Uutta The Tallest Man On Earthiltä ja Yeasayeriltä

JAWOHL! awe-some! Eilen illalla pääsin vielä fiilistelemään uutukaista Tallest Maniltä ja aamusella vielä lemppari-Yeasayerin kuulumisia uuden kappaleen muodossa. Hienojen raitojen äärellä ollaan. Kaapataan nämä samaan postaukseen vielä.

Sorrun aika usein The Tallest Man On Earthin kohdalla veretseisauttaviin ylisanoihin, myönnettäköön, mutta miehen livenä nähneenä ja julkaisut omistavana se on helppoa. Silti pitää myöntää, että herra joko kolahtaa tai ei - varsinkin kärsivä raspikurkkutulkinta jakaa mielipiteitä. Tässä on kuitenkin käännynnäisille ja käännytettäville ihkatuore, 1904, kesällä ilmestyvältä levyltä There's No Leaving Now.

Yeasayer on myös mun suosikki, ollut jo varsin pitkään. All Hour Cymbals ja Odd Blood ovat erilaisia mutta hienoja lättyjä. Siksi tällaisilta kestosuoriutujilta odottaa ehkä vähän hampaita kiristellen uutta tuotantoa. Yeasayerin tapauksessa ei tarvinnut, sillä Henrietta tuli aika puskista. Hemmetin hieno kipale ja rohkaiseva etiäinen seuraavan levyn suhteen. Ihan mieltä lämmittää kun pääsee taas Yeasayerin parissa ilakoimaan.

P.S. Tsekkaa vielä, jos et oo niin tehnyt, Pimeys. Viimeistään eilisen Jyrin postauksen jälkeen bändi alkaa saavuttaa suurempia yleisöjä ja useampia korvapareja. Jopa Nyt.fi poimi Jyrin postauksesta bändin suositukseksi asti, joten ei se ennustus kesähitistä taida olla kovin kaukaa haettu.

Levyt 2010: 10-1

10. Yeasayer - Odd Blood

Psykedeelisten rytmien ja jamittelun brooklyniläisairut. Alkuvuoden tiukimpia levyjä, josta kuitenkin sulattelun jälkeen huomasi, ettei B-puoli ollut ihan yhtä suvereeni kuin A-puoli. Silti vuoden parhaita tanssahteluun ja fiilistelyyn sopivia levyjä, jolta on irroitettavissa monta tiukkaa sinkkua aina viime vuonna julkaistusta Ambling Alpista lähtien.

9. Foals - Total Life Forever

En usko, että oli montaa, jotka odottivat tällaista Foalsia Antidotesin ja Hummerin jälkeen. Alunperin intoilin tästä jopa niin kovin, että ennakoin sille top 5 -sijoitusta. Bändi tarjoilee omassa skaalassaan laajaa ilmaisua, viehättävää melodiantajua ja Yanniksen häkellyttävää laulua. Ei ole perusteetonta epäillä, että Svenska Grammofonin studioilta Göteborgista on tarttunut paljon mukaan.

8. Laura Marling - I Speak Because I Can

Vasta parikymppisen Marling toinen studioalbumi on äärimmäisen hienoa brittifolkia ja todiste tekijänsä kypsyydestä. Jo ensimmäinen levy tuntui uskomattomalta ollakseen niin nuoren tekemä, mutta tällä levyllä Marling jatkaa kasvuaan. Eikä toki pidä vähätellä tämän levyn ansioiden olevan vain suhteessa tekijänsä ikään: parempaa laulaja-lauluntekijätuotantoa saa hakea. Ehdottomasti lemppareita.

7. Deerhunter - Halcyon Digest

Jotenkin tuntuu, että useampien pitäisi kuunnella tätä levyä. Uskomattoman tuotteliaan Bradford Coxin aivoituksissa voi löytää ja kokea monta musiikkielämystä yhden suuremman viitekehyksen sisällä. Ei välttämättä helpoimpia levyjä, mutta kannattaa antaa Deerhunterin tehdä tehtävänsä.

