen kiinnostaisi. Vastaustani ei tarvinnut arvailla. Oltiin muutenkin Akin kanssa höpisty et pitäisi ryhtyä omaksi huviksi soittelee levyjä jos jossain yhteistyö kelpaisi.
Otin sitten heti yhteyden Akiin, jolla on aika mittava kokemus DJ:nä konemusaympyröistä, jotta saatiin duolle eka pesti. Huoli pois, Aki taipuu myös oikein hyvin kunnon indietunnareihin, joten glowstickejä on turha odottaa. Tredjehörnan -nimellä 'esiinnytään' (jos luitte jostain Trädjehornan, älkää uskoko, se kirjoitetaan näin :D).
Muistuttelen tästä varmasti vielä ensi vuoden puolella vielä. Äärimmäisen siisti ilta tulossa, aivan varmasti. Samalla lipulla Husky Rescue, The New Tigers ja Cassie. Aikamoinen diili. Nähdään Klubilla helmikuussa.
Useimmiten, kun ei huvita tehdä perus biisi/bändi/levykirjoitusta, käännyn reflektointiin. Minulle on luonteenomaista kääntyä analysointiin ja introspektioon aika ajoin - harmi vain etteivät henkiset kykyni riitä aina analyysin korostamien asioiden ratkaisemiseen. Tässä mielessä se muistuttaa vaikka Soinin Timpan ulosantia: paljon meuhkaamista mahdollisista ongelmista muttei yhtään oikeaa ratkaisua.
(Eka blogibannerikuva ikinä. Jottei postaus olisi pelkkää tekstiä)
Musabloggaamisen yhteydessä analyysi tarkoittaa usein itse bloginpitämisestä kirjoittamista mikä ei välttämättä puhuttele 85%:a lukijoista, mutta itselle sellainen on kiinnostavaa - mikä taasen tarkoittaa tällaisten kirjoitusten toistuvuutta blogissa. Taisin jo pelkästään tällä kappaleella menettää useimmat lukijoista postauksen yhteydessä.
Noh, ajattelin kuitenkin paljastella musablogin pitämisen pienen pienten kulissien takaa esimerkiksi itse löytöjen tekemisen saloja: lempiblogeja ja muita löytöpaikkoja. Myös lainausperiaatteet ovat kovin kiharaiset näin hektisessä blogosfäärissä.
Lainaamisesta. Kuka "löysi" minkäkin bändin milloinkin, on tietysti samantekevää, eikä kukaan valvo poimintojen lähteitä joten kuka tahansa voi "varastaa" mistä tahansa mitä vain. Ajatuksena "varastaminen" on aika jännä aikana jolloin piratismi edelleen jyllää. Lähinnä siihen blogien yhteydessä liittynee kirjoittajan etiikka.
Itse yritän toimia jotensakin kunniallisesti (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan), siinä tosin aina onnistumatta, ilmoittaen lähteen mistä bändi on poimittu - ainakin jos en ole mistään muualta bändistä kuullut. Ja etenkin suomalaisia blogeja lukiessa koitan toteuttaa tätä. Suomessa musiikkiblogeja kirjoittaa ja lukee niin harva joukko - joskin kasvava joukko - etten oikein pidä hyvänä tapana poimia jonkin muun "löytöä" ja postata siitä itse ilman mainintaa. Tätä tapahtuu onneksi kovin vähän. Jos bändi tuntuu ulkomuistista liian tutulta, nuuskin nopsaan muita suomalaisblogeja, ettei jää alkuperäinen lähde mainitsematta.
Blogien lukemisesta. Kotimaisia en lähde listaamaan, sillä seuraan kaikkia niistä, jotka tiedän, säännöllisesti. Kahlaan varmaan usein samaiset mp3 -blogit läpi satunnaisesti kuin muutkin, joten niistäkin on turha lässyttää (esim. ListenB4YouBuy, PrettyMuchAmazing jne, joista kummassakaan en ole nyt pistäytynyt). Mutta ne, joita seuraan säännöllisesti vain siksi että niitä on ilo lukea, tuovat jotain ihan muuta pöytään. Ne eivät useimmiten referoi suoraan Pitchforkin joka käännettä saadakseen liikennettä sivuilleen, vaan niiltä löytyy jotain muutakin.
TwentyFourBit on niistä yksi lemppareista: siltä löytyy oma linja jota toteutetaan suhteellisen uskottavasti. Postailee mm. The Tallest Man On Earthin, Sharon Van Ettenin, Andrew Birdin ja vastaavien kaltaisista artisteista.
