Levyvalinta: Markus Perttula - Tuhon Sydän

Turkulaisen laulaja-lauluntekijän Markus Perttulan debyyttialbumi Tuhon Sydän julkaistiin juuri Kaakao Recordsille. Nykyisin Perttula tunnetaan ehkä parhaiten Sans Paraden laulajana, mutta nimenomaan soolo-breikkiä moni on odottanut jo vuosia, sillä mahtavan äänen omaavan artistin potentiaali on ollut tiedossa yhtä pitkään.

Tuhon Sydän on ollut täälläkin jo tovin kuuntelussa, mutta suurilta osin on kestänyt vastata yhteen kysymykseen: kohtaavatko odotukset ja potentiaali toteutuksen Perttulan levyllä? Perttula mainitsee dikotomian sitovan vahvasti levyn tematiikkaa yhteen, joten kenties sikäli on osuvaa sanoa, että kyllä ja ei.

(© Anssi Jokiranta)

Paikoin kuuluu selvästi, että masteroijan viittaa on soviteltu eri henkilöille - aikataulusyistä, mutta silti - ja että levy on tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa. Tuhon Sydäntä riivaa myös pituus: 12 kappaleen joukosta olisi voinut pudottaa muutamankin kappaleen. Esim. Lupauksen läsnäolo levyllä huutaa perustelua. Yhtenäisyys ja suunta kärsivät "välikappaleiden" myötä.

Se kritiikistä. Kaverin levystä on hankalaa ja ikävää antaa negatiivista palautetta - varsinkin kun tiedän miten vaikeasti Markus on tehnyt tuloaan, miten monta tyhjää lupausta levy-yhtiöiltä on jäänyt kaivamaan. Toisaalta, rehellisyys on kenties vähintä, mitä luovalle ihmisille voi antaa. Toivotaan että Markus moikkaa vielä turuilla ja toreilla!

Lankakerä on edelleen paras kappale, jonka Perttula on tehnyt. Tämä onkin asettanut itsensä hankalaan asemaan, sillä esimerkiksi levyn avaavat Myrsky, Vain Sudet Seuranaan sekä levyn loppupuoliskon Ainoa Tie ja Hävinneitä ovat kaikki kappaleita, joista pidän valtavasti. Ne toimivat paitsi itsenäisinä tekeleinä myös kantavat Tuhon Sydämen teemaa, mutta yksittäisinä kappaleina ne eivät vedä vertoja Lankakerälle. Silti, etenkin Hävinneitä on oma suosikkini levyltä.

Folk-rock on toimiva suunta, jonne soundia on osaltaan viety. Akustisvoittoisena Perttula on aina ollut vahva, mutta moni kappale on herännyt uuteen elämään rokimpana tai bändisovituksina. Varsinkin Magdalena Valkeus selloineen tuo mukavasti lihaa soundiin.

Vaikkei Tuhon Sydämellä vallitse dikotomia Perttulan toiveiden mukaisesti, on tämä onnistunut tekemään levyn, jolta löytyy runsaasti niin indiempää kuin radiosoittopotentiaalia. Suomalaisessa folk-rockissa uudet, kyvykkäät yrittäjät ovat niin harvassa, että tämäntasoisen debyyttialbumin puskeminen ulos vastoinkäymisistä huolimatta on hatunnoston paikka.

Tuntuu että nyt, kun Perttula on saanut ensimmäisen levyllisen kappaleita ulos, voi toisen albumin tekemiseen lähteä puhtaalta pöydältä, vailla paineita, teroitetulla biisikynällä. Poistakaa mainio Tuhon Sydän iTunesista täältä. Lähitulevaisuudessa sen pitäisi ilmestyä mm. Spotifyyn. Seuraavaksi Markuksen voi nähdä livenä huomenna Turussa Klubilla levynjulkaisukeikalla Viitasen Piian ja Tilhet, Pajut ja Muut ja (EDIT:) YLIhuomenna Nosturin alakerrassa Helsingissä.

