Lunch Beat Turun Dynamossa 28.8.

Maailman valloittanut Lunch Beat-konsepti saapuu vihdoin Turkuun. Tukholmalaislähtöisen lounasdiskon idea on varsin yksinkertainen - normaalin lounaan sijaan kokoonnutaan tanssimaan tunniksi, ja palataan työpöydän ääreen energiaa täynnä. Alkoholia tapahtumassa ei tarjoilla, mutta lipun hinta sisältää PURE:n superfood smoothien, joka sopii myös kasvisruokavaliota noudattaville. 

Musiikista vastaavat dj:t Turun Keisari (Jussi Soro) ja allekirjoittanut Teppo Winnipeg-aliaksen takaa. Tunnin setti keskellä päivää on dj:n näkökulmasta haastava, sillä täytebiiseihin tai hienovaraiseen setinrakentamiseen ei ole varaa. Osallistujat olisi saatava tanssilattialle heti ensibiiteistä lähtien, joten ainakin deepimmät mongolialaiset kurkkulaulantavinyyliasetaatit jäävät tällä kertaa kotiin. Musiikkilinja tulee kunnioittamaan Dynamon viikonloppuiltojen meininkiä elektronisen tanssimusiikin jäädessä taka-alalle. Tuntiin on tarkoitus mahduttaa ainakin moderneja urbaaneita rytmejä, indie diskoa sekä muutama tunnetumpikin hitti. 

Ennakkoliput ovat ostettavissa kuuden euron hintaan täältä. Lippuja saa ostettua toki myös ovelta. Paljastetaan tässä lopussa vielä biisi, jonka olen itse aina halunnut kuulla Dynamon dansgolvilla, ja joka mitä todennäköisimmin siellä myös soi ensi keskiviikkona. 

Levyvalinta: Footprintz - Escape Yourself

Viime postauksessani esittelin Clarian Northin Renaissance-biisin miehen Chemical Gardens EP:ltä, joka on käynyt virtuaalisella levylautasellani monta kertaa tänä vuonna. Tällä kertaa esittelyssä on Clarianin lapsuudenystävä Adam Hunterin kanssa muodostettu Footprintz, jonka debyyttialbumi on julkaistu eilen Chemical Gardens EP:n tavoin trendikkäällä Visionquest-levymerkillä.

Itse tutustuin Footprintziin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Visionquestin head honchon, Seth Troxlerin loistavalla Essential Mixillä, jonka päätösbiisinä kuultiin miesten tyylikäs Golden Dreamz. Voimakkaasti 80-lukulaisiin soundeihin nojaava Footprintz halusi tehdä usean EP:n jälkeen albumikokonaisuuden oodina niille albumeille, joihin he itse uppoutuivat teini-ikäisinä poikina. Elektronisen musiikin maailma on nykyään kovin sinkkuvoittoista, ja biisien elinikä on yhä lyhyempi ja lyhyempi. Toimivan albumikokonaisuuden kokoaminen on haastavaa, ja mielenkiinnolla odotin, miten katu-uskottava hipsteriduo siinä onnistuikaan.

Footprintzin soundi ja syntikkamelodiat ovat todella lämpimiä. Parhaiten kevyeksi synapopiksi kuvailtava levy pomppaa esille futuristiseen huurusoundiin pohjautuvan Visionquest-levymerkin muusta materiaalista, mutta väliäkös tuolla.

Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen Escape Yourselfiltä erottuivat hittipotentiaalia omaava eroottinen avausraita The Things That Last Forever sekä haikea lopetusbiisi Keys To The Sky. Tuotantopuoli on miehillä hallussa, kuten arvata saattaa. Biisit eivät ole liian täyteen tungettuja tai liiallisuuksiin kompressoituja, joka pilaisi autenttisen 80-lukulaisen fiiliksen. Pisteet siitä.

Montrealilaisduo halusi tehdä levyn, jota kuuntelemalla nykynuoriso voisi karata johonkin kaukaiseen paikkaan, kuten miehet itse tekivät teinivuosinaan. Niin pitkälle retrobuumi on tuskin mennyt, että esimerkiksi Vaisaaren yläasteen oppilaat luukuttaisivat esikuvilleen uskollista, tyylipuhdasta kasarisoundia 70 minuutin mitalla. Jonnebassoa kun ei ainoastakaan biisistä löydy, vaikka alarekisteri onkin paikka paikoin melko rouhea.

