Mun Flow-raportti

Festivaaliraportteja ropisee taivaan täydeltä. Omakin mahtuu mukaan vielä ihan kivasti, ihmeteltävää kuitenkin riittää. Laitetaanpa viikonloppu pakettiin. Keikosta sen verran, että...

...näillä sun olisi pitänyt olla

Janelle Monáe

Mayer Hawthorne & The County

Tensnake

Midlake

Kanye West

...näillä mun olisi pitänyt olla

Joy Orbison

Hercules & Love Affair

James Blake

...näille eksymistä kaduin

Röyksopp

Jamie Woon

Iron & Wine

Empire of the Sun

...nämä oli ilo nähdä

Ariel Pink's Haunted Graffiti

Destroyer

Rubik

Huh. Tulipa noita keikkoja sitten kuitenkin tsekattua. Monesta tuutista olet varmasti kuullut, mutta itse en odottaisi sanovani tätä: Janelle Monáe oli viikonlopun parasta antia. Ns. once in a lifetime -keikka. Mayer Hawthorne oli myös loistava. Aiemmin kaveri on ollut tuttu lähinnä Tomin hehkutuksista.

Lauantain keikoilta odotin ehdottomasti vähiten, omia suosikkeja kun löytyi kehnonlaisesta, mutta siitä muodostuikin tämän talouden lempipäivä. Kuljimme vastoin ennakkosuunnitelmia, vastoin vaistoja. Se uhkapeli kannatti: Mayer, Tensnake ja Janelle muodostivat niin pyhän kolminaisuuden lauantai-iltaamme, ettei voinut tehdä muuta kuin kumartaa kaikille tasapuolisesti.

Perjantaisen Joy Orbison oli kuulemma aivan huikean hyvä Voimalassa. Sen missaaminen kismittää. Kuten myös monet pikkusormensa ympärille kietoneen Hercules & Love Affairin missaus. Perjantaina koettiin toinen viikonlopun mahalaskuista: Röyksoppin keikka. Onneksi en odottanut heiltä juuri mitään - oli se silti kaameaa miten vanhat, rakkaat hititkin onnistuttiin pilaamaan niin kohtuuttomalla tavalla.

Sunnuntaina oli tietysti yksi megalomanian herttua ylitse muiden: K. West. Musiikillisesti ei ehkä kummoinen, mutta autotunettaja lietsoi itsensä ja lavashow'nsa aikamoisen isoksi ja vanhat hitit miellyttivät yllättävän paljon. Suosikkeina mieleen jäivät Through the Wire, Flashing Lights ja Jesus Walks. Ihan loppuun asti emme ehtineet katsoa, mutta saimme riittävästi.

Sunnuntaina kohtasimme viikonlopun toisen mahalaskun: Jamie Woonin. En tiedä oliko muilla samaa ongelmaa herran kanssa, mutta ainakin seurueestamme löytyneet kolme kovaa fania pettyivät kaikki: jopa sen Night Airin kohdalla. Liekö alun viivästynyt soundcheck, ujohko Woon vai puutteellinen miksaus syynä, muttei Woon onnistunut luomaan levyn tunnelmaa tahi äänensä herkkyyttä kuin aivan hetkittäin. Valitettava pettymys.

James Blake jäikin sitten paria kappaletta lukuunottamatta väliin, kun Turusta käsin saapunut seurue palasi ajoissa kohti velvollisuuksien länsirannikkoa. Harmi, kovin tuota hehkuttavat. Ja hyvältä ne pari biisiä kuulostivat, tosi hyvältä!

Esiintymislavoista: uusi Nokia Blue Tent oli ehdoton menestys. Nopeasti luonnettaan muuttanut venue oli kaivattu lisä. Black Tentissä koettiin myös useampi hyvä hetki. Selkein floppi olikin main stage. Varsinkin Röyksoppin kohdalla Black Tentistä kantautunut basari pilasi ikävästi keikkaa koko seurueelta. Eikä main stagea onnistunut oikeasti kukaan hyödyntämään vakuuttavasti, lukuun ottamatta Yeezyä ja Midlake, joista jälkimmäistä ei onnistu mikään näemmä pilaamaan.

Valokuvat: niitä ei ole tähän laittaa, koska kuvasin vain yhden filmirullan viikonlopun aikana. Edistystä tähän jatkuvaan kuvatulvaan.

Ihmiset: ihan huippuja ja mukavia. Tosin muutamaa öykkäri aina mahtuu mukaan, mutta pääasiassa hyvin mukavia, tuntemattomia ja tuttuja. Röyksoppin keikalla kuulemma ihan aitoja festariääliöitä nähty. Vihdoin Suvilahdessa!

