Matkaan Seattleen!

Heihei taas kaikille. Vihdoin pääsen kurkkaamaan tuon ison meren toiselle puolelle - ja mikäs olisikaan parempi paikka aloittaa kuin Yhdysvaltain luoteiskolkan Seattle (suomalaissiirtolaisten suussa aikanaan lausuttu iha vaa "sitle").

Seattle tunnetaan SubPopin, Microsoftin (alueelta ainakin), Starbucksin, grungen ja Space Needlen kotikaupunkina. Näin siis suurin piirtein ulkomuistista vedettynä. Uskon tietäväni paljon muuta reilun viikon matkan jälkeen. Ja ehkä vähän toivonkin ettei Seattle ole summattavissa noihin asioihin.

Suunnitelmissa meillä on mennä katsomaan Seattle Soundersin soccer-matsia sekä myös college-jenkkifutista, mikäli mahdollista. Soundersin kotimatseissa on tunnelmaa, kuulemma, ihan eurooppalaisiinkin verratuna paljon. 

Kenties myös Tacoman kurpitsaseudut kutsuvat - amerikkalainen juhlapyhä nimeltä Halloween kun lähestyy koko ajan. N. 200km:n päässä sijaitseva maailmankaupunki Vancouver saattaa jäädä haaveeksi, mutta alustavissa puheissa visiittiä sinnekin on hankittu. Odotan myös etukäteen ns. vitusti Seattlen musiikkielämältä: ekana iltana olis Gang Gang Dance jossain päin kaupunkia. Toisaalta myös levykaupat vaikuttavat lupaavilta

EasyStreetRecordsilla on paljon tapahtumaa, in-store keikkoja ja sellaista. Toisaalta myös Queen Annen alueella, siellä missä "Frasier asui", on muutamia levykauppoja ja kenties sunnuntailevymyyjäiset. Silti minun ei tule unohtaman pääasiaa eli hyvän ystävän näkemistä paikan päällä.

Jonkinmoista reportaasia kenties tulossa, mutta useamman päivän myöhässä, kun jetlag helpottaa. Saapa nähdä toteutuuko ennakoiduista suunnitelmista edes jokin. Mitään aurinkomatkailun janoahan Seattle ei tyydytä - lämpötilat taitavat olla tällä hetkellä inan korkeammalla kuin täällä nyt. Sellaista viime viikon lämpötilaa odotan; kunhan ei satais paljon. Yeah right.

En tiedä haluanko/jaksanko/ehdinkö päivittää blogia, kenties jotain pientä. Matkassa olen huomisesta seuraavan viikon sunnuntaihin. Katsotaan kuinka käy.

Matkamusiikkina toimii Ryan Adamsin Ashes & Fire -levy, joka kuulostaa parhaalta Adamsilta pitkään aikaan. Myös lentoyhtiöllä on tiettävästi takataskussaan yllättävää musakataloogia. Viralliset matkabiisit tarjoavat Michael Kiwanuka ja Midlake. I'm Getting Ready lähtiessä ja Head Home palatessa.

Kiwanukankin toinen eepee I'm Getting Ready on nyt muuten vihdoin hallussa, kiitos Villen. Muokkaan Michaelin sanoituksia hieman: tämä kun laulaa "I'm getting ready to believe", jonka voi kuka tahansa suihkulaulaja halutessaan korvata "I'm getting ready to leave". Mikä nyt sopii kunkin kontekstiin, esim. lean, read, be a priest. Mitä näitä nyt on. On muuten kiva tuo video.

Head Homessa taasen lauletaan mm. seuraavasti, mikä sekin on varmasti reilun viikon päästä koittavan paluun aikana huulilla. Ah, Midlake. Tämäkin video todella kiva!

No one seems to be around today
they must've all gone off without me again
I think I'll head home
maybe I'll find them gathered 'round my doorstep
oh, to sleep in a comfortable bed
I think I'll head home

Hyvää (Maan) päivää.

Monille koittaa lomien muodossa sopiva väli-ilakointi ennen vappua. Itsehän olen tutusti töissä. Silti tänään on aihetta aika triviaaliin juhlaan: tänään on kansainväinen Maan päivä. Jes?

Aiheeseen liittyen, kun kerran on Maan päivä ja kaikkee, törmäsin graduaineistoa lukiessa jälleen kerran suhteellisen pessimistiseen/realistiseen tekstin pätkään: "'Sustainable city is oxymoronic. The 'ecological footprint' of modern cities in Europe and America - the amount of land required to produce the resources they consume in relation to the land they occupy - is something like 200 times larger, on average".

Moisten lausuntojen kanssa spekulointi on aina tietty jännää, mut hyvää Maan päivää silti! Kaivoin sitä varten oikein lempparin pidemmän ajan takaa. Midlake on kova, tietty eikös juu, ja Roscoe legendaarisimpia kappaleita. Beyond the Wizard's Sleeve -nimellä loihdittu remix on edelleen niitä kovimpia, vaikka muutokset aika hienovaraisia ovatkin.