6. Sufjan Stevens - The Age of Adz

Sufjanin huikea paluu, joka päällisin puolin vaikuttaa täysin uudistuneelta, ja onkin uudistunut, mutta sisältä löytyy yhtä nerokas säveltäjä/sovittaja kuin Illinois'lta. Lauluntekemisen näkökulma vaihtunut hieman henkilökohtaisempaan ja pienempään. Syksyn aikana kasvoi isoksi suosikiksi, jopa Stevensin oman tuotannon sisällä. The Age of Adz jatkaa kasvamistaan.

                                         (Kuva: sufjanstevens.bandcamp.com)

5. Ariel Pink's Haunted Graffiti - Before Today

Vuosikymmenet ja genret vaihtuvat tiuhaan tahtiin tällä retroilumeiningin pikkujättiläisellä. Kuuntelun aikana vaivaa jatkuva fiilis, että olisi tämänkin kuullut ennen jossain, vaan ei ole. Before Today onkin tätä päivää juuri siinä mielessä, että siinä kuuluu kaikki ja ei mikään: niin monen eri asian yhdistäminen yhtenäiseksi levyksi tekee Ariel Pinkille omalaatuisen soundin. Mahtava tekele.

4. The Tallest Man On Earth - Wild Hunt

Kristian Matssonia on hehkutettu täällä niin tiuhaan ja niin hurjasti, etten tiedä miten kaveria enää sanailisin. Äärettömän taitava kitaramies, joka saa kitara + mies -yhdistelmästä enemmän irti kuin melkeinpä ketään muu. Sairaan hyvä keikka pari viikkoa sitten, tämä hieno albumi ja hieno eepee aiemmin julkaistu tänä vuonna. Parhautta.

3. Minä ja Ville Ahonen - s/t

Taannoinen Dynamossa heitetty keikka avasi koko levyn minulle. Tämän vuoden paras suomalainen suoritus. Ahosessa ja koko bändin tekemisessä yhdistyvät jotenkin mahtavalla tavalla se, miten oma näkemys pitää säilyttää luomisprosessissa, mutta silti olla avoin kompromisseille. Tuleva klassikko levy, josta on vaikea löytää heikkouksia. Sanoitukset, laulu, kitarointi, sovitukset: parasta! Sen luulisin kertovan jo jotain, jos jokainen kappale vuorottelee suosikkina.

2. Beach House - Teen Dream

Jo vuoden alussa julistin tämän olevan SE levy vuodelle. Taistelin pitkään itseni kanssa, onko tämä ykkös- vai kakkossuoritus tänä vuonna. Tässä blogissa sanottua: "Teen Dream on mahtava levy. Yksinkertaisesti. Se on hillitty mutta valloittava. Vähäeleinen ja suuri. Unenomainen muttei unelias. Se hipoo täydellisyyttä. Äänimaailma on mieltäylentävä ja silti jotenkin surullinen." En olisi osannu paremmin sitä nyt ilmaistakaan.

1. The National - High Violet

Tätä saattaisi kutsua tylsäksi ja yllätyksettömäksi valinnaksi. Mutta niin se vain on. 2010 on High Violetin vuosi. Lempiasioita tässä levyssä, minusta tuntuu, on se että kaikki fanittavat eri kappaleita. Jos The Suburbsin menestys vuoden lopun listauksissa oli yllättävää, on High Violetin vähän kehnommat sijoitukset tai sijoituksen puuttuminen ollut minusta yhtä yllättävää. Monien keskustelujen ja hehkutusten jälkeen tulin siihen tulokseen, että mikäli Boxeria ja tätä vertaisi, tuskastuisi: mielestäni Boxerilla huiput ja aallonpohjat ovat kyllä erottuvampia kuin High Violetilla, mutta Violet on tasaisempi ja yhtenäisempi. Näin The National-fanina on puolueettomuus turhaa: kun lempibändi tekee erinomaisen ja laadukkaan levyn vanhojen jatkoksi, on selvää, miten käy myös listasijoituksen. Ihmettelyn sijaan pitää olla tyytyväinen, että on olemassa bändi, jolla on näin loistava julkaisuhistoria. Maaliskuussa nähdään Kulttuuritalolla.

