Levyt 2010: 20-11

Nyt sitä lupailtua levylistailua sitten kahdessa osassa. Tässä ekassa kympissä on enemmän vain suosikkeja ja mielenkiintoisuuksia ja se toka (kärki)kymppi on sitten niitä parhaimpia. Linkit Spotifyyn mikäli levyt siellä ovat.

20. Glasser - Ring

Kenties vähän myöhäissyttyjänä tähän levyyn. Ehdottomasti kiintoisaa äänimaailmaa, joka suorastaan säteilee Björkista Lykke Lihin skandinaavista muotoilua. Mutta kuten monet tämän vuoden levyt, ei jaksa kiinnostaa aivan loppuun asti. Guardian kutsui tätä Cameron Mesirow'n projektia "elektro Joni Mitchelliksi".

19. S. Carey - All We Grow

Vaikka alustavasti mielenkiintoisinta Careyn levyssä oli se, että hän soittaa rumpuja Bon Iverin kokoonpanossa, oli All We Grow sellainen teos, johon palasin tämän vuoden aikana toistuvasti. Paljon samaa kuin Sufjan Stevensissä (ja Bon Iverissä), mutta silti sitä omaa huokui maanläheisistä sävellyksistä riittävästi.

18. Wild Nothing - Gemini

Lievästä yksitoikkoisuudestaan huolimatta pehmeitä hyvän mielen soundeja oli vain niin paljon, että listasijoituksen epääminen olisi ollut rikos. Jack Tatum oli tällä levyllään ehdottomasti yksi vuoden yllättäjistä. Epäröin vieläkin tämän ostoa, siksi myös listasijoitus on häilyvä.

17. Owen Pallett - Heartland

Odotin Heartlandin lopullista avautumista pitkään, mikä tapahtuikin, mutta vain osittain. Flow'ssa erinomaisen keikan vetänyt Pallett tekee kieroutuneita pikkumusikaalisävellyksiä taidokkaasti ja värittää ne omintakeisella äänellään. Kiehtova levy vaikeasti lähestyttävyydessään.

16. Topi Saha - Verta ja Lihaa

Parhaimmillaan taidokkaasti uutta ja vanhaa folk-perinnettä yhdistelevä Saha leikkii taidokkaasti taustatarinoillaan. Pidän siitä, miten Saha antautuu tarinankerrontaan nöyrästi pelkäämättä kliseiden hyödyntämistä omaksi edukseen. Yksi vuoden kuunnelluimpia. Kakkoslevyltä odotetaankin sitten enemmän.

15. Interpol - s/t

Kylmä, kolkko, mitäänsanomaton - huono. Tai niin ainakin ensin luulin. Sitten löysin aaltopituuden. Vaikkei tämä kenties olekaan yhtä hyvä kuin Antics, on tämä silti kakkoslemppari Interpolin levyistä. Myöskin vuoden yllättäjiä ja kuunnelluimpia. Harmi, ettei tämäkään jaksanut ihan loppuun asti vakuuttaa: mikäli tahti olisi jälkimmäisellä puoliskolla ollut yhtä tiukkaa kuin ensimmäisellä, olisimme keskustelleet uudestaan tästä levystä kärkiviisikossa.

14. Arcade Fire - The Suburbs

Henkilökohtaisesti ristiriitojen levy. Olen ollut se, joka on porukoissa puolustellut tätä hieman, mutta olen itsekin sitä mieltä, että The Suburbs on inan liian pitkä. Pidän tätä myös erinomaisena levynä erinomaiselta yhyeeltä, mutten millään muotoa näkisi tätä tämän vuoden top 3:ssa, kuten monilla listoilla. Temaattisesti myös täysosuma.

13. The Morning Benders - Big Echo

Vuoden alkupuoliskolta asti mukana jaksanut Grizzly Bearin Chris Taylorin tuottama hieno kakkoslätty. Monipuolinen kokoelma indiepop jameja.

