Cut Your Hair - Utah In Pictures [video]

Taitaa ilmaston keväistyminen vaikuttaa aika vahvasti mielialaan: mun tekee mieli kuunnella lähinnä tällasta musaa ja lähinnä koko ajan. Barcelonalaistrio Cut Your Hair nimittäin on silkkaa kesämusaa: on harmonioita, kelmeileviä kitarariffejä ja surffimielialaa. Utah In Pictures, bändin debyytti-EP, ilmestyi Mushroom Pillowsille huhtikuun lopussa ja melkoista aaltoliikettä Sergio, Alex ja Ed ovatkin saaneet aikaiseksi.

Katalonialaisten omat surffipoppailijat tuovat hyvän mielen, hiekan varpaiden väliin, auringon iholle ja jäät kolaan. EP:n nimikkokappale (myös EP:n timanttisin kappale) ja ensimmäinen singlejulkaisu, Utah In Pictures, on saanut nyt myös videon, jonka voit katsella tuossa alla. Se sisältää nuorta rakkautta ja vakavia muusikkoilmeitä. Alempana myös EP kuultavana, mutta se löytyy Spotifystäkin.

Seapony - Prove To Me

Huoh. Lyhytkin aika on ehtinyt kultaamaan mun muistot Seattlesta. Taidan vähän kaivata sinne takaisin. Kaukokaipuun teki ajankohtaiseksi twee-tuttu puolentoista vuoden takaa, sattumoisin sekin Seattlesta. Seapony tekee paluun kappaleella Prove To Me, joka julkaistaan Hardly Art Recordsin viisivuotispäiväksi ja on saatavilla vain lafkan SXSW-tilaisuuksista.

Totutusti twee pettää harvoin, Seapony vielä harvemmin. Viimeksi sanoin, nykyisen minäni mielestä yllättävänkin osuvasti, että twee-poppailu on vähintään yhtä surullista kuin iloista, enkä pääse tästä tunteesta eroon Seaponynkään kohdalla. On tämä ihastuttava tuttavuus, tämä Seapony, Seattlesta. Tsekkaa! Alla myös vanhempia kultaisuuksia.

Tennis - My Better Self

Denveriläinen Tennis yllättää toisella tulemisellaan. Debyytti Cape Dory jäi jalkoihin aika pahasti, vaikka alunperin aviopariduosta koostunut bändi herätti kiinnostusta kotikutoisella indiepopilla ja kertomuksella purjehduksesta omaisuuden myynnin jälkeen. Cape Dorykin antaitsee retrospektiivikuuntelun ehdottomasti vielä.

Pahin lo-fi räkäisyys on sittemmin poistunut, kun ystävänpäivänä uutta albumia puskeva Tennis sulostuttaa uudella ilmeellä. The Black Keysin Patrick Carneyn tuottama Young & Old -niminen platta oikeastaan sopineekin parhaiten juuri ystiksen muiden sokerikuorrutettujen sulostuttavuuksien joukkoon. Sillä poikkeuksella tosin, ettei toistaiseksi kuultujen kolmen uuden kappaleen perusteella Young & Oldin makeus pääse ällöttämään - sokerihumalaan saattaa silti hyvinkin päätyä. My Better Self näistä uutukaisista viimeisin, tällä viikolla päivänvalon nähnyt mahtavuus. Tennistä parhaimmillaan.

Sunnuntaisuomalaiset

Sähköpostin ja muiden lähteiden purku. Näitä hyviä suomalaisartisteja tuntuu aina kertyvän jolloin niistä kirjoittaminen myös jää määrän uhriksi. Luonnollisesti joistakin julkaisuista on jo aikaa, mutta koitetaan nyt korjata virhe, sattumalta äänestyssunnuntaina. Mulla on tapana koittaa vähentää liikennettä samoista aiheista, jos bändistä on ehditty jo monesti postailla. Mutta eri tahojen ansiosta olen ehkä ihan oikeasti ymmärtänyt, etteivät kaikki blogeja lukevat lue samoja palstoja. Siksi täytyy yrittää postailla suoraviivaisemmin, muista riippumatta, innostuksen tullen. Tässä mainitsematta jääneitä innostumisia.

