Viikon naisartisti: Beth Jeans Houghton

Geordie-flikka Beth Jeans Houghtonilla on nimi joka on syöpynyt mieleeni jo aikoja sitten. Olin myös ihan varma, että olin jakanut neidin uusimman kappaleen ja uutiset täällä, mutta enpä ollut.

Tuollaisella nimellä varustettu naisartisti jää paitsi mieleen saa ennakoimaan millaista musiikkia tämä tekee. Nomen est omen, sillä Beth Jeans Houghton huokuu tämäntyyppistä folksittelua. Mutelle signattu Houghton julkaisee syksyllä levyn, jonka tuottajan pallilla istuu muuan Ben Hillier - Blurin, Dovesin ja Elbow'n kanssa työskennellyt mies.

Eihän se toki mitään takaa, mutta jännittäviä mahdollisuuksia Bethin levyllä on. Uusi kappale, Dodecahedron, on eteeristä ja pirteää folkpoppia a lá Patrick Wolf, Joni Mitchell ja Joanna Newsom - ja se hurmaa ja huumaa.

Tom Williams // Hannah Peel

Sunnuntaipostausten musiikin pitää mun mielessä olla jotenkin tietynlaisia. Tällä kertaa valinta oli hyvissä ajoin koitunut Tom Williamsin osaksi. Tom Williams & The Boat -niminen orkesteri nimittäin julkaisee levyn, Too Slow, helmikuun 21. päivä - jonka olen sattumoisin saanut ennakkotarkasteluun ja ihan pitämiseen asti tykästynyt. Lontoon-matkaajilta heitetty suositus Hannah Peelistä kuitenkin pakotti jakamaan podiumin kahden kesken.

Postauksen jin & jang on lähes naurettavan kohdallaan, kun kyseessä on Williamsin paikoin raivoisakin paatos ja toisaalta Peelin heleä, lähes oppikirjamaisesti brittinaisfolkin lainalaisuuksia noudattava musisointi, vaikka Peel onkin irlantilainen. Toisaalta Tom Williams & The Boatia on luonnehdittu anti-folkiksi, joten kaiketi sitenkin vastakkainasettelu on valmis.

Tom Williams & The Boat yllätti minut. Kuvailun, promokuvien ja habituksen perusteella sitä luulee saaneensa kutakuinkin tarkan kuvan bändistä, mutta se osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi. Kuten mainitsin, Williamsin ulosannissa on toisinaan jotain raakaa, itse kappaleissa särmää ja sovituksissa mielenkiintoisuuksia.

Myös sanoitukset ja tarinankerronta osuvat oikeaan saumaan Williamsin debyytillä. Itse musiikki on jotain folkin ja rehdin rokkistelun väliltä. Vaikkei deby toki mitenkään liikaa superlatiiveja osakseen kerää - Williams on bändeineen vajonnut omiin sudenkuoppiinsakin - on Too Slow silti ehdottomasti mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen lisäys brittiskeneen.

_ _ _

Hannah Peel taasen on jo debyyttinsä julkaissut: The Broken Wave ja tammikuun lopulla. Ja ah miten hyvin se toimii omassa alalajissaan. Juuri siksi, ettei Peel poikkea kovin kauas hyväksi havaitulta polulta, on The Broken Wave ehjä ja kaunis kokonaisuus. Useimmilla kappaleilla Peelin ääntä saattelee vain piano tai kitara.

Peelin levyä kuunnellessa saattaa kyynisyys vallata mielen ja huomata pohtivansa miten tämä erottuu edukseen muista, lukuisista vastaavan yrittäjistä. Vastaus ei toki ole itsestäänselvä, mutta Peelin laulunkirjoitus on niin kivasti vaikkapa Veirsin Lauran ja hieman eteerisemmän folkin välimaastossa, että siitä on helppo nauttia. Niin Williams kuin Peelkin saavat suositukset. Tässä kuultava The Almond Tree on kenties 'helpoin' levyltä. Toinen video on CryptSessionsin live, ja ihan äärimmäisen hieno sellainen.