Hyvää uutta vuotta. Darran sopivasti väistäneenä kelpaa aloittaa 2012 suomalaisvoimin. En tehnyt lupauksia saati päätöksiä, liettulaisskumppakin oli aika kehnoa, mutta kotikutoinen drinkkibaari ja mahtava seura tekivät eilisestä oikeastaan aika hemmetin makoisan, nimim. Sweet Lemon Drop ja Sea Breeze vastedes hallussa.
Darraiset ja darrattomat yhtä kaikki tarvitsevat juhlien jälkeiseen päivään miellyttävän atmosfäärin musiikkia. Jyväskyläläinen CC33 muistui mieleen aiemmin lähinnä Jyrin kesäisestä postauksesta. Ilmeisesti edelleen julkaisijaa työnalla olevalla albumilleen etsivä bändi päästi eilen ilmoille Silver Spurs -nimisen tunnelmoinnin joka kyllä putosi mulle aika pakanan hienosti. Jyväskyläläinen elektrofolk ei ole koskaan kuulostanut paremmalta.
Vaikka muissa kappaleissakin on vetävää tunnelmaa, ei niissä ole ihan yhtä hiottu ilmaisu kuin uutukaisessa, mutta niistäkin löytyy muotovalioita, joiden myötä CC33 on aika kiinnostava yhtye ja todennäköisesti tulevan vuoden nousijoita. Albumi odotuslistalle ->.
Meh. Olin oikeastaan aika yllättynyt, miten helppoa, mukavaa ja rentouttavaa oli olla tietokoneetta muutaman päivän ajan. Tietokoneella hengailu, näennäisesti kepeydestään huolimatta on aika raskasta pidemmän päälle. Muutama päivä pelkkää rentoilua ruoan ja sen sellaisen äärellä tuli niin tarpeeseen, että paluu arkeen ja töihin tuntuu taas kerran aika nuhaiselta - joillakin konkreettisemmin kuin toisilla. Heh.
Internet-ympäristön tuossa ajassa jakama informaatio tuntui aluksi vähän tuskaiselta kirittävältä, mutta esimerkiksi Facebookin noinn potenssiin npäivitystä eivät liikuttaneet päiväjärjestystäni mitenkään. Muutos aiempaan oli niukka, mutta oleellisinta oli sen tajuaminen, ettei ole vähänkään tarpeellista tietää miten monella eri tavalla facebook-"kaverit" ovat toivottaneet joulua. Jonkinlaisen henkisen vakauden saavuttamiseksi tietokoneajan vähentäminen voisi olla paikallaan. Kaipaan esimerkiksi huvikseen lukemista aikasta paljon, kaikki kirjat kun tuntuvat olevan niin tiukasti opintoihin liittyviä, että lukemalla muuta lähinnä kerjää ikävyyksiä. Jouluna kerjäsin ikävyyksiä mm. Leonard Cohen -elämäkerran kanssa, joka on näin intohimoiselle fanille aika tarpeellista luettavaa.
Uuden musan aiheuttamat kiksit tekevät nettilättömyydestä kuitenkin tuskaista. Tänäänkin luin myöhässä niin tulevista julkaisuista, ilmaisjoululahjoista ja sen sellaisista. Kuitenkin tuntui, että joulun jälkeiseen postaukseen pitää löytyä mielenkiintoisempiakin asioita, kuin jj:n mixtape. Ja löytyikin, itselleni hieman vieraampia bändejä kaksin kappalein. Starlings ja The Collectable Few. Britanniasta kumpainenkin.
Starlingsin hiljattain julkaistu (20.12.) single Weight in Gold tuntui aluksi niin juustoisen häpeilemättömältä elektro popilta, että sitä ihan mietti kehtaako tästä edes tykätä. Miksikäs ei! Ajattele kasarielektroa á la Duran Duran ja Talk Talk sekä aallolla ratsastamista ja saatat saada kuvan Starlingsistä. Ensi vuonna julkaistavan debyytin tuottaa Beyond the Wizard's Sleevestä tuttu Richard Norris. Boo-yah. Saatanpa tästä kiinnostuakin.
Näin postausta kirjoittamassa huomasin, että NME olikin jo valinnut sheffieldiläisen Starlingsin 2011 Ones to Watch -listalleen. No, enpä NME:tä seuraa, niin eipä tuo haittaakaan. Weight of Goldista löytyy muuten sitten myös mm. Starkeyn remix.
The Collectable Few on ihan melkein yhtä menevää new wavea / indie rockia, ainakin tammikuun lopulla julkaistavalla singlellään Headstrong. Länsilontoota tallustavan bändin sukulaisbändinä voisi nähdä Mystery Jetsin. Tsekkaa Spotifystä bändin EP Half The Night, jolta tämä uusi sinkku ei tosin löydy.
Vuosi vaihtui itselläni normaaliin tapaan taivaan talikynttilöitä seuraten kotoisen Aura-puron varrella Turun keskustassa. Klo kahdentoista molemmin puolin oltiin sitten juhlimassa eräässä asunnossa. Lupauksia en ole tehnyt aiemmin, enkä tee nytkään, koska toivon omaavani tarpeeksi tahdonvoimaa tehdä mitä aionkin, ilman vuodenvaihdon mukanaan tuomaa taikaa.
Oli siinä silti jotain ns. elämää suurempaa: seisoskella hyisessä ilmassa tuttujen ja tuntemattomien seurassa katsomassa, kun pahasti velkaantunut kunta ampuu rahaa taivaalle vuosikymmenen vaihtuessa. Ei silti, näkökyvyn rajoja koettelevien tulikaarien polttaessa verkkokalvojani minäkin unohdin hetkeksi laman ahdistavuuden ja aikeet rakentaa keskelle kaupunkia yksi parkkihalli lisää osittain veronmaksajien rahoilla.