Escape Yourself toimineekin parhaiten 80-luvulla kasvaneille miehille sekä yleisesti lämpimästä kasarisoundista diggaaville. Letkeä aurinkoinen groove polkee koko albumin lävitse, mutta kokonaisuutena levy on itselle ehkä hieman puuduttava, enkä löytänyt siitä Suuren Albumin elementtejä eri osineen ja välibiiseineen. Mukavaa taustamusiikkia kuitenkin, ja ei ole myöskään hankala kuvitella, etteivätkö Footprintzin biisit sytyttäisi Dynamon yläkerran tanssilattian liekkeihin.

Piditkö tästä? Tsekkaa myös samasta kaupungista ponnistava Benoit & Sergio. Footprintzin tapaan duon soundi vihjailee kultaiseen 80-lukuun, ja perustuu lämpimiin melodioihin ja vokaalikoukkuihin. Miesten live Turku Modernissa vuonna 2011 oli melkoista hunajaa korville.

Blue Hawaii - Try To Be

Hullo.

Lauantai-ilta oli tosi hauska. Eilinen menikin käänteisesti verrannollisessa tilassa sohvalla. Jatkan rauhoittumista vielä hetken montrealilaisen Blue Hawaiin sävyttämänä. Try To Be on tsillailuun verratonta soundia. Arbutus-lafka julkaisee Untogether-albumin maaliskuun alussa. Tuosta alta löytyy sekä uusi single että aiempi In Two. Ihan alta löytyy myös lauantainen 'settilista'.

Soitanta meni osapuilleen ihan ok: (ainakin) meillä oli hauskaa, biisivalinnat toimi suurilta osin eikä mokiakaan tullut montaa. Olisi huikeeta päätyä useemminkin soittaa levyjä - ei ehkä tarvitsis silloin soittaa sit niitä kaikkia suosikkeja. Illan pienimuotoinen Afrikka-teema näkyy valitettavan vähän biiseissä. Tässä 3,5 h:n kappaleistoa:

Ellie Goulding - High For This
MVSCLES - Sweet n' Sour
S O H N - Oscillate
MØ - Pilgrim
Major Lazer - Get Free
Battles - Ice Cream
Django Django - Default
Dominant Legs - About My Girls
DIIV - How Long Have You Known

Allah Las - Tell Me What's On Your Mind
Ariel Pink's Haunted Graffiti - Only In My Dreams
Theme Park - Milk
Gardens & Villa - Black Hills
Trails & Ways - Mtn Tune
Chromatics - Back From The Grave
Gold Panda - Marriage
Husky Rescue - Deep Forest Green
Sky Ferreira - Everything Is Embarrassin

John Talabot - Oro y Sangre
Sin Cos Tan - Trust
HAERTS - Wings
Passion Pit - Take A Walk
Jens Lekman - Having An Argument With Myself
Theme Park - Jamaica
Duran Duran - Rio
Real Estate - It's Real
The Royal Concept - Gimme Twice
DIIV - Doused

Twin Shadow - Five Seconds
Gianni Rossi - Theme From Star Vehicle
Michel Cretu - Samurai
Art of Noise - Yebo
Flume - Holdin' On
LE1F - Wut
Jacques Greene - Another Girl
Frank Ocean - Pyramids
Hercules & Love Affair - Blind
Lindtrøm & Todd Terje - Lanzarote
Adele - Set The Fire To The Rain (Moonlight Matters remix)

Metronomy - The Look
Toto - Africa
J. Karjalainen - Mennyt mies
David Hasselhoff - Looking For Freedom
Desireless - Voyage, Voyage
CHVRCHES - The Mother We Share
Chairlift - I Belong In Your Arms
Hackney Collier Band - Africa
The Knife - Heartbeats (live)
Chromatics - The Page
Grimes - Genesis
Ballet School - Ghost
Regina - Haluan Sinut
Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo

Lindstrøm & Todd Terje - Lanzarote

Norjalaisyhteistyö ei voine tuottaa hedelmällisempää tuottajakaksikkoa kuin Lindstrøm ja Todd Terje. Lanzarote -kappale julkaistiin jo alkuviikosta, mutta on aiheellinen jaettava - ikään kuin etiäisenä illan meiningistä Dynamossa (soitetaan siis Dynkyn yläkerrassa about kasista puol kahteentoista tänään). Tämä oli siis Tredjehörnan dj-kaksikon toisen osapuolen, Akin, poiminta illaksi, mistä kuulin myyntipuheella että "vokaalit [on tallennettu] kerralla purkkiin". Harvinaisen totta.

