Deptford Goth - Feel Real [video]

Daniel Woolhousen tekemät remixit Purity Ringin ja Blood Diamondsin kaltaisille artisteille eivät valmistaneet siihen, mihin maanantaina julkaistulla debyyttialbumilla yllettäisiin. Deptford Goth -aliaksella julkaistu Life After Delo niittää mainetta niin loistavien singlejulkaisujen (mm. Union) kuin monipuolisuutensa myötä ja lukeutuu jo nyt vuoden debyytteihin.

Hengenheimolaisia riittää aina Active Childista Bathsiin ja Hallsiin, joista jokaiselle ominaista on omaperäinen, kokeellinen näkökulma pop-kappaleeseen. Sielunveljien jäädessä valjuiksi viimeistään albumikokonaisuudessa, Life After Delo loistaa: kappaleissa on ilmavuutta kuin lehtitaikinassa ja suurehkon sipulin verran kerroksia. Ja mikä tärkeintä, niiden yhteispeli on täydentävää ja johdonmukaista.

Deptford Gothin debyyttiä on helppo lähestyä - sen mahdollistavat helmet kuten juuri videonkin saanut Feel Real. Miten kertoa lapsilleen rakastavansa yhtä enemmän kuin muita; siinä piilee juuri ongelma Feel Realin nostamisessa päätä muiden yläpuolelle. Näinkin erinomaisessa albumissa jokainen kappale on huippukohta, olkoonkin että kyseinen nosto levyltä lienee niitä valkohuppuisia vuorenhuippuja.

Miltei r'n'b:hen nojaavassa elektroilmaisussa tuntee olevansa kotonaan - varsinkin kun Woolhousen ääni on samettinen. Pidän eniten juuri siitä, että Life After Delo voi vuorovedoin kaikua James Blaken tutuksi tuomaa soundia ja vaikkapa juuri r'n'b:tä. Samalla se väistelee lokerointia mutta on kokonainen.

Tsekkaa alta Feel Real videoineen, sekä aiempi Union. Deptford Goth on tarkkasilmäisimmille löytynyt jo soittolistalta (SlowShow '13) johon kootaan tämänvuotisia julkaisuja ja jota päivitetään koko ajan. Löytyy tuosta oikealta sivupalkista mutta myös tästä.

Väärinkuullut lyriikat: Breakfast at Tiffany's

Odotin tänään bussia, kyllästyneenä kuuntelemaan samoja Spotify-soittolistoja. Onneksi tämä: Ysärikovat.

Yksissä tupareissa haettiin muistin pohjalta niin monet Jyrkin / ala-astediskojen kovat hitit soittoon, että välttämättä se poiki hienon soittolistan. Ystäväni tekemä ysikytluvun ehdoton soittovalikoima, let's party like it's 1995!

Playn painaminen tämän soittiksen kanssa oli kuin hyppy järveen jossa on uinut vuosia sitten ja odottaa pohjan olevan yhtä turvallinen kuin silloin. Silmät kiinni ja "play" poiki heti Deep Blue Somethingin ihanan renkutuksen, Breakfast at Tiffany's. Joka ei muuten oo wikipedian mukaan hirveen kaukana tässä blogissa mainituista genreistä. Wiki väittää et Deep Blue on alternative-newwave-dream-pop-rockia ja post-grungea, joten peukku siitä.

Kymmenvuotiaana kuullut lyriikat eivät menneet ihan putkeen: kun tänään tsekkasin tabulatuureja tähän kappaleeseen, tajusin miten kertsi oikeesti menee. Tykkään mun versiosta enemmän.

KUULIN: "And I said, what about, Breakfast at Tiffany's, she said I think high, remember the feld mines, historical I think, we both kinda liked it"

OIKEASTI: "And I said, what about, Breakfast at Tiffany's, she said, I think I remember the film, as I recall, I think, we both kinda liked it"

Vois olla huonomminkin. Kirjoitin ala-asteella myöskin c-kasetin paperille nauhoitettuani Another one bites the dust -kipaleen seuraavasti: "Anado van baits the dast".

Ryan Adams - Hey Parker, It's Christmas

Tässä on sopivasti surullista altsujoulufiilistelyä. Ryan Adamsin Hey Parker, It's Christmas on aina ollut mun suosikkeja jouluteemaisista lauluista. Sillä aikaa, kun valmistelen albumilistauksen eka puoliskoa tulevaksi, Adamsin parissa vierähtää hetki. Ja toinen pidempi hetki, jos olet joulumielinen, Eardrumspopin joulusoittolistalla Spotifyssä. TÄÄLLÄ. Mukana mm. Cocteau Twins, Le Futur Pompiste, The Magnetic Fields, Josh Rouse, Slow Club jnejne.

Keikalla: Leonard Cohen

"Thank you for the warm welcome. I don't know when we're gonna pass this way again, but I can assure you we will give you everything we've got."

Näin totesi Cohen tiistaina Dance Me To The End Of Loven jälkeen. Ja sen me todistimme. 29 kappaletta, 3,5 tuntinen keikka väliaikoineen saattaa kuulostaa paljolta yhteen keikkaan. Mutta kyseessä ollessa yksi suurimmista laulaja-lauluntekijöistä, ei mikään ole liikaa. Flow-festivaalista kirjoitellaan nyt kovinkin, mutta eivätköhän sinne suuntaajat itsekin ymmärrä hyvän päälle. Yhdelle keikkaraportoinnille on aina mielestäni tilaa, jos ei muuta, niin ainakin osoittamaan, että musiikissa tapahtuu muutakin kuin Suvilahtea.