Lokaatio: Edelleen niin ainutlaatuisen vaikuttava, että on ihan harmi todeta Flow'n kasvaneen jo aikoja sitten alueen mittojen yli. Ruuhkat ja jonot olivat varmasti ikävintä monelle - vai mitä sanovat bajamajoihin jonottaneet? Mikä ratkaisuksi?

Tiedotus: Ala-arvoista. Kanyen keikan aikaistamista huudettiin joka tuutista, mutta Lykke Lin peruutuksesta emme kuulleet kuin kavereilta. Paljon petrattavaa tässä suhteessa.

Juonnot: Njassa oli tapansa mukaan kuivakan hauska, Tea Khalifa taasen ärsyttävin ihminen missään ikinä koskaan. Lempihetki koettiin, kun Kanyeta piti odotella, ja lavalle iskenyt juontava huusi että "Te jaksatte kyllä odottaa Kanye Westiä, vai mitä?!" ja yleisö vastasi kollektiivisellä "EI!!!:llä". Eikä siinä vielä kaikki. Juontaja koitti vielä lämmittää yleisöä huudattamalla Kan-Ye-Westiä, johon lähti tasan kolme ja puoli ihmistä mukaan. The People have spoken.

Kiitos taas Flow. Paljon ihania hetkiä, musiikin parissa ja ilman. Hinnat hirveitä, tiedotus melkein yhtä hirveää. Silti taas repullinen hienoja kokemuksia mukana. Priceless.

Ronika + ystävän Flow-tärpit

Koitan parhaillaan vieroittautua bändeistä, joita kuitenkin tulen viikonloppuna kuulemaan. Tai oikeastaan yritän tehdä töitä valmistumisen eteen - but you know hot it iiis. Nottinghamilainen Ronika, vaikkei soundillaan olekaan harppaus Flow-viikonlopun ulkopuolelle, on ollut aika iloinen yllätys (vaikka niinhän nämä aina).

                                            (Kuva: myspace.com/ronikamusic)

Jotensakin tämän artistin sivuuttaneena aiemmin voi kappaleista huomata kuitenkin selkeitä, myös Kylie Minoguen hyödyntämiä, kasaridiskoilun herättelyjä. Enemmän Ronika kuulostaa siltä kuin todella olisi herännyt tähän päivään kappaleidensa kanssa kasikyluvulta eikä vain vaikutteita ottaneelta nykyartistilta. Tämän tahdissa oon paitsi iloinnut tänään yrittänyt myös unohtaa, et miten hienoja keikkoja viikonlopulle osuu. Must-seet ovat oikeastaan ainoastaan Destroyer, Midlake, Empire of the Sun, Jamie Woon ja muutama muu. Muuten taidamme vain risteillä mielenkiintoisuuksien perässä.

Ronikan uutukainen julkaistaan syyskuun puolella. Kuuntele myös aiemmat julkaisut, ne toimii.

  Ronika - 02 In The City by Freeman PR

  Forget Yourself/Wiyoo EP by ronika

- - - - - - - - - - - - - -

Noin muuten, ajattelin tarjota hyvän ystäväni, Akin, hyvät tärpit Flow'hun. Ne poikkeavat kuitenkin omista sen verran, vaikka toki osumme samoille keikoillekin hyvin paljon.

Perjantaille tämän miehen ja DJ:n pirtaan sopii erityisesti Matthew Dear ja Joy Orbison. Roskildessakin tänä vuonna pyörähtänyt Dear on Detroit Technon perillisiä, kun taas Joy Orbisonin mm. dubstepiä hyödyntävä soundi povaa yllättävän kovaa keikkaa yöllä.

Lauantaina kiinnostuksen kohteina ovat suomalainen Renaissance Man, Tensnake sekä tietysti Pantha Du Prince. Tensnake ja Pantha Du Prince ovat elektronisen musiikin saralla ansioituneita ja sinänsä jo tuttuja, mutta Renaissance Man lupailee liveaktia Flow'hun, joka saattaa olla kova. Tässä RM remixaamassa Hulkkosen Jorin Processorya.

  Processory - Kurzweil (Renaissance Man Neglibile Senescence Mix) PREVIEW! by Renaissance Man

Sunnuntaina esiintyy Akin jopa hieman hehkuttama Motor City Drum Ensemble rentoinen houseineen. Saman päivän tärpiksi täytyy silti lisätä myös suomalainen Michael Cassette, jo siksi että kyseessä on puolittain yhteinen tuttu.

