Linjattomasti tykätty: Alpines

Itsereflektointi on eufemismi sille, että tykkää puhua itsestään. Blogin puitteissa ainakin oikeutan itselleni kovin usein tarkastelun lähtökohdaksi blogin itsensä. Yllättäen tänäänkin.

Tämän musiikkiblogin linjatonta linjaa kuvaa se, että eilen pohdittiin kansanveisujen alkuperiä kontekstissa Johnny Cash ja tänään vaihdetaan mutkattomasti (lue: kankeasti) nykybrittipopin varsin tuoreeseen nimeen: Alpinesiin. Tiukan linjan valitseminen, ja sen noudattaminen yhtä tiukasti, saattaisi kyllä olla hieman rampauttavaa, joten sitä en aiokaan tehdä. Toki omat valinnat kuvastavat monia linjoja, moni saattaisi argumentoida, mutta jätetään tämä siihen, että postaukset eivät ole koherentteja - eivät yksittäin eivätkä sisällön kannalta - eikä näin kenties pidäkään olla. Se siis reflektoinnista.

Takaisin musablogijargoniin: "ALPINES ON ÄLYHYVÄ!" Tässä blogissa alunperin nähty nimi muuttui muutaman kuullun kappaleen jälkeen hieman todellisemmaksi, muttei kauheasti. Sillä tälläkin hetkellä tiedän vain, että bändi postailee blogiinsa kuvia, taiteilee kansitaidetta ja asuilee Kingston-upon-Thamesissa Suur-Lontoon eteläosissa.

 (Kuvat: alpinesmusic.blogspot.com/ ja myspace.com/alpinesmusic)

Mä ainakin haluisin moisen kasettijulkaisun. En siksi, että kasetit on olleet jo jonkin aikaa ykkösvalinta erikoisuutta tavoittelevilla, vaan siksi että tuo paketti näyttää kivalta. Niin, itse musiikista. Alpines luonnehtii omaa musiikkiaan night popiksi, mikä ei ilmeisesti ole Zola Jesus + Hurts -yhdistelmän summana saatu genre. Vaikka Alpines hieman kahden edellä mainitun aktin suuntaan vilkuileekin.

Yhtä poppia kuin Hurts tai yhtä synkkää kuin Zola Jesus se ei ole. Alpinesin kappaleita tässä kuunnellessa night pop alkaa yllättäen kuulostaa järkevältä luonnehdinnalta. huh. Bändi taiteilee kovin taidokkaasti ääripäiden välillä kuulostamalla sopivan tarttuvalta ja synkeältä samanaikaisesti syöksymättä kumpaakaan kohti päättömästi. Hyvää pop-musiikkia.

  Empire by Alpines

  Survival by Alpines

  Ice & Arrows by Alpines

Oululaissatelliitit

Joskus jopa tähän blogiin lähetetään kappaleita. Silti tuota oikealla olevaa soundcloud-namiskaa saisi hyödyntää useampikin. Ihan sama, mistä tai millä tavalla bändiä, kappaletta tai vinkkiä hyvästä sellaisesta tulee, kunhan tulee.

Suhteellisen harvoin, mutta kuitenkin silloin tällöin yhteydenottoja kuitenkin tulee. Useimmiten kirjoittajan kohtaa jonkinlainen muka-vakavastiotettavuuskohtaus, kun alkaa pohtia bändistä postaamista. Jos se ei oikein tunnu a) tarpeeksi laadukkaalta tekeleeltä tai b) omalta jutulta, pitää kuitenkin miettiä, onko bändi tarpeeksi hyvä kuitenkin ansaitakseen lisähuomiota tms, ja toisaalta painotella sitä sopiiko se siihen tavaraan, jonka taakse muuten saatan hyvillä mielin asettua täällä blogin puolella.

Ilmiselvästi otan tämän piskuisen blogin pitämisen liian vakavasti. No, kuitenkin. Aamulla levylautasella pyöri kaksi isoa julkaisua, Hurtsin sekä Brandon Flowersin albumit, mutta mielessä kujersi eilen lähetetty kappale, jonka kuuntelin kerran puhelimessa ollessani, eli en kauhean perusteellisesti.

Tuon kappaleen soundcloud-sivulleni lähetti oululaisbändi nimeltä Satellite Stories. Kuinka virkistävää. En tiedä bändistä juuri mitään. Two Door Cinema Clubin ja The Wombatsin bändi mainitsee vaikutteikseen, enkä usko, mikäli kuvailua Satellite Storiesista luette, että näette kirjoituksia, joissa TDCC:tä ei oululaisten yhteydessä mainittaisi. 

Vähän niin kuin French Filmsin yhteydessä on (lähes) mahdotonta olla mainitsematta The Drumsia.

Satellite Stories kuulosti, vaikka vähän liiankin tutulta, myös tarttuvalta. Tsekatkaa ihmeessä. Tässä bändin uusin kappale, tietääkseni. Helsinki Art Scene, josta vaikutteet kuuluvat varsin selkeästi. Sekä vanhempi Mexico. P.S. Onpa kivaa kirjoitella suomalaisesta, kenties vähän tuntemattomammasta bändistä.

