Siis voi jesse mikä meininki. Tämä kappale on hienoutta. Jenkki singer-songwriter Bill Callahan palaa hienoilla folk-tarinoillaan huhtikuussa Apocalypse-levyn verran. Eka maistiainen, Baby's Breath on kerrassaan upean yksinkertainen hienous. Annetaan musiikin puhua puolestaan - ei ihmeellisyyksiä, vaan oikeassa mittasuhteessa elämää. Brilliant!
Sadepäiviin sopii aina Ryan Adams. Ihan aina. Tällaisina päivinä ei pitäisi edes yrittää lähteä ulos, vaan keittää teetä iso satsi ja varata aikaa olemiseen musiikin kera.
(Kuva: last.fm)
Jos Adams alkaa pikku hiljaa olla liiankin tuttu, on ratkaisuksi Dylan LeBlanc sangen osuva. Turkulaisen levykaupan, 8raidan, blogin viikkouutuksista metsästetty levysuositus osuu varmasti, jos juuri Adamsin ja Townes Van Zandtin tuotanto kolahtavat. Vähän Ashton Kutcherilta ja vähän Van Zandtilta näyttävä LeBlanc julkaisi esikoislevynsä Paupers Field elokuun lopulla. Myös Spotify tarjoaa meille kyseisen albumin.
20-vuotiaan LeBlancin levyllä vierailee mm. Emmylou Harris.
P.S. Reilu viikko sitten postailin oululaisbändistä nimeltä Satellite Stories. Nyt kun omasta postauksesta on kulunut hetki, on ollut mukava huomata bändin keränneen kivasti huomiota ulkomaisissakin blogeissa. Tämän näkee vaikka Hypemissä. Toivottavasti Satellite Storiesille tapahtuu hyviä asioita. Jos et viime viikolla vielä tsekannut bändin uutta kappaletta, tee se nyt.
Ray LaMontagnen uutta musiikkia ehdin kaipailemaan sittenkin vain viikon. Höpisteltyäni viime viikolla uudesta albumista, jonka sielukkain laulaja ikinä julkaisee elokuussa, sain tänä aamuna kuuleviin korviini Beg Steal or Borrow -kappaleen. Se noudattaa melko uskollisesti Gossip In The Grain -levyllä hyväksi havaittuja asioita ja on sellaisenaan mukavan jouhea country-folk tapaus. Soitannassa on tällä kertaa myös mukana tiettyä neilyoungmäisyyttä, mikä ei voisi olla mukavampaa.
Rayltä kuulemme varmasti uutta kesän mittaan. Uuden levyn myötä pitäisi käydä varmaankin hankkimassa myös ne aikaisemmat klassikkolevyt hyllyyn.
Niin, mutta siis, eli, juu. Bombay Bicycle Clubista piti myös intoilla. Siitä lähtien kun bändin EPt tulivat tutuiksi, oli vaikea pysyä pöksyissä herrojen musiikkia kuullessa. Jotensakin harmistus I had the blues but I shook them loose -levy silti oli, sillä juuri eepeihin nähden siihen oli tehty liikaa kompromisseja.
Mielenkiintoisuutensa BBC osoitti silti jälleen toukokuussa ilmoittamalla julkaisevansa akustisen levyn (!) heinäkuussa. Flaws -niminen albumi sisältää mm. coverin Joanna Newsomin kappaleesta Swansea, sekä akustisen version bändin omasta Dust On The Ground -kappaleesta. Jo Spotifystäkin löytyy kaksin kappalein uutta, akustista BBC:tä. Tässä tulevalta kaunis ja herkkä Flaws samannimiseltä levyltä. Tällaisena ei bändiä ole kuultu.
Ja tässä Ivy & Gold, joka banjon kuljettamana on jo jonkin verran menevämpää. Pidän itse kyllä ihan vanhemmastakin Bombay Bicycle Clubista, mutta tämä akustinen tunnelmointi on sen verran lähellä sydäntä, etten osaa harmitella uutta suuntaa.
Vielä se Dust On The Groundin akustinen versiointi tähän loppuun. Saispa levyn jo kuunteluun.
Alunperin kuulin Townes Van Zandtistä kaveriltani. Kyllä kaverit on hienoja: vaikka olis minkälaista sivustoa, jota seuraa tai musiikkia, jota yrittää etsiä, niin silti useat parhaista uusista tuttavuuksista tulee kavereilta, joiden mielipiteeseen vielä usein luottaa.
Viime vuonna yksi parhaista levyistä, jonka ostin, oli nimenomaan Van Zandtin Live at The Old Quarter. Ensimmäisen kerran levy julkaistiin vuonna 1977, vaikka oli jo levytetty 1973, mihin mennessä Townes Van Zandt oli oikeastaan julkaissut jo parhaat tai oleellisimman osan tuotantoaan, kuten levyn Delta Momma Blues.
Edellämainittua levyä pidetään yhtenä Van Zandtin parhaista. Tilaisuus, jossa levy tallennettiin, oli koruton ja pieni, mutta juuri sellainen, jossa miehen country-henkinen akustinen folk pääsi oikeuksiinsa. Live at The Old Quarter on mielestäni Van Zandtiä ja hänen edustamaansa musiikkia parhaimmillaan. Van Zandt oli country- ja folk-perinteen yksi keskeisistä artisteista.
Unohtakaa hetkeksi musiikin ylituottaminen ja tutustukaa levyyn, joka alkaa ilmoituksella vessan, biljardipöydän ja sen sellaisten sijainnista. Jossa myös Townes itse pahoittelee ilmastoinnin huonoutta ja esittää kuivaa huumoriaan.
Townes Van Zandt kuoli monivuotisen päihtymisen tuloksena muistaakseni '97. Tätä levyä lähemmäksi miestä ei enää pääse.