Aiemmin mm. Fox Vulpinista innostuneena tamperelainen Picnic With Lulukin tuli tutuksi. Kuuntelin taannoin kyseistä bändiä sekä Ochre Roomia (myöskin siis tamperelainen) ja ihailin ehkä vähän kateellisena manse-folkia. Juuri EPn julkaissut Picnic With Lulu on ottanut aimo askeleen eteenpäin.

Helsinkiläinen Elisa Husu kasasi ympärilleen folk-kokoonpanon, joka tottelee nimeä Greymouth. Yhden kappaleen, The Boy, perusteella Husun äänessä on erehdyttävästi Feistia ja bändin soitannossa ilmavuutta ja päämäärää. Loistava kappale, joka puhuu puolestaan: bändillä olisi eväitä pitkällekin.

Avasaxa. Tämän bändin noteeraamisesta on jo jonkin aikaa, mutta sen julkaisema EP (@Spotify) sisältää niin hienoa post-rockia ja elektroa, että mainitsematta jättäminen olisi kohtuutonta. Loistavan tamperelaisbändin On Volcanon Lassi vaikuttaa myös Avasaxassa. Pidän sivuprojektin ilmaisusta miltei enemmän kuin On Volcanon tuotoksista. Huikea bändi ja huikea EP, joka on kestänyt kuuntelua moitteetta. P.S. Sovituksen vaikuttava monologi on Carnivàle -sarjasta.

Suomen indie-kentän tärkeimpiin bändeihin lukeutuvan Delay Treesin Rami on jo pariinkin kertaan ilmoitellut makuuhuoneprojektinsa, 23:23, äänityksistä. Kesti lämmetä, sori Rami. Nämä ovat yksinkertaisuudessaan ja karkeudessaan varsinaisia lo-fi -helmiä. Toivottavasti saadaan ihan studioon asti tämä projekti, odotan innolla lisäkappaleita.

- - - - - - - - - - - - - -

Nyt levylautasella: Black Twig - Paper Trees. Suomalaissunnuntain kunniaksi pitää vähän hehkutella jälleen. Sanoin jo viime vuonna, että olisipa tämän voinut sisällyttää 2011 levylistalle: olisi löytynyt korkealta. Jos ostat yhden suomalaislevyn tänä vuonna, olkoon se tämä.

Juuri kun luultiin, ettei viime vuotta voinut ylittää suomalaisen musiikin kannalta. Jos  '12 jatkuu yhtä kovana, ei liene mitään syytä miksei siitä tulisi vieläkin kovatasoisempi kuin viime vuodesta.

Viikon kovin: Frankie Rose - Know Me

Ex-Vivian Girls, ex-Dum Dum Girls, ex-Crystal Stilts jäsen, Frankie Rose julkaisee helmikuussa levyn nimeltä Interstellar. Rosen ilmaisu ei poikkea hirveän kauaksi entisten bändiensä ja esimerkiksi Best Coastin meiningeistä, samalla pihamaalla selkeästi pysytään.

                                                                             (Kuva täältä)

Alkuviikolla kuultavaksi saatu ensisingle Know Me on soinut (minullakin) repeatilla oikeastaan koko viikon ja nähty useassa blogissa jo. Ajattelin jättää postaamatta tästä, mutta jos kappale on näin sitkeästi viihdyttänyt minua, niin miksei muitakin. Kappaleen puolesta pysytään selkeästi samoissa maisemissa, mutta aavistuksen verran pirteämmin ja kuullaammin kitaroiden kuin rosoisemmat verrokkinsa. Erinomaista indierokkailua joka on, Grimesin ja Labyrinth Earin kappaleiden ohella, viikon kovin.

Kuuntele ja lataa ilmaiseksi alta.

Lahdesta käsin sunnuntaiksi kappaleita

Tere. Tulin just Lahest. Olen myös voipunut eilisen illan jälkeen. Huh. Välipysäkkinä oli Pasila. Postauksen ihastuttavasta lo-fi kitarapop -osuudesta vastaa vasta kuukausi sitten esittelemäni chicagolainen Magic City. Ovat nämä vaan jotenkin kivoja tyyppejä. Hitaasti rakentuva uusi Work For Us on kyllä yksi lemppareista tähän sunnuntaihin. Ja koska bandcamp on niin huisi palvelu ja Magic City niin huisi bändi, koko Little Bits EP:n saa ilmaiseen lataukseen TÄÄLTÄ.

The Soft, Suffolkista kotoisin oleva elektro-shoegaze kokoonpano julkaisi Hot Summer EPn alkuviikosta. Nyt kun olen jostain syystä pyörinyt viime viikon tällaisen tiukemman elektronisen ilmaisun parissa, putosi bändin Venus Breath -niminen, lähes kahdeksanminuuttinen houseilu älyttömän hyvin. Koko eepee, samassa paikassa kuin aiempi, ilmaisessa latingissa, jeaa! TÄÄLLÄ.

Tom The Lion, pianovetoinen miesääni, Rough Traden kuukauden levy. Siisti mustavalkoinen esiintymisvideo. Tarvitseeko enempiä esitellä? Toistaiseksi Tom The Lionin sisältö ei erotu niin paljon edukseen muusta vastaavasta kuin moisilla raameilla odottaisi, mutta enpä toisaalta ole koko tuotantoon tutustunut. Tässä Ragdoll.

Jahans, poimitaan perjantain BBC1:n Live Lounge -sessiolta, Florencen + The Machinen vetämä Draken Take Care cover. Drake ei kiinnosta. Florencekin jostain syystä vähenevissä määrin. Florence versioimassa Drakea = makes sense. Toimii yllättävän kivasti ja muistuttaa että ne Florencen ansiot ovat elävässä musiikissa.

Fear of Men

Bändi: brightonilainen Fear of Men. Lafka: lontoolainen Italian Beach Babes. Soundi: Primal Scream (etenkin Velocity Girl), The Shop Assistants ja sen sellaiset mielessä.

                                                (Kuva: Christopher Jones)

Fear of Men on varsin kovassa huudossa, jopa siihen nähden, että näitä lo-fi soundilla ratsastavat kasariin nojaavia yhtyeitä on viime vuosina tupsahtanut esiin vähän joka kulman takaa. Tämän bändin, kahden tytön ja kahden pojan, fuzzyt tuotokset kolahtivat kuitenkin kelmeään keskiviikkoiltapäivään täydellisesti, joskin puun takaa. Debyyttisingle Ritual Confession julkaistaan 22. päivä. Etenkin tämä kappale oli lo-fihin jo vähän puutuneelle mieluisa tapaus.

  RITUAL CONFESSION by FEAROFMEN

  Phantom Limb DEMO by FEAROFMEN

  Spirit House by FEAROFMEN

Mainitsemattomat, suomalaiset

Suomalaista musiikkia on tullut kuunneltua kenties poikkeuksellisen paljon viime aikoina. Ja yhtä järjestelmällisesti oon saattanut jättää mainitsematta moiset hienoudet täällä - varsinkin jos monessa muussa paikassa on hyöritty moisista.

Nyt kun, useimmista, näistä bändeistä on pahin hype laantunut, on aikamoisen mukavata katsella mitä on jäänyt käteen suurimman nettivyöryn jälkeen. Seuraavaksi siis hyvää, suomalaista musiikkia, joka on jäänyt täällä jakamatta. Varsin käytännöllinen postaus, vaikka kukin ansaitsisi paljon rakkautta osakseen oman kirjoituksen muodossa. Väittäisin, että näistä bändeistä löytyy jokaisella jotakin. Sekin on kuvaavaa, ettei näistä osaa millään valita suosikkiaan.

