Jimpster feat. Jonatan Bäckelie - Brought To Bare

Brittiläinen Jamie Odell a.k.a. Jimpster on yksi deep house-skenen pitkäaikaisimpia hahmoja. Miehen ansioihin kuuluu Freerange-levymerkin pyörittäminen, jonka kautta mm. Milton Jackson, Shur-I-Kan ja Pezzner ovat nousseet maailmanmaineeseen. Odell on kiertänyt levylaukkunsa kanssa maailmaa jo kahden vuosikymmenen ajan, ja uusi levy Porchlight and Rocking Chairs onkin syntynyt pääasiassa lentokenttien loungetiloissa. Jimpster myöntää itsekin levyn syntyneen väsyneessä ja krapulaisessa mielentilassa: 

"Anything too challenging or abstract would be an irritation. Anything too ambient could sedate to the point of missing flights. So normally it would be the kind of lo-slung, emotive, deep shit with enough groove to get into but also just the right amount of warmth and soul to keep spirits lifted in those tiring, and often solitary hours."

Tapasin itse Odellin Helsingin Ahjo-klubilla hänen keikkansa jälkeen viime vuoden marraskuussa, ja kyseessä on niin lämmin ja ystävällinen essexiläinen kuin olla ja voi. Tämä tuntuu tosin pätevän kaikkiin isompiin nimiin, sillä itsestään liikoja luulevilla tai selkeästi ulkomusiikillisista syistä tuottaja/dj-piireissä pyöriville henkilöille tulee raja vastaan aika nopeasti. Sana liikkuu nopeasti pienissä piireissä, ja minkäänlaiseen tiestomaiseen starailuun ei ole varaa underground-henkisessä skenessä. Jimpsterin keikkakalenterissa näyttää olevan tänä kesänä merkintöjä aina Ibizalta keskikokoisille festareille, ja tämän todellakin suo miehelle, jonka toiminnasta hehkuu rakkaus juuri tietynlaisen soundin etsimiseen ja tuottamiseen.

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on pakko myöntää, että en päässyt Porchlight and Rocking Chairsiin oikein sisälle ensimmäisen kuuntelukerran aikana. Esittelyssä olevan biisin lisäksi Dance of the Pharoesissa oli mukavat ysärivibat, ja akustinen versio vanhemmasta These Timesista on kaunis kuin mikä, mutta muut biisit menivät enemmän tai vähemmän "ihan kiva"-osastoon. Levyn ehdoton helmi on göteborgilaisen Jonatan Bäckelien kanssa tehty Brought to Bare, jossa löytyy sielua ja auringonpaistetta enemmän kuin riittävä määrä huolettomiin kesäpäiviin. Jazz- ja soul-laulaja Bäckelie voi olla lukijoille paremmin tuttu Ernesto-pseudonyymin takaa, jonka kanssa hän on esiintynyt Jori Hulkkosen hienossa Titans-balladissa Errare Machinale Est-levyllä. Miehen oma albumi valittiin myös vuoden kolmen parhaan levyn joukkoon arvostetussa ruotsalaisessa Sonic-musiikkilehdessä vuonna 2007.

Azekel - A Song To An Unborn Child

Viimeisen parin vuoden aikana The Weekndin ja Frank Oceanin kaltaiset mestarit ovat osaltaan tuoneet lisämausteen altsua ja r'n'b-soundia yhdistelevään soundiin, mikä on mun makuun ollut ihan tervetullutta, jahka korva siihen on tottunut. Kummankin tuotoksista oon pitänyt ihan yllättävänkin paljon.

Lontoolainen Azekel on saman soundin osaaja, ja mikä parasta, todella kyvykäs sellainen. Nousussa tämän artistin ura, ehdottomasti. Ensi maanantaina julkaistaan tupla-single That Feeling / A Song To An Unborn Child,  joista etenkin jälkimmäisestä tykkään kovasti. Jo nimi kertoo, että sanoituksissa liikutaan herkkyyden leveyspiireillä, mutta myös taustaksi sämplätty High Highsin Flowers Bloom sopii Azekelille kuin nenä päähän. Alla myös video That Feelingille.