(Kuvat: wikipedia).

Parhaat kappaleet 2010: 10-1

10. Yeasayer - O.N.E.

Alusta asti tämä on ollut älyttömän viihdyttävä ja monipuolinen tanssittaja. Psykepoppia parhaimmillaan - en ymmärrä miten joku pystyy olemaan paikallaan tahi laulamatta epätoivoisesti mukana kun O.N.E. soi.

9. Ariel Pink's Haunted Graffiti - Round And Round

Useimmat näistä kappaleista on ollut selviöitä alusta asti. Tämä ei, vaikka levy olikin mieleen heti. Siihen nähden, miten paljon mua ärsytti tämä ensin, on se minulle kasvanut lapsenvaivoistaan. Kertsi velttoudessaan uskomattoman tarttuva.

8. Zola Jesus - Night

Jeesus mitkä palkeet. Tässä kappaleessa on ollut niin paljon voimaa ja kiihkoa, että toisinaan on hirvittänyt. Harmi, että pääsee oikeuksiinsa vasta kunnon äänentoistolla. Oikeasti hienoimpia juttuja tänä vuonna - myöskin tosi 2010 soundia.

7. The National - Afraid Of Everyone

Päivänselvää oli, että jokin High Violetilta listalle päätyisi - kysymys kuuluikin "mikä". Jopa tavallista häiriintyneemmin etenevä kappale Sufjan taustalaulajanaan tuo melankoliakuvioihin ryhtiä. Jälleen kerran uskomattoman hieno kasvu kappaleen loppua kohti, kun Berninger lähes huutaa "you're voice is swallowing my soul, soul, soul, soul".

6. Sufjan Stevens - Vesuvius

Tässä vaiheessa lienee viimeistään käynyt ilmi, kuinka suosikkeja nämä valinnat oikeastaan ovat. En tiedä miten Sufjan onnistui siinä, mutta tällä kappaleella(kin) ja tällä muodolla mies onnistuu koskettamaan. On ehkä vähän vaikeaakin ajatella Stevensiä ennen Age of Adzia.

5. Minä ja Ville Ahonen - Missä Te Asutte?

Melkeinpä mikä tahansa kappale olisi kelvannut. Tässä yhdistyy tosin erityisin hyvin mainio lauluntekijän lahja, suoruudessaan koskettavat sanoitukset, Ahosen haamuilevan tarttuva lauluääni sekä hieno bändisovitus. Olen iloinen, että tämä päätyi kärkiviisikkoon.

Etsi lisää samankaltaisia artisteja kuin Minä ja Ville Ahonen Myspace-musiikki -sivustolta

4. Worship - Collateral

Jonkinmoinen oma löytö palkitsi kuuntelijan: ipod- ja last.fm-tilastojen perusteella pelkästään paikka oli varma. Pariinkin otteeseen bändistä postanneena tämän brittibändin julkaisut ovat olleet harvoja ja tiedon tihkuminen epämääräistä - varsinkin kun samannimisiä bändejä on muutamia. Kappaleena hieno hybridi, perkussionistille erityiskiitos. Tuntemattomin TOP-listan bändeistä. Toivottavasti kuulemme lisää hienoutta.