Festarin jälkeen

Uskomaton paahtuminen, alhaiset odotukset ja ennen kaikkea riskitön bändien kiinnittäminen saattoivat vähän huomaamatta painaa mieltä juhlavuotis-Ruissia odotellessa. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin.

Eilisen aikana pää tuntui pehmenevän auringon ja alkoholijuomien yhteisvaikutuksesta. Ruissi on siitä mukava, että sinne voi huoletta pyörähtää pyörällä näin. Ainakin turkulaisena. Pyörä parkkiin, pieni aloittelu porttien tuntumassa ja jonkinlaiseksi villiksi kortiksi nostettu Vesa-Matti Loirin keikka teltassa: nämä asiat summaavat aika hyvin meidän ensimmäiset tuntimme. Lukitsimme pyörämme yhteen, jaoimme siiderit ja naurut. Joskus elämä vaan on niin kivaa.

Oli Veskusta mitä mieltä tahansa, eilisen kiistaton kuningas ja todellinen artiste oli tämä koko kansan suosikki. Tuntuu oudolta hehkuttaa Veskun keikkaa eilisen yhtenä parhaimmista, mutta sitä se oli. Liikuttumisen ja hurmion ääripäissä heilunut keikka oli alusta asti yleisön ja taiteilijan välinen rakkaustarina. Suhteellisen vähän Loirin uudempaa, akustista ja tunnelmallista tulkintaa kuunnelleena koin yllätyksen: siinä missä levyillä hienovaraisiksi country-folk kappaleiksi kääntyneet suomipop-kipaleet muuttuivat Loirin mahtavan äänen ja bändin käsissä livenä suurenmoisiksi aarioiksi. Varsinkin mahtipontiseksi kertsissä kasvanut Olkinainen, toisen suuren suomalaisen mieliin palauttanut Rakkauden ammattilainen ja kujeilevan leikkisä Meitä odotellaan mullan alla toimivat älyttömän hyvin. Silminnähden liikuttunut Loiri tuntui arvostavan rock-festivaalin yleisön vastaanottoa. Saattaa mennä ylihehkutukseksi, mutta olen todella otettu, että olin osa tuota keikkaa. Iso peukku. (Ainoa asia, joka jäi mielissämme puuttumaan, oli Spotify-suosikki Hyvää puuta. Taisi sitä kaivata joku muukin, kun herra niin kuuluvasti asian ilmaisi keikan aikana.)

Pikaisen festivaalialuekatsauksen ja juomatauon jälkeen Ame ja minä marssimme varttia lähtölaukausta ennen Bellesebuilemaan. Niinkin myöhään pääsi vielä melko eteen nauttimaan skottibändin musiikista. Mä oon siitä vähän tylsimys, että haluun tietää bändin tuotantoa, ennen kuin menen keikalle. Tällä keikalla korkeintaan kolmanneksen kappaleista tunnistaneena oli ilo huomata, ettei tietämättömyys välttis haitannut. Belle & Sebastian tarjosi hienon keikan, mutta jäi mietityttämään, saiko bändi keikallaan muitakin intoihin, kuin suurfanit?

Belle & Sebastianista hyvillä mielin lähtenyt siinä vaiheessa duomme tsekkasi valitettavan pikaisesti Midlaken ja Regina Spektorin. Midlake jäi omalta osin lähinnä mielenkiintoisen asteelle, mutta muutamien suusta on kuultu jo ylistystä sillekin keikalle. (Näkyipä siellä Anna Puukin. Ja blogituttuja) Spektorin seurasta saimme nauttia valitettavan vähän, sillä Florence oli nähtävä kokonaan.

Jos oli Vesku kuningas, oli kalpea ja tulitukkainen Florence kuningatar. Eräs seurueemme vieressä pönöttänyt mieshenkilö arvosteli keikan sekunnissa seuraavasti "aika apaattist' mut iha ok". Haha. Tottakai mä olin kuullut juttua Florencen älyttömän hienoista keikoista, mut en silti ikinä odottanut eilisen kaltaista tykitystä. Sillä neidillä riittää palkeita. Keikan aikana alkoi tuntua, että levy tuntuu lähinnä kahlinneen Florencen raakaa ja puhdasta voimaa. Ja kun Florence sympaattisena pyysi hyppimään, me hypimme. Rumpalina, kapellimestarina ja laulajana esiintyneen Florencen eleissä oli voimaa ja herkkyyttä samaan aikaan. Kappaleet toimivat erittäin hyvin livenä. Paremmin kuin levyllä. Levy ei ole ihan hirveästi toiminut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, mutta tuolla pamahti. Kenties Ruissin paras keikka. You've Got The Love. Todella.

Ja ai niin. Keikan aikana Lammi kysyi multa (piruillen) "mitä sä aiot kirjoittaa tästä keikasta sun blogiis?!". Vastasin tähän tulevaa itseäni lainaten että "keikalla parasta oli tyttöystäväni pikkusisko". Yleisön joukossa Lammi suoriutui aivan parhaiten. Hän ja siskonsa Ame taisivat saada jopa meidät muut suurempaan liekkiin. "Verhot auki", totesi tämä festarineiti vetäessään otsatukkansa sivuille.

