Keväinen ilmasto valtaa mieliä ja sulattaa hanget mokkanahkaisten kenkien pahimmaksi viholliseksi. Tällaisessa mielialassa on tapana etsiä musiikkia, joka sopii ulkona härnäävään auringonpaisteeseen ja siniseen taivaaseen - ja onhan muutenkin sunnuntai, jolloin kappale/bändivalinnat ovat erityisen habituksen uhreja.
Kävipä nyt näin päin, että ensin tuli bändi ja sitten vasta siihen sopivat säät ja mielet. Clock Operan uusi kappale sekä kohtalaisen uusi remix saavat auringon mieleen ja olon vastaamaan säätä. Jotenkin muistelin, että Guy Connellyn luotsaamaa hyvän mielen yhtyettä ja remixtehdasta, Clock Operaa, olisi hehkutettu täällä useammin, mutta aika vähälle moinen on jäänyt. Viimeksi bändistä taisin mainita uusimman Kitsuné-kokoelman yhteydessä.
Viime toukokuussa viiveellä esittelyyn päässyt Clock Opera on nimittäin julkaisemassa toukokuussa uutta singleä, joka on tullut jo muutama päivä sitten kuultavaksi. Belongings korviin ja kevättä rintaan! Moshi Moshi pääsee julkaisemaan tämän hehkeän elektro poppistelun.
Aiemmin Clock Opera on, kuten mainittua, tullut tunnetuksi mainioista remix-kipaleistaan: työstämisen kohteeksi on päässyt mm. Marina & The Diamonds, The Golden Filter, Everything Everything sekä Au Revoir Simone. The Drums on viimeisin remixauksen kohteista ja kappaleena Me & The Moon. Jos tämä ei ole parasta lääkettä kaamoksen jälkeen, niin sitten se ei ole.
Näinkin vaivattomasti sitä hypähtää hype-kelkkaan.
(Kuva: myspace.com/bigwaveriders)
Pitää toki muistaa, ettei hype ole ns. bändin vika; hyvähän se on mikäli moni innostuu. Big Wave Riders on helsinkiläisbändi, jonka nousu blogitietoisuuteen viimeisen parin kuukauden aikana on ollut korviahuumaava. Täytyy myöntää, että yleensä en kovinkaan helpolla innostu postaamaan bändistä, josta on saanut lukea jo monesti aiemmin monesta eri lähteestä. Yksi jos toinenkin suomalainen musiikkiblogihan on jo Big Wave Ridersia tuonut esille. Vaikka nimi oli tuttu aiemmista yhteyksistä, vasta Tomin suosituksen myötä kiinnostus kasvoi.
Ja toisaalta, mikäli alkaa kainostella useassa blogissa toistuvaa aihetta, olettaa, että kaikilla musiikkiblogeilla olisi samat lukijat. Enkä usko, että bändi panee pahakseen mainosta. (Näin pitkän pohjustuksen vaatii näemmä, jotta tohdin tarttua samaan aiheeseen).
Big Wave Ridersin kohdalla kertaus ei haittaa yhtään. Vaikka useassa suussa jo pyörinyt bändin nimi oli tuttu, oli kuuntelu lopulta jäänyt vähän vähälle. Lo-fi ja surffaus kuuluvat muutamasta kappaleesta vähintään yhtä selkeästi kuin 'potentiaali'. Big Sound on varsinkin äärimmäisen tarttuva.
Ja nyt kun asiaa hieman pohtii, on olo varsin myhäilevä: näitä hyviä suomalaisia bändejä kun kovin kaipailee aina. BWR kasaa The Drums / Surfer Blood -viittauksia varmasti, mutta kuten serkkubändinsä French Filmsin kanssa, totean jälleen, että kyseessä on rehellisen tarttuvaa kamaa - jopa tarttuvampaa kuin kuuluisammilla vastineillaan lätäkön tuolla puolen. Tässä Republic of the Average (viittaakohan kappaleen nimi suomalaisen koulutusjärjestelmän tasapäistävään kontrolliin? Ai ei? OK.).
