Kun listasin vuodelle 2010 parhaita eepeitä järjestykseen, löytyi Labyrinth Earin eteerisen vastustamaton elektro pop kärkisijalta. Oak EP on vieläkin ihan huikean tasokas pikkujulkaisu. Eilen bändi viestitteli jo ennakointia tulevasta EP:stään nimeltä Apparitions, mutta vasta tänään illalla saatiin Pitchforkin kautta kuunteluun uuden julkaisun viimeinen kappale, Humble Bones.
Helmikuun seitsemäntenä digitaalisen julkaisun saavaa Apparitionsia on ennakoitu jo kahdella kappaleella: levyn avaavaa Amberia kuunnellessa olo on kuin pillipiiparin huiputtamalla sneikillä, hypnotisoitu jonkun muun valtaan, vaikka toki olo on viihdytetty; levyn viimeinen kappale Humble Bones on tiukimpia LabE-kappaleita, jonka myötä saatan jopa uskoa että kakkos-EP:kin päätyy vuoden parhaiden listalle. Aikaista toki sanoa kun '12 on vanhentunut muutaman päivän, mutta intoilu sallittakoon.
Taas on aika antaa tilaa ja aikaa niille kappaleille ja artisteille, joille ei löytynyt omaa postausta. Tällainen sunnuntaiehtoollinen musan suhteen alkaa muodostua aika kivaksi ja helpoksi tavaksi muistaa niitä melkein postattuja artisteja kivoilla sanoilla. Ja kun odotetaan lätkäfinaalia, jota lopulta yllättävän moni katsoo, voidaan jännitys unohtaa hetkeksi näiden kappaleiden parissa.
Labyrinth Ear - Walk on the Moon (Arthur Russell cover). Viime vuonna tämä brittiduo teki lempi-eepeeni. Nyt se alkaa tehdä pikku hiljaa paluuta pienen hiljaiselon jälkeen ja tuloksena on hieno Arthur Russel coverointi.
The Phoenix Foundation - Buffalo. Uusiseelantilaiset tarjoavat todellisen anthemin - Buffalo etenee nimittäin huikean määrätietoisena rock-kappaleena. Harmi, että nämä mertentakaiset bändit jäävät niin usein vähälle huomiolle. Hienoa popmusiikkia. Ja bändin nimi tietysti erinomainen viittaus MacGyveriin.
Joywave - Winnipeg. Tällä sämplääjäporukalla on kovempiakin hittejä vyöllään - nämä kun ovat mm. Miike Snow'ta sämpläilleet - mutta tämä on omaan mieleeni. Rauhallisen tunnelmoinnin hieno tsipale. Alun ilotulitussämple varsinkin lämmittää mieltä.
The Kill Van Kulls- Fool's Wish. Manchesteriläisbändi täytyy laittaa seurailtavien joukkoon jo sen verrokin takia: sitä on nimittäin kehuskeltu jotensakin Hurtsin hengenheimolaiseksi ja kasari power-pop tunnelman hyödyntäjäksi. Jo nyt se on lämmitellyt lavaa Naked And Famousille ja Monalle.
Ajattelinpa, ajan kuluksi, kun tuosta parhaiden kappaleiden ja levyjen listaamisesta ei toistaiseksi tule mitään, listata vuoden parhaat/lemppari-EP:t. Ja kun keikkoja mun ei kannatta välttis listata - ne harvat olivat lähes poikkeuksetta parhaita. TOP kutoseen mahtuneet eepeet ovat myös siitä mukavia, että jokaisesta olen postannut jo aiemmin.
Käytän nyt näiden listojen yhteydessä noin yleensä, tässäkin, 'paras' sanaa aika varauksella. Näistä kun heijastuu se lempparius niin vahvasti yleensä, ettei mielipiteiden kiveenhakkaamisesta saa kuin päänsä kipeäksi - omat levytykkäämiset kun tuntuvat vaihtelevan aika vahvasti aika - tila -jatkumon muutosten mukaisesti. No, nyt siihen listaan!
Lähes tuntemattoman walesilaisbändin eepee kuulostaa monipuoliselta: herkkyyttä ja elektroilua mahtuu kumpaakin sekaan. Heinäkuussa UAS:stä sanailtuani huomasin eepeen pysyneen mukana hyvin. Kappaleet voi tsekata myspacessä. Tässä elektroilua: Bloodsport.