12. Perfume Genius - Learning

Surullisten kohtaloiden ja tarinoiden kaatopaikka, jota tahdittaa vähintään yhtä surullinen kyseenalaisessa vireessä oleva piano. Vaikka tarinat ovat raskaita, mikäli niitä keskittyy kuulemaan, on olo tavallaan tyytyväinen: ikään kuin siksi, että ne tarinat ovat tulleet kerrotuiksi.

11. Magenta Skycode - Relief

Mitä tästä muka voi enää sanoa? Hieno suunnanmuutos viime levyn jälkeen, joka aineellistuu samanaikaisesti suurena ja pienenä, valtavan lämpimänä ja maailmojasyleilevänä soundina. Joka vakuuttaa. Vuoden toiseksi paras suomalainen.

Parhaat kappaleet 2010: 20-11

Kahdenkymmenen kappaleen otanta kahdessa osassa. Valinnat ovat häilyviä ja alttiita muutokselle. Let us begin.

20. Laura Marling - What He Wrote

Parhaimmillaan artisti saattaa venyttää kertojapersoonansa muiden kokonaisuuksiin ja esittää ne kuin sisältäkatsottuna. Marlingin inspiraatio tämän kappaleen sanoituksiin löytyi sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta. Kypsää tarinankerrontaa saattelee ylimääräisyyksiä välttelevä akustinen kitara Marlingin käsissä.

19. Fever Ray - Mercy Street

Listan ainoa koveri. Huolimatta siitä, että Peter Gabrielin alkuperäistä ei ole rukattu täysin uusiin ulottuvuuksiin, pidän päivityksestä ja napakasta otteesta jolla Fever Ray on lähestynyt tätä kappaletta suunnattomasti.

18. Gauntlet Hair - I Was Thinking...

Blogijulkaisusta huolimatta tämä ensisingle coloradolaisbändiltä kesti kuin kestikin vuoden loppuun saakka yhtä tiukkana kuin ensikuuntelulla. Kotikutoisuudestaan huolimatta yhä yllättävä ja viihdyttävä kappale. Musta tämä on jopa enemmän 2010-soundia kuin esim. Sleigh Bells.

17. The Tallest Man On Earth - Burden Of Tomorrow

Ei liene yllätys. Korvia myöten (pun intended) Wild Huntiin ihastuneena useampikin kappale olisi voinut päätyä kappalelistalle, mutta tämä on suosikki. Ja sattumoisin mielestäni eniten Zimmermanin Robertia kaikuva. Hurjan hieno folk-kipale.

16. Caribou - Odessa

Flow'ssa livevetonsa myötä yllättänyt Caribou oli yksi ainoista, joiden listalle päätyminen oli selvää pitkän aikaa. Psykedeelinen tanssimusa kiteytyy Odessan avaraan äänimaailmaan.

15. Topi Saha - Sokea

Näitä valintoja ei tohdi ajatella liikaa - ne pitää tehdä tunteella. Sokean klassiset ainekset saavat yhdessä aikaan herkän ja kauniin kappaleen. Edes pieni naiviuden hiven ei haittaa, vaan pikemmin tekee koko kappaleesta (ja artistista) lähestyttävämmän, vilpittömämmän ja pidettävämmän.

(Kappaletta linkitettäväksi ei löydy, joten myspace kutsuu. Tai ostakaa levy, se on hyvä.)

14. Arcade Fire - We Used To Wait

Terävimpänä kärkenä levyn lähiötarinoihin tämä kappale esittelee uudistuneen AF:n, joka on kääntänyt indie rockinsa katseen suurista kuvioista pienten piirien suurellisuuteen. Ne on ne pikkuasiat.

13. The Naked and Famous - Young Blood

Kun jouduin tämän kappaleen elektrohurmoksen valtaan elokuun alussa, en osannut todellakaan aavistaa, että myös BBC noteeraisi bändin ensi vuoden läpimurtokaavailuissaan. Silkkaa tunnetta, tanssia ja hurmosta. Loistava tanssikipale!

12. Owen Pallett - E Is For Estranged

Ah, Owen. Mä pidän Owenista eniten pianon ääressä, niin kuin tässä loistavassa kappaleessa. Tämä etenee niin hienosti: kun alun nyansseja hellivistä tunteista päästään yli, alkaa loppua kohti hienosti kasvava osuus joka taaseen palaa pieneen epätoivoon lopussa. Pallettia parhaimmillaan + yksi ehdottomista lemppareista.

