Jensen Sportag - Bellz

Benji Craigin ja Austin Wilkinsonin muodostama Jensen Sportag palaa nyt ensimmäisellä singlejulkaisullaan sitten vuoden 2011. Duon yhteydessä mainitaan vain yksi asia yhtä johdonmukaisesti kuin tanskalaiselta tennispelaajalta napattu esiintymisnimi: bändin kyky tuottaa erinomaisia elektronisväritteisiä, pehmeitä helmiä kasikytluvun maisemiin naitettuna.

Bellz edeltää marraskuussa (12.11.) Cascinelle julkaistavaa debyyttialbumia Stealth of Days. Bellzin jokainen koneellinen sivallus on hiottu aiempaa tuotantoa jopa harkitummin ja yleissävy tuntuu tietyllä tavalla alikorostetulta. 80-diskoksi tämä tuntuu silti jopa yliviileältä. Todella hieno juttu, että nashvilleläisduo palaa vihdoin.

Friends - Mind Control

Friendsin viimevuotiset kappaleet Friend Crush ja I'm His Girl tulivat tunnetuiksi läheltä maanpintaa liipottavista grooveistaan, joilla bändi kuulosti valmiimmalta kuin noin harmaalla nimellä pitäisi. Toisaalta omassa muistiossani Friends keräsi jopa kyseenalaisen paljon huomiota kahdella kappaleella, vaikka tavan takaa itsekin nostan bändejä pilvipuutarhoihin puolivalmiiden b-puolien myötä.

Kesäkuussa (4.6.) julkaistaan brooklyniläisviisikon esikoinen, Manifest!, jolla bändi ryhtyy epäkiitolliseen ylämäen kapuamiseen, jonka odotukset ovat sille kasanneet. Tarkennettakoon että aiemmat kappaleet ovat, edelleen, aivan huikeita eikä Mind Control, uusi kappale ja seuraava singlejulkaisu, jää huonommaksi. Huippusävellys tai ei, Mind Control ei vakuuttane niitä, jotka eivät esim. I'm His Girlille lämmenneet, mutta Friendsin albumijulkaisun kalenteriinsa merkanneille tämä on tärkeä osoitus siitä, ettei ystäviksi lupautuneen bändin levy jää puolitutun asemaan.

Vaikka olen tämänkin yhtyeen kohdalla sortunut laiskuuteen (kokenut nimen epäkiinnostavaksi ja kartellut hypen vuoksi), huomaan Friendsin terhakan rytmittelyn ja sävelkielen lomassa kuuluvan uskon omaan soundiin tehneen tehtävänsä. Rahkeita bändillä tuntuu riittävän.

Jonquil - It's My Part

Täällä taas tänään esittelemässä bändiä, joka valuu valitettavan monen sormien välistä. Diskoiluun kuin nakutettu Jonquil soittelee Oxfordista asti nytkähtelevää tilutteluindiepoppia muistuttaen kanssaoxfordilaisisia, Trophy Wifea ja Chad Valleytä, sekä muuan Foalsia.

Sattumoisin mielleyhtymä ei ole turha, kun Jonquilin laulajan, Hugo Manuelin, sivuprojekti on nimenomaan Chad Valley. Ja toisaalta, kun Trophy Wifen jäsenistöä on aiemmin kuulunut Jonquiliin. Tässä vaiheessa mun pitäisi viimeistään olla kiinnostanut, vaikka oikeasti mut vietiin jo aiemmin.

Jonquil julkaisuhistoria sisältää jo pitkähkön ja jotensakin kiitellyn EP:n, mutta ensi vuosi tietää jo albumijulkaisua nimeltä Point of Go. Uusi maistiainen tuolta levyltä on It's My Part. Vaikka Jonquililla on toistaiseksi vielä tekemistä verrokkiensa ylittämiseksi, odotellaan tuota uutta levyä kyllä suurella mielenkiinnolla. Jo siksi, että Jonquil piipahti muutamalla Ones to Watch -listalla jo viime vuonna.

  Jonquil - It's My Part by Blessing Force

Aiemmin Jonquil on juhlinut mm. kappaleillaan It Never Rains, joka on yhtä kesäpäivänä vilvoittavan sateen iloa, sekä etevällä The xx -versioinnillaan Infinitystä. Odotukset ovat jälleen kerran kovat - ja nousevat koko ajan. Marraskuu on hyvä päättää näin.

  Jonquil - It Never Rains by Jonquil

  Jonquil - Infinity (xx cover) by Jonquil

Trophy Wife

Olen ennenkin valitellut googlaamista + bändien nimiä. Tätä olisi pitänyt kysellä jo paljon aiemmin, mutta onko nimen googlaamisvaikeus suorassa suhteessa sen hauskuuteen? Mun mielestä ei. Mutta mäpä en soitakaan bändissä, jolla on hassu nimi. Voipi olla, että bändit haluavat näin asettua poikkiteloin nykymusiikkibloggailumeiningin kanssa tekemällä tiedon kaivamisen erityisen hankalaksi. No jaa, haitanneeko tuo.

"trophy+wife" -> haku -> kuvia vanhoista paarmoista ja vaaleista nuorikkokullankaivajista. Pienen huvin moinen sai aikaseksi, mutta sitten oli aika imeä hymyä, sillä oikeasti halusin tietää Trophy Wife -nimisestä bändistä enemmän. Tässä vähän tuloksia: bändejä on useita tuolla nimellä, mutta se, josta itse olin kiinnostunut, on Oxfordista, joka soittelee mukavaa indiediscoilua hieman Foalsin hengessä.

Trophy Wife kirvoitti valtavan mielenkiinnon jo aiemmin, mutta silloin hakuammunta tuotti vielä vähemmän tuloksia kuin tänään. TW:n soundi on jotenkin kivan pehmeää verrattuna Foalsiin. Luin Yanniksenkin kuuntelevan Trophy Wifeä. Siitä on hyvä jatkaa. Microlite on aivan omia suosikkeja tällä hetkellä.

 Trophy Wife - Microlite by NotManyExperts

Eikä Take This Night ole huono sekään. Näiden kappaleiden voimalla kesä ei tunnu ehkä ihan niin lyhyeltä. Voisiko heinäkuuta paremmin aloittaa?

 Trophy Wife - Take This Night by 1FTP