Weekend round-up

Record Store Day tuli ja meni eilen, mistä muodostui hyvä tilaisuus 8raidan uusien tilojen tsekkaamiseen. Yliopistonkatu 11b:hen rantautunut turkulainen levykauppa sai vihdoin ansaitsemansa tilat ja sitä kautta myös monipuolisuutta tarjontaan, sillä 8raita tarjoaa nyt myös myyntiin käytettyjä levyjä. Epäilemättä tervetullut uudistus, mikä ei tilan puolesta olisi millään ollut mahdollinen aiemmissa Eerikinkadun tiloissa. Uudella kaupalla on käytössä sekä ylä- että alakerta katutason lisäksi, vaikkakin alakerrassa tilaa ei ihan huisisti ole. Hienolta vaikutti uusi paikka, vaikkei neliöitä edelleenkään ole ylimääräisiä. Fredden mukaan se on silti halvempi ja tilavampi kuin aiempi liiketila, joten onnea 8raidalle.

Itse Record Store Dayn tarjonnasta, tahi muusta, ei mukaan lähtenyt mitään - olin lopulta kuitenkin niin myöhään mestoilla. Cold Specksin EP:tä hypistelin jo, mutta päätin jättää sen jollekin kiinnostuneemmalle. Muutenkin RSD on hieman arpapeliä Suomessa, sillä ei voi koskaan olla varma mitä julkaisuja levy-yhtiöt edes lähettävät esimerkiksi Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Beach Housen Lazuli / Equal Mind -seiskatuumaisesta olisin ollut valmis tappelemaan aamutuimaan krapulaisen äreänä, mutta sitäpä ei tänne saatu. Bloomin julkaisu onneksi sentään lähenee jo, toukokuun 15. saa taas tuhlata.

Ehdin eilen pitkästä aikaa pällistellä musauutisia, ja pari uutissähkettä saikin toipumisjaffat melkein väärään rööriin, tietenkin hyvässä ja pahassa. Ensinnäkin, mm. Joni Mitchellistä kertovan leffan casting on huhujen mukaan pyörähtänyt huomattavasti eteenpäin, sillä Mitchellin rooliin on ilmeisesti kiinnitetty...wait for it... Taylor Swift! Luit oikein. Jos ei neito muuten oo tuttu, niin ainakin siitä miten Kanye löi luun kurkkuun kesken palkinnon vastaanottamisen VMA:ssa pari vuotta sitten.

Mut tätä uutista peesasi aika mukavasti, helposti, illan paras uutinen: uutta The Tallest Man On Earthiä kuultavaksi. Kristian Matssonin folk-akti julkaisee uuden älbymin kesällä, enkä malta odottaa. Mies on tunnetusti meikäläisen lempiartisteja. Alla kappalelista levyltä ja kansi. Käy tsekkaa kipale ListenBeforeYouBuyn puolella.

1. To Just Grow Away
2. Revelation Blues
3. Leading Me Now
4. 1904
5. Bright Lanterns
6. There's No Leaving Now
7. Wind and Walls
8. Little Brother
9. Criminals
10. On Every Page

Menovinkki Turkuun perjantaille: levyale, jefu ja keikka

Moro tyypit!

Tänään olisi hieno aktiivipäivä tarjolla Turkuun. Illalla tietysti pääpaino, mutta päivällekin löytyy tekemistä. Aamu- tai välipalan, tai muun kahvitteluhetken löytää vasta-avanneesta Brooklyn Dinerista Humalistonkadulta. Amerikkalaistyylisen dinerin valikoima on yhtä herkkua.

Myös lempiliikkeiden tarjonta on ylitsevuotavaa: Bob's Vintageen on valunut uutuuksia nahkalaukuista muuhun hypistelyn arvoiseen, kun taas levykauppa 8raita tarjoaa kaikki ceedeet -15% alennuksella ja paljon on myös vinyyliä alennettu.

Kun levylöydöt on tehty, löydä itsesi myös illalla oikeista paikoista. Sokos Hotel Caribialla polkaistaan korkeakoulujenkkifutiskausi käyntiin TUAS Tornadoesin (Turku AMK) ja ÅA 09'ersin (Åbo Akademi) välillä. Liput 5€, tapahtumaa alkaen klo 18. Suosittelen. Näissä korkeakoulumatseissa on ihan oma tunnelmansa, erittäin viihdyttävää amerikkalaista jalkapalloa, lehterit yleensä suht täynnä ja - niin kuin eräs Tornadoesin pelaaja jaksaa mainostaa - anniskeluoikeudet.

Pelistä ehdit illan päätapahtumaan Klubille sopivasti. Aiemminkin mainostettu suomalaisen indiesensaation Husky Rescuen paluu koittaa iltasella Turun Klubilla. Lämmittäjinä runsaiden aplodien arvoiset turkulaiset Cassie sekä The New Tigers. Ovet auki klo 20. Ennen bändejä, vähän niiden välissäkin ja jälkeen me tarjotaan Akin kanssa tunnareita. Tredjehörnän DJ's vastaa siis levyjen pyörityksestä

Alla uusin, menevä Husky Rescue -tune, Deep Forest Green.

Dylan LeBlanc ja sadepäivän ilo

Sadepäiviin sopii aina Ryan Adams. Ihan aina. Tällaisina päivinä ei pitäisi edes yrittää lähteä ulos, vaan keittää teetä iso satsi ja varata aikaa olemiseen musiikin kera.

                                                           (Kuva: last.fm)

Jos Adams alkaa pikku hiljaa olla liiankin tuttu, on ratkaisuksi Dylan LeBlanc sangen osuva. Turkulaisen levykaupan, 8raidan, blogin viikkouutuksista metsästetty levysuositus osuu varmasti, jos juuri Adamsin ja Townes Van Zandtin tuotanto kolahtavat. Vähän Ashton Kutcherilta ja vähän Van Zandtilta näyttävä LeBlanc julkaisi esikoislevynsä Paupers Field elokuun lopulla. Myös Spotify tarjoaa meille kyseisen albumin.

20-vuotiaan LeBlancin levyllä vierailee mm. Emmylou Harris.

P.S. Reilu viikko sitten postailin oululaisbändistä nimeltä Satellite Stories. Nyt kun omasta postauksesta on kulunut hetki, on ollut mukava huomata bändin keränneen kivasti huomiota ulkomaisissakin blogeissa. Tämän näkee vaikka Hypemissä. Toivottavasti Satellite Storiesille tapahtuu hyviä asioita. Jos et viime viikolla vielä tsekannut bändin uutta kappaletta, tee se nyt.

  Satellite Stories - Helsinki Art Scene by satellitestories

Maanantai

Tänään on tullut kaavittua hyvällä menestyksellä musiikin maailmaa taskuihin. Kävin vihdoin hakemassa fyysisen kappaleen vuoden parasta levyä: High Violet lähti mukaan siis 8raidasta. On kuulemma pelkästään tämän ja huomisen perusteella myydyin levy siinä lafkassa.

Toinen hieno juttu oli se, että kaverini oli vihdoin saanut hankkimamme Leonard Cohen -liput elokuiselle keikalle Boo-yah! Odotus alkakoon - myhäillen. On jo aikakin nähdä yksi kaikkien aikojen lauluntekijöistä ja sanoittajista livenä.

Kolmantena, vähemmän konkreettisena, iloasiana oli The Black Keysin tuoreen Brothers -abumin saapuminen NPR:n ennakkokuuntelupisteeseen. Ja albumi on hyvä! Mitä nyt tosifanien reaktioita on lukenut, niin pienellä varauksella kenties ovat jotkut suhtautuneet siihen, että kyseessä on rauhallisempi kuin aiemmat ja laulujen teemat hipovat enemmän rakkausaiheita (?). Itse en osaa ottaa kantaa, sillä en ennen tätä levyä ollut kovinkaan innokas kuuntelija. Silti, tässä on laadukas paketti bluesahtavaa rockia. Törkeän hyvää meininkiä.

Neljäs asia oli Ruissin uudet kiinnitykset. Sehän jäi vähän suutariksi koko ilmoitus. Slash. Slash? Slash. Sinne niitä rahoja sitten menee. OK. No, tulihan Midlake. No joo, myönnetään, että "ihan kiva" -osaston kiinnitys. Enpä tiedä tosin miten toimii livenä. Taitaa olla Midlake-maratonin aika siis ennen heinäkuuta.

Vaikutan varmasti hieman ikävältä asiakkaalta, kun aina valitan näistä Ruisrockin kiinnittämistä artisteista. Ja niin, voishan tähän yhteyteen jotain asiaakin laittaa. Beach House soitti uuden kappaleen livenä, tässä tyydyttävä live-tallenne White Moon -nimisestä kappaleesta.

Turun levykaupat: 8raita on ykkönen!

Kaupungistahan löytyy monenlaista levydivaria ja -laaria, mutta en aio niitä tähän sisällyttää, sillä niiden valikoima ja taso on kovin vaihtelevaa. 8raita on ollut mun ehdoton suosikki kauan (ainakin siitä lähtien kun Stupido poistui Turusta) jo henkilökunnan ja valikoiman perusteella: siksi yritänkin keskittää levyostot juuri tänne, koska haluan tukea pientä yritystä.

Pääasiallisesti Turun (keskustan) levyvalikoimasta vastaavat Levykauppa Äx, 8raita, Kane records sekä suurten tavaratalojen musiikkiosastot. (Saa kommentoida mistä itse kukin tekee ostoksensa. Tai ehdottaa jotain. Tai olla eri mieltä.)

                  (Kuva 8raidan omilta verkkosivuilta.)

En oikeastaan edes aio antaa riittävästi muille edes palstatilaa vaan keskityn oleelliseen.
Kanesta tuntuu aika ajaneen ohi: vanhat levyt uusien levyjen hinnoilla, eikä hirveästi (peli)silmää asiakkaan tarpeille. Kanessa käydessä tuntee itsensä vaivaksi eikä asiakkaaksi. Kysyminen ei tulisi mieleenkään.

Äx on mielestäni ehkä hieman turhan keskittynyt raskaampaan musiikkiin ja sen eri alalajeihin eikä siksikään mua varten - tai ainakin siltä tuntui viime visiitin yhteydessä. En sitten palannut sen koommin. Kävisin useammin, mikäli 8raitaa ei olisi.

Tavarataloissa saattaa joskus olla jotain tarjouksia, mutta valikoimakin luonnollisesti kapeaa ja populäärimusiikin kapeimpaan kärkeen nojaavaa.

Ennen kuin tässä alan ryöpyttää ylisanoja 8raidan suuntaan, saanen huomauttaa, että olen itsekin vain nöyrä asiakas enkä kuittaa mainostamislevypakettia postauksen myötä.
Kuitenkin, jos jossain on asiantunteva ja mukava henkilökunta, niin se on tässä levykaupassa. He tietävät aivan varmasti musiikista enemmän kuin moni bloggari, itseni mukaanlukien tietysti. Itse liikkeessä soi tavan takaa entuudestaan tuntematonta musiikkia, josta vasta myöhemmin on tullut "se bändi".

Tietyllä tavalla se on pienen putiikin elinehto: tarjota asiantuntevaa ja henkilökohtaista palvelua, mitä isommat vähittäismyymälät eivät pysty tarjoamaan. Vaikka kyllähän 8raidan hinnat ovat opiskelijan/levyjäostavan kukkarolle melko ystävälliset. Liiankin. Nyyh.

Tähän varauksettomaan hehkutukseen vaikuttaa sekin, että kaupan valikoima on prikulleen oman musamaun mukainen, ja jos jotain tiedusteltua levyä ei ole, niin se levy tilataan, lisäkustannuksetta. Usein on kiva huomata myös, että kaverit ottavat myyntiin myös pienien bändien omakustannelevyjä.
Kaupan löytää Eerikinkadulta. Ja levyjähän saa myös ostettua 8raidan nettisivuilta.
"Henkilökunta suosittelee": Dinosaur Jr.

Äh, tän ei pitänyt kuulostaa mainokselta, mut sellanen tästä nyt vähän tuli. Alkoi itseänikin vähän ärsyttää tämä älytön hypetys. Lopetan heti. (Mua yleensä ärsyttää se, jos joku on ylettömän vakuuttunut jostain asiasta. Mun on vaan oltava ikään kuin periaattesta sitä vastaan, ainakin lähtökohtaisesti. Kiva luonteenpiirre!)

Viimeksi ostin 8raidasta Songs From a Roomin ja täydensin mun Leonard Cohen -kokoelmaa. Ja sitä ennen varmaan joululahjaksi The xx:n.



*On aika vaikeata olla tuhlailematta rahnaa alkuvuodesta levyihin, kun tietää mitkä levyt tekevät tuloaan. Huooh.

Syksyn suosikkeja, pt 1

Tarkoituksena tässä postauksessa oli alunperin tarjota niin jouluun kuin uuteen vuoteenkin pientä makusteltavaa musiikin saralta, mutta ensin ajattelin kelata taaksepäin ja kerrata kuluneen syksyn pieniä kivuuksia musiikin saralla. Toki tässähän on mitä mainioimmat uuden vuoden pilestystahdit.

The xx

Lontoossa 2005 perustettu pumppu soittaa elokuussa julkaistulla levyllään melko 'pientä' soundia, joka kasvaa lähinnä vuorovaikutuksessa kuuntelijan kanssa. The xxstä on helppo pitää ja bändin 'pieni' soundi on enemmän kuin tarpeeksi. Yhtyeen musiikkia on kuvailtua mm. post-punkiksi tai alternativeksi eikä kummassakaan termissä sinänsä ole mitään vikaa. Marraskuusta lähtien triona viihtynyt bändi lukeutuu varmasti dream-pop käsitteen allekin ja soveltaa varsin hyvin ns. tsillailuun. Jollain tavalla biisit ovat kuiskaavia, lo-fi henkisiä ja hienoisesti 80-lukuun nojaavia. Ei tosta kuvailusta varmasti aukea kovin monelle, mutta omasta mielestäni kyseessä on vuoden parhaita julkaisuja. Kyseinen levy oli mm. Turun parhaassa levykaupassa (!) 8raidassa viime viikon myydyin levy. (8raidasta tulossa vielä oma postaus myöhemmin.)



Beach House

Oon ehkä enemmän folk- ja indierockin kuuntelijoita, mutta jostain syystä syksyllä oli paljon hyviä elektroniseen muotoon nojaavia bändejä. Esim. Beach House ja The xx ovat kummatkin jonkinlaisia dream pop -genreen kuuluvia yhtyeitä. Pidin jo 2008 julkaistusta Devotion-levystä, jonka maukkain musiikkileivos tais olla Gila. Devotion-levy pääsi monelle vuoden 2008 top-listoille jopa ihan kärkisijoille. (Ja nyt kun kuuntelen tätä levyä taas niin ei se loppupeleissä ehkä niin elektronista ole kuin olen antanut ymmärtää.)



Bändin tuorein sinkku Norway on myös sangen maukas. Uusi levy ilmestyy tammikuun lopulla ja tä taitaa olla eka sinkkulohkaisu. Aikaisempien levyjen arvostelumenestysten perusteella uusi, 2010 ilmestyvä, Teen Dream tulee olemaan alkuvuoden kiinnostavimpia, ellei jopa odotetuimpia.



 The Drums

Summertime EP:nsä myötä ainakin blogipalstatilaa kahmineet nykkiläiset tekevät ep:n nimen mukaisesti hyvin kesäistä, huoletonta ja suoraan sanoen KIVAA musiikkia. Bändiä on löyhästi verrattu mm. San Franciscossa majailevaan Girlsiin ja The Pains of Being Pure at Heartiin, mutta yhtye on mielestäni jotenkin omintakeinen. Toivottavasti tämä ei ole yksi niistä bändeistä, joka tulee puun takaa yllättäen kaikki hienolla, "tuoreella" soundilla ja painelee saman tien takaisin unohduksen pusikkoon levytuottajien kesyttämän tylsän soundin myötä. Mm. Let's Go Surfing antaa odottaa paljon:



Palaan toivottavasti pian asiaan syksyn musiikkikokemusten muistelolla, sekä myöhemmin omilla osioilla joulun rauhoittumismusiikista, uuden vuoden juhlatahdeista, Turun yöelämästä indiemusiikin kannalta, Turun levykaupoista (lähinnä 8raidasta :D), Leonard Cohenista ynnä muusta. Jahka aikaa riittää. Huomenna aamulla riisipuuroilujen lomasta saatan ehtiä jonkin postauksen kirjoittaa vielä. Kuulemisiin.
P.S. Vielä maistiainen ihan kivasta biisistä, joka EI suostu poistumaan pääkopasta: The Big Pinkin Dominos.