Bravestation - Western Thrills [video] // Coastal Cities - Relief [video]

Torontolaisbändi Bravestation ei ole täysin saavuttanut sille kuuluvaa huomiota, vaikka itse yritänkin toimia äänenkannattajana vimmalla. Sen pehmeä, tyylitelty ja omalaatuinenkin indie pop voittaa tilaisuuden tullen varmasti monta ystävää lisää. Alla debyyttialbumilta irroittettu single videoineen, Western Thrills. Giants & Dreamers ilmestyy heinäkuun kymmenentenä.

Bravestationin seuraksi päätyy tällä kertaa Coastal Cities uusine kappaleine ja videoineen. Mathrockinen Relief muistuttaa aluksi niin paljon Foalsia, että on vaikea ajatella muuta. Nuorten kaverusten new wave -ihailu on ilmeistä ja Relief itsessään oikein mallikas kipale. Täytyy toivoa ettei bändi tyydy miimikon rooliin vaan päihittää oppi-isänsä.

Theme Park - Jamaica [video]

Theme Park on nopeasti edennyt debyyttilevynsä äänityksissä, sillä sitä lupaillaan jo lokakuulle. Bändi on tietysti tuttu, jos ei muuten, niin ainakin omana lempilapsenani, joka kutkutteli Talking Heads -vaikutteiden kuuluessa kauas ja kirkkaasti. Uusi kappale Jamaica kuultiin jo kuun puolessa välissä Daytrotter-sessioissa.

Jamaicalla kuuluu jo selkeämmin tulevan debyytin sävelet ja se julkaistaan elokuussa seiskatuumaisena uuden levyn toisena singlenä. Kuuntele ja katso video alta. Oon äärimmäisen iloinen että bändi pystyy yllättämään 'vanhan' faninsa näinkin positiivisesti, soundi on kehittynyt sopivasti omampaan ja dynaamisempaan suuntaan.

Topi Saha - Se Joka Karkuun Pääs

Pari vuotta sitten julkaistu Verta ja lihaa, Topi Sahan debyytti, oli kotimaiselle folk-diggailijalle suht harvinaista herkkua. Se kun koostui laadukkaista, vaikutteita tihkuvista singer-songwriter -perinnettä juhlivista kappaleista, joissa draaman kaari ja itseironia kulkivat sopivissa mittasuhteissa. Warner Musicille poimittu Saha julkaisee syksyksi jatkoa debyytilleen.

The Voicen 'Ensireaktio'-osiossa jo kuultu Se Joka Karkuun Pääs on klassista Sahaa, joskin vaikutteiden pääpaino on kääntynyt kotimaan sinivalkoisiin multiin. Uudessa kappaleessa on sopivasti Topia itseään, mutta  ensilevyn soundin poikamainen kujeilu ja riehakkuus on osin korvautunut seesteisellä laulunkirjoitusella á la John McGregor (ja tämän bändi Kaspar), mistä ei voi olla harmissaan. Halutessaan voi kuulla toki Joose Keskitaloa ja muitakin kotimaisia suuruuksia.

24-vuotiaan kotimaisen folk-aatelisen äänenvärissä on syvyyttä ikävuosien tuolta puolen mutta toisaalta pilkettä silmässä jo unohdetun mustavalkofilmien Suomen maalaistarinoista. Jos loppulevyn laulutehtailu vetää vertoja etiäiselle, saattaa kyseessä olla debyytin ylittävä suoritus.

Matkapassi: Toronto & DIIV

Arvailinkin että postaustahti hiipuu, joskaan en uskonut ihan näin rentouttavasti ja onnistuneesti oravanpyörästä loikkaavani. Kesäkuu on mennyt häkellyttävän nopeasti ohi; me piipahdettiin sen aikana Reykjavikissa ja Torontossa, ja juhannuksena ihan Kirkkonummen lähettyvillä mökkeilemässä.

Mulla on ollut monta postausaihettakin jo mielessä, mutta en oo vaan jaksanut kirjoitella, joskus oon saattanut spämmätä twitterissa mielenkiintoisia uutisia, kuten Yeasayerin perjantaikeikkaa Ruissiin tai Purity Ringin uutta kappaletta (bändi muuten oli Kanadassa ihan MTV:llä).

Matka oli todella onnistunut, btw. Reykjavik oli aika nopeasti sivuutettavissa, joskin Islannin luonto vei jalat alta. Islantilaisista on aika vaikea sanoa mitään, vaikuttivat aika hissukoilta, melkein kuin suomalaiset. Toronto oli kaupunkina mukavan freesi suurkaupungiksi ja kanadalaiset, ei niin yllättäen, kovin mukavia.