11. Interpol - Always Malaise (The Man I Am)

Synkkääsynkkää. Mutta iloinen asia on se, että Interpol kykeni jälleen tekemään tämänkaltaisia kappaleita. Alkunihkeilyn jälkeen uusi levy, ja erityisesti tämä kappale, avautuivat velloen ylle kuin sankka savu.

To be continued...

Asioita

Kaikenlaista. Kiireitä on ollut, eikä opintojen jatkaminen (ja loppuunsaattamispaineet) helpota asiaa kovinkaan paljon. Tietysti työt, liikkuminen ja eläminen tuovat omat mausteensa. Siksi ihmettelenkin, että ylipäätään olen onnistunut silloin tällöin edes postauksia saamaan aikaiseksi. Tai ylipäätään saamaan mitään aikaiseksi. Tosin jos sitä alkaa ihmettelemään, saa ihmetellä aika tavalla.

Nyt aion laiskasti listata asioita, jotka saattavat liittyä kirjoitteluun, tai sitten eivät.

¤ Toivoisin kovasti Turku-soundit -sarjalle jatkoa. Saamattomuus (sekä turkulaisbändien sijainti kivien alla) ovat jumittaneet optimistisesti aloitetun postaussarjan. Muutamaa virittelyä sarjan jatkoksi kyllä on, joten toiveikas olo säilyköön. P.s. turkubändit sais ottaa enempi yhteyttä. NIH!

¤ Mua hävetti eilen, kun olin niin väsynyt, että ensinnäkin katsoin Meet The Fockersin ja toiseksi, että jotkut jutut jopa naurattivat

¤ Meinasin tehdä jo toisen suihkukappaleet -postauksen. Toisen. Se kertoo jos jonkinlaisesta aiheenpuutostilasta.

¤ Koitin pitää Interpolin uutukaisesta. En onnistunut. Antonyn uutta sen sijaan odotan aika kovasti.

¤ En yleensä tällaselle musalle lämmity, mut uus Kanye West -kappale, Devil In A New Dress maistu ihan hyvältä.



¤ Yleensä vihaan tällaisia härväke / kiirenvalittelu -postauksia. Nyt sekin on siis koettu.

¤ En normaalisti "etsi" varsinaisesti uutta musiikkia, bändien ja kappaleiden muodossa, jotenkin ne vaan tuntuvat tupsahtamaan sylkkyyn. Siis normaalisti. Nyt jopa yritin etsiä jotain postauksen aihetta, mut ei mitkään oikein sytyttäneet. Siksi palasin viime vuoden suosikkien ääreen ja otin käteen Wild Beastsin Two Dancersin. On se vaan mahtava levy.

Interpol - Lights

Mitä tähän nyt enää lisäämään? Tässä Interpolin hieno, ei vaan eeppisen hieno, musiikkivideo jo jonkin aikaa sitten kuullulle uusimmalle kappaleelle. Lightsin video on Charlie Whiten käsialaa.

Mustaa ja valkoista videolla on riittämiin. Palloseuran fanit pitänevät. Oliskos Charlie White samainen heppu, joka ohjasi myös hupaisan Evil-videon? Saattaisi jopa olla. No, tässä tämä eeppisen kaunis video. Kuulostaa kappalekin paremmalta, kun video on moinen. Täydentävät toisiaan, voisi jopa sanoa.

Jaa niin. Saahan tuon videon oikein HD-laatuisena ladattua veloituksetta Interpolin sivuilta. Aika kilttiä heiltä. Laitetaan tähän lisäksi se Evilin video kertaalleen.

Satanen: Kele ja Interpol

Jeh, sadas postaus. En tiedä onko se mikään merkkipaalu, mutta itse lähinnä ihmettelen, että olen jaksanut näinkin ahkerasti kirjoitella. Olin toivonut, että tähän postaukseen olisi löytynyt joku tulevaisuuden äänitorvi, joku tuntematon, hieno artisti.