Aloitetaan Neufvoinilla. Kivaa indiepoppia. Kuopiosta. Oikeastaan vasta Annan innostuksen myötä bändi tuli pikku hiljaa tutuksi. Silti hiljattain julkaistu Fake Musket EP oli se todellinen myhäilyn aihe. EP:ltä ilmaiseksi lataukseksi irroitettu Polar Song toi herkkyydessään mieleen Mew'n. Tosin vain hieman, sillä Neufvoinilla riittää ihan omaa soundia. Paiskasivat myös tänne aikoja sitten musiikkiaan, mutta sain aikaiseksi kirjoittaa vasta nyt. Jeejee.

  Polar Song by Neufvoin

Viimeksi sähköpostitse tuttavuutta tehnyt tamperelainen On Volcano jakaa uutta New Blood EP:tään ilmaiseksi sivuillaan. Olinpa rehtinä musiikkikansalaisena tämän jo hyödyntänyt siinä vaiheessa kun sähköpostia tuli, mutta kiitos siitä silti. Nimittäin tätä ei kannata jättää väliin.

Omien puheidensa mukaan indie popia post-rock vaikuttein soittava On Volcano on tehnyt äärimmäisen hienon EP:n, joka kutkuttaa meikäläisen suhteellisen vahvaa post-rockmieltymystä, ja lujaa kutkuttaakin. Tämä on hieno neliraitainen julkaisu. Hae omasi TÄÄLTÄ.

Paperfangs. Mitäs tuosta voisi sanoa. Mysteeribändi, joka on herättänyt elektropopillaan paljon huomiota ison meren kummankin puolin. Eikä tietysti haittaa, että toimiva musiikkipaketti on kiedottu salamyhkäisyyden verhoon. Tsekkaa norjalaiselle eardrumspopille julkaistu sinkku. Paperfangsilla todella tuntuu olevan kaikki valmiina maailmanlaajuista blogivalloitusta varten, joka on ilmiselvästi jo alkanut.

  Paperfangs - ePop006 - digital single by EardrumsPop

Yllä on kuunneltavana pari viikkoa sitten ilmaiseksi ladattavaksi tullut. Kappaleet ovat ehtineet kasvaa mukavasti tässä muutaman viikon aikana. Kuuntele siis, ja lakkaa ihmettelemästä, missä ovat hyvät suomalaiset bändit. Lataa kappaleet tästä. Kokoonpanossa on lukeman mukaan sisko, veli ja ystävä. Noh, eiköhän tuokin selkene tässä ajan myötä.

Viimoisena suomi-bändinä ainakin kesästä asti suosiotaan kirvoitellut French Films. Tähän asti maininnat tästä surffailijaporukasta ovat jääneet sivulauseeseen omissa kirjoituksissa. Jotenkin on tuntunut siltä, että bändi olisi jo kaikille tämänkin blogin lukijoille tuttu, mutta ilmeisesti näin ei ole.

Jotenpa siis: Golden Sea EP:n hiljaittain julkaissut bändi on varmasti kuullut kyllästymiseen asti olevansa Suomen The Drums. Itsekin olen näin sanonut, mutta samassa yhteydessä voisi mainita, että olen huomattavasti vakuuttuneempi French Filmsistä kuin The Drumsista. Tämänkin olen sanonut jo ennen. Lätinät sikseen, huippubändi ja huippu-EP. Tässä Golden Sean video.

Paljon hyvää Suomesta. 

The Vaccines

Aika tarkkaan kuukausi sitten syntymäpäivämusiikkeja bloggaillessa törmäilin äärimmäisen hienoon brittibändiin pienoisessa nosteessa. Tosin 'äärimmäisen hieno' saattaa olla pientä liioittelua yhden kappaleen perusteella, mutta sanonpa silti näin. The Vaccinesilta oli tuolloin kuultavana vain yksi demo, If You Wanna, jonka Ramonesque rock'n'roll sykähdytti ja toimi.

  If You Wanna by The Vaccines

Noste jatkuu varmasti kahden uuden kappaleen myötä, kun lo-fi määrittelee yhtyeen soundia. Wreckin' Bar (Ra Ra Ra) on lontoolaisbändin osoitus siitä, miten käytetään 85-sekuntia tehokkaasti. Julistan taas uuden lempikappaleen ja se on tämä.

  Wreckin' Bar (Ra Ra Ra) by The Vaccines

Myös Blow It Up on aivan uutukaista. Näiden kappaleiden myötä sitä kuvittelee jo itseään The Vaccinesin keikalle, joka olisi varmasti hikinen, äänekäs ja paras. Tämän bändin noste ei takuulla jää tähän, vaan tulee karkaamaan käsistä.

  Blow It Up by The Vaccines

Mm-mm, Best Coast, aaglhlhhllaaa

Myhäilyä siis otsikon mukaisesti. Ensikuuntelut Urban Outfittersin sivuilla olivat aika kivat, mut nyt oon kuunnellu ihan soundcloudin kautta Best Coastin koko levyä. Arvostelut taitaa jäädä sikseen. Sanotaanko vain, että odotukset kohdattiin. Kalifornia ääniraitana ja kaiho, jonkalaista et ole kokenut sitten teinivuosien. Kappaleet toimittavat siis nimiensä mukaista fiilistä: Summer Mood, Crazy For You, Honey, jne.

Kuuntele tässä Best Coastin Crazy for You -levy kokonaisuudessaan, kappale kappaleelta. Voipi olla, et sunkin kesäsi muuttuu pikkaisen paremmaksi. Aika kiva muuten, että When I'm With You on kuitenkin sitten päätynyt levyllekin asti. Tähän asti kuulluista kappaleista yksi suosikeista. Niinkin 'pieni' nimi kuin Best Coast oli, kun viime vuonna kappaleita kuuntelin, on bändistä tullut ihan lemppari. Nythän tästä on vähän vaikeaa jo välttyä kuulemasta. Ostoslistallehan levy pamahti ensikuulemista alkaen. Crazy For You taitaa ilmestyä kuun lopulla.

  Best Coast: Crazy For You LP Stream by brilliantlydifferent

P.S. Ois kiva, jos se Converse-kappale, All Summer ois jotenkin löytänyt tiensä levylle, vaikka ekstroihin.

Someone Still Loves You Boris Yeltsin

Kasku olisi liian ilmiselvä. Puhutaanpa siis bändistä itsestään. Someone Still Loves You Boris Yeltsin (tästä eteenpäin joko SSLYBY tai Boris helppoilun vuoksi) on indie pop -bändi Missourista. Bändien nimet voivat olla nokkelia, hauskoja tai yksinkertaisesti vain väsyneitä. En oikein osaa päättää mikä niistä rakkauden tunnustus Venäjän ensimmäiselle presidentille olisi. Aluksi se ainakin nauratti.

                           (Kuva: Stereogum)
Mutta kuitenkin. Yritin joskus päästä bändin pidettyyn Broom -levyyn paremmin sisään, mutten syttynyt. Näitä soundeja kun tuntui olevan vähän joka kulman takana jossain vaiheessa. Broomilla oli silti jo muutamia aika maistuvia, kepeitä pikkukivoja kappaleita, kuten Pangea ja Oregon Girl.

Broomin soundeissa viehätti juuri se lo-fi/oma tekeminen ja se, että se kuului hyvin selkeästi levyllä. Silti tuntui, että joku muu tekee vastaavaa jo pikkaisen paremmin. Olisiko 2010 sitten SSLYBYn vuosi? Let It Sway on uuden levyn nimi, joka ilmestyy elokuussa (17.8.). Tässä ensimmäinen maistiainen uudelta levyltä. Sink/Let It Sway.

Kyseisellä kappaleella kuulee tutut elementit mutta silti jotain uutta hyvää myös. Tykkään. Uuden levyn tuottajana toimii toisen nimihirviöbändin, Death Cab For Cutien, Chris Walla. Mielenkiintoista.

Kuuntele vielä tämä tosi jees SSLYBY -kappale viime vuodelta, Cardinal Rules.