Kuten näkyy ja kuuluu, ovat Akin tärpit hieman erilaisia yleensä täällä hehkutetusta musiikista. Siksi halusinkin varastaa tarjota nämä parin päivän takaisen keskustelun pohjalta, vaikka ne (ainakin nimeltä) tuttuja itsellekin ovat. Hauskaa Flow'ta kaikille, keikoilla nähdään!

Flow 2011 esiintyjät julki

Ällistyttävää. Tämän vuoden Flow 'hankinnat' julkistettiin sitten vihdoin. En osaa sanoa vielä, onko itse kokoonpano ällistyttävä, vai se, millä prosentilla eri puolilla nettiä nähdyt "arvaukset"/"huhut" pitivät paikkansa. Sanotaan nyt että kumpikin!

Flow'n varmistamista artisteista ainakin näistä olen lukenut jo ennakkoon jostain muualta: Lykke Li, James Blake, Ariel Pink's Haunted Graffiti, Iron & Wine, Twin Shadow, Warpaint, Joy Orbison. Toisaalta muutama ennakkointi jäi myös toteutumatta, joten voihan näitä aina huudella huolimatta niiden toteutumistodennäköisyydestä. Uskomattoman siistiltä näyttää kyllä jo nyt.

Ja kun tähän lisätään vielä Kanye West, Mogwai, Röyksopp, The Pains of Being Pure At Heart, Janelle Monáe, Destroyer, Hercules & Love Affair, Matthew Dear, Tensnake sekä erinomainen kattaus suomalaisia (Mirel Wagner, French Films, Shine 2009, Rubik, Jo Stance, Asa Masa, Magenta Skycode), on kesästä tulossa huumaavan upea. Varsinkin viime vuoden Turku Moderneissa Tensnaken missanneet lienevät enemmän kuin tyytyväisiä.

Jos jostain pitäisi huomauttaa, on lista harvinaisen täynnä ns. established artisteja. Ts. olisi ollut mukava, että tulevaisuus olisi huomioitu hivenen paremmin. Kyllä näitä silti kelpaa odotella. Erityisesti Joy Orbisonin, Ariel Pinkin, Iron & Winen, Destroyerin sekä James Blaken näkeminen olisi kiintoisaa. Muuten kaikki on plussaa.

Taisin ehtiä jo ilmoittaa että tänä vuonna en lähde useammaksi päiväksi Flow-kesteille. Olinpa taas tuskastuttavan väärässä.

Flow'n esiintyjät täällä. Alla oleva taasen soi Oslossa lujaa.

The Antlers - Parentheses

Onkohan yhtään muuta levyä, jota odotetaan tänä vuonna yhtä suurella mielenkiinnolla kuin The Antlersin uutta Burst Apartia? No, ainakaan lyhyellä välillä en osaa nimetä toista levyä.

SXSW:ssä bändi taisi tuota uutukaista jo soitellakin. Tätä ennen en ole kappaleen kappaletta uudelta kuullut. Parentheses on uuden levyn ensimmäinen maistiainen ja aika erikoinen sellainen. Ei ihan Kettering tai Sylvia - ja hyvä niin. Tykkäilen nimittäin kyllä. Hospice oli niin jäätävän pysäyttävä / hitaastilämpeävä / erinomainen, etten taida osata olla mitenkään päin uutta odotellessa.

  The Antlers - Parentheses by mysteryfallsdown

- - - - - - - - - - - - - -

Norja-aiheisiin saatan palata myöhemmin; lyhyesti kommentoituna Oslo oli ihan hiton siisti mesta. Poissaollessa festariuutiset / juorut ovat kiihtyneet: Ruissi kiinnitti Paramoren ja Flow'sta huhuillaan kovasti. Flow'n last.fm-tapahtumaa ovat päivittäneet kovin ahkerasti ilmeisen nokkelat ihmiset ja kotiintullessa se näyttikin mielenkiintoiselta.

Twitter huhuili Ariel Pinkin saapumisesta Suvilahteen tänä vuonna, mutta Destroyerin saapuminen oli isompi  huhu, joka löytyi tosiaan last.fm:stä - kummatkin toki äärimmäisen mieluisia. Ariel Pinkin levy oli viime vuoden suosikkeja, Destroyerin tämän. Aiemminhan Joy Orbisonin oli huhuttu liittyvän line upiin.

Kuulostaa hyvältä, Flow.