Alkuvuoden kotimaiset: Sans Parade - s/t

Debyyttialbuminsa viime kuussa julkaissut turkulainen Sans Parade on tänään keikalla Turun Klubilla, kera Samae Koskisen ja Eva On The Western Castle Islandin. Sans Paraden debyytti on ollut vaikea tapaus, se on sanottava. Demoista lähtien bändillä on kuitenkin ollut yltäkylläinen potentiaalivaranto, jolle Solina Records onneksi tajusi antaa mahdollisuuden.

Jos hetkeksikin erehdyn kuuntelemaan tätä albumia 'taustamusiikkina', sinne se unohtuu eikä palaa muistuttamaan itsestään. Musiikinystävät huomattelevatkin kotona jo, että kuunteluhetki pitää pyhittää ja ympäristö rauhoittaa. Jepjep, tietenkin se on ainoa oikea vaihde tämän levyn kuunteluun -käytännössä ei vaan mene noin, varsinkin kun suuri osa musiikista soi / toimitetaan koneen kautta nykyään.

Kappaleet tuntuivat aluksi valuvan kuin hiekka sormien välistä. Sans Paraden kamaripop osoittautui dramaattisuudessaan haastavaksi, kunnes tajusin laittaa volyymiä. Hiljaisella äänenvoimakkuudella kappale toisensa perään liittyi harmaaseen, tasapaksuun virtaan, jossa tarttumapintaa sai hakea. Nyttemmin virran vietävänä huomaa yksityiskohdat, vaihtuvat vuodenajat, sinisen taivaan ja matkaa taittavat matkustajat paremmin.

Tuntuukin ainoastaan kohtuulliselta ja oikealta, että Markus Perttulan vaikuttava ääni on vihdoin saanut seurakseen ansaitsemansa orkestraation. Suureellinen sävellystyö ja Perttulan lauluääni täydentävät toisiaan kuin oivalliselle ruualle hyvin valittu viini. Levyn eheys kertoo lisäksi tekijöiden vakaumuksesta - kompromisseja tai myönnytyksiä on turha hakea.

Sans Parade on kaiken kaikkiaan suoriutunut itselleen luomistaan odotuksista kiitettävästi: The Last Song Is A Love Songin hittipotentiaalin maineella sana bändistä kiri, jolloin debyyttialbumistakin alettiin kuiskia imartelevin korulausein. Levyn kelpaisi olla lyhyempikin: 12 viisi-kuusiminuuttista kappaletta tällaisella orkesterilla alkaa olla paljon, olisin muutaman jättänyt itse pois. Siitäkin huolimatta tämä on hienosti kasattu debyytti, jolla esiintyy ainutlaatuinen bändi, ainutlaatuisella soundilla suomalaisessa musamaailmassa tällä hetkellä.

Parhaat hetket: The End of the World 1964, In a Coastal Town, A Ballet in the Sea

Pinnan alla kuplivat: On December 13th, The Last Song is a Love Song, A Liking Song

Sans Parade - The Last Song Is A Love Song [video]

Poimitaan turkulaisen tulevan suuruuden video vielä tännekin, vaikka se Rumballa ennakossa vilahtikin. Viime vuoden syyskuussa Markus Perttula jakoi facebookissa yhden projektinsa tuotoksia, jotka keräsivät huomiota varsin paljon niin siellä kuin täällä blogissa, jonne Sans Paraden myös poimin. Jo demovaiheessa huikealta kuulostanut Perttulan ja Jani Lehdon yhteisprojekti on ottanut tämän vuoden puolella jo huikeita askelia, kun Solina Records poimi yhtyeen valikoimiinsa.

Elokuussa The Last Song Is A Love Song julkaistiin singlenä, ja nyt, lokakuuksi aiemmin jo luvattukin video annettiin ihasteltavaksi. Joten, jos Sans Parade on päässyt livahtamaan ohi, tutustupa nyt, hienon eläinaiheisen videon myötä. Elli Vuorisen ja Lehdon ohjaamalla videolla on kovin satumainen tunnelma, ja sillä seikkailee Perttulan lisäksi eläimiä. Todella hieno video. Jäädään odottamaan (Rumban tietojen mukaan) tammikuista levyjulkkaria.