3. Magenta Skycode - Trains Are Leaving The Yard

Harmikseni ensimmäinen maininta hienosta turkulaisbändistä täällä blogin puolella. Mutta tietäkää, että kerrankin sanaa 'eeppinen' ei käytetä turhaan. Sjöroos etenee rohkeasti laulullaan aiemmin kartoittamattomille korkeuksille ja kouraisee sielun pohjia myöten muistuttaen ikiaikaisesta kaipauksesta. Junat lähtevät eikä Ratapihankatu ole enää entisensä. Hyvä Magenta, hyvä Jori ja hyvä Turku.

Kuuntele Spotifyssä.

2. The Vaccines - Wrecking Bar (Ra, Ra, Ra)

En ole kuuna päivänä nauttinut näin paljon reilun minuutin kappaleen aikana. Ei mitään ylimääräistä, pelkkää ASIAA ja asiallisuutta reilu 80 sekuntia. On aivan sama mitä bändistä puhutaan tai miten se mahdollisesti floppaa sitten joskus. Mä oon alusta asti ollut ihan messissä. Tämä on vaan vuoden paras rock-biisi.

1. Perfume Genius - Mr. Peterson

Kun hahmottelin tätä listaa, eksyi ykköseksi sattumalta tämä Mike Hadreaksen kappale. Sinne päädyttyään se tuntui kuitenkin täysin loogiselta valinnalta eikä sitä tarvitse katua. Joillekin tä saatta olla tylsä ykkösvalinnaksi, mutta mulle ainoa mahdollinen juuri nyt. Taisin alussa mainita, että lauluntekijä onnistuu parhaimmillaan katsomaan muiden tarinoita sisältä käsin: Mr. Peterson kertoo koskettavan tarinan hieman koruttomalta kuulostavan pianon taustoittamana. Tätä se parhaimmillaan on: piano ja surulliset mutta kauniit sanoitukset. "He made a tape of Joy Division / he told there was a part of him missing".

________________________________________________

Seuraavaksi nähdään sitten TOP 20 levyjen parissa.

Uutisointia!

Yeasayerin O.N.E. -kappaleeseen on tehty ihan kohtuullisen nätti video:

Sitten voisi taas katsella ensi viikon julkaisuja. Näistä olenkin jo viikon mittaan maininnut, joten kenties on turha ihan hirveän monta videota liittää: She & Him, Laura Marling, Goldfrapp. Näiden lisäksi levynsä julkaisee myös Timo Räisänen.

Laura Marlingin ja Goldfrappin levyt ovat jo Spotifyssä:

# Laura Marling - I Speak Because I Can

# Goldfrapp - Head First

Jostain syystä olin merkannut myös Jónsin levyn julkaisun ensi viikolle, mutta kyseessä taitaa olla ennen levyä tuleva EP. Itse Go -levyn julkaisupäivä lienee vasta parin viikon päästä. Tässä silti yllättävän toimiva MGMT-coveri Jónsilta:

  

MGMT:stä puheenollen, olette varmaankin jo pistäytyneet whoismgmt.comissa kuuntelemassa uuden Congratulations -levyn?

Eilen pistäydyimme myös Dynamossa. Moneybrotherin They're Building Walls Around Us toi mieleen lukion:

The National - Terrible Love

Aion jatkaa nyt tätä suunnattoman sinnikästä (ja kenties rasittavaa) raportointia The Nationalin liikkeistä.

Muutkin kuin minä ovat saattaneet huomata jo aiemmin Jimmy Fallonin mahtavat musiikkikiinnitykset omaan Late Night -ohjelmaansa. Aiemmin musiikkivieraina ovat esiintyneet mm. Joanna Newsom (joka ei ole mitenkään erityisen tunnettu tv-esiintymisistään), Neon Indian ja Yeasayer.

Tällä kertaa vuorossa oli The National joka antoi pienen etiäisen tulevalta levyltään, High Violet, joka ilmestyy siis toukokuun 11. Kappaleen nimi on Terrible Love. Ja kuulostaa mainiolta.

Miten tässä ikinä jaksaa toukokuuhun asti? AEEEEEEEEAAAAAAAAAA!