Spirit Spine & His Clancyness

Lueskelin eräänä päivänä The Daily Growl -blogia ja sen pitäjä oli haastatellut Spirit Spine -nimistä artistia. Spirit Spinesta ei ollut mitään käsitystä aiemmin, mutta kuvaillessa artistia mainittiin mm. nimet Panda Bear ja Gold Panda, niin olihan tämä pakko tsekata.

Selvitellessä Spirit Spinen taustoja sain selvillä, että artistinimen takaa löytyy indianalaisopiskelija Joseph Denny. No, sehän ei sinänsä ole merkittävää, vaan se miten kypsää ja mielenkiintoista soundia kaverilta löytyy. Ja kun tässä hänen tuotantoaan kuuntelee, ei vertailu Panda Beariin ainakaan ole turhaa. Tässä voit kuunnella, kiitos Spirit Spinen ja bandcampin, Jungle Bridges -levyä.

Spotifystä löytyvät kappaleet ovat myös erittäin maistuvia. Tykkäilen nyt kyllä todella kovasti.

Kyseisessä haastattelussa oli kuitenkin muutakin ilahduttavaa. Spirit Spine nimittäin mainitsi tykkäilevänsä His Clancynessin Summer Majestic -kappaleesta. Niin bändi kuin kappalekin olivat sellaisia, joista olin kuullut pitkin viimeisiä viikkoja, mutten ollut vaivautunut tutustumaan. Summer Majestic on melkoisen kivaa lo-fi garage surffirockia, suurin piirtein samaa kauraa kuin Surfer Blood ja Best Coast. Kuuntele Summer Majestic tässä.

 His Clancyness - Summer Majestic by MASSES 

Sub Poppia: Dum Dum Girls ja Avi Buffalo

Sub Pop on tietysti amerikkalainen levy-yhtiö, joka tuli alunperin tunnetuksi Nirvanan, Mudhoneyn ja muiden grungeilmiön myötä maineeseen nousseiden bändien signauksella. Mutta se oli joskus kasikytluvun lopulla (?).

Sittemmin Sub Pop on julkaissut The Shinsin, The Postal Servicen, Beach Housen ja Iron & Winen kaltaisia hienouksia. Viime viikolla mainitsin parikin lafkan kiinnitystä / julkaisua, nimittäin Ben Sollee & Daniel Martin Mooren projektin sekä Happy Birthdayn.

Poistin muuten The Postal Servicen mainion Give Upin 8raidan alesta viikonloppuna. Jei!

Tänään Sub Pop julkaisee garage / lo-fi / 60-lukuvaikutteisen Dum Dum Girlsin debyyttilevyn I Will Be.

Alunperin yhden naisen garage-projektina alkanut Dum Dum Girls on laajentunut ihan bändiksi asti ja pukkaa nyt ulos ihan kokopitkää lättyä siis.

Ensimmäisenä levyltä julkaistiin single Jail La La, joka onkin levyn parasta antia.

I Will Ben kesto on niukasti alle puoli tuntia, mikä on täsmälleen kesto, jonka bändin poljennossa pysyy uteliaana ja viihdytettynä. Näitä lofi / garage -tyttöbändejä nyt on jonkin verran, mutta DDG:ssä viehättää jotenkin poljennon rehellisyys.

I Will Be on tiukka paketti rouheita, rantakivaan sopivia kappaleita - eikä niin kovin kaukana esim. Best Coastista, Vivian Girlsistä, Shangri Lasista, tai The Pipettesistä. Jos kaikki tämä laitettaisiin samaan pakettiin, viihtyisitkö?

Dum Dum Girls puudutti aluksi hieman, en kuitenkaan ole garagemeiningin suurin ystävä. Sitten huomasin jotenkin, että levy vaan jaksaa kiinnostaa, vaikka bändin eväät eivät biisien kulkiessa muutu mihinkään: hauskoja stemmoja, Pipettes-henkiset tahdit ja rouhivat kitarat.

Jos siis kaipaat puoleksi tunniksi kivaa lo-fi hauskaa, I Will Be on sinun levysi. Toistaiseksi, pidän kuitenkin Best Coastista enemmän.