Tässä siis Lindstrømin ja Todd Terjen yhteistyön esikoinen, Lanzarote - lievästi koominen, mutta ah-niin-toimiva eurodisko-henkinen tune. Kaksikolla on ilmeisesti aikeissa myös kiertää yhdessä.

Soliti Roadshow tänään Dynamossa (alakerta):

Cats on Fire (22.30), The New Tigers (21.30) + DJ Nick Triani

Yläkerrassa semiyksityiset läksiäiset kasista noin kymppiin, jonka jälkeen ovet avautuvat suurelle yleisölle, ja me siis puikoissa siitä vielä puolitoista tuntia. Nähään Dynessä!

Tänään Dynamossa: Limonadi Elohopea

Otsikko kertonee kaiken olennaisimman, harvinaista herkkua tarjolla tänään Turussa, ilmaiseksi. Mm. Poko Recordsille 90-luvulla levyttänyt turkulaisbändi Limonadi Elohopea soittaa tänään harvinaisen keikan kaiken kansan Dynamossa. Yhtye on jäänyt jo aikaa sitten telakalle, mutta palaa poikkeuksellisesti Tero-Petri Suovasen 40-vuotisjuhlien kunniaksi yhteen illaksi. Tero-Petrin sooloilut taitavat nykyään olla jo paremmin muistissa kun tämän entisen bändin tekemiset.

Mutta lopulta on kyseessä niinkin poikkeuksellinen tapahtuma, että rumpuihin on näillä näkymin palaamassa alkuperäisjäsen, Jussi, jota voin ylpeänä nimittää serkuksi. Ylipäätään on edelleen pienoinen mysteeri suomalaisessa musiikkimaailmassa, miten LE jäi kuitenkin vaille lopullista breikkaamista: se soitti toki DBTL:ssä, Ruississa ja Provinssissa, vieraili Jyrkissä, tehtaili ansiokkaasti musiikkivideoita, julkaisi useamman levyn jne. Ehdottomasti kyseessä on kuitenkin unohtunut helmi, jonka kiharaiset sanoitukset avautuvat tänä päivänä ehkä hieman paremmin kuin 90-luvun puolivälin ala-astelaiselle. Meidän porukat osti tietty faneina jok'ikisen levyn mitä pojilta tuli, ja klassikkojahan ne on, aina Trukilla Yli Vaikeuksien -debyyttiä myöten.

Ilmaisen keikkansa Limonadi aloittaa 22.30. Pyrin itse pääsemään paikalle. Alla yksi suosikeista, Mene Laurin Luo sekä Jyrkissä vedetty live Laavaa.

Burning Hearts @ Dynamo

Päädyttiin sitten perjantai-illalla tsekkaamaan yksi kiinnostavimmista suomalaisista bändeistä: Burning Hearts. Oikeastaan bändin materiaali on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, Aboa Sleepingistä ja Night Animal -sinkkujulkaisusta lähtien aina hiljattain ilmestyneeseen Extinctionsiin. 22.30 oli merkitty alkamisajaksi, mutta meidän myöhästelijöiden - ja kuulemma muidenkin - onneksi bändi aloitti tyylikkäästi myöhässä.

Uusi levy on toki saanut palstatilaa ja tähtiä monen muunkin suomalaisen edestä, mutta oli silti yllätys että Burning Heartsin levyjulkkarit vetivät Dynamon täyteen: paikalla tietysti myös Turun yö- ja musiikkielämästä tuttuja naamoja paljon, kuten Jori Hulkkonen sekä Nighsatanin ja The New Tigersin tyyppejä.