Cold Specks - Winter Solstice

Ootte saattaneet, tai suoraan sanoen olisi pitänyt, huomata Cold Specksin aiheuttamat pinnan väreilyt. Kanadalaisartistin soulia ja folkia tuomionsävelin yhdistelevä soundi on kerännyt vajaan vuoden aikana huomion yhdeltä jos toiseltakin - joskaan huomion saaminen ei ole toistaiseksi johtanut kummempaan ranta-aallokkoon. Sen uskoisin muuttuvan viimeistään Cold Specksin (oikealta nimeltään Al Spx) debyyttilevyn myötä.
I Predict a Grateful Expulsion -niminen levy (21.5.) tarjoaa nyt maistiaisen Winter Solstice -kappaleen muodossa. Taas jotain mistä olla kiitollinen. Onnistuu kokopitkä yhtä hyvin kuin yksittäiset kappaleet tai ei, on pettymyksen karvain kalkki nieltävä vain jos levy ei ole kiinnostava. Kuuntele alta myös vanhempi, yhtä huikea Holland.

Etelän soulia ja bluesrockia: Alabama Shakes

Alabamalaiset bändit eivät päädy blogien puheenaiheksi tavan takaa. Eikä tämäkään bändi päätynyt yllätyksellisesti, vaan pikemminkin erheen korjauksen myötä. Alabama Shakesia olen seurannut jo jonkin aikaa, mutta jostain syystä bändistä postaaminen on ikävästi jäänyt jalkoihin.

Siinä missä Kiwanukasta ensimmäisen kerran postaaminen oli itselle kenties kaavan rikkomista ja perushörhöilybändien tulvan patoamista hetkeksi sielulla, jatketaan Alabama Shakesilla kenties sielukkuutta ihan omaksi pikkupuroksi asti. Athens, Alabama, kotipaikkanaan tämä yhtye on, kuten Kiwanuka, matkalla suuria asioita kohti.

Brittany Howardin ääni tihkuu gospel-soundia, soulia ja bluesahtavaa rockia, jopa siinä määrin että Sharon Jonesiin kaikuneet vertaukset eivät ole lainkaan turhia. Alabama Shakesin nimikko-EP on julkaistu jo pari kuukautta sitten, mutta vieläkään se vetää matalaksi kaiken tieltään tasollaan. Kenties kornia todeta näin, mutta varaudu yllättymään. En oikein osaa sanoa muuta; kuuntele hurjan tasokas EP täällä.

  I Found You - Alabama Shakes EP by ALABAMASHAKES!

  You Ain't Alone - Alabama Shakes EP by ALABAMASHAKES!

Michael Kiwanuka - Home Again

Saatatte olla huomanneet, että olen liittynyt kulttiin jo jokin aika sitten. Tämä kultti hakee agressiivista laajentumista - jota käännynnäisjäsenistö mielellään toteuttaa. Kultin kiistaton jumalhahmo on Michael Kiwanuka, jota palvotaan kultaisen vasikan tavoin.

Okei, vertaus meni sitä kökömmäksi mitä pidemmälle päästiin. Pointtina (joka siis jossain siellä on) oli, että Kiwanuka kuuluu siihen melko harvinaiseen joukkoon, jonka tekeleet ovat kuulostaneet alusta asti paitsi kiinnostavilta myös laadukkailta. Tasaisen varmasti, kun kannattajajoukko kasvaa, olen hehkuttanut blogissa herraa joka välissä mutta vetänyt myös lähimmäisiä tähän intopyörteeseen mukaan - isästäni alkaen. Eilen juuri fiilisteltiin viime EP:tä, I'm Getting Readyä, vinyyliltä (löytyy myös Spotifystä).

Michael Kiwanuka julkaisee tammikuussa kolmannen eepeensä, Home Again, joka edeltää maaliskuun 2012 albumijulkaisua. Ensireaktio uuteen EP-julkaisuun oli vähän pettynyt, sillä albumia olen kaivannut jo kovin, mutta pääasia että sekin on tuloillaan - itse kappaleessa ei toki totutusti ole mitään vikaa. Kuuntele Michaelin pettämättömän vangitsevaa folk-soul -tulkintaa uuden eepeen kappaleella, nimeltä Home Again.