Turku-soundit: Sans Parade

Vau. Tämä on kingi projekti.

Demovaiheessa olevan 'bändin' kappaleiksi nämä ovat valtavan hyviä, suureellisia ja tunteikkaiksi orkestroituja. Sans Paraden laulajan toissapäivänä facebookissa jakamat tuotokset keräsivät lyhyessä nopeassa ajassa paljon huomiota. Toki kyynikko huomauttaa, että 'ihmiset nyt ovat mukavia tutuilleen', mutta tällä kertaa siinä oli jotain erilaista.

Eräs kaverini totesi keskellä yötä että "Tulin kotiin, olen kännissä ja ennen mitään spotify-shittiä laitoin soimaan The Last Song Is A Love Songin. Pelkästään jo tuon pitäisi kertoa, että kyseessä on maailmanluokan biisi". Aivan näin, kyseessä on aivan huikea kappale. Mm. suomalaisen Déclassé -bändin jäsenistöä Sans Paradessa soittelee, mutta kappaleista pääasiassa vastaa Déclassén Jani Lehto sekä Markus Perttula. Yksi Perttulan lukuisista musiikkiprojekteista Sans Parade yllättää varmasti muutkin kuin allekirjoittaneen.

Kun The Last Song Is A Love Songin kertsi pauhaa täyteen loistoonsa on vaikea vastustella Perttulan "waltz with me" -kehoituksen lumoa. Muista kappaleista parhaimmistoa edustaa myös On December 13th. Tyyliltään post-rockia muistuttavat kappaleet eivät kuitenkaan ole niin yksipuolisia kuin tuon genren edustajat muuten. Joku oli kuvaillut tätä Sigur Rósin ja Jeff Buckleyn yhdistelmäksi; vaikkei tämä noin yksinkertaisesti ole niputettavissa, on tuossa kenties jotain perää.

En osaa sanoa, onko Sans Parade Lehdolle ja Perttulalle vain mukava tapa purkaa talenttiaan, vai onko julkaisuambitioita, mutta kummankin pitäisi harkita josko tähän projektiin kannattaisi panostaa vielä entistäkin enemmän.

  Demo by Sans Parade
- - - - - - - - - - - - - -

P.S. Menovinkki Turkuun täksi illaksi: Pikku-Torressa juhlitaan Flavour of the Month -klubia sekä turkulaista One Chord To Another -musablogia. Huomattavan arvostettavaan kymmenen vuoden ikään ehtinyt OneChord saa onnittelut täältäkin, äärettömän laadukas ja pitkäikäinen blogi. Esiintymässä tänään ruotsalainen Genuine Fakes sekä suomalaiset The Sugarrush ja The Wonderminers. Liput 4€.

Keikkakalenteri: Turku

Ajattelin olla jotenkin hyödyksi blogin puitteissa: kerta se on kaiketi ensimmäinenkin. Alkuvuosi on nimittäin ollut tulvillaan mielenkiintoisia keikkauutisia - vaikka tosiaan The Vaccines Turun jättääkin väliin. Hienojen artistien keikkoja putkahtaa kalentereihin kuin niitä surullisenkuuluisia sieniä sateella. Ja kutsuja satelee koko ajan lisää. Siksipä laadin jonkinlaisen yhteenvedon kulttuuripääkaupunki-Turun keikkatarjonnasta lähiviikoille - se on makoisa.

Ainakin tamperelais- ja helsinkiläisystävämme saattavat ihmetellä tätä listausta, mutta minäpä selitän: tämä ei ole arkipäivää länsirannikolla. On tämä silti kovin mukavaa.

9.3. Aloittakaamme jo ylihuomisesta, jolloin Dynamon lavalle nousee Neufvoin. Harmillinen keskiviikko saattaa olla hankala aika, mutta koittakaamme päästä paikalle.

11.3. Perjantaina taasen ystävämme yhdistyvät, kun Turun ehdottomasti kiinnostavimman kahvila-baarin Bossaliinan Secret Sessionsissä esiintyy ystävämme Markus Perttula.