Yeasayer: Odd Blood

Alkuvuosi on tuntunut todella kiireiseltä levyjä ajatellen. Paljon on levyjä julkaistu jo, ehkä vähemmän suoraan vuoden parhaiden levyjen listoille meneviä kuin ennakkoon ajatteli, mutta kuitenkin. Beach Housen levyjulkaisu oli itselle se alkuvuoden suurin juttu ja viikon päästä julkaistava Odd Blood Yeasayeriltä on toinen.

Olen itse ollut kyllä todellä mielissäni mm. Laura Veirsin, Four Tetin ja Los Campesinos!:in levyistä, mutta odotukset ovat olleet korkealla erityisesti BH:n ja Yeasayerin kohdalla. Merkkipäiviä kumpikin, ikään kuin. Ja, kuten Beach Housen kohdalla, myös Yeasayerin levy on ennakkoon kuunneltavissa netissä. Jälleen kerran 3voor12 -sivusto tarjoaa levyjä ennakkokuunteluun. Virallinen levyjulkkari sijoittuu vasta viikon päähän (9.2.).

Levy alkaa melkoisella "heitolla", Children, joka vaikuttaa ensin paljon huolimattomalta tai sekavammalta kuin onkaan, kuten oikeastaan koko levykin. Avausbiisi avaa salansa vasta useamman kuuntelun jälkeen outoine vokaaleineen ja tarjoaa loppujen lopuksi osuvan intron koko levylle.

Taas, olen vähän pulassa oman musiikkikorvani ja hitaastilämpenevyyteni kanssa, sillä Odd Bloodissa on sulateltavaa. Yllättävän paljon ehtii nimittäin tapahtua levyn keston aikana. Silti Brooklynistä kotoisin oleva bändi tarjoaa, lupaustensa mukaisesti, suoraviivaista neopsykedelistä pop-kappaletta toisensa perään. Oudot avaruusdiskovibat jatkuvat läpi albumin.

Jo ennen levyn julkaisua kuullut kappaleet Ambling Alp, Madder Red, I Remember ja O.N.E. ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Ne ovat kaikki erilaisuudessaan mahtavia niin mukana laulamiseen kuin ns. joraamiseenkin ja sellaisenaan omiaan osoittamaan yhtyeen luomisvoiman laajuuden. Varsinkin Madder Red ja O.N.E. ovat varmasti mukana vuoden parhaita kappaleita pohdittaessa.

Suosittelen Odd Bloodia varten hyviä kuulokkeita, sillä silkasta eri äänien ylivoimasta ei saa todellista kuvaa perusäänentoistolla. Kiinnitin myös huomiota etenkin rumpalin työskentelyyn, jotenkin niin hauskan monipuolisesti eri lyömäsoittimet tekevät yhteistyötä useilla kappaleilla.

Mutta. Yeasayer ei ole tämän vuoden Animal Collective eikä Odd Blood yllä Merriweather Post Pavilionin tasolle. Alun kaunopuheisten ja monipuolisten lupausten jälkeen Yeasayerin taika himmenee kuuntelijan korvista ja sitä tajuaa kuuntelevansa sittenkin ihan ihmisten tekemää musiikkia. Viimeistään Romen jälkeen tajuaa, että nämä ovat ihan hyviä kappaleita ja sopivia levylle, mutta ensimmäisten kappaleiden hohto uupuu.

Toinen mutta saapuu kaksoisagentin omaisesti palauttamaan positiivisuuden arvioon: Odd Blood tulee epäilemättä olemaan vuoden parhaita levyjä, sen uskallan jo nyt luvata. Se ei yllä millään AC:n tasolle eikä Beach Housen tasolle. Eikä tarvitsekaan. Yeasayer on tehnyt rohkean, tanssittavan/notkuttavan, monipuolisen ja ennen kaikkea laadukkaan levyllisen musiikkia, joka tarjoaa todellisen kuuntelijaelämyksen. Kokemus musiikillisesti on niin laadukas ja monipuolinen, että Yeasayer pärjäisi myös instrumentaalibändinä. Tykkään aivan hirmuisesti tästä levystä.