Täytyy myöntää, että mulla oli omat epäilyni että miten levylle erinomaisesti tallentunut harras ja ihana tunnelma siirtyisi liveen, mutta onneksi epäilyt osoittautuivat turhiksi. Dynamon pikkuruiselle lavalle asteli  kokoaan suurempi ja sympaattinen bändi, jonka esiintyminen oli hillityn hurmaavaa, biisien liveasu huippuunviritetty ja yleisö valloitettu. Luonnollisesti Into The Wilderness ja encoreen säästetty Burn Burn Burn keräsivät suurimmat suosionosoitukset. Etenkin jälkimmäinen kasvoi suureksi kappaleeksi livenä. Noin muuten oli aika pirun vakuuttavaa, miten tasaisen laadukasta muu levyn materiaali on.

Yksi valitus tosin: ei kuultu vanhoja kappaleita. (No hei, se oli levynjulkkarikeikka). Korvasin sitä puutetta ostamalla sitten Night Animal -seiskan ja Aboa Sleepingin cd:nä. Extinctions jäi ostamatta, koska 12" ei mahtunut laukkuun. Nyt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään. Kudos to you, Burning Hearts.

Keikkakalenteri: Turku

Ajattelin olla jotenkin hyödyksi blogin puitteissa: kerta se on kaiketi ensimmäinenkin. Alkuvuosi on nimittäin ollut tulvillaan mielenkiintoisia keikkauutisia - vaikka tosiaan The Vaccines Turun jättääkin väliin. Hienojen artistien keikkoja putkahtaa kalentereihin kuin niitä surullisenkuuluisia sieniä sateella. Ja kutsuja satelee koko ajan lisää. Siksipä laadin jonkinlaisen yhteenvedon kulttuuripääkaupunki-Turun keikkatarjonnasta lähiviikoille - se on makoisa.

Ainakin tamperelais- ja helsinkiläisystävämme saattavat ihmetellä tätä listausta, mutta minäpä selitän: tämä ei ole arkipäivää länsirannikolla. On tämä silti kovin mukavaa.

9.3. Aloittakaamme jo ylihuomisesta, jolloin Dynamon lavalle nousee Neufvoin. Harmillinen keskiviikko saattaa olla hankala aika, mutta koittakaamme päästä paikalle.

11.3. Perjantaina taasen ystävämme yhdistyvät, kun Turun ehdottomasti kiinnostavimman kahvila-baarin Bossaliinan Secret Sessionsissä esiintyy ystävämme Markus Perttula.

12.3. Heti seuraavana päivänä Bar Kukassa esiintyy valtavan positiivisen kaiun debyyttilevylleen saanut melankolian folk-airut, espoolainen Mirel Wagner. Tämä on ehdottomasti tsekattava. Jos haluaa vaihtoehdon, saattaa joitakin kiinnostaa LCMDF:n keikka Klubilla. (Nämä ovat toki vaihtoehtoja lauantai-illan ratoksi vain niille, jotka eivät Kultsalla seuraa Cut Copyn keikkaa).

17.3. Ensi viikon torstai on myös tuplabuukkausten päivä, kun Dynamossa poppistelee venäläinen Tesla Boy, ja Klubilla vietetään samanaikaisesti mainiolta (joskin kyseenalaiselta) kuulostavaa Tampere on okei! -iltaa Riston ja Jukka Ässän kera. Järki kehottaa jotenkin hyödyntämään sen, että Tesla Boy on ekakertaa Suomessa, mutta Tampere-iltama kiehtoo myös. Tesla Boy on kasarivaikutteista poppia ja lukeman mukaan aika kova livenä.

19.3. Tämä lauantai lienee keikkojen kannalta kiperin. Kerrankin olisi lauantai-iltana vapaata ja tuplabuukkaus synkistää illan. Klubilla on Fest-O-Rama, josta löytyy kenelle tahansa kanssahenkiselle immeiselle mieluinen kattaus, kun lavalle astelee Jennie Abrahamson, French Films ja Big Wave Riders, muun muassa. No entäs Dynamossa sitten? Dynkyn post-rokkailee selälleen On Volcano ja Jeniferever. Ja jompi kumpi olisi pirskeistä jätettävä väliin - ei kuulosta kohtuulliselta.

27.3. Siitä lähtien, kun Ruisrockissa missasin, on toiveissa ollut Prince of Assyrian klubikeikka Turkuun. Kuun viimeisenä sunnuntaina Klubi tarjoaa tämän. Liput 15€, mutta lienee kukkaronkeventämisen arvoista.

