Mylo Xyloto, Chris Martin ja Pitchfork

Mun mieleen Coldplay on äärimmäisen kiinnostava ilmiö: jos se ei kiinnosta ns. piireissä (Laurin termin mukaan ns. indierunkkareita), se on kiintoisaa - jos taas bändi onkin yllättäen mielenkiinnon kohteena, herää uteliaisuus siitäkin. Oon tietysti pohdiskellut Coldplayn ja etenkin Chris Martinin kohtaloa ennenkin, joten miksi taas postaus samasta aiheesta, kysyy närkästynyt lukija.

Musiikkisivusto Pitchforkin levyarvostelu uutukais-Coldplaystä, eli Mylo Xylotosta, puhutteli onnistuneesti, mikä taasen kirvoitti omia reaktioitaan. Toisaalta myös, sekin Pitchforkissa ollut, Chris Martinin haastattelu tulisi monen heittaajan lukea, haterzz 'gon hate. Haastattelu antaakin Martinista kuvan lähinnä vilpittömästi innostuvana lauluseppona, joka kulkee maailmassa päivänkakkarat ja auringonpaiste seuranaan ja jota kyynikot rakastavat inhota.

(Siinä se taas hymyilee. Varmaan aikoo pelastaa maailman. Kuva täältä)    

  

Eräässä seurueessa levyjä hifistellessä huomasin pyyteleväni jälleen varovasti anteeksi Mylo Xyloton hankintaa, joka on nimestään huolimatta viipynyt ihan kiitettävästi levysoittimessa. Vaikkei se kenties yhtä mieluisa 'uudistuminen' ollutkaan kuin Viva La Vida, ei se ansioton levy ole.

Kaksi lausetta määrittävät - ainakin minulle - Coldplayn ilmiönä ja bändinä vastedes kristallin kirkkaasti. Toinen löytyy arvostelusta ja toinen haastattelusta.

"Mylo Xyloto finds Coldplay successfully continuing to explore the tension of wanting to be one of the best bands in the world and having to settle for being one of the biggest." - Ian Cohen

"The way we differ from Radiohead -- who are unquestionably brilliant -- is that, at the end of the day, I'm still a slave to catchy songs." - Chris Martin

Mulla on myös pari omaa mietettä Mylo Xylotoon ja Chris Martiniin liittyen:

a) levyn nimi vaikuttaa erikoiselta, jopa vastenmieliseltä, kunnes tajuaa että levyllä on kappale, jonka nimi on Every Teardrop Is a Waterfall

b) Princess of China tuntuu enemmän Rihannan kappaleelta jolla Martin feattaa, eikä toisin päin. Se onkin huikean vangitse kappale levyllä.

c) Kun Martin (ja ne muut bändin pojat) päättivät, että "nyt tehdään kappale nimeltä Every teardrop....", tuntuu tilanne samalta kuin jos punaisten housujensa vuoksi kiusattu koululainen tulisi seuraavana päivänä kouluun fuchsian värisissä housuissa. Ja niin se pitää mennäkin - mitäs sitä muista välittämään.

d) Luulen et Freud käskis mun huolestua, koska kirjoitin tähän postaukseen alunperin kaksi kertaa, vahingossa, CHRIST Martin. Huoh.

Viikonlopun ratoksi Metronomy ja Nedry

Taidan olla kappalelähtöisempi innostuja nykyään kuin haluan myöntääkään. Brittimusa jyllää tässä blogissa aika suvereenisti noin ylipäätään - ja niin myös tänään. Kahdelta bändiltä uutuuskappaleet. Metronomystä ei ole tainnut innostusta aiemmin riittää postaukseksi asti; Nedry taasen oli osa sunnuntaisoittolistapostausta yli vuosi sitten, jossa muuten huumailin myös muuan Yuck-nimisen bändin myspacedemoista - sittemmin Yuck on saanut kasvavissa määrin suitsutusta osakseen, viimeisimpänä mm. P4kin arvostelussa deby sai huippuhyvän arvion.

Mutta Metronomy julkaisi kuukausi sitten She Wants -kappaleen, josta oli vähän vaikea intoilla. The Look on eri maata ja äärimmäisen tarttuva. Boheemia elektropoppia yhtyeen huhtikuussa ilmestyvältä albumilta The English Riviera.

Nedryyn taitaa olla parempi kosketuspinta. Tuossa vuodentakaisessa postauksessa aprikoin, josko Nedrystä olisi lopullisesti popularisoimaan dubstep. Ei aivan, sillä Condors -levy jäi aika vähälle huomiolle. Uusi Dusk Till Dawn -kappale on suurenmoisen viehättävä ja helppo lähestyttävä. Tosin vaikea tätä dubstepiksi on kutsua. Sen takia varmaan itse kutsuvat itseään postdubstep-trioksi. Tsekkaa myös viime vuoden debyytti Condors Spotifyssä.

___________

Pieni keikkainnostus loppuun vielä - joka ei tässä vaiheessa kenties enää ole uutinen. Laurilta kuulin ensimmäisenä, että tässä blogissa paljon palstatilaa syksyn aikana ominut The Vaccines räjäyttää toukokuussa niin Helsingin kuin Tampereenkin. Wrecking Bar (Ra Ra Ra) oli jopa viime vuoden toiseksi lempparein kappale. En jotenkin jaksa edes harmitella enää, miksi Turku aina skipataan. Sen sijaan mietin kumpaan kaupunkiin suuntaan keikalle. Keikat 5. ja 6.5.