Avi Buffalo on toinen nimi, johon törmäsin Sub Popin uutuuksissa. Itseasiassa myös Last.fm suositteli bändiä, vaikken suoraan sanoen ymmärrä, minkä tilastojen perusteella.

Mutta olen iloinen, että näin kävi. Avi Buffalo -bändin debyyttilevy julkaistaan 27. huhtikuuta. What's in it for -kappale kuulostaa jopa hieman The Shinsiltä:

Myös Remember Last Time on rennon letkeä kappale:

  Avi Buffalo - Remember Last Time by subpop

P.S. Ruisrock päivitti taas esiintyjälistojaan. (Hitto, en vain osaa pysyä aiheessa!) Niin, Regina Spektor siis saapuu myös Ruissaloon sunnuntaipäiväksi ilahduttamaan kuulijakuntaa. Todella jees buukkaus, mutta edelleen, se jättipotti puuttuu.

En tiedä miten jaksan koko ajan odottaa jotain huippukaappausta. Mutta hei, c'mon! Juhlavuosi! Miksen mä siis musiikin suurkuluttajana ole enemmän innoissani? Regina Spektor on kuitenkin hieno lisä sunnuntaille.

P.P.S. Arcade Firellä olisi myös kalenterissa tilaa Turun visiitille heinäkuussa ;) Ja bändi on niillä tienoilla Euroopassa. En ikinä usko, että niitä onnistuttaisiin saamaan mukaan, mutta saa kai sitä hassuja kuvitelmia olla.

Cults

Tästä bändistä piti postailla jo aiemmin, mutta eipä paljon tietoa ollu saatavilla. Cultsilta ei MySpace-sivua löytynyt ja last.fm:ssäkin oli jokin toinen 'Cults'niminen bändi. Go Outside on nostalgiaa huokuva, mahtava kappale.


Nyt P4k (tosi hianoo kirjottaa sana numerol) on ottanut kuitenkin asian ajaakseen ja otti yhteyttä bändiin. Tämä selvisi: Cults koostuu 21-vuotiaista Brianista ja Madelinesta, jotka opiskelevat New Yorkissa. Ihan mahtavan kivat kolme biisiä lo-fi hengessä. Kuunnelkaa.

Tähän bandcamp.com -sivustoon pitää alkaa ihan tosissaan tykästymään. Cults löytyy meinaan sieltä myös. Lue Cults-haastattelu kokonaisuudessaan Pitchforkin sivuilta:

# Cults Pitchforkissa
# Cults bandcamp.comissa

Best Coast & Real Estate

 Best Coast

Loppuvuodestakin voi nähtävästi löytää ns. uutta. Best Coastista taisin nähdä ensimmäisen kerran maininnan jo parisen kuukautta sitten ja silloin sivuutin kyseisen yhtyeen melko heppoisin perustein. Nyttemmin törmäsin uudestaan enkä enää sivuuttanut. Pocahaunted-projektistaan joillekin tutun Bethany Cosentinon uusi lo-fi-henkinen ja karkeahkolta kuulostava Best Coast on oikeastaan aika raikasta ja hyvällä tavalla tunkkaista kesämusaa. Bethanyn oman blogin mukaan Best Coast alkaa levyttää heti 2010 alussa täysin uutta musiikkia sisältävän levyn.





Real Estate

Yhtyeen samanniminen levy julkaistiin marraskuussa ja jotenkin kaikessa muussa hulinassa se pääsi livahtamaan ohitseni, mutta nyt korjataan vahinko. Real Estate osuu oikeastaan samoille tietämille kuin Best Coast, The Drums ja Girls. Biisit kuten Fake Blues ja Beach Comber sisältävät kaiun jostain vuosikymmenten takaa joka yhdistettynä bändin rentoihin melodioihin tuottaa - oikeastaan vähän yllättäen - yhden loppuvuoden tiukimmista levyistä. Ansaitsee ehdottomasti enemmän kuuntelua.