Ohoh, tulipas avauduttua. Pysytäänpä asioissa joista toivottavasti tiedän jotain. 2010 näyttää julkaistavien albumien suhteen melkoisen mielenkiintoiselta. Uutta levyä pukkaavat mm. Vampire Weekend, Yeasayer, She & Him, Broken Bells, Husky Rescue, Final Fantasy jne.
Tammikuu: Vampire Weekend, OK Go, Final Fantasy, Spoon, Eels, Magnetic Fields, Beach House, Husky Rescue, jne
Helmikuu: Yeasayer, Toro y Moi, Hot Chip, Massive Attack, Fionn Regan jne
Maaliskuu: She & Him, Jonsi, Broken Bells jne
Tuossa oli vähän arvioitua aikataulua, joilla edellämainitut artistit julkaisevat uutta musiikkia. Lisäksi epämääräisten tai vahvistamattomien aikataulujen mukaan mm. The National, Fleet Foxes, Arcade Fire, MGMT, Interpol ja Cat Power julkaisevat uutta musiikkia 2010. Ilmeisesti Arcade Fire työskentelee parhaillaan Mumford & Sonsin levyn tuottajan häärineen Marcus Dravsin kanssa. Tavallaan on typerää listata satunnaisia päivämääriä, jolloin muusikot julkaisevat tai jättävät julkaisematta uutta musiikkia, mutta tarkoitus oli vain antaa kuvaa musiikkivuodesta 2010. Toivomme ettei tämä vuosi jää hurjan viime vuoden jalkoihin musiikillisesti.
Eikä missään nimessä ole mitään syytä uskoa, että näin kävisi. Itse odotan jo vahvistetuista julkaisuista eniten Beach Housea ja Broken Bellsiä. Vampire Weekend on ihan kiinnostava ja tavallaan vakuuttava projekti, mutten ole oikein ikinä kummemmin poolopaitojen kutsuun vastannut.
Epämääräisten aikataulujen listassa ovat oikeastaan kaikki yhtä mielenkiintoisia: onnistuuko MGMT säilyttämään kaiken hyörinän keskellä luovuutensa, toipuuko Arcade Fire Neon Biblen ehkä kuitenkin pienoisesta pettymyksestä, onko Julian Plenti -projekti vaikuttanut Interpolin tuotantoon? Tyhmiä kysymyksiä? Kenties, mutta musiikkibisneksessä kaikki on mahdollista. The Nationalin ja Fleet Foxesin uudet levyt taasen ovat jo omiaan tekemään tästä vuodesta loisteliaan.
Joulun jälkeen on hetkeksi taas palattava arkisiin asioihin. Broken Bells nimittäin on The Shinsin James Mercerin ja tuottaja-artisti Danger Mousen projekti, josta Mercer mainitsi ohimennen ja salaperäisesti oikeastaan jo viime toukokuussa. Viime maanantaina julkaistiin bändin ensimmäinen single The High Road. Sekä The Shins nokkamies Mercer että Gnarls Barkleysta tuttu Danger Mouse ovat eri lähteiden mukaan vakuuttuneita, että bändi ei jää vain kahden omalla tahollaan musiikkia tekevän artistin väliprojektiksi, vaan katseet on käännetty vahvasti tulevaan.
Puheet ovat kuuleman mukaan jo maaliskuussa ilmestyvän ensilevyn jälkeisessä ajassa, bändin jatkossa. En tiedä millaiseksi kuvittelin bändin musiikin kuultuani yhteistyöstä herrojen välillä, mutta ensi sinkku on kutakuinkin miesten luomiskyvyn summa ja enemmän. Sinkun perusteella ei voi sulkea tulevan levyn sisällöstä mitään pois musiikillisesti: kummankin artistin vaikutteet kuuluvat sen verran selkeästi ensimmäisellä kappaleella:
En yleensä oikein ole kovinkaan vakuuttunut lähtökohtaisesti tällaisista jo etukäteen hypen pyörittelemistä musiikkiprojekteista tunnettujen artistien välillä, mutta nyt yhteistyössä olivat vähintäänkin kutkuttavat musisoijat. Ja olihan lopputulos jopa melkoisen hyvää indie poppia- vaikkakin kyseessä on vasta ensimmäinen single. Alkuvuodesta saamme varmasti lisää maistiaisia.
Two Door Cinema Club
Pohjoisirlantilainen Two Door Cinema Club sen sijaan on yhtye, johon tutustuin ensi kertaa vasta pari viikkoa sitten. TDCC on todella energistä elektro-indiepoppia, joka kelpaa varmasti ykkössuosikiksi, jonka tahdissa vaihtaa vuosi. Mielestäni bändiän soundissa on ns. sitä jotain, minkä vuoksi en helposti lähtisi asettamaan sitä rinnakkain muiden "vastaavien" bändien kanssa, mutta jotain kuvaa bändin musiikista saa, jos on kuunnellut tai käy kuuntelemassa esim. We Have Bandiä tai Bombay Bicycle Clubia. Toivon, että ensi vuonna nähdään Two Door Cinema Clubilta ihan LP-julkaisu ja sen myötä bändin nousu suuren yleisön tietoisuuteen. TDCC on juuri nyt yksi suurimmista suosikeistani.
Jos Bloc Party, Bombay Bicycle Club ja/tai Mystery Jets uppoavat, suosittelen tutustumaan ainakin seuraaviin kappaleisiin:
