Anna Kendrick - Cups (jellosea remix)

Anna Kendrick on niitä internetin ihailluimpia nuoria julkkiksia paitsi lahjakkuutensa myös twitterissä jakamansa huumorin vuoksi. Mitään käsitystä tämän Cups-kappaleesta ei ollut, ainakaan ennen kuin kuulin torontolaisen jellosean tekemän todella toimivan remixin. Näin pehmeän ja rennon biitin saatteleman remixin jälkeen alkuperäistä ei edes kannata erehtyä kuuntelemaan. "You're gonna miss me when I'm gone" kuulostaa aidosti kaihoisalta jellosean käsittelyn jälkeen.

CHVRCHES - Gun

Glasgow'n elektropop-kokoonpano CHVRCHES takoo tutun energisellä reseptillä kuumaa rautaa. Uusi single Gun vain kiristää bändin julkaisutahtia kesäksi taaten jälleen yhden hitin skotlantilaisille sekä edeltää samalla kovien odotusten albumia, joka näillä näkymin julkaistaan syyskuussa. Tsekkaa alta siis tuo äärimmäisen freeshi Gun ja aiempi MS MR:lle tehty remix Hurricanesta.

RÜFÜS - Take Me

Oon seurannu australialaista RÜFÜSta niin kauan, etten ees muista että se alunperin tuli vastaan. Helpoimmillaan bändin elektroninen tanssimusiikki muistuttaa muista australialaisbändeistä, kuten Miami Horrorista ja Empire of the Sunista - sillä erotuksella toki jälkimmäiseen että RÜFÜSta kuuntelee mielellään.

RÜFÜS on toki ehtinyt julkaisemaan Kitsunélle ja Plantille, mutta viime julkaisusta on vierähtänyt, miksi itseltäkin meni tämä varsin viihdyttävä ja tanssittava Take Me ohi tuossa jo hyvän aikaa sitten. Erheen korjaukseen on erinomainen mahdollisuus, varsinkin kun vanha tuttu Cassian on pistänyt Take Men klubimaisempaan kuosiin. Jos edempänä mainitut bändit putoavat, on RÜFÜSin tanssittavuus ylivertaista ja ohittaminen mahdotonta. Vaikka kappaleena kevyehkö, tämä Take Me on kova.

Viisi pilvipoimintaa osa III: The Return of the Sequel

Jo kolmas postaus pilvipoimintoja. Soundcloudin käytettävyyttä ei voi ylistää tarpeeksi. Käyttisuudistuksen jälkeenkin erityisen helppo kanava jakaa ja vastaanottaa musaa. Toinen helppo pilvimesta on Mixcloud. Oikeasta sivupalkista löydät mun ja Akin profiileihin, joihin tulee satunnaisia mixtapeja tms. Tai no, Aki tekee settejä, mä laitan biisejä soimaan ja nauhotan ne. Joskus unohtuu et nauhotus on päällä tjsp, mut biisilistat kannattaa tsekata. P.S. mä oon harmaampi pilvi ja Aki musta. Mut nyt niitä poimintoja:

Gold Pandan tämänvuotinen, uusi albumi on ennakkoon mielenkiintoisimpia mitä kuvitella saattaa. Hald of Where You Live -albumilta (10.6.) tarjolla ensimmäinen single: Brazil. Deeppiä, tutun rikasta elektronista soundia. Ei petä koskaan.

Rob McAndrews paitsi kiertää James Blaken kiertuekitaristina, ja tekee toisinaan tämän kanssa yhteistyötä, myös valmistelee albumijulkaisua Airhead -aliaksella. Akustisvoittoinen Autumn muistuttaa enemmän Daughteria kuin kuuluisamman kaverinsa tekeleitä, mutta uudelta levyltä löytyy myös Blake-yhteistyö.