Torontossa oli sattumalta noin miljoona erinäistä tapahtumaa käynnissä meidän ollessa maisemissa. 'Vanhan' kaupunginosan Distillery Districtillä ruokatapahtuma, jonka aika erinäiset ruokakojut valtasivat monta korttelia, annosten, joiden koko ja maku vaihteli, hinta oli tasainen $5, joten kalliiksi ei suurempikaan syöpöttely tullut. 

Paikallisen musiikkitelevision MuchMusicin VideoAwards veti paljon huomiota, sillä se toi kaupunkiin mm. Justin Bieberin (IIKS!), LMFAO:n ja Katy Perryn kaltaisia tähtiä, tämä näkyi mm. katujen sulkemisena ja teinien jonoina keikkapaikan lähettyvillä.

Toisaalta päivä sen jälkeen kun pyörähdimme ihmettelemässä suorastaan älyttömiä Niagaran putouksia, tapahtui viime päivien suurimpia mediaspektaakkeleita Pohjois-Amerikassa, kun Nik Wallenda ylitti putoukset nuoralla kävellen. Valmistelut olivat täydessä käynnissä kun olimme siellä, itse ylityspäivänä olisi paikan päälle kuulemma ollut vaikea päästäkin.

Ja käytiin me tsekkaamassa oikein kunnon baseball-matsi, Toronto Blue Jaysin ja Washington Nationalsin välillä, ja muutenkin perus-turistikohteita, kuten lätkämuseot ja muut, joista sattuman mukaan tuoma Picasso-näyttely oli parasta antia. Hockey Hall of Famea en suosittele kuin kaikkein asiaan vihkityneimmille, muille aika puista katsottavaa. Picasso-näyttely taasen oli lainassa Ranskasta Ontarion taidegalleriassa ja se sisälsi taiteilijan itsellään pitämiä teoksia, joten mahtava näyttely se oli. Musiikki-ihmisen pyhiinvaellus toki vei Massey Hallia katsomaan, jossa mm. Neil Young on esiintynyt kuuluisasti.

Musiikkitapahtumat eivät toki rajoittuneet Bieber-maniaan, sillä Toronton keskusaukion ja monet muut keikkapaikat valtasi SXSW-festaria jäljittelevä, jos ei muuten niin nimen perusteella, NXNE (North by Northeast) jolla toki kuulemma on tavoitteena kasvaa pohjoisemmassa isoksi festariksi. Keskusaukiolla esiintyi Ruississakin nähty Flaming Lips lauantai-illalla, noin muun muassa, mutta me käytiin tsekkaamassa DIIV Urban Outfittersin tiloissa, onneksi.

DIIV on mahtava, kuten olette varmasti huomanneet albumia streamatessa HypeMissä, mutta livenä nämä yllättävän nuoren näköiset hipsteröijät loivat äänivallia toisensa perään ja vakuuttivat. Kaupungista olisi löytynyt mm. Purity Ringin keikka meidän siellä ollessa, mutta se missattiin vähän omaa hölmöyttä, joskin on todennäköistä ettei lippuja olisi edes saanut - bändi on kasvattanut suosiotaan sen verran. Mitä taasen DIIViin tulee, on kyseessä uusi suosikkibändi. Doused vakuutti yksinään jo aiemmin, nyt se taitaa hiipiä jo Beach Fossilsin ohi, jossa DIIVin Zachary Cole Smith myös vaikuttaa. Oshin-niminen levy julkaistaan tänään Captured Tracksille. SE ON KOVA!

Kesämoodi

Hei, taas, pitkästä aikaa.

Taitaa tuo otsikko hämätä, ei nimittäin ole kesäsoittolistaa tai -pohdintaa kummemmin tarjolla. Vaan: oon rypistänyt itsestäni tän (luku)vuoden aikana sen irti mitä rypistettäessä on ja valmistunut sekä tehnyt ensimmäisen 'oikean' työvuoden ammatissa, johon minulla on jopa koulutusta. Nyt on tauon paikka.

Aion pitää nyt tuntuvan vapaan, matkustaa, jopa nähdä ihmisiä ja rentoutua. Se tarkoittaa sitä, että blogin päivitystahti hidastuu, sanotaanko nyt hyvin rajalliseksi, varmaankin kesäkuun ajaksi. Saatan toki palata hetkittäin asiaan, jos /kun tulee tylsää ja hyperryttäviä kappaleet pyörivät mun päässä. Tai sitten teen jotain kiinnostavampaa. Hauskaa kesää kaikille!