Tamperelaisten post-rock on ihan parasta. Taannoin töihin pyöräillessä kuuntelin musiikkia shufflella ja piti pysähtyä tarkistamaan, mikä olikaan näin hienoa. Jos tutustut yhteen suomalaisbändiin vuodessa, se voisi olla yhtä hyvin On Volcano. Ilmainen lataus bändin sivuilta. Tämänhetkinen lemppari: Mission.
EP:ksi huimassa mitassaan tämä on melkoinen järkäle, mutta se siivitti loistavasti tietä Age of Adzin edellä muistuttaen, ikään kuin, miksi me rakastamme Sufjania. Ikään kuin sellaisen voisi unohtaa.
Ryan Lynchin (Girlsin kitaristi) ja Hannah Huntin proggis, jonka nelikappaleinen tuotos on soinut vilkkaasti - ainakin paljon enemmän kuin Ryanin emobändin Girlsin vastaavat. Kepeää kitarapoppia tarjoilevalta eepeeltä olisi voinut valita kappaleen kuin kappaleen. Tässä nimikkokappale.
Häkellyttävän hienon pitkäsoiton jälkeen vähintään yhtä hienon eepeen julkaiseminen osoittautui niin suureksi iloksi kuin yllätykseksikin. Niin paljon kuin suomalaisesta folkista pidänkin, on Dalarnan kasvattiin kuromista. Tässä Kristian Matssonia sähkiksen varressa: The Dreamer.
Brittisynapop on ylikäytetty kuvailu bändistä, mutta Labyrinth Ear on takuuvarmaa tutustumisen arvoista kamaa. Ilmainen lataus ja äärimmäisen hienovaraista (ja parasta) tunnelmaa. Lemppari-EP tälle vuodelle, jopa ennakkosuosikkien keskeltä.
____________________________________________
Seuraavassa postauksessa (toivottavasti) listataan sitten kappaleita, jossain vaiheessa myös albumit. Ennen vuoden loppua katsaus myös ensi vuoden alun kiinnostaviin albumijulkaisuihin. Toisaalta myös katsahdan musiikkiakteja, joilta toivon/odotan debyyttilevyä tai kiintoisaa lisämatskua ensi vuonna., eli jonkinlainen vuoden 2011 seurailun kohteet. Palataan asiaan.
Nousukiidot ja ilmaiset lataukset kannattaisi tarkistaa varauksetta. Vaikka musiikin suoranainen tyrkyttäminen jok'ikisessä lähteessä on typerryttävän turhauttavaa toisinaan, ei kyyninen taida näihin kivoihin juttuihin niin usein törmätäkään. Siksi multa jääkin näitä väliin oikeastaan aika usein. Hypen takaa löytyy kuitenkin yllättävän usein jotain mistä voi ihan tykkäilläkin.
Labyrinth Ear, synapoppailijat Lontoosta ilmaisine latauksineen, oli kiva yllätys. Eilen julkaistulla videollaan kappaleelle White Gold esiintyvät edesmenneen tsekkiläisen animaattorin Jiří Trnkan nuket. Kuvamateriaali on vuonna 1959 valmistuneesta Kesäyön unelmasta.
Suositeltavan debyytti-EP:n voi noutaa omakseen veloituksetta täältä. Labyrinthin Oak EP on ollut kiehtovaa kuunneltavaa. Lataa ja ihastu.
Ilmaiset lataukset todella ovat aliarvostettuja, sillä myös toinen ilmais-EP on suosittelun arvoinen helmi.
Guardsin ilmais-EP on ollut kuuntelusyklonin kieppeissä levylautasella. Sen voit ladata täältä omaksesi. Tai alta, jossa voit myös esikuunnella. Eepeestä otettiin rajattu 500 kappaleen vinyylipainos, joten lataus on siinäkin mielessä kätevämpi tapa saada se itselleen. Jos ei heti muistunut mieleen, niin Guards on se bändi, joka tuli tietoisuuksiimme Columbialle viime viikolla siirtyneen Cultsinmyötä. Sattumoisin Guardsin kappale Don't Wake The Dead löytyy myös uudelta Kitsuné-kokoelmalta.