8.4. Salaliiton makua suomalaistalenttien keikkajärjestelyissä: Eleanoora Rosenholm Dynamossa ja samana iltana Rubik Klubilla. Perjantai on huippupäivä jo muutenkin.

  Eleanoora Rosenholm: Valo kaasumeren hämärässä by Fonal Records

14.4. Amerikkalainen pitkähkön linjan seattlelaissinger-songwriter Damien Jurado löytyy Dynamosta. Tuntuu aivan uskomattomalta, mistä Dynkky kaivaa näitä artistikiinnityksiä, mutta emme valita, vaan vaellamme uskollis'na keikalle. Tätä en suostu jättämään väliin.

15.4. Peräkkäisinä päivinä herkkujaan tarjoava Dynamo päästää omalle keikalleen valloilleen yhden suomalaisen indietaivaan kirkkaimmista tähdistä, French Filmsin. Jos jää Fest-O-Ramassa väliin, pitää korjata vahinko huhtikuussa.

Alpines - Drive

Ihastelin tuossa lokakuussa lontoolaiskokoonpano Alpinesin night popiksi kutsumaansa ilmaisua. Jo jonkin aikaa on ollut ulkona myös uusi kappale Drive, joka videoilee alla. Nyt vihdoin voisi jakaa Alpinesia lisää täällä bloginkin puolella. Tämä löytyy myös kaksikon maaliskuun lopulla ilmestyvältä uudelta eepeeltä. Kannattaa tsekata noita vanhempia kappaleita myös. Varsinkin nyt kun bändi alkaa saada enemmän huomiota.

Tänään jos oot menossa ulos, suosittelen Dynamo-reissua. Tietty muutenkin Dynkky on jees, mut tänään olis tarjolla helsinkiläinen VoY livenä. Showtime klo 24, liput 3€, TOSI JEES! Muistellaas millanen ralli My House olikaan.

  MyHouse by VoY

Britpop

Hullo!

Tänään on Anglican, eli TY:n englannin ainejärjestön, perinteinen Britpop -ilta Dynamossa. Joka vuosi englanninopiskelijat, ja muut brittimieliset, kokoontuvat juhlimaan helmikuisena torstaina anglikaanisia veljiämme - ja etenkin Brittein saarten ylivertaista musiikkitarjontaa - mallasjuoman kera. Perinteisesti nämä iltamat ovat tarjonneet ikimuistoisimpia opiskelijabileitä. Oasis, Pulp, Blur ja muut brittipopin kaanoniin kuuluvat bändit ovat aina suurinta makiaa, jota yleisö tahtoo lissää. Tänä vuonna saattaa olla viimeinen osallistumiseni kyseisiin kekkereihin, joten läsnäolo on vähintäänkin pakollista.

                                                (Kuva: anglica.org)

Pikkuhiljaa täytyy itsekin ruveta tekemään lähtöä, mutta sitä ennen aikeena oli loihtia soittolista brittipop -aloitteluun tai muuten vain huumailuun. Soittis muodosti lähtökohtaisesti pari ongelmaa: ensinnäkin sen, etten ole aivan niin perehtynyt britpopbändeihin, kuten esimerkiksi Miia, ja toiseksi, että nuo yltiösuosikit ovat ihan kivoja, mutta kaipaan aina vähän jotain muutakin illan aikana - mikä taas sitten rikkoo hieman 'Britpopia' vastaan sanan tarkimmassa määritelmässä.

Noh, aloin tämän soittiksen tekemisen klassikkobändeistä, kunnes huomasin, ettei siitä vain tule mitään, jos haluan sisällyttää VAIN brittipopiksi luokitellut kappaleet ja bändit. Teinpä siis vähän oman mielen mukaan. Nyt soittis on siis osittain britpop ja osittain uudempaa (kunhan se täytti kaksi kriteeriä: kyseessä on brittibändi ja se tekee edes osittain kitaramusiikiksi luokiteltavaa). 'Uusiin' lukeutuivat mm. Everything Everything, Erland and the Carnival, Stornoway ja niin edelleen.

Joten tässä ois soittis tarjolla - etenkin mikäli olet Turussa nyt ja poppeihin menossa. Mitä en välttis usko, sillä tänään alkaa Suomen Idols. JUST.

