Monta kappaletta sunnuntaihin

Taas on aika pienen nurkkien siivouksen. Tuota tavaraa kertyy niin kovasti - näitä musiikkihyödykkeitä siis - eikä millään saa kaikille omaa postausta. En vaan jaksa saati halua päivittää muutaman tunnin välein. Tähän sunnuntaihin mahtuu muutama kappale samaan settiin: kappaleita ja bändejä, joille ei jostain syystä ole löytynyt omaa postausta. Niin kuin ei lopulta Norja-kuvillekaan.

                                                           (Norjalaista katunumerointia. jee)

B I G S L E E P - Sex. Tämä on lojunut postilaatikossa alkuvuodesta asti ja nyt saan sitten vaivaisen maininnan aikaiseksi. Oman postauksen arvoinen niukasti tietojaan jakava brittibändi todistaa kappaleillaan, että 'indie'-meiningissä on kyse usein vain ja ainoastaan bändin tunnettuudesta eikä soundin pätevyydestä. Isoille lavoille viedään tätä bändiä aivan varmasti. Pienten piirien stadionrockia. Ghosts -kappale on myös jees.

Digits - Rachel Marie. Torontolainen elektropoppailija jakaa uuden eepeensä ilmaiseksi sivuillaan. Äärimmäisen tyylikäs ja viileä irroitus kappalevalinnaksi tuolta tämä Rachel Marie. Samaan aikaan soundi on tässä ajatonta ja väljähtynyttä kasaria, mutta silti toimii erinomaisesti. Hae eepee vaikka täältä ilmatteeks!

The Middle East - Hunger Song. Jossain välissä (eli huhtikuun 8.) Australian ykkösfolkkarit ehtivät julkaista levynsä I Want That You Are Always Happy Ausseissa ja Uudessa-Seelanissa. Sillä aikaa kun meidän on odotettava hyviä arvosteluja saanutta albumia, kelpaa hieno ralli, Hunger Song, levyn edustajaksi. Ei ole bändin meno heikentynyt yhtään.

  I Want That You Are Always Happy sampler by themiddleeast

High Highs - Horses. Tästä bändistäkin on tullut jo kerran tohistua ja tohina vaan kasvaa kasvamistaan kun jonkinlainen albuminjulkaisu lähenee. Pieni ja maanläheinen, lämmin soundi. Aiemmilla kappaleillaan saavuttanut jo niin suuren suosikin aseman, että pitää alkaa suosikinviittaa sovittamaan. Horses lisää hekumaa, joskaan se ei paras kappale bändiltä ole. Flowers Bloom vielä muistutukseksi mukaan, miksi tämä on niin etevyyttä! Helppo tätä ois joksikin chillwaven ja akustisen menon välimalliksi kuvailla.

- - - - - - - - - - - - - -

P.S. Tuo eilinen Other Lives kirvoittaa yhä vaan suurempia tunteita lähipiirissä ja lukijoissa. Jos et vielä oo tsekannu, niin suosittelen. Erinomaista musiikkia. Aloita kappaleella Tamer Animals.

Goodnight Owl

En tiedä onko se mitenkään merkittävää, tai merkittävä tieto kenenkään elämässä, mutta tämänkin päivän bändi on australialainen. Goodnight Owl jatkaa oudon sinnikästä aussie-musasuhdettani, johon lukeutuvat myös sunnuntainen Gypsy & The Cat sekä aiemmin omat postauksensa saaneet Boy & Bear ja The Middle East.

Goodnight Owl onkin maanmiehistään lähimpänä Middle Eastiä yhdisteltynä Postal Serviceen. Jo viime vuoden puolella julkaistun EPn single Maps & Compasses on lähimpänä juuri yllä mainittua musiikkiyhdistelmää, sillä sillä kuuluu Postal Service -vaikutteet selkeimmin. Se on myös saanut videon osakseen muutama päivä sitten.

Folkia ja elektronicaa yhdistelevä Goodnight Owl onnistuu Postal Service -vaikutteiden hyödyntämisessä varsin paljon paremmin ja uskottavammin kuin semikaimansa Owl City, josta ei sen kummemmin jatketakaan sitten.

Perjantai-illan "uutuus": The Middle East

On niin kivaa, kun viaton huuma iskee musiikkia kuunnellessa. Ei oikein tiedä miten päin pyörisi ja kenelle hehkuttaisi. Tänään on sellainen päivä ja ilta. Ja bändin nimi on The Middle East. Taas kerran hieman outoa nimeä pukkaa.

Australialaisbändi The Middle East (huh, kaipa tohon nimeen on vain totuttava) kuulostaa Fleet Foxesilta, Sufjan Stevensiltä, Bon Iveriltä ja hieman ehkä myös Great Lake Swimmersiltä. Bändi kuulostaa jotenkin ihan naurettavan tuoreelta folk-rockilta - mikä ehkä vesittyy hieman, kun kuulee että alunperin EP:n Recordings of the Middle East kappaleet olivat jo 2008 Australiassa julkaistulla levyllä. EP on sittemmin julkaistu viime lokakuussa jenkeissä.

Kaikista blogikirjoituksista päätellen olen todella myöhässä tämän bändin kanssa, mutta mulle kelpaa silti. "Ei musiikinkuuntelun itseisarvo voi olla sen tuoreus", hän uskotteli itselleen.

Kun Fleet Foxesin uutta levyä saadaan tälle vielä odottaa, Sufjanilta ei ole kuulunut vuosikausiin uutta LP:tä ja Bon Iverkin on "telakalla" voi The Middle Eastin tahtiin huoletta tunnelmoida varsinkin talvi-iltoina - ja hymyillä itsekseen. Varsinkin seuraava kappale, The Darkest Side, on ihan älyhieno.

"And it's the darkest side of my heart that dies when you come to me".

Pakko kirjoittaa lopuksi vielä täysin asiaankuulumattomasti huhusta, jonka mukaan Wes Anderson olisi ollut kaavailuissa mukana Spiderman 4:n ohjaajaksi. Naurahdin tuolle itsekin, mutten niin kovaa, kuin nähdessäni rändöm-tyyppien YouTube -parodian aiheesta. Mun mielestä se oli ainakin tosi osuva ja siten hupaisa. Eli seuraavaksi ajatusleikki, MITÄ JOS: Mitä jos Wes Anderson (Roayl Tenenbaums, Darjeeling Limited) ohjaisi Spiderman-leffan: