Aamun saldo: High Violet ja Flow'n esiintyjät

Huonosti nukutun aamun jälkeen todellinen silmienhieromisepisodi lähti liikkeelle luettuani sähköpostini ja katsottua aamun uutisointia netistä. Poikkeuksena en aio hehkuttaa Flow'n kiinnityksiä heti postauksen alussa vaan säästän sen loppuun. Ensiksi vähän The National -asiaa. Ja onhan postauksen lopussa ihan kappalekin.

Niin, kiitos Villelle vinkkauksesta: The Nationalin tuleva albumi on ensi perjantaista lähtien streamattavana NY Timesin sivuilla, koska nyt High Violet on vuotanut huonolaatuisena nettiin. Tarkkaan ottaen Nationalin pojat veistelivät sähköpostiviestissään seuraavaa:

Hi everyone! 

As you may have heard, there is a low quality leak of our new album, High Violet, spreading across the Internet as we speak. We wanted to let you know the New York Times - http://www.nytimes.com - will be streaming the real thing starting Friday April 23rd. We hope you'll take the time to hear the album at its intended level of quality.

High Violet will be released by 4AD worldwide on May 10th/11th.

Lienee sanomattakin selvää, että odotus perjantaihin on sietämätön. Toisaalta lienee myös selvää, että Slow Show paneutuu levyyn ensitilassa ja toimittaa sanallisen arvion, kunhan töiltään ehtii.

Ja nyt sitten siihen päivän toiseen suuruutiseen. (Joidenkin mielestä päivän ainoaan suuruutiseen).

Beach House, Jónsi, The xx, The Drums, Surfer Blood, Four Tet, The Radio Dept., Girls, M.I.A., Marina and the Diamonds sekä kotimaisista hienot Villa Nah ja Kiki Pau - muun muassa - nähdään kesällä Helsingissä Flow Festivalilla. Onko tässä nyt yhtään mitään järkeä? Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Tai oikeastaan tarkkaan ottaen, mitä tapahtuu Suvilahdessa 2010?

Paljon parempaa line-upia ei oikeastaan olisi voinut edes toivoa. Beach House ja Jónsi. Surfer Blood ja The Drums. Girls ja The xx. Voi elämä. Pienenä, ihan pienenä toiveenani oli kuitenkin saada Yeasayer Flow'hun, mutta mutta. Mikäs noissa nimissä on muka vikana?! Suoraan sanoen, nyt ei kovinkaan paljon enää kiinnosta harmitella Ruissin kehnoa suoritusta artistien kiinnittämisessä. Flow toimitti. KIITOS!

Laitetaan nyt edes nimellinen kappale tähän loppuun. The Antlers on nimittäin coveroinut The xx:n VCR kappaleen. Suhteellisen hiljattain vieläpä. Coveri ja alkuperäinen tässä:

Go

Jónsin (Jon Þor Birgisson) suhteen pieni höntyily sallittakoon, vaikka Go -niminen levy ilmestyy mieheltä vasta 5. huhtikuuta.

Kaikkien ennakkokuuntelijoiden hyvä ystävä National Public Radion Exclusive First Listen toi nimittäin tänään kuunteluastialle Jónsin uutukaisen.

Jón Birgissonia ei tietenkään voi mainita ilman Sigur Rósia. On melkeinpä vaativimmat lähtökohdat miehen soolouralle. Sigur Ròsin laaja ja laadukas (lukuunottamatta viimeisintä tuotosta) tuotanto takaa Jónsille korkean riman.

Ennakkoon ajattelin, että herran on vaikea välttää Sigur Rós -vertailua, mutta kun Go Do -kappale pyörähti levylautasella ensi kerran unohdin melkeinpä kaiken muun. Ja lukeudun kuitenkin itsekin suhteellisen fanaattiseen SR -fanijoukkoon.

Boy Lilikoi ja Tornado jatkoivat tätä mainiota tunnetta. Ja sitten kun pääsi koko levyn makuun, ensimmäiset tunnelmat toivat pakollisen Sigur Rós analogian: elementtejä islantilaisbändistä oli kuultavissa siellä täällä, mutta soundia oli viety popimpaan, positiivisempaan ja menevämpään.

Samalla, kun ensimmäiset ajatukset Jónsin bändimeiningeistä putkahtivat mieleen, kävi selväksi että kyseessä ovat kaksi täysin eri asiaa. Ja ma tykkään. Kummastakin.

Go on aivan kuin naapuruston juhlat, johon kaikki on kutsuttu ja kaikilla on kivaa. Kuulostaa melkeinpä liian sokeriselta, mutta siitä ei ole kyse. Tornado on loistava kappale:

Jónsi on onnistunut väistämään bändihistorian taakan ja tekemään oikeasti mielenkiintoisen ja kivan levyn. Ja ihan oikeasti: tätä on turha verrata mihinkään Sigur Rósin tuotoksiin.

Edes laulaminen englanniksi ei häirinnyt. Ei tietenkään, koska suurimman osan ajasta miehen laulusta ei kuitenkaan saa selvää.

Grow Til Tall jatkaa hienoja lauluja levyltä:

Kovin paljon negatiivista sanottavaa levystä ei juuri nyt löydy. Kuitenkin, jos Gon puolikkaita kuuntelisi erillään, ei jälkimmäinen puolisko olisi aivan yhtä laadukas kuin ensimmäinen.

Sen sanottuani jatkan myhäilyä ja viihtymistä levyn parissa. Enkä keskity etsimään puutteita. Tässä Animal Arithmetic:

Vielä loppuun uudestaan jo kerran postaamani MGMT-coveri Jónsilta (jota ei tosin levyltä löydy): Time To Pretend...



...ja muistutus, että jos ostaa levyn ihan limited editionina, saa mukana 'elokuvan' Jónsista esittämässä Gon kappaleita uudenvuoden päivänä. Tästäkin postailin jo aiemmin, mutta laitetaan se traileri vielä uudestaan. Go Quiet -nimisen elokuvan takana Sean Deblois, joka vastasi Heimasta.

Uutisointia!

Yeasayerin O.N.E. -kappaleeseen on tehty ihan kohtuullisen nätti video:

Sitten voisi taas katsella ensi viikon julkaisuja. Näistä olenkin jo viikon mittaan maininnut, joten kenties on turha ihan hirveän monta videota liittää: She & Him, Laura Marling, Goldfrapp. Näiden lisäksi levynsä julkaisee myös Timo Räisänen.

Laura Marlingin ja Goldfrappin levyt ovat jo Spotifyssä:

# Laura Marling - I Speak Because I Can

# Goldfrapp - Head First

Jostain syystä olin merkannut myös Jónsin levyn julkaisun ensi viikolle, mutta kyseessä taitaa olla ennen levyä tuleva EP. Itse Go -levyn julkaisupäivä lienee vasta parin viikon päästä. Tässä silti yllättävän toimiva MGMT-coveri Jónsilta:

  

MGMT:stä puheenollen, olette varmaankin jo pistäytyneet whoismgmt.comissa kuuntelemassa uuden Congratulations -levyn?

Eilen pistäydyimme myös Dynamossa. Moneybrotherin They're Building Walls Around Us toi mieleen lukion:

Groove Armada / Jónsi

Groove Armadaltakin uutta levyä. En muista oikeestaan edes milloin olen viimeksi kuunnellut Groove Armadaa, mutta ei se kuulostanut tältä. Siis tältä tältä, kuin uudella Black Light -levyllä.


Monessa yhteydessä sitä on pidetty askeleena eteenpäin, mutta mielestäni synasoundien mukaanotto joissakin kappaleissa ei ole varsinainen askel eteenpäin. Ei silti, levy yllätti minutkin: sillä on ihan oikeasti hyviä kappaleita.


Black Light on ihan ok lätty ja sellaisenaan tutustumisen arvoinen. Ei se varmaankaan parasta Groove Armadaa ole, mutta on ihan mielenkiintoista tutustua tähän levyyn ja katsella vähän mihin suuntaan tämäkin bändi on menossa.
# Black Light kuunneltavissa kokonaan MySpacessä

Levyllä on jonkin verran vieraileviakin musisoijia, kuten Paper Romance -kappaleella brittiläisen elektrobändin, Fenech-Solerin solisti Ben Duffy.


Tässä Fenech-Solerin Lies:


Sigur Rósin Jónsin soololevy Go julkaistaan huhtikuun alussa. Uuden Sigur Rós -levyn ilmestyminen tänä vuonna osoittautui huhuksi, mikä nostaa Jónsin julkaisun odotusarvoa entisestään.

Ei tämä vielä mitään, kun tuottajana on ollut The Nationalia ja Interpolia tuottanut Peter Katis. Ei ole montaa levyä, joita pitäisi odottaa yhtä paljon kuin tätä.




Mutta mikä todella saa odotuksen tuntumaan sietämättömältä: Levyn limited editionissa mukana tulee ihan uskomattoman hienolta vaikuttava elokuva Jónsista esittämässä akustisia versioita levyn Go kappaleista uuden vuoden päivänä.

Elokuvan Go Quiet takana on Sean Deblois, joka loihti Heimankin kasaan.