12.3. Heti seuraavana päivänä Bar Kukassa esiintyy valtavan positiivisen kaiun debyyttilevylleen saanut melankolian folk-airut, espoolainen Mirel Wagner. Tämä on ehdottomasti tsekattava. Jos haluaa vaihtoehdon, saattaa joitakin kiinnostaa LCMDF:n keikka Klubilla. (Nämä ovat toki vaihtoehtoja lauantai-illan ratoksi vain niille, jotka eivät Kultsalla seuraa Cut Copyn keikkaa).

17.3. Ensi viikon torstai on myös tuplabuukkausten päivä, kun Dynamossa poppistelee venäläinen Tesla Boy, ja Klubilla vietetään samanaikaisesti mainiolta (joskin kyseenalaiselta) kuulostavaa Tampere on okei! -iltaa Riston ja Jukka Ässän kera. Järki kehottaa jotenkin hyödyntämään sen, että Tesla Boy on ekakertaa Suomessa, mutta Tampere-iltama kiehtoo myös. Tesla Boy on kasarivaikutteista poppia ja lukeman mukaan aika kova livenä.

19.3. Tämä lauantai lienee keikkojen kannalta kiperin. Kerrankin olisi lauantai-iltana vapaata ja tuplabuukkaus synkistää illan. Klubilla on Fest-O-Rama, josta löytyy kenelle tahansa kanssahenkiselle immeiselle mieluinen kattaus, kun lavalle astelee Jennie Abrahamson, French Films ja Big Wave Riders, muun muassa. No entäs Dynamossa sitten? Dynkyn post-rokkailee selälleen On Volcano ja Jeniferever. Ja jompi kumpi olisi pirskeistä jätettävä väliin - ei kuulosta kohtuulliselta.

27.3. Siitä lähtien, kun Ruisrockissa missasin, on toiveissa ollut Prince of Assyrian klubikeikka Turkuun. Kuun viimeisenä sunnuntaina Klubi tarjoaa tämän. Liput 15€, mutta lienee kukkaronkeventämisen arvoista.

8.4. Salaliiton makua suomalaistalenttien keikkajärjestelyissä: Eleanoora Rosenholm Dynamossa ja samana iltana Rubik Klubilla. Perjantai on huippupäivä jo muutenkin.

  Eleanoora Rosenholm: Valo kaasumeren hämärässä by Fonal Records

14.4. Amerikkalainen pitkähkön linjan seattlelaissinger-songwriter Damien Jurado löytyy Dynamosta. Tuntuu aivan uskomattomalta, mistä Dynkky kaivaa näitä artistikiinnityksiä, mutta emme valita, vaan vaellamme uskollis'na keikalle. Tätä en suostu jättämään väliin.

15.4. Peräkkäisinä päivinä herkkujaan tarjoava Dynamo päästää omalle keikalleen valloilleen yhden suomalaisen indietaivaan kirkkaimmista tähdistä, French Filmsin. Jos jää Fest-O-Ramassa väliin, pitää korjata vahinko huhtikuussa.

Klubilla maanantai-iltana

Aika kiva, että eilen päädyttiin sit kuitenkin Klubille. Illan puolelle oli eksynyt jopa ihmisiä, vaikka keikkoja oli maanantai-illalle buukattu.

Turkulainen vasta vuonna 2009 perustettu kokoonpano Victoria esiintyi muutamalle ihmistusinalle (ja ilmeisesti myös uran kannalta ns. tärkeitä ihmisiä oli paikalla). Itse osuimme sisään, kun Vakken lahja englanninkieliselle rapille, Basick, sylki riimejä. (Mä en taida pystyy käyttää tota sanaa uskottavasti). Ja ihan positiivisesti yllättynyt olinkin miten kaverilta homma luonnistui toisella kotimaisella. MySpace-sivua en löytänyt, mut jos Basickin keikalle eksytte ja mikäli eilinen tarjous on voimassa, voi tältä saada levyn mukaan tarjoamalla oluen. Jeps.