Paljon ehti postaamisen aihetta tulla yön aikana. Aloitetaan The Drumsilla.
The Drums julkaisee kesäkuun alkupuolella debyyttilevynsä pidetyn EPn jälkeen. Newyorkilaissurffarirokkailijoiden uutukaiskappaletta on toki esitetty livenä, mutta tässä albumiversio, It Will All End In Tears.
Kele on myös ollut ahkerana valloittaessaan blogosfääriä elektropörinäkappaleillaan. Aiemmin kuullun Tenderonin lisäksi kuultavana ovat nyt Rise ja Walk Tall. (Niin tämä oli siis se Bloc Partyn laulajan soolomeininki).
The National. Ties kuinka mones postaus, jossa on jotain uutisoitavaa siitä. Minkäs teet? Tällä kertaa on itseasiassa kaksikin hienoutta. The National oli nimittäin Dave Lettermanin vieraana vetämässä Afraid of Everyonen ja voitte arvata ketä oli mukana. No, sehän oli tietysti Sufjan Stevens. = Parhautta!
The Nationalilta on myös uutta kappaletta. Walk Off nimittäin tulee iTunesista ostettaessa High Violetin ekstrakappaleena. Valitettavasti en nyt voi liittää sitä tähän, mutta ohjaan Hypemiin kuuntelemaan sen. Aika kivan kuuloinen slovari.
Moni on varmasti lukenut The Killersin laulajan Brandon Flowersin sooloprojektista. Soololevyn tuottajan tulee kaiketi häärimään Day & Agen tuottaja sekä Neil Youngin viime levyn tuottanut Daniel Lanois yhdessä. Flowers itse mainitsi kirjoittaneensa joitakin kappaleita Jenny Lewisin kanssa ja levyttäneensä tämän kanssa myös dueton uudelle levylle. Vaikkei kappaleita ole varsinaisesti kuultu Flowersin soololevyltä, on tarjolla Flamingoksi nimetyn levyn äänimaailmasta näytettä:
Huonosti nukutun aamun jälkeen todellinen silmienhieromisepisodi lähti liikkeelle luettuani sähköpostini ja katsottua aamun uutisointia netistä. Poikkeuksena en aio hehkuttaa Flow'n kiinnityksiä heti postauksen alussa vaan säästän sen loppuun. Ensiksi vähän The National -asiaa. Ja onhan postauksen lopussa ihan kappalekin.
Niin, kiitos Villelle vinkkauksesta: The Nationalin tuleva albumi on ensi perjantaista lähtien streamattavana NY Timesin sivuilla, koska nyt High Violet on vuotanut huonolaatuisena nettiin. Tarkkaan ottaen Nationalin pojat veistelivät sähköpostiviestissään seuraavaa:
Hi everyone!
As you may have heard, there is a low quality leak of our new album, High Violet, spreading across the Internet as we speak. We wanted to let you know the New York Times - http://www.nytimes.com - will be streaming the real thing starting Friday April 23rd. We hope you'll take the time to hear the album at its intended level of quality.
High Violet will be released by 4AD worldwide on May 10th/11th.
Lienee sanomattakin selvää, että odotus perjantaihin on sietämätön. Toisaalta lienee myös selvää, että Slow Show paneutuu levyyn ensitilassa ja toimittaa sanallisen arvion, kunhan töiltään ehtii.
Ja nyt sitten siihen päivän toiseen suuruutiseen. (Joidenkin mielestä päivän ainoaan suuruutiseen).
Paljon parempaa line-upia ei oikeastaan olisi voinut edes toivoa. Beach House ja Jónsi. Surfer Blood ja The Drums. Girls ja The xx. Voi elämä. Pienenä, ihan pienenä toiveenani oli kuitenkin saada Yeasayer Flow'hun, mutta mutta. Mikäs noissa nimissä on muka vikana?! Suoraan sanoen, nyt ei kovinkaan paljon enää kiinnosta harmitella Ruissin kehnoa suoritusta artistien kiinnittämisessä. Flow toimitti. KIITOS!
Laitetaan nyt edes nimellinen kappale tähän loppuun. The Antlers on nimittäin coveroinut The xx:n VCR kappaleen. Suhteellisen hiljattain vieläpä. Coveri ja alkuperäinen tässä:
Alkuvuoden ensimmäiseen "kunnon" postaukseen mahtuu kaksi bändiä, joiden kasvavaa huomiota en itsekään saattanut sivuuttaa.
Ensimmäinen kilpailijamme on Surfer Blood ja näistä kahdesta ehkä se, joka vetoaa jollakin tavalla itseeni. Bändiltä tulee tässä kuussa levy, mutta siltä on jo useita kappaleita kuultavana. Surfer Bloodin viehätys perustuu hyvin pitkälle samoihin huolettoman kesäpäivän soundeihin kuin esim. The Drumsin. Näitä kesä/surffailubändejä nyt tuntuu riittävän. Se ei silti tietenkään ole millään lailla meiltä tai Surfer Bloodilta pois. Mm. sinkkuna jo julkaistu Swim (To Reach the End) on ainakin kelpo osoitus bändin taidoista; parin viikon päästä Astro Coast -albumi julkaistaan ja bändin tähän asti saama huomio saanee jatkoa.
Local Nativesilta levy sen sijaan on jo ulkona. Gorilla Manor -levyn vaikutteet ovat melko selkeästi kuultavissa: ainakin Fleet Foxes ja Vampire Weekend ovat viihtyneet bändin levysoittimella. Vaikutteet kuuluvat ehkä turhankin selkeästi, sillä omaperäisyys ja tietty oma mauste eivät kuulu kappaleilla yhtä lujina. Ilmeisesti bändin pojat asuvat kaikki samassa talossa - saa nähdä kuinka kauan sopu kestää, oli levyn/bändin menestys mikä tahansa :)
Näistä kahdesta bändistä pidän enemmän Surfer Bloodista mutta jotenkin odotan että Local Natives saa palstatilaa hivenen enemmän, sillä usein tällaiset "joka pussista parhaat ainekset" -temppua yrittävät bändit ottavat omansa pois ainakin hypetyksessä.
Vielä lopuksi jotain silmällä pidettävää kreisibailaajille: yhtye on nimeltään Fear of Tigers. Brittiläisen tuottajan Benjamin Berryn alter-ego-projektia kannattaa pitää silmällä myös 2010, vaikka levy tulikin jo 2009. Näillä näkymin Fear of Tigers tulee Suomeen 4.4.2010. Mies on tehnyt remixejä jo Sound of Arrowsille, Pnaulle ja Does It Offend You Yeah'lle, joten ihan turha mies kyseessä ei voi olla.
Loppuvuodestakin voi nähtävästi löytää ns. uutta. Best Coastista taisin nähdä ensimmäisen kerran maininnan jo parisen kuukautta sitten ja silloin sivuutin kyseisen yhtyeen melko heppoisin perustein. Nyttemmin törmäsin uudestaan enkä enää sivuuttanut. Pocahaunted-projektistaan joillekin tutun Bethany Cosentinon uusi lo-fi-henkinen ja karkeahkolta kuulostava Best Coast on oikeastaan aika raikasta ja hyvällä tavalla tunkkaista kesämusaa. Bethanyn oman blogin mukaan Best Coast alkaa levyttää heti 2010 alussa täysin uutta musiikkia sisältävän levyn.
Real Estate
Yhtyeen samanniminen levy julkaistiin marraskuussa ja jotenkin kaikessa muussa hulinassa se pääsi livahtamaan ohitseni, mutta nyt korjataan vahinko. Real Estate osuu oikeastaan samoille tietämille kuin Best Coast, The Drums ja Girls. Biisit kuten Fake Blues ja Beach Comber sisältävät kaiun jostain vuosikymmenten takaa joka yhdistettynä bändin rentoihin melodioihin tuottaa - oikeastaan vähän yllättäen - yhden loppuvuoden tiukimmista levyistä. Ansaitsee ehdottomasti enemmän kuuntelua.
Tarkoituksena tässä postauksessa oli alunperin tarjota niin jouluun kuin uuteen vuoteenkin pientä makusteltavaa musiikin saralta, mutta ensin ajattelin kelata taaksepäin ja kerrata kuluneen syksyn pieniä kivuuksia musiikin saralla. Toki tässähän on mitä mainioimmat uuden vuoden pilestystahdit.
The xx
Lontoossa 2005 perustettu pumppu soittaa elokuussa julkaistulla levyllään melko 'pientä' soundia, joka kasvaa lähinnä vuorovaikutuksessa kuuntelijan kanssa. The xxstä on helppo pitää ja bändin 'pieni' soundi on enemmän kuin tarpeeksi. Yhtyeen musiikkia on kuvailtua mm. post-punkiksi tai alternativeksi eikä kummassakaan termissä sinänsä ole mitään vikaa. Marraskuusta lähtien triona viihtynyt bändi lukeutuu varmasti dream-pop käsitteen allekin ja soveltaa varsin hyvin ns. tsillailuun. Jollain tavalla biisit ovat kuiskaavia, lo-fi henkisiä ja hienoisesti 80-lukuun nojaavia. Ei tosta kuvailusta varmasti aukea kovin monelle, mutta omasta mielestäni kyseessä on vuoden parhaita julkaisuja. Kyseinen levy oli mm. Turun parhaassa levykaupassa (!) 8raidassa viime viikon myydyin levy. (8raidasta tulossa vielä oma postaus myöhemmin.)
Beach House
Oon ehkä enemmän folk- ja indierockin kuuntelijoita, mutta jostain syystä syksyllä oli paljon hyviä elektroniseen muotoon nojaavia bändejä. Esim. Beach House ja The xx ovat kummatkin jonkinlaisia dream pop -genreen kuuluvia yhtyeitä. Pidin jo 2008 julkaistusta Devotion-levystä, jonka maukkain musiikkileivos tais olla Gila. Devotion-levy pääsi monelle vuoden 2008 top-listoille jopa ihan kärkisijoille. (Ja nyt kun kuuntelen tätä levyä taas niin ei se loppupeleissä ehkä niin elektronista ole kuin olen antanut ymmärtää.)
Bändin tuorein sinkku Norway on myös sangen maukas. Uusi levy ilmestyy tammikuun lopulla ja tä taitaa olla eka sinkkulohkaisu. Aikaisempien levyjen arvostelumenestysten perusteella uusi, 2010 ilmestyvä, Teen Dream tulee olemaan alkuvuoden kiinnostavimpia, ellei jopa odotetuimpia.
The Drums
Summertime EP:nsä myötä ainakin blogipalstatilaa kahmineet nykkiläiset tekevät ep:n nimen mukaisesti hyvin kesäistä, huoletonta ja suoraan sanoen KIVAA musiikkia. Bändiä on löyhästi verrattu mm. San Franciscossa majailevaan Girlsiin ja The Pains of Being Pure at Heartiin, mutta yhtye on mielestäni jotenkin omintakeinen. Toivottavasti tämä ei ole yksi niistä bändeistä, joka tulee puun takaa yllättäen kaikki hienolla, "tuoreella" soundilla ja painelee saman tien takaisin unohduksen pusikkoon levytuottajien kesyttämän tylsän soundin myötä. Mm. Let's Go Surfing antaa odottaa paljon:
Palaan toivottavasti pian asiaan syksyn musiikkikokemusten muistelolla, sekä myöhemmin omilla osioilla joulun rauhoittumismusiikista, uuden vuoden juhlatahdeista, Turun yöelämästä indiemusiikin kannalta, Turun levykaupoista (lähinnä 8raidasta :D), Leonard Cohenista ynnä muusta. Jahka aikaa riittää. Huomenna aamulla riisipuuroilujen lomasta saatan ehtiä jonkin postauksen kirjoittaa vielä. Kuulemisiin.
P.S. Vielä maistiainen ihan kivasta biisistä, joka EI suostu poistumaan pääkopasta: The Big Pinkin Dominos.