-------
Nyt levylautasella:
Bombay Bicycle Club - Flaws
Tired Pony - The Place We Ran From

Maanantai

Tänään on tullut kaavittua hyvällä menestyksellä musiikin maailmaa taskuihin. Kävin vihdoin hakemassa fyysisen kappaleen vuoden parasta levyä: High Violet lähti mukaan siis 8raidasta. On kuulemma pelkästään tämän ja huomisen perusteella myydyin levy siinä lafkassa.

Toinen hieno juttu oli se, että kaverini oli vihdoin saanut hankkimamme Leonard Cohen -liput elokuiselle keikalle Boo-yah! Odotus alkakoon - myhäillen. On jo aikakin nähdä yksi kaikkien aikojen lauluntekijöistä ja sanoittajista livenä.

Kolmantena, vähemmän konkreettisena, iloasiana oli The Black Keysin tuoreen Brothers -abumin saapuminen NPR:n ennakkokuuntelupisteeseen. Ja albumi on hyvä! Mitä nyt tosifanien reaktioita on lukenut, niin pienellä varauksella kenties ovat jotkut suhtautuneet siihen, että kyseessä on rauhallisempi kuin aiemmat ja laulujen teemat hipovat enemmän rakkausaiheita (?). Itse en osaa ottaa kantaa, sillä en ennen tätä levyä ollut kovinkaan innokas kuuntelija. Silti, tässä on laadukas paketti bluesahtavaa rockia. Törkeän hyvää meininkiä.

Neljäs asia oli Ruissin uudet kiinnitykset. Sehän jäi vähän suutariksi koko ilmoitus. Slash. Slash? Slash. Sinne niitä rahoja sitten menee. OK. No, tulihan Midlake. No joo, myönnetään, että "ihan kiva" -osaston kiinnitys. Enpä tiedä tosin miten toimii livenä. Taitaa olla Midlake-maratonin aika siis ennen heinäkuuta.

Vaikutan varmasti hieman ikävältä asiakkaalta, kun aina valitan näistä Ruisrockin kiinnittämistä artisteista. Ja niin, voishan tähän yhteyteen jotain asiaakin laittaa. Beach House soitti uuden kappaleen livenä, tässä tyydyttävä live-tallenne White Moon -nimisestä kappaleesta.

Boy & Bear

Australialais-folkia tarjoileva Boy & Bear on kolmihenkisestä viisikoksi paisunut kokoonpano Sydneystä. Viime vuoden puolella Mexican Mavis -kappaleella hyvän vastaanoton saanut bändi kiertää tällä hetkellä Laura Marlingin mukana UK-kiertueella.

 Mexican Mavis - Boy & Bear by musicmanners 

Boy & Bearin voisi kuvitella maistuvan mm. Midlaken, Laura Marlingin ja Fleet Foxesin faneille. Bändiltä on tulossa EP nimeltä With Emperor Antarctica, jolta on mm. edellä oleva Mexican Mavis ja seuraava livenä esitetty Rabbit Song:

# Rabbit Songin albumiversion voit kuunnella täällä.

# Mexican Mavis -kappaleen voit ladata täältä s-postia vastaan.

Myös Blood to Gold -kappale löytyy tulevalta EP:ltä:

 Boy & Bear - Blood to Gold by colorfultadpole 

Indiemusauutiset 2.0

(Olin itse kameran varressa Ruississa 2008)

Henkilökohtaisiin suosikkeihini lukeutuva The National ilmoitti eilen julkaisevansa uuden levynsä toukokuussa! Vihdoin edes jotain tietoa. Viimeksi muistan lukeneeni vuoden vaihteessa bändin levyttäneen useita kappaleita ja rajanneen valikoiman noin 15:een. Uusi LP on vailla nimeä, mutta eiköhän siitäkin saada oma uutisotsikko aikaiseksi muutamien viikkojen sisällä.





Amerikkalainen Midlake on myös albuminjulkaisupuuhissa. Kolmas studiolevy on nyt ennakkokuuntelussa NPR:n sivuilla. Ihmettelin, miten kummassa se voi olla kuuntelussa jo nyt, mutta onhan The Courage of Othersin julkaisupäivä jo ensi viikon alussa. Huhhuh. Kylläpä näitä levyjä pukkaa. En ole tätäkään ehtinyt kuunnella kunnolla läpi. 
# Midlaken The Courage Of Others NPRn sivuilla




Brittielektrobändi Goldfrapp julkaisee maaliskuussa uutta levyä. Jo nyt on kuitenkin kuunneltavissa mm. Spotifyssä makupalaa Head Firstiltä nimeltä Rocket. Ainakin toissapäivänä se oli vielä kuunneltavissa. Nettivideolaareista sitä ei (enää) sitten löytynytkään. Hyvin kasaripitoinen kappale Rocket kuitenkin on.

Olin laittamassa loppuun vielä Beach Housen hienon live-vedon Jimmy Fallonistä viime perjantailta, mutta tekijänoikeudet riistivät senkin ilon. Laitetaan nyt jotain liveä edes BH:lta, on sentään kyseessä sama kappale.