Mutta mutta. Bloc Partyn Kele ja Interpol kelpaavat oikein hyvin. Kummatkin ovat nähkääs julkaisseet uutta materiaalia.

Kele -nimisen sooloprojektin kanssa kikkaileva Kele Okereke on paljastanut tietoa tulevasta levystään lähinnä tipoittain. The Boxer -niminen levy ilmestyy kesäkuun 21. päivä. Jos levyn nimestä pelkästään päättelisi, olisi syytä odottaa loistavaa levyä. Heh. Ja uutta kappaletta on siis täällä kuunneltavana tänään. Tässä Tenderoni:

Säästinpä mehukkaamman lopuksi: Interpolin. Pitkän, pitkän hiljaiselon jälkeen bändi osoitti elämän merkkejä tarjoamalla uuden singlensä, Lights, ladattavaksi sivuillaan. Ei kovinkaan yllättävää, että valtavan kävijäryöpyn seurauksena sivut keräilevät itseään. Voit silti kuunnella Lightsin täällä:

  

Jos aamulla on pelkästään näin paljon kivaa jo tarjolla, mitä illalla löydämmekään?

Voi Interpol, missä lienet?

Kun tähystin tätä vuotta uudet albumit mielessä, vastaan osui tietysti monia, odotettuja hipsterin käsikirjan yhtyeitä, mutta myös muutamien "vanhempien" suosikkien uuden levyn julkaisua arvuuteltiin. Varmistusta en ole löytänyt tiedolle (siis parin blogin lisäksi), mutta esimerkiksi Interpolin väitettiin eräällä palstalla julkaisevan tänä vuonna uusi studiolevy. Se tekisi poikaa.

Interpolia ei tarvitse kummemmin kenellekään esitellä: bassolinjat rouhivat, tekstuuria löytyy ja Paul Banks honottaa sekaan - menestyksekkäästi. Vaikkei sanoituksia lasketa ehkä yhtyeen suurimpien ansioiden joukkoon, olen kokenut ne itse aina kovin tärkeiksi hahmotettaessa kokonaiskuvaa.

Levyt Turn On The Bright Lights, Antics ja Our Love To Admire ovat luoneet Interpolista mielenkiintoisen toimijan musiikkimaailmaan. Debyytti TOTBL on tietysti useimpien suosikki, Antics taasen jatkoi siitä mihin aiempi levy jäi ja vahvisti yhtyeen suosiota.

Monen mielestä Turn On The Bright Lights kuului myös viime vuosikymmenen parhaiden levyjen joukkoon. Viimeisin levy, Our Love To Admire, on ollut sen sijaan kiistanalaisempi tapaus.

Kirjoittaminen yhtyeestä tuli ajankohtaiseksi, kun kaivoin kaksi viimeisintä levyä esiin ja kuuntelin ne läpi. Etenkin Our Love To Admire kuulosti paremmalta kuin koskaan. Kyseinen levyhän sai ristiriitaisia arvioita: toisaalta sitä pidettiin luonnollisena jatkumona Interpolille, kehityksenä, ja toisaalta pettymyksenä kahden ylistetyn levyn jälkeen.

Levyn julkaisusta on jo reilusti yli kaksi vuotta, mutta koin vasta nyt valaistumisen levyn suhteen. Olin osittain samaa mieltä epäonnistumisesta aikaan, osittain. Nyt, vuosien jälkeen, täysin irrelevanttina ja epäajankohtaisena kommenttina minulla on pokkaa takoa rintaani ja sanoa, että olen ERI mieltä levyn saamasta kohtelusta. Mielestäni kyseessä on yksinkertaisesti hienon yhtyeen aliarvostettu, mahtava albumi. Voin jopa sanoa, että se on lempilevyni Interpolilta.

Tämän tajuttuani kämmenpohjat ja ohimot alkoivat hikoilla, sydän jyskyttää ja kynsien pureskelu alkoi: milloin tulisi UUTTA Interpolia? No ei nyt sentään. Niin fanaattinen en ole, mistään bändistä. Ihan kiva uutta olisi silti saada kuunteluun. Seuraavan levyn "onnistuminen" tulee määrittämään ja joko nostamaan tai laskemaan myös aiempien julkaisujen taiteellista arvoa.

Uuden albumin julkaisu ei tällä postauksella muutu miksikään, mutta ikävää se saattaa lievittää tai kasvattaa.

Lopuksi vielä kappale kultakin levyltä.

Mitä luvassa vuodelle 2010? Ainakin levyjä.

Vuosi vaihtui itselläni normaaliin tapaan taivaan talikynttilöitä seuraten kotoisen Aura-puron varrella Turun keskustassa. Klo kahdentoista molemmin puolin oltiin sitten juhlimassa eräässä asunnossa. Lupauksia en ole tehnyt aiemmin, enkä tee nytkään, koska toivon omaavani tarpeeksi tahdonvoimaa tehdä mitä aionkin, ilman vuodenvaihdon mukanaan tuomaa taikaa.

Oli siinä silti jotain ns. elämää suurempaa: seisoskella hyisessä ilmassa tuttujen ja tuntemattomien seurassa katsomassa, kun pahasti velkaantunut kunta ampuu rahaa taivaalle vuosikymmenen vaihtuessa. Ei silti, näkökyvyn rajoja koettelevien tulikaarien polttaessa verkkokalvojani minäkin unohdin hetkeksi laman ahdistavuuden ja aikeet rakentaa keskelle kaupunkia yksi parkkihalli lisää osittain veronmaksajien rahoilla.



Ohoh, tulipas avauduttua. Pysytäänpä asioissa joista toivottavasti tiedän jotain. 2010 näyttää julkaistavien albumien suhteen melkoisen mielenkiintoiselta. Uutta levyä pukkaavat mm. Vampire Weekend, Yeasayer, She & Him, Broken Bells, Husky Rescue, Final Fantasy jne.

Tammikuu: Vampire Weekend, OK Go, Final Fantasy, Spoon, Eels, Magnetic Fields, Beach House, Husky Rescue, jne

Helmikuu: Yeasayer, Toro y Moi, Hot Chip, Massive Attack, Fionn  Regan jne

Maaliskuu: She & Him, Jonsi, Broken Bells jne

Tuossa oli vähän arvioitua aikataulua, joilla edellämainitut artistit julkaisevat uutta musiikkia. Lisäksi epämääräisten tai vahvistamattomien aikataulujen mukaan mm. The National, Fleet Foxes, Arcade Fire, MGMT, Interpol ja Cat Power julkaisevat uutta musiikkia 2010. Ilmeisesti Arcade Fire työskentelee parhaillaan Mumford & Sonsin levyn tuottajan häärineen Marcus Dravsin kanssa.
Tavallaan on typerää listata satunnaisia päivämääriä, jolloin muusikot julkaisevat tai jättävät julkaisematta uutta musiikkia, mutta tarkoitus oli vain antaa kuvaa musiikkivuodesta 2010. Toivomme ettei tämä vuosi jää hurjan viime vuoden jalkoihin musiikillisesti.

Eikä missään nimessä ole mitään syytä uskoa, että näin kävisi. Itse odotan jo vahvistetuista julkaisuista eniten Beach Housea ja Broken Bellsiä. Vampire Weekend on ihan kiinnostava ja tavallaan vakuuttava projekti, mutten ole oikein ikinä kummemmin poolopaitojen kutsuun vastannut.


Epämääräisten aikataulujen listassa ovat oikeastaan kaikki yhtä mielenkiintoisia: onnistuuko MGMT säilyttämään kaiken hyörinän keskellä luovuutensa, toipuuko Arcade Fire Neon Biblen ehkä kuitenkin pienoisesta pettymyksestä, onko Julian Plenti -projekti vaikuttanut Interpolin tuotantoon? Tyhmiä kysymyksiä? Kenties, mutta musiikkibisneksessä kaikki on mahdollista. The Nationalin ja Fleet Foxesin uudet levyt taasen ovat jo omiaan tekemään tästä vuodesta loisteliaan.

Palaamme asiaan.