Brightonilaisen Phorian vaikutteet ovat aika rikkaat, mikäli tykkää The Cinematic Orchestrasta, Active Childista ja Sigur Rósista. Bloodworks EP julkaistaan kuun lopulla (29.4.), mutta soundcloud palvelee hyvin tässäkin tapauksessa. Oma suosikkini Scopes kuin myös varsin paljon kuunneltu ensimmäinen single Red löytyvät sieltä.

Foalsin Late Night saa 19-vuotiaan glasgowilaisen, Korelessin käsissä pumpulointikäsittelyn. Kappale ei alunperinkään ole Foalsin räväkimpiä, mutta remixin jälkeinen, Korelessin soittorasiaversio on kaikessa cafedelmar -ambienssissaan mieluisempaa kuunneltavaa. Chillailuun!

Sorrow ja Shura lyövät Bokehin 1+1 -julkaisussa hynttyyt yhteen. Yllättävän tiukassa lopputulemassa viipyillään ambientin rennossa tunnelmassa, laiskoissa biiteissä ja jopa jazzahtavassa jälkimaussa. Julkaisun toista puoliskoa ei kannata mainita, mutta tä toimii.

Rhye - Open (SOHN Remix)

Meidän lempikaveri on asialla taas. SOHN nimittäin mainitsi erinomaisessa Maida Vale -sessiossa, että lisää remixiä on tulossa, muttei oikein saanut puhua asiasta vielä. Laura Mvulan ja Banksin kappaleista tehdyt versiot on täällä esiteltykin (joista varsinkin Mvulan Green Garden saa huiken version), ja seuraksi nyt siis Rhyen Open. Pakko osoittaa otsaa lattiaa kohti ja kumartaa - todella hieno versio, taas.

Viisi pilvipoimintaa

Samalla kun odottelen Kuningas Litmasen alkua vielä jonkin aikaa, kokoan muutaman jo muualla jaetun kappaleen tänne. Ja kaikki soundcloudista poimittuja, yhden saa jopa ladata mukaansa, oi iloa!

Kavinskyn Nightcallin potentiaalia hentona, akustisena versiona ei moni ole tainnut tajuta. Onneksi brittifolkin naissankareihin lukeutuva Alice Jemima tekee kappaleesta huikean coverin. Vaikea uskoa tätä samaksi kappaleeksi.

Let The Groove Get In on Justin Timberlaken uuden albumin huippuhetki. Silti Sammy Bananasin discoon taipuva bootleg-versio tuo jopa JT:n repertuaariin uutta eloa. Mieleen saattaa juolahtaa, ettei varsinkaan Sammy Bananas -nimellä ole mitään annettavaa tällaiselle tuotannolle - olet väärässä.

HAERTSin Wings oli viime vuodelta lempikappaleita - ei se yhtään huonompi ole edelleenkään, mutta olen kuluttanut kappaleen pahemmin puhki kuin ensimmäiset conssini. Wildcat! Wildcat!:n remix ei hirveästi yllätä, vaikka tuokin suosikkiin tuoretta puhtia.

Ifan Dafydd tarjoaa timantinkovia hetkiä James Blaken popularisoimaan elektroniseen soundiin, johon tämä yhdistää mm. Llonydd -kappeella Alys Williamsin vokaalisämpleä. Hienoa tuotantoa Walesista. Dafydd alkaa olla lyhyenkin valokeilan myötä kiireinen kaveri, joten pitäkää tekin silmällä.

Hiatus ja Shura ovat aiemminkin ansioituneet deepin tuotannon ja heleän äänen yhteistyössä. Tämä We Can Be Ghosts Now on aivan kaksikon parhaimmistoa, yksin tahi erikseen. Kappale avaa Hiatukselta ilmestyvän uuden Parklands -albumin.

Curxes - Further Still

Brightonilaiset palaavat pehmeämmin, mystisemmin, jopa elokuvallisemmin kuin osasin odottaa. Curxes on ennenkin ollut postauksen aiheena, niin remixien kuin originaalien myötä. Toisaalta duon itsensä blitz popiksi nimeämä soundi on yhtä originellia kuin toimivaa.