  Michael Kiwanuka - Home Again by MichaelKiwanuka

Sana kiertää

Pari kuukautta sitten postailin nuoresta soulin supertulokkaasta Michael Kiwanukasta. Sinä aikana oon mainostanut - itselleni hieman epätyypillisesti - tätä artistia kaikille. Muutama bloggaajaa ja lähes poikkeuksetta kaikki tutut ovat innostuneet miehestä.

Vastustamattomat kappaleet ja karisma jota nuori kaveri huokuu tuntuvat hukuttuvan vastarinnan itse kultakin. Parasta näissä tilanteissa on ollut silti ihmisten itsensä reaktiot ja kasvoilla näkynyt yllätys, että he ovat kuin ovatkin pitäneet Kiwanukasta. Joukkoon mahtuu ihan perinteisiä indiepoikia ja -tyttöjä, mutta myös hyvin erilaisiin musiikkimakuihin hurahtaneita tyyppejä.

  Michael Kiwanuka - Tell Me A Tale by Stayloose

  Michael Kiwanuka - I Need Your Company by The Vinyl District

  Michael Kiwanuka - Worry Walks Beside Me by pagan place

Ihan vain henkilökohtaisen faniuden myötäkin on syytä antaa Kiwanukalle toinen postaus. Ja tietysti se, että miehen pitää keikkailu kiireisenä ja niiltä tihkuu huikeita livevideoita yksi toisensa jälkeen. Harmi vain, että tuo erinomainen Tell Me A Tale EP on saatavana vain hyvin rajoitettuna vinyylinä ja latauksena. Möhmöh. (Tossa ylhäällä on tosin ne kaikki kolme kappaletta kuunneltavana).

Kasvokkain suosittelu on tuntunut aika paljon antoisammalta kuin bloggaaminen - tässä kun ei niitä innostuneita kasvoja ei näe. En mä silti lähe feissariks pysäyttelemään ihmisiä kaduilla ja saarnaamaan: "Moi, kiinnostaisko soul/indie/folk/tms? Täs ois Michael Kiwanuka, ihan loistava kaveri!". Olis sekin varmaan näkemisen arvoista. Nyt sit Ruisrock -dokkarin pariin Teemalle, jeaa!

EDIT: Sohvalle kiirehtiessä unohtui se oleellisin tiedonjyvä. Michael Kiwanukalta on 'kuulemma' tulossa uutta EP:tä syyskuun tienoilla ja albumikin on semisti tuloillaan. Loistavaa.

Nousussa: Michael Kiwanuka

Soulia tiedossa. 23-vuotiaan lontoolaisnuorukaisen sielukas, vaikutteita tihkuva ja ennen kaikkea valloittava ilmaisu on saanut faneja jo niin paljon, että monen maininnanarvoisen maininnan jälkeen oli pakko itsekin tutustua tähän. Michael Kiwanuka fanittaa Bob Dylania ja kuulostaa Bill Withersin perilliseltä.

                                                (Kuva: myspace.com/mikeksongs)

Vasta kesäkuussa EP:nsä Tell Me A Tale julkaisevan Kiwanukan kappaleet kuulostavat todella siltä kuin ne olisivat skipanneet muutaman viime vuosikymmenen: soulia jatsahtavin country-vaikuttein olisi jotensakin typerä mutta käyttökelpoinen vihje kaverin musiikillisista ambitioista.

Vaikkei tämä kaveri ehkä tämän blogin ominta esittelymatskua olekaan, kelpaa näin mainio kohde fanittamiseen aika suvereenisti. Toki myös vaihtelu virkistää: aika yksipuolisesti tulee lopulta keskityttyä niihin oman mukavuusalueen artisteihin. Ei tämä toisaalta hirvittävän kaukana sieltä ole. No, hyvä on hyvää.

Niille Lontoon ystäville tiedoksi, kun keikkoja ette kuitenkaan vierasta (*heiltä löytyy jo mm. Fleet Foxes- ja The Avett Brothers -liput ja harkitsevat Benjamin Francis Leftwichin keikalle menoa), Michael Kiwanukan lähitulevaisuudesta löytyy myös kesäkaupunkinne mestoja. Tsekkaa täältä: linkki.