# Britpop-soittolista

Mieletöntä

Kuka olisi uskonut. Olin epäilevä. Olen pahoillani. Minä ja Ville Ahonen oli uskomaton, mieletön. Älyttömän hyvä.

Dynamossa eilen esiintynyt helsinkiläisyhtye suoriutui äärettömän hienosti keikastaan. Se oli vilpitön, välitön, konstailematon, elämys ja kokemus. En olisi uskonut kokevani moista mielenmuutosta, mutta Ville sen teki. Koko levy sanoituksineenkin aukesi aivan uudella tavalla. Se pomppasi hankintalistan ykköseksi välittömäksi, kun en häpeäkseni sitä vielä ole hankkinut.

Dynamossakin oli aika kiitettävän paljon ihmisiä. Väkijoukko sai seurata hienon yhtyeen hienoa live-soitantaa. Joka päättyi osapuilleen minuutin imutteluun Ahosen ja basisti Tuomas Skopan välillä. Niin keikka kuin levykin ovat uskomattoman monipuolisia ja vakuuttavia. Tsekatkaa Minä ja Ville Ahonen jos se kotikonnuillenne sattuu. Eilisen keikka oli yksi vuoden lempikeikoista - eikä vain sen yllättävyyden takia.

Tänään: Minä ja Ville Ahonen

Ehkä sitä harmistusta, jonka Anna von Hauswolffin keikan peruuntuminen aiheutti, voisi korvata tänään Turun Dynamon valtaava Minä ja Ville Ahonen.

                                                     (Kuva: Hanna Käyhkö)

Täksi perjantaiksi oli yritetty buukkailla myös, nyt jo henkilökohtaiseksi suosikiksi noussutta, Topi Sahaa  Bar Kukaan. Oli aika pettymys huomata jokin aika sitten Sahalla jo olevan Lepakkomies-keikka samaan aikaan Helsingissä. Toivottavasti Saha eksyy Turkuun. Sillä vaikka Minä ja Ville Ahosen debyytti keräsi leijonanosan mediahuomiosta, on Topi Sahan Verta ja lihaa soinut ahkerasti täällä. Kannattaa tsekata Topi Sahan haastattelu tän päivän Hesarista.

Mutta päivänsankari on tänään siis Minä ja Ville Ahonen, jonka debyytti on todella kova ja ansiosta huomiota saanut, vaikka tosiaan Topsukka kovempaa upposikin. Keikan alkuajaksi on merkattu klo 22 ja Nopat lämppää. Liput 4€. Jos maksullinen keikka ei innosta, esiintyy Ahonen klo 17 ilmaiskeikalla Levykauppa Äxässä.

Vaikka lämppääjä Nopat on lähinnä muutaman myspace-vierailun ja nimen verran tuttu, ei sekään kuulosta yhtään hassummalta. Täytyy varmaan Noppien mainiolta kuulostava EP poistaa levykaupasta. Koko keikkaa kohden on aika kovat odotukset, sekä Ahosta että Noppia. Nähdään Dynkyssä!

Golden Ages - Africa

Uskaltaisitko koskea Toton Africaan tehdäksesi siitä oman version? En mäkään. Golden Ages teki kuin tekikin niin. Iloksemme.

AnCo-vertauksien hidalgo Golden Ages on tarttunut Toto-klassikkoon tarpeellisen ennakkoluulottomasti ja lopputulos kuulostaa tutulta ja vieraalta samalla. Mähän tunnetusti tykkäilen covereista. Kappale on yksi Golden Agesin Africa EP:n kappaleista.

Jos tykästyit enemmän, Golden Agesin Myspace-sivuilla on linkkejä kappaleiden latauksiin, kuten myös last.fm:ssä. Indiecater Recordsin sivuilla on GA:n kokopitkä Tradition streaminä.

Ei GA:n versio silti alkuperäiselle vedä ihan vertoja. Eräänäkin iltana Dynamossa näin erään kaverin porukan villiintyvän siinä määrin Totosta ja juuri Africa-biisistä, että oli pakko ihan fanittaa herrojen biletystä. Olivat varmaan yhtä fiiliksissä kuin itse bändi videolla:

Uutisointia!