Victoria on sattumoisin kokoonpano, jossa vaikuttaa vahvasti muuan Markus Perttula. Herralla kun tuntuu näitä virityksiä riittävän, olen ihan tarkoituksella jättänyt kirjoittamasta tästä bändistä, se ei tuntuisi kenties reilulta muita bändejä kohtaan. Mutta eilisen perusteella (en ole bändiä ennen livenä nähnyt) Victoria olisi aika valmista tavaraa levy-yhtiöiden hoiviin ja radiosoittoon. Itse musiikki on häpeilemättömän popkaavaista, hieman raskaampien kitaroiden sävyttämää rockia.

Mm. Markuksen hieman pitkäikäisempään bändiprojektiin Despair Academyyn verrattuna, Victoria tuntuu istuvan varsin hyvin Perttulalle. Jollain lafkalla olisi syytä poimia pojat huomaansa.

_________

Niin, ja eilen tuli vielä sarjasuosituskin: Bored To Death. Jason Schwartzmanin, Ted Dansonin ja Zach Galifianakisin tähdittämä sarja on HBOn viime vuoden uutukainen. Ekan jakson perusteella ihan lupaava sarja, en vain oikein tuosta Schwartzmanista välitä.

Turku-soundit: Markus Perttula

Saattaa olla, että olen langennut suomalaisten(kin) bloggaajien perisyntiin kirjoittamalla kovin vähän kotimaisista artisteista. Muutenkin tässä blogissa on ollut vähemmän paikallista näkökulmaa kuin olin alunperin ajatellut. Nyt aikomuksena on korjata vahinko: aloitan nyt postausten sarjan turkulaisista artisteista, jotka ansaitsisivat lisää huomiota. Kirjoittelen sitä mukaa kuin uutta hyvää löytyy tai jaksamista riittää. Toivotaan, että innostus riittää, koska artisteja ainakin riittää.

                  (Kuva on Bar Kukasta, itse olen kameran takana)

Turun soundeista ensimmäisenä esittelyyn "pääsee" Markus Perttula. sävsansov:han ehti Markusta jo haastatellakin ja mm. Thomas saneli mainiosti, että Markus on Turun "The Voice". Osuva nimi.

Ilman sen kummempaa nimien pudottelua voin mainita, että tunnen itsekin Markuksen ja tähän asti olen jostain ihmeen syystä vältellyt tutuista artisteista/bändeistä kirjoittelua. Tosin eihän niitä tuttuja nyt niiiiiin monta ole, mutta kuitenkin.

Ne, jotka eivät edellä mainituista blogeista ole Markuksesta jo lukeneet, kerrottakoon, että herra Perttula on sattumoisin melkoisen lahjakas laulaja-lauluntekijä. Turku voi tosin ottaa vain osittain kunnian Markuksen lahjoista, sillä hänen kotipaikkansa taitaa alunperin olla Seinäjoella. Kappaleissa kuuluu Markuksen omat suosikit Jeff Buckleysta Patrick Watsoniin ja Scott Matthewsiin.

Syvissä vesissä -kokoelmalla viime vuonna kuultu CMX-koveri Vallat ja väet (joka löytyy mm. Spotifystä) on vain pieni osoitus herran taidoista. Sen myötä herran soundiin on tullut kovin vahva suomalaisen lauluntekemisperinteen kaiku - ja se sopii hänelle epäilemättä.

Kuunneltuani eilen Markuksen uudet kappaleet teki mieli jakaa ne täällä bloginkin puolella, muttei ollut mahdollisuutta linkittää kappaleita. Otinpa siis yhteyden herra Perttulaan ja kyselin olisiko mahdollista saada niitä kappaleita johonkin jotta saisin niitä myös tänne. Tuoreina soundcloudin välityksellä, kiitos Markuksen, kuunnelkaa. Lankakerä varsinkin on melkeinpä parasta mitä häneltä on kuultu:

 Lounaasta luoteeseen-demo by Markus Perttula 

Nämä kun on kuunneltu voi vain ihmetellä, miten Markus on vielä sopparia ja virallista debyyttilevyä vailla. Tuosta voi nuo kappaleet myös ladata. Kannattaa muuten tsekata Markus ehdottomasti myös livenä, jos Turun suunnalle satutte.