Näytetään tekstit, joissa on tunniste James Blake. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste James Blake. Näytä kaikki tekstit

16.12.2011

Parhaat kappaleet 2011: 30-16

Aika listata taas näitä lempijuttuja vuodelta. Tiukkoja linjanvetoja on tehtävä, kun nämä listat alkavat pursuilla luvattoman paljon. Yksi kappale per bändi. Olin aluksi jättämässä coverit kokonaan pois, mutten kyennyt siihen.

En halua päätyä listaamaan 100 kappaletta kuitenkaan. Viime vuonna laitoin 20 kappaletta paremmuusjärjestykseen, nyt oli pakko sallia kymmenen kappaletta lisää, taso kun on jo pelkästään kotimaisissa kappaleissa huikean kova, ehkä kovinta koskaan. Ehkä olis pitänyt taipua tekemään suomalaisille oma lista. No, tässä nyt, mun mieleen eniten olleet kappaleet, sijat 30-16.

30. Burning Hearts - Into The Wilderness

Taas listaus alkaa suomalaisilla. Lilyn Annallekin jo hehkuttelin, taitaa olla tulossa kova albumi ensi vuoden puolella, jos levyltä löytyy tämän ja Night Animalin kaltaisia helmiä. Burning Heartsin suurimpia avuja lienee kyky kuulostaa täysin itseltään elektropoppailussa.


29. Chairlift - Met Before

Myöhäisimpiä tulijoita listalle. Ei taida olla vuoden loppupuoliskolla toista kappaletta, joka olisi näin väkevästi pakottanut liikkeeseen ja mukana laulamiseen. Newyorkilaisyhtye julkaisee ensi vuonna Columbialle toisen albuminsa.


28. Samae Koskinen - En Anna Periks

Aiemmin en oo ollu Samaen fani ollenkaan. Kaipa se oli sitten niistä paljon puhutuista miehen omista sanoituksista kiinni - ne kun ovat tämänvuotisen albumin suola. Hän jolla on kaikki on myös hieno, mutta tykästyin lopulta tämän tenhoon.


27. Jens Lekman - An Argument With Myself

Pidän tosi paljon siitä, miten Lekman suhtautuu kappaleiden tekoon. Niissä on omaperäisyyttä viehättävästi ruotsalaisuuteen kytkettynä. Nousee jopa Jensin muusta tuotannosta edukseen tämän kipaleen humoristisuus.


26. Hiatus & Shura - Fortune's Fool

Shuran folk ja Hiatuksen tuotanto yhdistyy aika pirun maagiseksi yhteistyöksi. Jahka saavat enemmän aikaa luoda, uskon että tässä saattaa olla jonkin hienon alku. Tätä ei varmaankaan monen listoilla näy, mutta minut Fortune's Fool on vienyt täysin mennessään.


25. James Blake - A Case of You

Alunperin BBC:n Radio Onelle purkitettu cover Joni Mitchellin kappaleesta on ihan älyttömän upea. Pieni näpäytys kenties niille, jotka epäilevät Blaken lahjoja. Piano ja Blake, tällaista kuulisi mielellään enemmänkin.


24. Radiohead - Bloom (Jamie xx Rework Part 3)

Ihan oikein, että listalta löytyy myös remix. Jamie xx:n tehtailema versio löi aikalailla ilmat pihalle ensikuuntelulla, eikä toimi edelleenkään yhtään huonommin. Sääli Radioheadin kannalta, että Jamien versio on näin helvetin paljon kovempi.


23. Yournalist - Nigerian Girl

Jes, Turku mainittu sitten ensi kertaa listalla. Miten hienosti tämä kappale kääntyy afropopista ihan huikeaksi anthemiksi lopussa yllättää minut joka kerta. Epäilen joka kuuntelua ennen oliko tämä sittenkään niin hieno ja joka kerta epäilys hälvenee.


22. Apparat - Candil De La Calle

Berliiniläisen Sascha Ringin tämänvuotinen levy on suotta ylenkatsottu. Erinomaista tsillailumusaa ja indiepoppia. Apparat -nimellä levyttävä mies on tehnyt hieman uudentyyppistä aluevaltausta, joka on henkkoht toiminut valtavan hyvin. Synaa, reverbiä, rumpukonetta ja kauneutta.


21. Lana Del Rey - Blue Jeans

Oma suosikki toistaiseksi kuulluista Del Rey -kappaleista. Ehkä tässä gangsta Nancy Sinatra -imagossa voi sittenkin olla tolkkua. Oli miten oli, Lanan tuotanto on mun makuun.


20. Regina - Mustavalkeaa

Voih, yksi vaikeimpia asioita oli valita jokin Reginan kappaleista. Mustavalkeaa on alusta asti iskenyt omalla tasollaan, ehkei niin ilmiselvästi kuin Haluan Sinut tai jokin muu, mutta silti vakuuttaen. Albumin pehmeä soundi on ehkä omimmillaan juuri tällä kipaleella.


19. Jamie Woon - Street

Mikään kappale ei tällä hetkellä kiteytä kolmeen minuuttiin öisiä, tuntemattomia kaupungin katuja, jotka kiehtovat samalla kun työntävät luotaan. Woonin keikka miltei pilasi koko levyn minulle, mutta onneksi pääsin siitä yli. Turhan kovia kappaleita olisi muuten unohtunut.


18. Kurt Vile - Jesus Fever

Vaikkei Vilen koko levy potkinut niin kovaa pitää Jesus Fever poimia mukaan. Ihan lempikitarointia ja sanoitusta tällä kappaleella: "I'd pack my suitcase with myself, but I'm already gone". Nyt tuntuu, että tämän olisi pitänyt päätyä korkeammalle.


17. High Highs - Flowers Bloom

Kaikkea hyvää näille herroille, niin kuin kakkossija EP-listallani. Flowers Bloom on folk-lähtökohdista kauniiksi tunnelmaksi kasvava tuotos, joka on kestänyt kuuntelua huikean hyvin vuoden aikana, minkä last.fm tilastotkin vahvistavat.


16. M83 - Midnight City

Ei tullut uutta Kim & Jessietä. Tuli enemmän. Taitaa olla kyseessä listan ISOIN kappale. Ja ovathan hommat isoina, varsinkin loppupuoliskolla, kun Gonzalez päästää saksofonistin irti. Taitaa artistinakin olla jo crossover -luokkaa. M83:nkaan levystä en ole ollut ihan niin mahloissa kuin lähes kaikki muut, mutta on tämä vaan hunajata ja isoa soundia.


_________________________________

Seuraavaksi sitten loput sijoitukset. Ensi viikolla albumeiden kimppuun.

10.3.2011

Ochre Room

The Nationalin keikan jälkeen mun musiikinkuuntelu on taipunut säälittävän yksipuoliseksi. Onneksi sitä ennen ehdin kuuntelemaan tamperelaisen folk-kokoonpanon Ochre Roomin tuotoksia jotensakin mieleenpainuvasti.

                                       (Kuva: myspace.com/ochreroom)

Yhtyeeltä on eepee jo ulkona. Kieltämättä Ochre Room -nimen kuullessa ensimmäinen mielleyhtymä on soittojuomala. Kyseessä on siis kuitenkin tamperelaisbändi, joka taistelee suomalaisessa folk-kentässä palstatilasta muiden vastaavien, kuten helsinkiläisen Treehousen, kanssa.

Ochre Roomin soitannassa kuuluu kuitenkin merkittävissä määrin perinteinen americana-folk perinne vaikkapa Great Lake Swimmersin hengessä ja sen poljennossa kuuluu yllättävästi hieman manserockin perinne. Tai sitten kuulen omiani.

  Shooting Ghosts by Ochre Room

  Blue Ribbon by Ochre Room
- - - - - - - - - - - - - -

Eilen tiirailin The Nationalin keikkakalenteria ja siihen oli merkitty keikka Turkuun päivämäärälle 8.7., eli Ruisrockin perjantaiksi. Jokainen viime vuosina Ruisrockissa vieraillut on tottunut tiettyyn päiväjakoon, jossa sunnuntai on yleensä pyhitetty ns. indieartisteille. Itsekin olin vähän ehtinyt toivoa, että kaikki samanhenkiset, ts. omat lempparit, yhtyeet olisi saatu samalla päivälle.

Nyt se tuntuu vähän kaukaiselta, kun Nationalin pitäisi 10.7. olla jo Irlannisa Oxegeneissä. Höh. Toisaalta mikään ei estä Ruissiperjantaista tulemasta ns. indiepäivää.

Toinen keikkapäiväharmittelu liittyy James Blakeen. 1.4. kutsuu Oslo, jossa on sattumoisin Blaken keikka samana päivänä. Ja tietty SOLD OUT. Ei sit mitään.

10.2.2011

James Blake - A Case of You (Joni Mitchell cover)

Näin eräässä blogissa parhaan luonnehdinnan James Blakesta mitä voisi kuvitella. Monty Pythonia mukaillen lause meni jotakuinkin näin: "He's not the Messiah, he's a very talented young man". Reaktiot Blakea kohtaan, P4kia myöten, ovat olleet nimenomaan messiaanisia, vaikka jälkimmäinen noista lauseista luonnehtii riittävän osuvasti miestä ympäröivää pyöritystä.

                                                           (Kuva: BBC)

On äärimmäisen vaikeaa olla eri mieltä Blaken lahjakkuudesta, kun Joni Mitchellin A Case of Youstakin putoaa tällainen coveri. Kaikkein kiintoisinta on kuitenkin nähdä eri kuppikunnat, jotka ovat jo muodostuneet kun Blakesta väitellään. Jos hypetät Blakea, olet idiootti, koska tämä on yliarvostettu. Jos et hypetä, olet idiootti, koska et vaan tajuu miten loistava Blake on. Uuden levyn kuunneltuani taidan sijoittua nimenomaan välimaastoon.

Sekä Blake että Mitchell ovat olleet liian pienessä osassa tässä blogissa, mutta sepä korjaantui BBC Radio Onen Live Loungen myötä samoin tein. Eilen paluukappaleensa julkistanut The Strokes nielaisi blogosfäärin siinä määrin, ettei moista ole nähty ja samalla sivulliseksi uhriksi joutui näin hieno kappale.

  James Blake - A Case of You by Pretty Much Amazing

Toki pitää myöntää, että järkeilyssä on pientä ristiriitaa, kun Blakea suitsutetaan nimenomaan (uraauurtavasta?) minimalistisesta otteesta lauluntekemiseen, ja minä postaan hänestä vasta kun käsittelyssä on peruspianocoveri Joni Mitchellistä. Meh. Mutta tässä kuitenkin se alkuperäinen veisu, joka on kyllä ihan älyttömän hyvä. Siihenkin verrattuna Blake suoriutuu loistavasti. Näitä lisää kiitos.

7.12.2010

BBC valitsee soundejaan ensi vuodelle

BrittiYLE valitsee tunnetusti oman tulevaisuuden tusinansa vuosittain, eli lupaavimmat uudet artistit. Yli 160 paikallista vaikuttajaa pääsee sanomaan sanottavansa. Aiempia listojen ykkösiä ovat mm. Adele (2008), Little Boots (2009), Ellie Goulding (2010). Ensi vuoden ehdokkaiden määrä on nyt karsittu 15:een, ja kärkiviisikko julkistetaan tammikuussa.

Tässä se 15:n joukko, josta kärkinimi vuodelle 2011 valitaan:




Sikäli on mielenkiintoista nähdä tämä lista ja tietysti miettiä kuinka ensi vuotta se oikeastaan onkaan. Tietysti tarkoitus onkin ennakoida, kuka puhkeaa kukkaan ensi vuonna - ei kertoa ensi kertaa artistin läsnäolosta.

Sikäli mieltä lämmittää, että täällä blogin puolella on tullut kirjoiteltua useampaan otteeseen The Naked and Famousista, The Vaccinesista, Warpaintistä ja Yuckista. Sekä muuten seurailtua Esben and the Witchiä, Jai Paulia, James Blakea ja kumppaneita. Listassa oli myös ei-niin-tuttuja kuten Wretch 32 ja Nero.

Jos pitäisi arvailla, veikkaisin kärkikolmikoksi James Blaken, The Vaccinesin ja (jokerivalintana) Gorillazin kanssa häärineen Daleyn. Eri asia on sitten, kuinka todennäköisesti nuo bändit breikkaavat. Tai kuinka merkityksellinen ja -tön tämä lista lopulta on.

Olisikin kiintoisaa saada kommenttiboksiin lukijoiden arvioita, kuka on listan vahvin ja kuka listalta puuttuu. Kommentoikaa. Alla muutama täällä jakamaton kappale listan tyypeiltä.