  Satellite Stories - Helsinki Art Scene by satellitestories

  Mexico by satellitestories

Huhtikuu, hyvästi

Ensi kuuta varten katse on toki käännettävä kohti uutta, mutta huhtikuusta on rutistettava vielä viimeiset mehut pois. Ennen kuin itsekin riennän vappuilemaan, laitoin tähän musiikkia neljältä bändiltä: Band of Horses, Great Lake Swimmers, Hurts ja Sun Kil Moon.

Band of Horses tarjoaa taas uutta videota Infinite Armsilta. Olen tainnut jokaisen aiemmankin kappaleen tänne laittaa, niin miksei myös NW Apt. kelpaisi.

NW Apt.

Band Of Horses | MySpace Music Videos

Great Lake Swimmersin videoon oli vaan niin hieno törmätä, että kelpuutin vanhemmankin kappaleen. Tässä Stealing Tomorrow (2009 julkaistu kappale):

Hurts. Aijai. Nykyään jo aika kyseenalainen bändi. Silti, taas kerran, jäävään itseni Hurtsia koskevasta polemiikista ja tarjoan vaan Better Than Loven videota. Ja onhan se viileä.

Lopuksi olisi Sun Kil Moon. Vihdoinkin pääsen postaamaan siitä. Red House Paintersistä tuttu Mark Kozelek tekee musiikkia nimellä Sun Kil Moon, jolta on tulossa levy heinäkuussa. Stereogummilla voi käydä kuuntelemassa uuden kappaleen. (Miksen mä koskaan saa ekslusiiveja?!)

Sun Kil Moon - Australian Winter @ Stereogum

Mutta tässä pari omaa suosikkiraitaa Sun Kil Moonilta. Aiemmat levyt ovat olleet varsin laadukkaita, joten niiltä on helppo irrottaa esim. Moorestown (ykkössuosikki) ja Carry Me Ohio (muuten vaan kiva).

Nämä eivät olleet mitään hirveitä juhlimiskappaleita, mutta niitä voi poimia vanhemmasta "Tanssitaanko?" -postauksesta. Hyvää vappua.

NewIslands

Kuten tapoihin kuuluu, kirjoitteluni on sangen jäykkää ja aiheiden vaihtuminen vilkasta. Tänään tartun taas siis yhteen jos toiseenkin aiheeseen.

NewIslandsista lukiessani ensimmäisen kerran luulin, että kyseessä oli Islands-yhtyeeltä uutta musiikkia. Kompastuin ma otsikointiin.

Jälleen kerran kyseessä on synavetoinen elektrobändi. NewIslands nimittäin tekee hienoa pop-musiikkia (jota on MySpacessä oikein kahden kappaleen verran) samoissa merkeissä kuin tuttavamme Hurts. Tänään julkaistaan bändin ensimmäinen single Out Of Time jolla on mukana seitsemän remixiä. Remixaamassa on ollut mm. Active Child ja Is Tropical - joista kirjoitin sattumoisin samassa postauksessa pari kuukautta sitten.

Siis, jos Hurts kuulosti tarpeeksi kivalta, uskoisin NewIslandsin Out Of Timenkin putoavan.


NewIslands on nykyaikaisen bändin tavoin vähän joka paikassa tavoitettavissa. Tässä näitä sivustoja nyt on:
# NewIslands @ MySpace
#  @ Last.fm
#  @ Twitter
# NewIslandsin blogi @ Wordpress

Paitsi että NewIslands oli tässä tarjottimella, siirryn muutamaan omaa maailmaa polttavaan aiheeseen. Ensinnäkin: The Morning Bendersin Big Echo on nyt tässä viikon-parin kuuntelun aikana iskenyt todella kovaa ja on kyllä epäilemättä hienon hieno albumi. Jopa vuoden parhaat listalle suoraan menevä.

Suosittelen varauksetta.


Ja niin, tänään sai NPR:n sivuilla mahdollisuuden taas yhteen ennakkokuunteluun: nimittäin She & Him -kaksikon Volume Two julkaistaan ensi viikolla, ainakin USAssa, mutta nyt sitä voi siis kuunnella täällä:
# She & Him -Volume Two @ National Public Radio

Kannattaa mennä tsekkaamaan jos viime levy miellytti vähänkään, sillä kyseessä on taas kerran kovin ihanainen, retroileva ja suorastaan söpö levy.

Eri asia on sitten ketä se miellyttää. Minua ainakin kovin. Siinä voisi olla vaikka tahdit mahtavaan kesään. Zooey Deschanelin ja M.Wardin yhteistyö tuottaa, jos ei muuta, niin ainakin hyvää pop-musiikkia.

Jos et ole vielä tsekannut, niin tässä se on: She & Himin In The Sunin suorastaan naurettavuuksiin menevä musiikkivideo, mutta ah-niin-toimiva. Tykkään tämän kaksikon tuotoksista, videollakin. Huomatkaa M.Wardin eleettömyys.


Ensi viikolla singer-songwriter Laura Marling julkaisee uuden levynsä I Speak Because I Can. Odotan jotenkin ainakin kovaa haastajaa folk-genreen Laura Veirsin July Flamelle. Tässä siltä maistiainen:


P.s. Broken Bells kävi piipahtamassa Jimmy Fallonin vieraana. Kappaleena erittäin toimiva The Ghost Inside: