Aamun saldo: High Violet ja Flow'n esiintyjät

Huonosti nukutun aamun jälkeen todellinen silmienhieromisepisodi lähti liikkeelle luettuani sähköpostini ja katsottua aamun uutisointia netistä. Poikkeuksena en aio hehkuttaa Flow'n kiinnityksiä heti postauksen alussa vaan säästän sen loppuun. Ensiksi vähän The National -asiaa. Ja onhan postauksen lopussa ihan kappalekin.

Niin, kiitos Villelle vinkkauksesta: The Nationalin tuleva albumi on ensi perjantaista lähtien streamattavana NY Timesin sivuilla, koska nyt High Violet on vuotanut huonolaatuisena nettiin. Tarkkaan ottaen Nationalin pojat veistelivät sähköpostiviestissään seuraavaa:

Hi everyone! 

As you may have heard, there is a low quality leak of our new album, High Violet, spreading across the Internet as we speak. We wanted to let you know the New York Times - http://www.nytimes.com - will be streaming the real thing starting Friday April 23rd. We hope you'll take the time to hear the album at its intended level of quality.

High Violet will be released by 4AD worldwide on May 10th/11th.

Lienee sanomattakin selvää, että odotus perjantaihin on sietämätön. Toisaalta lienee myös selvää, että Slow Show paneutuu levyyn ensitilassa ja toimittaa sanallisen arvion, kunhan töiltään ehtii.

Ja nyt sitten siihen päivän toiseen suuruutiseen. (Joidenkin mielestä päivän ainoaan suuruutiseen).

Beach House, Jónsi, The xx, The Drums, Surfer Blood, Four Tet, The Radio Dept., Girls, M.I.A., Marina and the Diamonds sekä kotimaisista hienot Villa Nah ja Kiki Pau - muun muassa - nähdään kesällä Helsingissä Flow Festivalilla. Onko tässä nyt yhtään mitään järkeä? Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Tai oikeastaan tarkkaan ottaen, mitä tapahtuu Suvilahdessa 2010?

Paljon parempaa line-upia ei oikeastaan olisi voinut edes toivoa. Beach House ja Jónsi. Surfer Blood ja The Drums. Girls ja The xx. Voi elämä. Pienenä, ihan pienenä toiveenani oli kuitenkin saada Yeasayer Flow'hun, mutta mutta. Mikäs noissa nimissä on muka vikana?! Suoraan sanoen, nyt ei kovinkaan paljon enää kiinnosta harmitella Ruissin kehnoa suoritusta artistien kiinnittämisessä. Flow toimitti. KIITOS!

Laitetaan nyt edes nimellinen kappale tähän loppuun. The Antlers on nimittäin coveroinut The xx:n VCR kappaleen. Suhteellisen hiljattain vieläpä. Coveri ja alkuperäinen tässä:

Horse Feathers

Näistä levyarvosteluista alkaa vähitellen tulla ihan tapa, kun näitä tulee otettua esille albumi per viikko -tahtia nykyään. Tämänviikkoiseen arvosteluun oli ehdolla muutamakin levy, mutta jotenkin en tuntenut niitä ihan omiksi tai en kyennyt tarttumaan niihin tarmolla, jonka ne ansaitsivat. Lopulta valinta kävi Horse Feathersiin.

Ehdolla oli mm. Broken Social Scenen Forgiveness Record (NPR:n ennakkokuuntelussa), jota en ehtinyt kuuntelemaan kokonaan aamulla. NPR:n sivuilla on myös The Hold Steadyn uusi albumi kuunneltavissa, mutta en tunne bändiä niin hyvin ja jostain syystä en vain halunnut tarttua siihen. Kummankin edellä mainitun levyn julkaisupäivä on toukokuun 4. päivä. The Radio Dept.in Clinging To A Scheme taasen olisi Spotifyssäkin tarjolla, mutta sen tutkailun ajattelin jättää fanaattisimmille - ehkä - eikä Cariboun Swim avautunut useiden kuuntelukertojenkaan jälkeen niin kuin olin toivonut, esim. kuten Four Tet avautui.

Näistä levyistä ei siis sopivaa löytynyt. Kunnes pistäydyin katsastamaan jälleen 3voor12 -sivuston tarjonnan. Ja siellähän se oli: Horse Feathersin Thistled Spring. Olinpa sen huomisen julkaisupäivän merkinnyt ihan muistiin, joten päätinpä levyn tarkistaa. Amerikkalainen Horse Feathers soittaa folkia bluegrass-vaikuttein.

