Siistejä juttuja!

En oikein tiedä mistä intoilisin eniten. Aloitetaan vaikka Gold Pandasta, jonka Marriage EP on tässä alla kuunneltavissa. Tietysti Gold Pandan, brittielektronica-artistin, itsensä nimikkokappale Marriage eepeellä on mannaa. Mutta koko loppu eepee on vähintään yhtä hienoa: remixaajien lista on ainakin siisteintä ikinä.

Star Slinger, Baths, Forest Swords ja Halls. Kaikki ovat nykyelektronican talentteja ja jälki on sen mukaista. Harvinaista kyllä remixit ovat lähes yksinomaan onnistuneita ja tekijöidensä näköisiä. En ole pitkään aikaan hapuillut minkään eepeen perään niin paljon kuin tämän. Booyah!

  Gold Panda: Marriage EP by Gold Panda
- - - - - - - - - - - - - -

"Monta siistiä juttua" luvattu, tässä yksi lisää. Noah And The Whalen uusi Last Night On Earth, joka ilmestyy ensi viikolla, on nyt NME:llä ennakkokuuntelussa yksinoikeudella. Sinne siis, tästä LINKISTÄ. Ekaan levyyn ei selkeästi ole paluuta, sen verran ronskisti levy alkaa. Enemmän synaa ja Bruce Springsteeniä kuin olisin odottanut.

- - - - - - - - - - - - - - 

No niin, ja mistä muuta? Uutta Four Tetiä. Pinnacles on radiosta ripattu, mutta saa siitä kuvan millä tavalla Kieran palaa. Ehdin vähän jo miettiä, josko Four Tet julkaisisi uutta eepeetä tjsp, mutta mitä vielä: splitti vinyylijulkaisu tulossa.

Four Tetin kanssa vinyylijulkaisun jakaa Cariboun Dan Snaith. Daphni -nimellä Snaith julkaisee kappaleen nimeltä Ye Ye, joka sekin on kuultavana tässä:

  Daphni - Ye Ye by Caribouband
- - - - - - - - - - - - - -

Kovin elektropainotteisen postauksen lopuksi pientä mainosta maanmainiolle, lontoolaiselle Hallsille, jonka eepee on tosin ollut ulkona jo jonkin aikaa, mutta on kenties GP:n remixaajista tuntemattomin - ainakin omien kokemusten perusteella. Joten tässä Kaleidoscope. Äärimmäisen siistiä tunnelmaa.

  Kaleidoscope by Halls

Paluu

Jotenkin musta tuntuu, et tämän otsikon alusta puuttuu sana 'Batmanin'. Se vasta oliskin hienoa: menin matkalle, Lepakkomies palasi.

Näin jälkikäteen ajoitetut arkistojensiivoustalkoot tuntuvat ehkä vähän hölmöltä, mutta ainakin sain nuo hienot bändit pois nurkista. Lontoon tunnelma oli muuten jotenkin ihan ylivertainen, vaikka perusturistihömpötys veikin leijonanosan ajasta. Jonkinlaisen kuvapostauksen matkasta vois väsäillä, kunhan kuvat on turvallisesti koneella. Siihen se matkareportaasi todennäköisesti jääkin. Ja Rough Trade -levykaupan hehkuttamiseen.

Viikon poissaolon aikana tietokoneilu vei aikaa tasan juna-aikataulun varmistamisen verran, joten luonnollisesti uutuuksia on kasautunut. Onneksi nämä parhaudet ovat vain muutaman päivän ikäisiä. Silti jossain vaiheessa pitää myös purkaa vähän musiikkipostilaatikkoa. Sinne kun oli taas pitkästä aikaa kasautunut jännittäviä asioita.

Kurt Vileltä tulee uusi levy tänä vuonna, jolta on myös uusi Jesus Fever. Jostain syystä tämä ei sovi siihen palapeliin, joka (mun mielessä) muodostaa Vilen musiikin. Jesus Fever on jotenkin kesäisen aurinkoinen rentoilujami.

Foster The People teki oman kesähittinsä, öh, viime kesänä. Helena Beat tekee yhtyeestä hitusen mielenkiintoisemman - noita yhden kesähitin bändejä on jo ihan tarpeeksi. Tämähän on vielä kaikenlisäksi parempi kuin se pienen hitin maineessa oleva Pumped Up Kicks, vaikka hieman managementin suuntaan kumartaakin. Uutta eepeetä pukkaa myös.

Jo nyt yhdeksi vuoden mielenkiintoisimmista tulevista levyistä nouseva Noah And The Whalen Last Night On Earth kuulostaa parin kappaleen perusteella paljon säpinäpotentiaalisemmalta kuin jäähtyneen marjapuuron verran säväyttänyt The First Days of Spring.

Uudelta levyltä irroitettu Wild Thing oli äärettömän paras ilmaislataus, mutta myös L.I.F.E.G.O.E.S.O.N. säväytti ensikuuntelulla. Nyt sille on myös saatu video. Olisiko Charlie Fink jo päässyt yli muuan Laura Marlingin aiheuttaman erolevyn traumoista? Ensisinglen nimi ainakin viittaisi siihen.

Noah and the Whale - Wild Thing

Meinasin jo aloittaa tämän kirjoituksen, että "koska uutta musiikkia julkaistaan ainakin näennäisesti vähän joulukuussa, blaablaablaa.."

Noh. Noahpa julkaisi. Nimittäin Noah and the Whale -nimiseltä brittifolkkokoonpanolta tulee uutta levyä tässä..hmm..maaliskuussa ensi vuonna. Tässä uusi kappale siltä levyltä, Wild Thing. Ihan kohtalaisen rauhallista tavaraa, mutta ah-niin-ihanan tykättävää! Last Night on Earth -niminen albumi nousi taas inan ensi vuoden odotuslistalla.

Ja sen alkuperäisen postauksen aihehan oli listat. Listoja on kiva tehdä. En malta odottaa, et pääsee laittaa asiat mieltymys- vaan ei välttis paremmuusjärjestykseen. Lempialbumit (TOP 20) ja lempikappaleet (todennäköisesti samanmoinen määrä), enempää en taida jaksaa listailla. Pitäisi ehkä odotella ainakin tuon Daft Punkin TRON: LEGACY OSTin verran, ennen kuin albumit vuodelta laittaa pakettiin. Muuten kuviot alkavat olla selvät. Keskinäinen järjestys uupuu, mutta itse ehdokkaat ovat jo mietittynä. Listojen aika ei ole ohi!

Shearwater kutkuttaa

Okkervil Riverin kaksi jäsentä perustivat 2001 uuden bändin, jolle tuli nimeksi Shearwater. Tämä kokoonpano julkaisee 16. helmikuuta kuudennen levynsä nimeltä Golden Archipelago.

Tässä osaa levyä kuunneltuani huomaan odottavani sitä melkoisen paljon. Tähän mennessä kuullut kappaleet ovat olleet oudon mahtipontisia ja maltillisia samaan aikaan, jotka rakentuvat isommiksi ja isommiksi hiljalleen.

Tällä hetkellä ainakin YouTubessa on useita levyn kappaleita.

Paitsi, että etsin uutta Shearwateria, törmäsin myös erääseen indie supergroup -huhuiluun, jonka mukaan Noah and the Whalen, Keanen, The Long Wintersin ja Mumford & Sonsin jäseniä olisi ollut perustamassa Mt. Desolation -nimistä bändiä. Ja että se olisi tällä hetkellä Lontoossa studioilemassa. Ja nyt kun kirjoitan tämän, niin minun tuurillani huomenna uutisoidaan suurimmasta uutisankasta koskaan, nimeltä Mt. Desolation. No, seuraillaan mitä tapahtuu.

Täytyy vielä sanoa, että muiden bändien jäsenten läsnäolo kuulostaa ihan mielekkäältä, mutta Keanen pojista en hirveästi innostu. Muutenkin näihin "supergroup" -nimityksiin pitää suhtautua varauksella. Ainakin Monsters of Folkin osakseen saama hype oli mielestäni liioittelua.