Luettuani muutamia raportteja vuoden 2008 Helsingin keikasta aloin epäillä, miten tämänvuotinen show sujuisi. Pari vuotta sitten keikka jäi väliin epäröinnin vuoksi. Epäröinnit ja epäilyt olivat äärimmäisen turhia, minkä pian 76 vuotta täyttävä kanadalaismuusikko ja -runoilija osoitti tiistaina. Keikka oli kenties paras, jolla olen koskaan ollut.

Leonard Cohen oli selkeästi hyvässä kunnossa, minkä mies halusi itsekin osoittaa hypähtelemällä vähän joka välissä ja käymällä polvella usean kappaleen aikana, mikä ei sekään ole itsestäänselvyys iäkkäälle ihmiselle. Hyväkuntoinen, nöyrä, suurenmoinen mestari osasi ottaa yleisönsä vaatimattomalla karismallaan ja loistavasti ajoitetulla huumorillaan. Hän antoi moneen otteeseen antaa bändille tilaa sooloilla ja esittely porukan muutamaankin kertaan ja toisaalta kiitteli yleisöä etuoikeudesta esiintyä täällä. Viimeisen päälle herrasmies ja artisti.

"You know it's good to perform in a peaceful city as so many cities today are plunged in chaos--"

Vaikka itsekin olen ensimmäisten levyjen suurin fani, osoittautui vuonna '88 julkaistu, äskettäin omaankin hyllyyn päätynyt I'm Your Man keikan kulmakiveksi. Erityisesti illan ydintä komeasti kuvannut nimikkokappale I'm Your Man, melkeinpä kovimmat meiningit aikaan saanut First We Take Manhattan sekä viimeistään illan suuruuden sinetöinyt Take This Waltz maistuivat myös itselleni ja seurueelleni. Muuta uusi kappale kuultiin myös. Illan muita kohokohtia olivat oikeastaan kaikki kappaleet, mutta muutaman erityismaininnan saavat Chelsea Hotel, yllättäen kuultu The Partisan, Hallelujah, Suzanne sekä ilahduttavasti encoreen jäänyt Famous Blue Raincoat. Toisaalta myös Webbin sisarusten esittämä If It Be Your Will oli mainio. Itse Cohen ja muu bändi antoivat tilaa siskosten esiintyessä kahdestaan.

Settilistan mainiouden osoittaa Cohenin valinnat kahdeksi viimeiseksi kappaleeksi: Closing Time ja I Tried To Leave You. Jälkimmäinen sai aikaan melkoisen naurunremakan.

10.8.2010 tuntui moni asia menevän nappiin: yleisö osasi arvostaa esiintyjää, ja päinvastoin, oli huumoria, suuria hetkiä hyvän musiikin ja koskettavien sanoitusten kanssa. En ollut vuoden 2008 keikalle, mutta on vaikea uskoa, että se olisi ollut tätä parempi. Mr. Cohen, I'm Your Fan.

P.S. Tein soittolistan, josta löytyvät keikan kappaleet suhteellisen oikeassa järjestyksessä. Cohen @ Helsinki 10.8.2010. Kappaleet ovat albumiversioita, mutta live-elämystä haluaville suosittelen Live In Londonia.

Kesäsoittis

Oma blogikesäsoittolista viipyy sen verran, että alan epäillä sen valmistumista. Siihen asti, kunnes joskus päädyn viimeistelemään viimeisen päälle olevat kesätahdit soittolistaksi asti, kannattaa suunnata Stereogumin sivustolle lataamaan äärimmäisen toimiva ja loistava soittolista kesää varten. Nimikin on sangen osuva: Cruel Summer. Ja lataus on tietysti laillinen ja ilmainen. Kyllä kelpaa paistatella kesää.

Kahdessa osassa vapaasti ladattavaksi laitettu soittolista sisältää hienoutta suosikeista (mm. täälläkin nähdyt DOM, Best Coast, Cults), tuttuihin (esim. Sleigh Bells, CEO, Chromeo, HEALTH) ja suhteellisen paljon lisäpaneutumista vaativiin (mm. Restless People, Buke & Gass). Vaikka mukana on muutama ei-niin-uppoava musiikkipala, on kokonaisuus suhteellisen moitteeton. Lataa soittolista tästä. Alta löytyy muutama maistiainen ja biisilista.

DOM:

Restless People:

Baths:

Mahtavat kesätamppaukset ovat siis tiedossa näiden musiikkien myötä! Tässä osien 1 ja 2 biisilistat:

Cruel Summer: Volume One
01 DOM – “Living In America”
02 Cloud Nothings – “Didn’t You”
03 Restless People – “Days Of Our Lives”
04 Lemonade – “Lifted (Le Chev Remix)”
05 Japandroids – “Younger Us”
06 Sleigh Bells – “Tell ‘Em”
07 Toro Y Moi – “Leave Everywhere”
08 Cults – “Go Outside”
09 ceo – “Come With Me”
10 BRAHMS – “Brought It Out”
11 Buke & Gass – “Medulla Oblongata”
12 The Acorn – “No Ghost”

Cruel Summer: Volume 2
13 HEALTH – “USA Boys”
14 Dominique Young Unique – “Show My Ass”
15 Chromeo – “Don’t Turn The Lights On”
16 Javelin – “Oh! Centra”
17 Robyn – “Dancing On My Own (Buraka Son Sistema Remix)”
18 Best Coast – “Boyfriend”
19 Blonde Redhead – “Here Sometimes”
20 Male Bonding – “Franklin”
21 Mr. Dream – “Scarred For Life”
22 Twin Sister – “All Around And Away We Go”
23 Washed Out (Feat. Caroline Polachek) – “You And I”
24 MNDR – “I Go Away”
25 Baths – “Hall”
26 Magic Kids – “Summer”
27 ARP – “Summer Girl”