Sattumalta viime aikoina oma folk-mieltymykseni on alkanut näkyä yhä enemmän esittelyyn otettujen bändien ja levyjen myötä. Näin on käynyt suhteellisen huomaamatta. Tarkoitus ei missään vaiheessa ole ollut profiloitua mihinkään yhteen musiikkilajiin - eikä ole vastedeskään. Kohtalaisen satunnaisesti jokin bändi tai kappale tänne päätyy.

Ja tänään se onnekseni on Horse Feathers.

The SXSW Pool Sessions: Horse Feathers (1/2) from WBEZ on Vimeo.

Alunperin duona aloittanut nykyinen nelikko pukkaa ulos kolmatta albumiaan. Itse lähdin Thistled Springin tutkailuun melko avoimin mielin vaikkakin pohdiskellen, että on oltava jokin syy miksen ole aiemmin oikeastaan kovinkaan paljon bändin musiikkiin tutustunut. Ensimmäisen kolmen kappaleen aikana olin jo haltioissani: nimikkokappale, sitä seuraavat Starving Robins ja Belly of June kuljettivat kauniisti ja verkkaisesti, hillitysti kuiskaten alkupuolta eteenpäin.

 Horse Feathers - "Belly of June" by TRACER_Magazine 

Mitä pidemmälle levy eteni, sitä kovempaa toivoin, ettei kappaleiden laatu laskisi eikä miltei konseptilevyn kaltainen tunnelma laantuisi hetkeksikään. Thistled Spring nimittäin on tallentaa tietynlaisen maiseman tunnelman kuin laadukas leffasoundtrack. Uudisraivaajan kevät Yhdysvaltojen vilja-aitassa, uudelleensyntyminen, toivonpilkahdukset taivaanrannassa - omat mielleyhtymäni ovat toki stereotyypeissään naurettavia, mutteivät välttämättä vääriä, sillä mm. näin lukee bändin kotisivuilla uudesta levystä:

from the first piano notes of the title track, plinking like spring rain on a windowpane, Thistled Spring shows itself to be an album of rebirth, renewal, and fragile hope.

Hienovaraisuus ja laulaja Justin Ringlen laulu käyttävät voimavaransa läpi levyn yhtä tehokkaasti. Jousisoittimet, banjo ja Ringlen sanoitukset käyvät vääjäämättä ylle kuin pitenevät varjot auringon laskiessa. Kappaleista on vaikea hakea erottuvia, esim. singlejulkaisuiksi tarkoitettuja, mikä osaltaan kertoo yleensä joko siitä, että levy on tylsä tai että se on tasaisen laadukas ja kokonaisuuspainotteinen. Tässä on kyse jälkimmäisestä. Jos tunnistat itsesi seuraavista asioista, saattaa Thistled Spring olla sinua varten: pidät Bonnie 'Prince' Billystä, pidät Great Lake Swimmersistä, pidät folkista, levyn tunnelma on sinulle ehdottoman tärkeää.

 Horse Feathers - Cascades by killrockstars 

Horse Feathers on tehnyt hienon levyn, jonka maltillisuutta ja ilmaisun tarkkuutta on vaikea jäljentää. Nyky-folkissa paikkansa löytäminen on vaikeaa, mutta HF:n tuotannossa se on koko ajan lähempänä. Erinomainen suoritus. Suosittelen.

Viime päivien uutuuskappaleita

Deer Tick, The Radio Dept., Miami Horror ja Band of Horses ovat kaikki julkaisseet tavalla tai toisella uutuuskappaleitaan viime päivien aikana. Tai sitten niitä on vain vuotanut.

Deer Tick palaa kesäkuussa julkaistavalla kolmannella levyllään The Black Dirt Sessions. Ensimmäinen levyltä kuultu kappale Twenty Miles kuulostaa tutulta Deer Tickiltä, mutta jokin silti tuntuu muuttuneenkin.



Alt-country / folk -kokoonpanon aiemmat levyt War Elephant ja Born on Flag Day ovat olleet sangen pidettyjä julkaisuja. Itseltäni tuo jälkimmäinen on jäänyt katsastamatta, mutta War Elephantia on tullut kuunneltua ja se onkin hieno levy.



Ruotsalaisen The Radio Dept.in Clinging To A Scheme -levyä on odotettu oikeastaan koko kevät (ja sitä ennen tietysti pidemmänkin aikaa) ja parin viikon päästä julkaisupäivä koittaa. Ensimmäinen virallinen singlelohkaisu oli kepeä Heaven's On Fire. Nyt julkaistaan kappale nimeltä Never Follow Suit:





Miami Horror on julkaissut elektro pop -kappaleita tähän mennessä muutaman singlen voimin ja nyt kuullaan virallisen julkaisun muodossa Moon Theory. Tämä voisi enteillä levyjulkkarin olevan lähellä? Aiemmin Miami Horrorin useimpien tietoisuuteen nosti kappale Sometimes. Tässä kummatkin:





Band of Horses kutkuttaa jo tulevalla levyjulkaisullaan. Infinite Armsilta on aiemmin kuultu Compliments, mutta hiljattain myös levyn avausraita, Factory, vuoti nettiin. Ja se kuulostaa todella hyvältä. Harmi vain, ettei taida löytyä linkitettävää tähän yhteyteen, joten ohjaan Hypemiin.

# Factory @ Hypem

Sunnuntaisoittolista

Tämän päivän teemana on laiskuus ja siitä johtuva musiikkien monipuolisuus. Ja sunnuntai.

Olen tänään kuunnellut jos jonkinlaista tämän vuoden puolella mukaan tarttunutta - pääasiassa viime viikolta. Mutta sen sijaan, että rajaisin postauksesta sellaset pois, jotka ei kuulosta oikein omalta, laitan tähän mukaan nyt vähän kaikkea. Toisaalta on myös hyvä saada tammikuu pakettiin biisien osalta yhdellä kirjoituksella. Ja tammikuuhan on uusien julkaisujen ja uuden musiikin kannalta ihan hullu! Sekava tämä postaus tulee olemaan, se on aivan varma.

Ennen kuin aloitan noista uudemmista kappaleista, niin on pakko laittaa tänne Junior Seniorin kappale, joka soi YleXillä tässä taannoin. Olin unohtanut koko bändin (ja kappaleen), mutta nyt kun kuulin, tuli nostalgisesti lukioajat komeesti mieleen. Tässä viisu, jonka videokaan ei oo hassumpi:



Ekana tässä oikeessa postausosiossa Goldfrapp: neidiltä on taas vuotanut uutta settiä nettiin. Rocket oli loppujen lopuksi aika mahtava kappale. Levy tulee 22. maaliskuuta, ja nyt tän Believerin myötä, alkaako jotain muutakin kiinnostaa aika tavalla tuleva Head First -albumi?



Folktronica-henkinen Tunng julkaisee tänä vuonna uuden levynsä. Maaliskuun alussa julkaistavalta levyltä on myös kappale Don't Look Down Or Back.



LoneLady kasvattaa Manchesterin jo ennestaan kovaa musiikkitalenttimainetta. Leidin esikoislevy julkaistaan helmikuun lopulla. Sinkku Immaterial on ladattavissa artistin kotisivuilta sähköpostiosoitetta vastaan.



Ruotsalainen Radio Dept. on lupaillut uutta levyä jo pitkään, mutta nyt vakuuttelut ovat taas kiihtymään päin. Dream pop -genren tutuimpia bändejä oleva Radio Dept. on ilmoittanut Clinging To A Scheme -nimisen levyn julkaisupäiväksi huhtikuun lopun. Heaven's On Fire on uusin levyltä julkaistu kappale.



Yuckiin olen törmännyt yllättävän monessa yhteydessä siihen nähden, ettei yhtyeellä taida olla levytyssopimusta. Kuten seuraavakin bändi, tämä on myös lontoolainen. Vaikkei videota postaukseen liitettäväksi löydykään, ovat MySpacestä löytyvät demot tutustumisen arvoisia.

#Yuck MySpacessä

Nedry on lontoosta kotoisin oleva dubstep-bändi, jonka debyyttilevy julkaistaan helmikuun 22. päivä. Kappale A42 on kyllä mielenkiintoinen, joka kieltämättä ratsastaa dubstepin pienellä tulemisella, mutta katsotaan mihin yhtye kehittyy. Bändistä on sanottu, että se saattaisi olla ensimmäisiä dubstep-yhtyeitä, jotka pystyisivät murtautumaan valtavirtaan.