LineOfBestFit ei nyt varsinaisesti ole samassa luokassa blogien kanssa, vaan kokoaa useamman kirjoittajan saman katon alle, mutta isohkoksi music magazineksi se tekee mielenkiintoisia poimintoja. Pääasiassa siksi, että kirjoittajilla itsellään on hyviä blogeja.
Jos (britti)folk kiinnostaa, on ForFolk'sSake ehdottomasti sinun paikkasi. Postausten aiheina mm. Laura Marling, Dry the River, Bowerbirds jne.
Chicagolaisblogi HearYa:ssa tulee käytyä vähän harvemmin mutta aina kannattavasti. Blogi kirjoittelee paljon kitaramusiikista ja folkista sekä järjestää omia livesessioitaan, jossa pistäytyy hyviä artisteja.
Guardianin New Band A Day -palstalla nähdään paljon turhuuksia, mutta osuu toisaalta joskus hyvin ajoissa oikeaan. Jos uutukaisbändit kiinnostavat, täältä löytyy. (Toiset poiminnat ovat vuotta ennen kuin monet puhuvat koko artistista, toiset vuoden artistin unohtamisen jälkeen).
NoFearOfPop on taas kerran yksi ehdottomasti lemppareista, joka tehtailee myös mixtapeja. Sen valintoihin ei pety melkein koskaan - eikä niihin toisaalta törmää joka käänteessä ennen kuin tämä blogi on ne poiminut. Berliinissä viime vuonna perustettu blogi on saavuttanut ison lukijakunnan postaillen mm. artisteista kuten Clams Casino, Boy Friend, Keep Shelly in Athens, Balam Acab.
Noilla pääsee jo hyvin pitkälle. Mulla tuntuu ainakin olevan miljoona blogia kirjanmerkeissä tai feedeissä, joita en lue koskaan.
Muuten, blogien lisäksi, lähteinä toimivat nykyään ensisijaisesti soundcloudin ja Hypemin kaltaiset palvelut, sekä niinkin yksinkertainen asia kuin sähköposti. Varmimmin minut tavoittaa sähköpostitse tai juuri soundcloudista. Myös last.fm, kaverit, muut bloggarit, ja toki joskus myös isommat saitit kuten Pitchfork, Drowned in Sound ja Stereogum lukeutuvat lähteisiin. Tietysti facebook ja twitter kuuluvat tuohon joukkoon ja tuhat muuta asiaa joita en nyt just muista.
Innostuin tässä taannoin äänikirjaideasta. Sitten innostuin podcasteistä ja viime viikot oonkin herättänyt varmaan huolta ja hilpeyttä muissa bussimatkaajissa aamuin ja illoin. Oon nimittäin kuunnellut Ricky Gervais' Guide To.. -podcastejä, joissa Ricky Gervais, Stephen Merchant ja Karl Pilkington pohtivat asioita kuten philosophy, law & order jne. Ihan huikeita, on ollut tosi kova työ olla nauramatta ääneen aamuharmaassa bussissa.
Mutjoo. Other Lives on mun yks lempinostoja tältä vuodelta ja päätynee hyville sijoille niin lempilevyjä kuin kappaleitakin listatessa. Alunperin postasin bändistä täällä. Other Lives esiteltiin mulle mm. Fleet Foxes ja The National -sivumainintoinaan, ja vaikkei soundi täysin noihin kahteen kiteydykään, on kyseessä erittäin kova bändi. Se kävi vetämässä yhden parhaista kappaleistaan, For 12:n, 4eyes -nimisen sivuston livesessioissa ihan pirun komealla soundilla.
Samoissa liveliemissä on aiemmin keitetty mm. Summer Camp, EMA, The War On Drugs, Unknown Mortal Orchestra, sekä toinen omilla listoilla takuuvarma menestyjä Real Estate. Näitäkään poikia ei voi rakastaa tarpeeksi.
Tietysti. Tä on taas niin tätä. Mun pitäis tehdä kaikkea muuta, paitsi riekkua interverkossa haistelemassa ajantuhlausta.
