Ellie Goulding - High For This (The Weeknd cover)

Digitaali-ajan puitteissa pitkän hiljaisuuden jälkeen Ellie Goulding marssittaa bittialttarille coverin - myös uutta omaa materiaalia on tulossa myöhemmin. Blogipalvonnan kuninkaaksi nousseen The Weekndin High For This muuntautuu Gouldingin (ja tuottaja Xaphoon Jonesin) käsittelyssä huikean vakuuttavaksi raidaksi. Se on jopa niin hieno että muistuttaa Gouldingin talentin vehreimmistä ajoista ennen debyyttilevyn ilmestymistä. Tsekkaa alta Ellie Gouldingin ja Xaphoon Jonesin (joka ei siis ole Ellien hovituottaja) yhteistyön toistaiseksi etevin taidonnäyte.

(via NeonGold)

I Blame Coco

Saattaa olla, että tässä vaiheessa I Blame Cocosta kirjoittaminen on jo kenties passé, mutta täytyy myöntää, etten ennen tätä aamua ollut kuunnellut yhtään Cocon kappaletta kokonaan. Mä en tiedä, miten nä ulkomusiikilliset asiat toimii ihmispäässä, mutta I Blame Coco -nimen takana esiintyvän Eliot "Coco" Sumnerin alkuperä riitti jotensakin karkottamaan kiinnostuksen.

Miksi ensimmäinen asia, joka artistista pitää tietää, on se, että hän on Gordon "Sting" Sumnerin tytär? (Samalla tuo lause taisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, kun se tuon tiedon tarjosi). Kuten näkyy, onhan moinen asia vaikea sivuuttaa. On myönnettävä, että Cocon alkuperä näkyy ja kuuluu.

Ensimmäinen kappale, jonka tänä aamuna nyt siis kuuntelin, on In Spirit Golden. Äärimmäisen tarttuva kertsi, mielenkiintoinen lauluääni ja tanssittava meininki. Ja pieni kyseenalaistaminen, saanko edes pitää tästä.

Kenties Ellie Gouldingin kanssa kisaavalta I Blame Cocolta oli kuultava lisää. Mm. Robynin ja Fyfe Dangerfieldin kanssa yhteistyötä tehnyt IBC tarjosi kappaleillaan, jos ei muuta niin ainakin, tanssittavaa. Kaikki mitä kuuntelin Cocolta eli Quicker, Ceasar ja Only Love Can Break Your Heart (Neil Young -coveri) olivat hyviä pop-kappaleita. Yhtymäkohtia löytyi paitsi Ellie Gouldingiin, myös yhteistyökumppani Robyniin. I Blame Cocon The Constant -levyn ilmestyminen reilu kuukauden päästä on tsekattava.

Eikä siksi, että kyse on Stingin tyttärestä.

The New Pornographers / Yes Giantess / Velo

Hirveesti sitä törmäilee kivaan musiikkiin. Jopa uuteen musiikkiin.

Kanadalais-amerikkalaisen The New Pornographersin kokoonpano on sangen vakuuttava, kun soolourillaankin loistaneet Neko Case ja A.C. Newman ovat osa tätä ryhmää.

Keväällä julkaistaan tämän indie rock -yhtyeen viides levy, Together. Ja tässä on maistiaista. (Viime levy oli muistaakseni hienoinen pettymys.)
Your Hands (Together):


Passion Pit -vertailujen kruunaamaton kuningas Yes Giantess julkaisi myös taannoin uutta kappaletta. Niin kauan kuin tulos on The Ruinsin kaltaista, eivät vertailut kiinnosta tippaakaan.



Lontoolaisesta Velosta en ihan hirmuisesti tiedä, mutta musiikki puhukoon puolestaan. Aika pienessä mittakaavassa musiikkia toistaiseksi tekevän Velon kerrotaan herättäneen jo kiinnostusta suuremmissakin piireissä. MySpacessä myös remixit Ellie Gouldingista ja Penguin Prisonista. Videoita ei tietenkään löy'y, joten mars MySpaceen. Trading Alibis on ainakin tosi jees.

# Velo @ MySpace

Casio Kids on norjalainen tuttavuus, joka on julkaissut musiikkinsa viime vuoden puolella. Mutta kyllä tämä nytkin toimii. Meinaa naurattaa, mutta ehkä sittenkin on viihdytetty olo.



Vähän väljähtäneestä musiikista kokemusta kartuttaneeseen: katselin perus-suomi-miehenä lätkää eräänä iltana ja eikös areenalla soinut Nenan 99 Luftballons. Tuleeko kellekään kenties kasikytluku mieleen? Silloin oli sentään kaksi Saksaa. Miten voi olla näin nostalginen kappale (ja olo)?

Hast du etwas Zeit für mich

dann singe ich ein Lied für dich

von 99 Luftballons

auf dem Weg zum Horizont

Tämä kappale taitaa vieläkin olla ainoa saksankielinen kappale, joka on noussut esim. jenkkilistojen kärkeen.