Odotuksiin nähden ehkä hienoinen pettymys, varsinkin erittäin kovan alun jälkeen. Pohdinta tuleekin jatkumaan lähinnä sen merkeissä, olivatko odotukset ennakkoon niin kovat ettei niihin yltäisi kukaan, vai oliko levy oikeasti pettymys. Päättäköön kukin itse.

#Tässä linkki ennakkokuuntelemaan Odd Blood: 3voor12

Mitä luvassa vuodelle 2010? Ainakin levyjä.

Vuosi vaihtui itselläni normaaliin tapaan taivaan talikynttilöitä seuraten kotoisen Aura-puron varrella Turun keskustassa. Klo kahdentoista molemmin puolin oltiin sitten juhlimassa eräässä asunnossa. Lupauksia en ole tehnyt aiemmin, enkä tee nytkään, koska toivon omaavani tarpeeksi tahdonvoimaa tehdä mitä aionkin, ilman vuodenvaihdon mukanaan tuomaa taikaa.

Oli siinä silti jotain ns. elämää suurempaa: seisoskella hyisessä ilmassa tuttujen ja tuntemattomien seurassa katsomassa, kun pahasti velkaantunut kunta ampuu rahaa taivaalle vuosikymmenen vaihtuessa. Ei silti, näkökyvyn rajoja koettelevien tulikaarien polttaessa verkkokalvojani minäkin unohdin hetkeksi laman ahdistavuuden ja aikeet rakentaa keskelle kaupunkia yksi parkkihalli lisää osittain veronmaksajien rahoilla.



Ohoh, tulipas avauduttua. Pysytäänpä asioissa joista toivottavasti tiedän jotain. 2010 näyttää julkaistavien albumien suhteen melkoisen mielenkiintoiselta. Uutta levyä pukkaavat mm. Vampire Weekend, Yeasayer, She & Him, Broken Bells, Husky Rescue, Final Fantasy jne.

Tammikuu: Vampire Weekend, OK Go, Final Fantasy, Spoon, Eels, Magnetic Fields, Beach House, Husky Rescue, jne

Helmikuu: Yeasayer, Toro y Moi, Hot Chip, Massive Attack, Fionn  Regan jne

Maaliskuu: She & Him, Jonsi, Broken Bells jne

Tuossa oli vähän arvioitua aikataulua, joilla edellämainitut artistit julkaisevat uutta musiikkia. Lisäksi epämääräisten tai vahvistamattomien aikataulujen mukaan mm. The National, Fleet Foxes, Arcade Fire, MGMT, Interpol ja Cat Power julkaisevat uutta musiikkia 2010. Ilmeisesti Arcade Fire työskentelee parhaillaan Mumford & Sonsin levyn tuottajan häärineen Marcus Dravsin kanssa.
Tavallaan on typerää listata satunnaisia päivämääriä, jolloin muusikot julkaisevat tai jättävät julkaisematta uutta musiikkia, mutta tarkoitus oli vain antaa kuvaa musiikkivuodesta 2010. Toivomme ettei tämä vuosi jää hurjan viime vuoden jalkoihin musiikillisesti.

Eikä missään nimessä ole mitään syytä uskoa, että näin kävisi. Itse odotan jo vahvistetuista julkaisuista eniten Beach Housea ja Broken Bellsiä. Vampire Weekend on ihan kiinnostava ja tavallaan vakuuttava projekti, mutten ole oikein ikinä kummemmin poolopaitojen kutsuun vastannut.