Katsokaas, tajusin juuri että miten onkaan immeinen näin helposti muovattavissa, ts. pilalle hemmoteltavissa. Spotify sen kaiken pahan takana tietysti on. Nyt kun on tottunut siihen, että tuo musiikkipilvipalvelu rajoituksineenkin tarjoaa käytännössä levyn kuin levyn kuunneltavaksi, tuntuu jonkin tallenteen luoksepääsemättömyys tuskaiselta. Mahdottomuus kuunnella Processoryn Change Is Gradualia on saanut aikaan ennennäkemättömät hikikarpalot ja kämmenenpohjien syhyämiset.
Eikä tietenkään Spotikka ole ainoa syyllinen, se kantaa nykyisellään tietokoneella kuuntelusta leijonanosan harteillaan. En ole täysin vielä päättänyt, ansaitseeko Spotify euroni, joten en ole maksanut Premiumista - puhelimenikin on ajalta läppä, jossa ei mobiiliominaisuuksilla juhlita. Artistit toki ansaitsevat maksun, mutten ole varma palveluntarjoajasta, vaikka toki voi argumentoida, että nyt artisteille ei ainakaan mene kyhnyä yhtään, mutta se on toisen väittelyn aihe.
Pointtina oli, että kun Spotifyn kuunteluaikamittari näyttää 7 min, YouTubesta ei löydy kaikkia kappaleita, Groovesharkista puhumattakaan, niin kenen puoleen himokuuntelijana käännyn? Change Is Gradual löytyy Spotifysta, mutta fyysisen kopion hankinnan kannaltakin Hulkkosen Jori on alkanut hieman hankalaksi, tuo levy kun on julkaistu kolmena 12" vinyylinä, joissa ei kaikkia alkuperäisiä kappaleita ole. Processory sentään tarjoaa edelleen mahdollisuuden levyn kuunteluun soundcloudissa rajoituksetta. Tekohengitystä johon tartuin hieman nihkeillen, sillä se on low kbps (mitä ei hirveästi kyllä huomaa, myönnettäköön).
Noh, kai mä pärjään. Oon muutenkin tuhlaillu aikaa. Ihmettelin ja iloitsin AV Clubin poimintoja tämän vuoden bändinnimistä. Näille varmaan joku muukin hörähtää, tai vaihtoehtoisesti penseilee. Vai miten olis bändit kuten Bear With Hawk Fist (henk.koht suosikki), Vomit Erection, Pets With Pets, WHAT?! Band, Bad News Bears (taas karhuja!), You Bred Raptors?. Tsekkaas koko lista täällä.
Alkuviikolla listasin jo singlejulkaisuja kärkiviisikoksi makuani miellyttävään järjestykseen. Viime vuonna taasen aloitin listaamalla kappaleiden ja levyjen lisäksi parhaat EP:t. Jatketaan samoissa merkeissä, eli myös tänä vuonna listaan parhaat EP:t ja ne ovat vuorossa tänään. Joko kappalelistoja tai levyjä koittanee ensi viikolla, aikataulujen optimistisuus on joskus ylitsevuotavaa, joten käytän potentiaalia l. mahtotapaa.
Viime vuoden EP-listauksen voit tsekata tuosta yläpalkista. Aloitetaan tämänvuotinen iloisesti kotimaisin sävelin. EP:n nimestä pääsee kuuntelemaan kutakin EP:tä. Itse tekstistä löytyy, jos löytyy, linkki mainintaan bändistä blogissa. Eka tä oli TOP6, sitten TOP10, ja nyt TOP9. Tuntuu, että olisin unohtanut jotain, mutta olen tähän kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen.
Seinäjokelaiset vakuuttivat alkuvuodesta niin kovin, että vanhasta muistista, listaa aloittaessa, Streak and the Raven oli saatava mahtumaan mukaan. Federation EP ei ole kestänyt niin hyvin aikaa kuin alunperin uskoin, mutta odotus bändin luomista kohtaan on kova. Omalaatuista soundia.
BWR on saanut paljon huomiota täällä, toki kaiken ansaitusti, eikä sille näy loppua. Syksyn alussa julkaistu EP sisälsi kaikki 'Ridersin kappaleet, eli sikäli laatua löytyy. Hakemalla julkaisulle punaisen langan seulomalla kappaleista parhaat olisi EP ollut vielä laadukkaampi. Nytkin äärimmäisen laadukkaat kappaleet toimivat mutteivat kokonaisuutena yhtä hyvin kuin yksittäin.
Uskomattoman sivuutettu kaveri tämä Woodkid siihen nähden, miten hieno Iron EP on. Dramaattisuutta ja kontrasteja löytyy, mutta myös perusosaamista surumielisillä indieballadeilla.
Viimevuotisen, pidetyn debyyttialbumin lisäksi Delay Trees julkaisi tänä vuonna Before I Go Go:n ilmaisena latauksena, jota se muistaakseni myös myi keikoilla kasettina. Mulle tämä viisikappaleinen EP toimi jopa paremmin kuin koko albumi, Uni 15 ihan lemppareita tältä.
Nyt pääsee Gold Panda vähän epäreilusti mukaan - Marriage EP kun koostuu alkuperäisestä kappaleesta, sekä erinomaisista remixeistä, joista vastaavat mm. Halls, Baths, Star Slinger. Mutta sellaisenaan vuoden laadukkaimpi. Ja tietysti henkilökohtainen suuri suosikki.
Alabamalaissheikkaajat päätyivät blogiin vasta hiljattain, mutta syksyn mittaan kypsynyt EP kuulostaa älyttömän hyvältä. Bändi on kuin gospelahtava, soulisti rockaava The Magic Numbers, tjsp. Ylenkatsominen olisi suorastaan syntistä.
Elena Tonrassa on kovasti potentiaalia, tämä ensimmäinen vuoden kahdesta EP:stä esittelee Daughter-nimellä musisoivaa Tonraa perinteisemmällä folk-soundilla, mutta huikean laadukkaasti. Yksi tärppi ensi vuoden nousijaksi varmasti.
Ollaan Antin kanssa palloteltu vähän vuorotellen, kumman vuoro postailla & huumailla High Highsista. Selvää on, että tällä tekemisen laadulla jotain isompaa on tiedossa. Tällä kertaa siis mun vuoro postailla. Hieno EP, joka muuten saapui vihdoin postitse, 10" -julkaisuna. Ns. hiton jees. Seitinohuita tunnelmia punotaan.
Itseoikeutetusti, kyllästymiseen asti ruodittu brittiartisti, jonka soulfolk päätyi BBC:n tulevaisuuslistan pitkälle versiolle. Albumi tulossa ensi vuonna, jolta en odota yhtään vähempää kuin lopullista breikkaamista. Pohdin pitkään, kumpi jo julkaistuista eepeistä pääsee mukaan, päädyin ensimmäiseen. Parasta vuonna 2011.
BBC julkistaa vuosittain ennakointia seuraavan vuoden räjähdysartisteista. Vähän niin kun Rumban ja Ylexin Tulevaisuuden Tusina, jossa itselläkin oli tänä vuonna ilo vaikuttaa. BBC kerää "Sound of ...." -nimen alle osaavia musiikkialan ammattilaisia, joihin lukeutuu myös bloggaajia, tänä vuonna tosin vähemmän kuin aiemmin. Tämä paneeli suoritti BBC Sound of 2012 valinnan. Kesyn ja haalean listan voit tsekata täällä. Itselle suurimmat ilon aiheet siinä olivat Michael Kiwanukan ja Ren Harvieun maininnat. Tuosta 15:stä valitaan siis vielä kärki joka julkaistaan alkuvuonna.
Ja miten se liittyy postaukseen on tämä: 33 brittiblogia laati tänä vuonna oman, rinnakkaislistansa, jonka 15 artistista julkistetaan, samalla kaavalla, myös Blog Sound of 2012 kärkivalinnat myöhemmin. Mukana on varsin laadukkaita blogeja kuten mm. The Blue Walrus, The Recommender, Faded Glamour, Sweeping the Nation, Song By Toad, jne.
Valitsijamiesten tavoin toimineen blogilistan voit tsekata kokonaisuudessaan mm. The Blue Walrusin postauksesta. Itse artistilistalta löytyi aika kivasti myös täällä nähtyjä ja kuultuja pieniä suuruksia. Alla lista kokonaisuudessaan.
Lianne La Havas kannattaa ainakin panna merkille, neiti kun löytyy sekä BBC:n että blogien listoista. Kaikkia en ole toki kuunnellut, mutta kuunnelluista pidän eniten etenkin jo postauksenkin saaneista Theme Parkista ja Daughterista sekä Lucy Rosesta. Myös The Jezabels sykähdyttää.
Houdini Dax Lianne La Havas Theme Park French Wives The Good Natured
Alt J The Jezabels Lucy Rose Bastille Friends
Meursault Daughter Beth Jeans Houghton Outfit Washington
.jpg/_small.jpg?hash=42359)