Yeasayerin O.N.E. -kappaleeseen on tehty ihan kohtuullisen nätti video:

Sitten voisi taas katsella ensi viikon julkaisuja. Näistä olenkin jo viikon mittaan maininnut, joten kenties on turha ihan hirveän monta videota liittää: She & Him, Laura Marling, Goldfrapp. Näiden lisäksi levynsä julkaisee myös Timo Räisänen.

Laura Marlingin ja Goldfrappin levyt ovat jo Spotifyssä:

# Laura Marling - I Speak Because I Can

# Goldfrapp - Head First

Jostain syystä olin merkannut myös Jónsin levyn julkaisun ensi viikolle, mutta kyseessä taitaa olla ennen levyä tuleva EP. Itse Go -levyn julkaisupäivä lienee vasta parin viikon päästä. Tässä silti yllättävän toimiva MGMT-coveri Jónsilta:

  

MGMT:stä puheenollen, olette varmaankin jo pistäytyneet whoismgmt.comissa kuuntelemassa uuden Congratulations -levyn?

Eilen pistäydyimme myös Dynamossa. Moneybrotherin They're Building Walls Around Us toi mieleen lukion:

LoneLadyn Nerve Up / TVOn lopetus

Vilkas levykuuntelutahti jatkuu ja nyt on vuorossa aiemmin mainitsemani LoneLadyn debyytti. Manchesteriläisartistin debyyttilevyltä kuuluvat selkeästi vaikutteet ja kotipaikan musiikillinen ilmapiiri.

Nerve Up tulee kauppoihin ensi viikolla ja lukeutuu lähinnä kuriositeetteihin tämän vuoden uutuuslevyjä odoteltaessa - ainakin ennakkoon.

Aikaisemmin vain kappaleen Immaterial -kappaletta kuunnelleena en odottanut ihmeempiä, mutta loppujen lopuksi LoneLadyn debyytti on ihan kelpo lätty: ei eilisen Holly Mirandan veroinen suoritus, mutta ihan ok.

Kaksi asiaa paistavat yli kaiken läpi tällä levyllä: manchesteriläinen musiikki-ilmapiiri sekä 80-luvun alku. Joy Divisionin tyyppisiä rytmejä ja vaikutteita kuuluu kovin, poissulkematta verrattavuutta esim. La Roux'hun.

Nerve Up -levyllä on hyviä suorituksia ja kehnompiakin. Vaikka kyseinen levy tullaan todennäköisesti luokittelemaan "ihan ok" -pinoon vuoden lopulla, on LoneLadyllä aika hienossa 2010-luvun paketissa 80-luvun musiikkia.

TVO lopettaa

Alunperin aikeissa oli loihtia vain levyarvostelu, mutta eilinen viesti FBn inboxiin muutti suunnitelmat ja arvostelu jäi nyt tyngäksi. Turun legendaarinen keikkapaikka TVOlla (Turun Varsinaissuomalainen osakunta) joutuu sitten lopettamaan. Asiastahan on puhuttu nyt parisen vuotta ja tänä keväänä se ikävä todellisuus kirii live-musiikin ystävät kiinni.

"On pöyristyttävää, että tällainen ei-kaupallinen, pitkän linjan kulttuurikehityskehto jyrätään. Suomessa tarvittaisiin lisää TVO:n tyyppisiä paikkoja, jotka eivät keskity pelkästään bisneksen pyörittämiseen."

Tero Vänttinen, TS-treffi 20.5.2009

On vaikea ymmärtää ratkaisua, jossa yli 40-v. (?) toiminut keikkamesta muutetaan pyöräkellariksi, kuten TVOn sivuillakin todetaan. Iso osa Turun kulttuuritarjonnasta katoaa taivaan tuuleen - hieno suoritus tulevalta kulttuuripääkaupungilta. En tiedä sitten, onko TVOlla suunniteilla jo jonkin muun tilan vuokra.

No, kuitenkin, komeasti TVO aikoo poistua, sillä huhtikuussa järjestään vielä Lopunajan festivaalit, joissa lavalla marssitetaan 60 bändiä, joiden joukossa on mm. 500 kg lihaa (Kauko Röyhkän kokoonpano), Tv-resistori, Jori Hulkkonen, Nightsatan jne. Myös serkkuni (häpeilemätön promo) entinen bändi 90-luvulta, Limonadi Elohopea, kasataan vielä tätä keikkaa varten uudestaan. Tässä linkki TVOn festareiden sivuille, jossa myös tarkemmat tiedot aikatauluista ja esiintyjistä.

# Loppu häämöttää.

Limpparit Jyrkissä!

Jori Hulkkonen ja Tv-resistori olisi mahdollista nähdä livenä jo perjantaina Dynamossa, mutta harmikseni en taida päästä paikalle. Hulkkosen näkee muutenkin kaupungilla sangen usein.

Useimmiten hänet tunnistaa tummanpuhuvasta tyylikkäästä vaatetuksesta (johon usein lukeutuu myös musta poplari), pieni etuheittotukka, lasillisesta punkkua ja jalat ristissä istuvan maailmanmiehen karismaattisesta olemuksesta.

Siitä huolimatta en ole pitkään aikaan nähnyt miestä live-musisoinneissa. Viimeksi varmaankin Ydintalvipuutarhassa.

#Dynkyn ohjelma

The Tallest Man On Earth / Electric President / Cassian / Hi Tiger

Joillakin artisteilla nykypäivänä on jekut mielessä nimeä valitessaan kuten ruotsalaisella Kristian Matssonilla. Kaikille on varmasti tuttu tilanne, jossa korviin on kantautunut jonkin uuden bändin musiikkia ja haluaa ottaa selvää bändistä. Luulisi, että yhtyeen nimi hakukoneeseen olisi riittävä toimenpide - niin sitä luulisi.

Useat bändit kun ovat aikamoisen "nokkelia" ja ovat valinneet nimen, joka sekoittuu arkisanahelinään myös hakukoneissa, kuten Real Estate, Beach House, Shearwater jne. Eihän hakutulosten suodattaminen tietenkään hirvittävä vaiva ole, mutta helppous on kivaa.

Niin, Kristian Matssonhan esittää kepeää folk-musiikki nimellä The Tallest Man on Earth. Toivottavasti teidän hakutuloksenne kyseistä bändiä etsiessä toivat ylläolevan kaverin kuvia eivätkä tätä miestä: Bao Xishun.

The Tallest Man on Earthin debyytti vuonna 2008 keräsi positiivista huomiota osakseen ja 2010 tuo mukanaan jatkoa tuolle levylle nimeltään The Wild Hunt. Levyn julkaisupäivä on huhtikuun ja kolmastoista. Tallest Manin musiikkia voi suositella mikäli esimerkiksi Deer Tick maistuu.
(Video on kehnohko live mutta toimii.)

Viime postauksesta onkin pari päivää aikaa, kun viikonloppu meni ensin Dynamon tanssilattialla, Super Bowl -iltamissa ja sitten nollatessa. Dynkyssä oli hauskaa (ja darra sen mukainen) ja Super Bowlissakin mieluisampi joukkue voittoon.

Dynkkykin oli muuten tosi jees, mutta Animal Collectivia tiskijukalta pyydettyämme (hyvissä ajoin) kesti ainakin 2,5 tuntia et ämyrit pörisi AC:tä ja silloinkin tuli lattialle ehkä vähän kehnohkosti kreisibailaamiseen sopiva My Girls. Pettymys. Dynkyssä spotattiin myös Kauko Röyhkä (!) ja (ainakin omasta mielestään) paikallinen jalkapallosuuruus Timo "Furkka" Furuholm.

Postausten välisenä aikana olen kuunnellut muiltakin mielenkiintoisilta yhtyeiltä kappaleita kuin The Tallest Man on Earthiltä. Varsinkin Bang Gangille sainatun, househtavan Cassianin kappaleet ja remixit ovat saaneet punttiin vipinää. Tanssiminen ei ole pakollista mutta suotavaa.



Myös Electric Presidentiltä on tulossa uutta. Floridalaista electronicaa sisältävä The Violent Blue julkaistaan 23. helmikuuta, jolta on jo kaksi kappaletta ilmaiseksi ladattavissa last.fm -sivustolta. Oikein viehättävää.



Hi Tiger sen sijaan on alkuvuoden tuttuja, jolle lämpenin vasta nyt. Neon Coyoten poikien sivuproggishan kyseinen bändi on.



Myös vanhat tutut kuten Two Door Cinema Club ja kappaleet uudelta levyltä ovat saaneet bloggaajaan lämpimäksi. Uutta levyä taskuun jo maaliskuussa. JEI!