Epämääräisten aikataulujen listassa ovat oikeastaan kaikki yhtä mielenkiintoisia: onnistuuko MGMT säilyttämään kaiken hyörinän keskellä luovuutensa, toipuuko Arcade Fire Neon Biblen ehkä kuitenkin pienoisesta pettymyksestä, onko Julian Plenti -projekti vaikuttanut Interpolin tuotantoon? Tyhmiä kysymyksiä? Kenties, mutta musiikkibisneksessä kaikki on mahdollista. The Nationalin ja Fleet Foxesin uudet levyt taasen ovat jo omiaan tekemään tästä vuodesta loisteliaan.

Palaamme asiaan.

Syksyn musiikkia, pt 2

Wild Beasts

Tässä on bändi, joka on sivuutettu aivan liikaa: niin vuoden parhaat -listoilta kuin soittolistoiltakin. Hyviä arvosteluja saanut Two Dancers nimittäin sisältää paljon vokaalihassuttelua ja unenomaista tanssibiittiä. Luulisi kelpaavan kun oikein Last.fm suositteli. Jokin aika sitten vaivauduin kirjautumaan sisään ja eikös se mokoma sivusto suositellut tätä pumppua. Kappaleilla lauletaan vähän dialogin omaisesti, kun äänen korkeudet vaihtuvat ikään kuin vastauksena aiemmalle äänessä olleelle. Välillä laulajan ääni kuulostaa jopa vähän Antony Hegartylta.

Yeasayer

Bändin kappale Ambling Alp helmikuussa ilmestyvältä levyltä Odd Blood sai minut ainakin muistelemaan, millaista se aiempi Yeasayer olikaan levyllä All Hour Cymbals (2007). Yhtye oli itse kuvaillut soundinsa menneen yksinkertaisempaan suuntaan, mutta edellämainitusta singlestä sitä yksinkertaisuutta ei ole kenties niin helppo huomata. Uutta levyä odotellessa on sangen mieluisaa palata All Hour Cymbalsin pariin, sillä sekin on oikein kelpo levy, jolta löytyy kuitenkin seuraavanlainen helmi:




Animal Collective

Lähes julkaisemisestaan saakka Animal Collectiven levy Merriweather Post Pavilion on roikkunut kärjessä tai kärjen tuntumassa yhdessä Dirty Projectorsin Bitte Orcan kanssa. Levyllään bändi toki osoitti olevansa vakavasti otettava ja kunnianhimoinen kokoonpano, mutta itselleni levy ei aivan vuoden parhaaksi lukeudu. Animal Collective on vuoden loppua kohti jälleen ajankohtainen Fall Be Kind EP:n julkaisun myötä. Eikä tätä EP:tä pidä sivuuttaa, sillä kovin hienoja ralleja AC:lla  tuntuu riittävän:




Vielä loppuun hieman naurettavalta kuulostava maininta:
Twilight OST

Ymmärrän, että muutamia hekoilututtaa, mutta oikeasti tällä soundtrackillä on ihan tekijämiehiä ja -naisia musisoimassa: Thom Yorke, Bon Iver, Grizzly Bear, Sea Wolf, Lykke Li jne. En ole nähnyt kyseisiä elokuvia enkä tunne koko saagaa sen kummemmin, mutta nämä leffamusat ovat aika rautaisia. Aiemmallakin soundtrackillä taisi olla Iron & Wineä ja sen sellaista. Pelkästään periaatteesta tätä kokoelmaa/leffasarjaa ei kannata vastustaa, sen verran hienoja kappaleita levyllä loppujen lopuksi on.

Varsinkin Bon Iverin ja St. Vincentin yhteistyössä levylle työstämä kappale, Rosyln, on mielestäni ehtaa Bon Iveria ja suosikkibiisejäni (ja soitetuimpia) kuluneelta syksyltä. Kyseinen kappale sai Justin Vernonin Bon Iverille epämääräiseksi ajaksi määrittämän tauon tuntumaan vieläkin ikävämmältä. For Emma, Forever Ago ja Blood Bank sisältävät kuitenkin niin hienoja biisejä, että parempaa saa hakea.