Iron & Wine soittaa livenä uutuuksiaan

Ylivertaista skeneuskottavuutta nauttiva indiemusapäällepäsmärisivusto (pisin ja tyhmin yhdyssana ikinä?) Pitchfork tietää kertoa, että folksuorittaja Iron & Wine oli soittanut pari uutta kappaletta livenä akustisesti. Samalla keikalla hän oli tiettävästi kertonut, että uuden Iron & Wine -lätyn levytys olisi kutakuinkin valmis. Uudet kappaleet Half Moon ja Mary Anne ovat kuultavana alla:

Viimeksihän Iron & Wine taisi julkaista b-puolikokoelmansa Around the Well. Sitä ennen täysin uutta musiikkia herra soitti, kappas vaan, Dark Was The Night -kokoelmalla. Siltä irrotettu Die on sangen maukas, joskin lyhyt.

Useimpien suosikki-ironwinejä ovat mm. Flightless Bird, American Mouth ja Naked As We Came, mutta todellinen helmi löytyy jo ensi levyltä The Creek Drank The Cradle, jonka Sam Beam omatoimisesti laittoi kasaan soittaen, laulaen ja äänittäen kotonaan. Tässä siis kenties vähemmän tunnettu Lion's Mane debyyttialbumilta.

Jonkinlaisena fanina voisin sanoa, että uusi albumi on ihan tervetullut, hyllystä kun löytyy jo nuo aiemmat.

Cults

Tästä bändistä piti postailla jo aiemmin, mutta eipä paljon tietoa ollu saatavilla. Cultsilta ei MySpace-sivua löytynyt ja last.fm:ssäkin oli jokin toinen 'Cults'niminen bändi. Go Outside on nostalgiaa huokuva, mahtava kappale.


Nyt P4k (tosi hianoo kirjottaa sana numerol) on ottanut kuitenkin asian ajaakseen ja otti yhteyttä bändiin. Tämä selvisi: Cults koostuu 21-vuotiaista Brianista ja Madelinesta, jotka opiskelevat New Yorkissa. Ihan mahtavan kivat kolme biisiä lo-fi hengessä. Kuunnelkaa.

Tähän bandcamp.com -sivustoon pitää alkaa ihan tosissaan tykästymään. Cults löytyy meinaan sieltä myös. Lue Cults-haastattelu kokonaisuudessaan Pitchforkin sivuilta:

# Cults Pitchforkissa
# Cults bandcamp.comissa

She & Him

Indie folk -kaksikko M. Ward ja Zooey Deschanelilta tulee uutta musiikkia maalis-huhtikuun vaihteessa, kun Volume Onen julkaisusta tulee kuluneeksi osapuillleen kaksi vuotta. She & Himin ensimmäinen single tulevalta kakkoslevyltä (Volume Two) on nyt Pitchforkin nettijulkaisuna ulkona. In The Sun on oikein hyvä ja söpökin kappale. Kappaleella on mukana Tilly and the Wall.



En oikein syttynyt Volume Onesta, tai no, sytyin, mutta odotuksiin nähden vähänlaisesti. On tämä Why Do You Let Me Stay Here? viime levyltä myös aika ison kiva kappale:



Nyt taidan siirtyä katsomaan sitä, mitä Cocosta on jäljellä.

jj no. 2

Miten voi olla näin pahasti jumissa, että on jotenkin päässyt tällainen artisti ohi? Miten vielä itseään kunnioittava musabloggari myöntää moisen asian! No ei, mua ei loppujen lopuksi kiinnosta se, että olis blogistina terävimmällä aallonharjalla tai että saa ensimmäisen julkaistua postauksen jostain trendikkäästä bändistä. Tähän on kaks syytä: ensinnäkään en pysty siihen ja toiseks mulla ei ole aikaa siihen :). On paljon mieluisampaa kirjoittaa niistä bändeistä, joista oikeasti pitää ja kuuntelee ja toivoisi saavan lisää huomiota. Tässä nyt ainakin taas (mun mielestä) kivaa musiikkia.

jj

Muutamissa yhteyksissä ruotsalaisen jj:n kesällä julkaistua levyä nimeltään no 2 on kovin kehuttu ja toisaalta verrattu musiikilliseen serkkuunsa, brittiläiseen The xx:ään. Mm. itseni arvostama nettijulkaisu Pitchfork nostaa bändin vuoden parhaimpien joukkoon ja juuri tällä hetkellä on vaikea olla eri mieltä. Tänä vuonna on toisaalta julkaistu niin paljon loistavia levyjä toisen perään että on vaikea kahlata kaikkea läpi millään lailla mielekkäästi, joten pidättäydyn julistamasta vuoden suosikkejani. (Prince of Assyria on silti ihan hiton kova!:D)

Ja takaisin jj:n etnotahteihin. Bändi osaa hienosti sekoittaa eri musiikkilajeja ja lopputulos on tietyllä tavalla eteerinen ja "optimistisempi" kuin esim. The xx. Jätän jälleen jaarittelut ja musiikin kuvailun huonolla lopputuloksella ja tarjoan esimerkkejä. Tärkeintä on tietää, jos tykästyy kovin jj:n tahteihin, että bändi saapuu tietääkseni Redrumiin Helsinkiin 7.1. ja julkaisee uuden levyn (nimeltään no 3) ensi vuoden puolella maaliskuussa.
Ja ai niin, suunnitelmissa on kaiketi kiertää USAa yhdessä The xx:n kanssa maaliskuusta lähtien.

Kappaleita: