Brittiläinen Jamie Odell a.k.a. Jimpster on yksi deep house-skenen pitkäaikaisimpia hahmoja. Miehen ansioihin kuuluu Freerange-levymerkin pyörittäminen, jonka kautta mm. Milton Jackson, Shur-I-Kan ja Pezzner ovat nousseet maailmanmaineeseen. Odell on kiertänyt levylaukkunsa kanssa maailmaa jo kahden vuosikymmenen ajan, ja uusi levy Porchlight and Rocking Chairs onkin syntynyt pääasiassa lentokenttien loungetiloissa. Jimpster myöntää itsekin levyn syntyneen väsyneessä ja krapulaisessa mielentilassa:
"Anything too challenging or abstract would be an irritation. Anything too ambient could sedate to the point of missing flights. So normally it would be the kind of lo-slung, emotive, deep shit with enough groove to get into but also just the right amount of warmth and soul to keep spirits lifted in those tiring, and often solitary hours."
Tapasin itse Odellin Helsingin Ahjo-klubilla hänen keikkansa jälkeen viime vuoden marraskuussa, ja kyseessä on niin lämmin ja ystävällinen essexiläinen kuin olla ja voi. Tämä tuntuu tosin pätevän kaikkiin isompiin nimiin, sillä itsestään liikoja luulevilla tai selkeästi ulkomusiikillisista syistä tuottaja/dj-piireissä pyöriville henkilöille tulee raja vastaan aika nopeasti. Sana liikkuu nopeasti pienissä piireissä, ja minkäänlaiseen tiestomaiseen starailuun ei ole varaa underground-henkisessä skenessä. Jimpsterin keikkakalenterissa näyttää olevan tänä kesänä merkintöjä aina Ibizalta keskikokoisille festareille, ja tämän todellakin suo miehelle, jonka toiminnasta hehkuu rakkaus juuri tietynlaisen soundin etsimiseen ja tuottamiseen.
Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on pakko myöntää, että en päässyt Porchlight and Rocking Chairsiin oikein sisälle ensimmäisen kuuntelukerran aikana. Esittelyssä olevan biisin lisäksi Dance of the Pharoesissa oli mukavat ysärivibat, ja akustinen versio vanhemmasta These Timesista on kaunis kuin mikä, mutta muut biisit menivät enemmän tai vähemmän "ihan kiva"-osastoon. Levyn ehdoton helmi on göteborgilaisen Jonatan Bäckelien kanssa tehty Brought to Bare, jossa löytyy sielua ja auringonpaistetta enemmän kuin riittävä määrä huolettomiin kesäpäiviin. Jazz- ja soul-laulaja Bäckelie voi olla lukijoille paremmin tuttu Ernesto-pseudonyymin takaa, jonka kanssa hän on esiintynyt Jori Hulkkosen hienossa Titans-balladissa Errare Machinale Est-levyllä. Miehen oma albumi valittiin myös vuoden kolmen parhaan levyn joukkoon arvostetussa ruotsalaisessa Sonic-musiikkilehdessä vuonna 2007.