Uusi single Further Still on erilainen lähestymistapa elektropoppiin kuin aiemmin, koska se ei ole yhtä synkkää tai menevää kuin viime näkemällä, mutta tuskin osoittaa pysyvämmästä tyylinmuutoksesta, sillä CHVRCHESille tehtailtu remix potkii miltei yhtä tiukasti kuin viimevuotiset single-julkaisut. Alla kummatkin, ilmainen lataus -tarjous valitettavasti umpeutui soundcloudissa, mutta bandcamp palvelee.

Uusi vierasblogaaja esittäytyy

Hei vain kaikille Slow Show’n lukijoille. Aloitan kirjoittamaan blogiin omia vinkkejäni säännöllisen epäsäännöllisesti, joten pieni esittely lienee aluksi paikallaan. Nimeni on Aki, ja tulen täydentämään Juhanin tärppejä lähinnä elektronisen musiikin saralta. Olen (surullisen)kuuluisan dj-duo Tredjehörnanin toinen osapuoli, ja Juhanin olen tuntenut yläasteelta lähtien. Olen soittanut levyjä reilun vuosikymmenen ajan, ja tätä nykyä seuraan tarkemmin house- tekno- ja electronicaskeneä satunnaista nu-discoilua unohtamatta. DJ-miksauksiani löydät sekä Mixcloudista että Soundcloudista.

Koska kyseessä on indiemusablogi, jätän suosiolla syvimmät ja minimalistisimmat rytmiikkaan perustuvat vedot muihin foorumeihin, ellei niissä satu olemaan jotain todella erikoista. Pidän muutenkin enemmän musiikista, jossa on paljon kerroksia, tekstuureita ja tunnetta. Aloitetaan kirjoittaminen vaikkapa listaamalla viisi kappaleita, joita olen kuunnellut erityisen paljon viime aikoina.

Dillon – Thirteen Thirtyfive (Deniz Kurtel Mix)



Miesten dominoimassa teknomaailmassa naisartistit ovat melko harvinaisia. Ensimmäinen valinta on alusta loppuun saakka naisten käsialaa, sillä 25-vuotiaan singer-songwriter Dillonin esikoisalbumi julkaistiin berliiniläisen teknolegenda Ellen Allienin luotsaamalla Bpitch Control-levymerkillä.

Tyypillisen tasabiittiremiksin sijaan turkkilaistaustainen amerikkalaisneito Deniz Kurtel on loihtinut rauhallisesta Thirteen Thirtyfivesta todella mielenkiintoisen ja eeppisen electronicaversion. Jos tämä remiksi upposi, niin suosittelen lämpimästi tsekkaamaan myös Kurtelin remiksit Tone of Arcin Soundsailista ja Hardagen There’s Enough For All Of Usista.

 Hooray For Earth - No Love (Antti Rasi Mix)

Virroilla musiikkiteknologiaa opiskellutta Antti Rasia on pitkälti kiittäminen Helsingin aamubilekulttuurin nykyisestä kukoistuksesta. After Hours-klubin musiikillinen tirehtööri on tunnettu taitavasta dj-työskentelystä sekä pitkistä aamupäivään kestävistä seteistään, mutta miehellä on paljon annettavaa myös tuotantopuolella.

New Yorkilainen rock-yhtye Hooray For Earth pyysi miestä remiksaamaan No Love-biisinsä, ja tuloksena on vakuuttava 11-minuuttinen hallittu kokonaisuus, joka ei käy pituudestaan huolimatta missään vaiheessa tylsäksi.

Clarian - Renaissance

Aina niin trendikäs Visionquest-levymerkki menee itselle vähän hit and miss -osioon, mutta tällä kertaa montrealinhipsteri, Footprintzin jäsen Clarian North on tuottanut todella mielenkiintoisen Chemical Gardens EP:n.

Levyn biisit suosikkituottajiini kuuluvan Guy Gerberin kanssa tuotettua Clairea lukuun ottamatta ovat harmittavan lyhyitä ja dj-epäystävällisiä rakenteeltaan, mutta varsin makoisia. Hitaasti eteenpäin soljuva ja huuruinen Renaissance on todella katu-uskottava ja cool, jos ei muuta.

Isolée - Allowance

Frankfurtilaisen Isoléen ensimmäinen sinkku DJ Kozen Pampa-levymerkille sitten miehen Well Spent Youth-albumin. Hieman epätavallinen mutta haikea melodia jää helposti päähän soimaan. Kaunista ja ajatonta teknoa, mitäpä tästä muuta voisi sanoa. Hieno musiikkivideo hienolle biisille.

Lukas Bohlender - Club Chateau

Mainitsinkin jo tuossa, että pidän musiikista, jossa on tunnetta ja herkkyyttä. Tässä sitä on, jopa liiallisuuksiin asti. Lukas Bohlenderin esikoisjulkaisu legendaariselle Compost-levymerkille tulee taatusti olemaan yksi vuoden lempiteknoistani, vaikka vasta maaliskuun puolivälissä mennäänkin.

En tiedä poistaako biisin ug-arvoa se, että maailman suurin dj-stara DJ Tiëstokin on soittanut tätä, mutta välikös tuolla – hyvä biisi on hyvä biisi. Jos muutama jonne innostuu melodisesta teknosta kuultuaan Club Chateaun Tiëston setissä, niin vielä parempi.

Spada - Sunrise

Hypnoottinen, kaunis, trendikäs. Tällaista musiikkia soittaisin mieluusti enemmänkin, mutta tunnetta täynnä olevat electronicapostdubstepitmitkälie ovat kortilla, tai itse en ainakaan löydä niitä. Italialaisen Spadan Renaissance-albumilta löytyy laaja skaala hyvää elektronista musiikkia downtemposta progressiiviseen houseen ja neotranceen asti. Ketään tuskin yllättää, että italialaisella tuntuu taas olevan melodiapuoli täydellisesti hallussa.

Four Tet - For These Times

Kieran Hebdenin alias Four Tet on kaikin puolin ällistyttävä. Uusi kappale For These Times aavistuksen potkivampaa kuin aiemmille kappaleille ominainen meditatiivinen soundi. For These Times on silti juuri sitä, miksi Hebden on kovimpia (elektronisen musiikin) tuottajia. Se julkaistaan osana Nonplusin Think and Change -kokoelmaa.

Justin Timberlaken Suit & Tie -kappale on ihan ominkin avuin mun mieleen, ja kova paluu JT:ltä, mut useemman kuuntelun jälkeen Kieranin remix alkaa olla vakuuttava vaihtoehto, napakka sekin.

SOHN - Bloodflows

SOHNilta uusi kappale Bloodflows. Vaikka tekisi mieli taasen ryöpyttää ja vyöryttää ämpärikaupalla miten hieno tuottaja/artisti on tämä Lontoo-Wien -akselilla toimiva herra, taidan ohjata teidät aiempaan postaukseen SOHNiin liittyen, sieltä löytyy mm. aiempaa tuotantotimanttia ja yksityiskohtaa.

Pidän kohtalaisen vankasti edelleen kiinni mielleyhtymästäni: Jamie Woonin ja SBTRKT:n lehtolapselta tämä osittain kuulostaa. Suosittelen isosti, alta uutukainen Bloodflows sekä erinomaiset remixit Laura Mvulan ja Banksin kappaleista, varsinkin Green Gardenin versiointi on uskomaton.

Banks - Fall Over

Ei saaplari: Los Angelesia hallitsee biitin keinoin uusi kuningatar. Taannoin Ruisrock-fiilistelyn ohessa jaoin Banks -nimisen artistin ensitekeleen Before I Ever Met You. Tarkkaan ottaen aloitin helmikuun postaukset Banksillä, yhtä loogista lienee aloittaa maaliskuun samaisella artistilla.

Uusi kappale Fall Over on tajuttoman kova: vokaalisuoritus vaihtelee suoraviivaisen ja intohimoisen jatkumolla, soundi sijoittuu HAIMin ja Grimesin popahtavaan välimaastoon. Sanoinko jo että Banks on älyttömän kova?

Tsekkaa toisen suosikin, S O H N:n aiemmasta kappaleesta tekemä remix täällä.

Big Wave Riders rmx x 2!

Kotimaisin värein jatketaan perjantaissa. Morjenstas. Big Wave Riders on saanut tänä syksynä ilmestyneellä debyyttialbumillaan kunnioitettavia arvosanoja, mikä on kyllä todella siistiä. Pitääkin palata levyn pariin taas tauon jälkeen. Soliti informoi bändin saaneen osakseen kotimaista remix-osaamista myös: tehtävään ilmoittautuivat Aves ja Serefe Sound System.

Aves valmistelee ensi kevääksi albumijulkaisua ja on kieltämättä aiemmin tehnyt pysyvän vaikutuksen omanlaisellaan soundilla. Ihan rehellisesti sanottuna en silti uskonut BWR:n kääntyvän näin mainioksi versioksi Avesin osaavissa käsissä. Sunny Seasonista on saatu esiin unelmaa ja utua todella pätevästi.

Stuck in Reversen grandmasterfunk-jamitteluksi kääntänyt Serefe Sound System on vieraampi tapaus. Itseasiassa en ole tainnut aktiin aiemmin törmätäkään. Tarttuva balkan disko -meininki on liisteröitynyt Big Wave Ridersiinkin lähtemättömästi - toivottavasti Serefestä kuullaan lisää piakkoin, vaikka sitten pätevien remixien muodossa.

Big Wave Ridersin voit napata lennosta keikalla seuraavaksi 11.11. Wild Nothingia lämppäämässä. Tuntuu etteivät osuvampaan väliin olisi voineet päästäkään. Küül.

Kaikki uudet tuulet kohdallaan

Delay Treesiä ja Neøviä (ent. Neufvoin) yhdistää paitsi se että ne ovat jo pitkään olleet kotoisella pop/rock -tutkalla ja vähintään asiaan vihkiytyneiden soittimissa, myös että jossain määrin kumpainenkin syleilee muutosta. Delay Trees oli ällistyttävän, jopa harmillisen, pitkään vailla levy-yhtiötä, mikä lopulta kääntyi parhain päin kun Soliti poimi suomalaisindielle tärkeän bändin suojaansa. Kuopiolaislähtöinen Neøvkin vietti pienimuotoista hiljaiseloa, kunnes julkisti lyhyen ajan sisään niin uuden, edellä mainitun, nimensä kuin sopparin levylafka Fullsteamille.

Nyt syksyllä koittaa siis kaksi tärkeää julkaisua: uutukainen, Delay Treesin toinen levy Doze (joka on tähänastisessa ennakkokuuntelussa pitänyt pintansa sitkeästi, ainakin täällä, tasaisen vahvana albumina) sekä Neøvin uuden tulemisen myötä julkaistava debyyttialbumi Orange Morning. Musiikin ystävien kaikkialla olisi pitänyt parin viime päivän aikana kokea ruhtinaallisia aallonharjoja joilta putoamista ei olisi edes ehtinyt ajatella kun seuraava jo vie korkeuksiin.

Delay Trees muistuttaa HML-kappaleellaan tuttuun tyyliin miten kauniita, haikeita tribuutteja kirjoitetaan (tällä kertaa Hämeenlinnasta). Vaikka Pausen myötä paljastettu uusi, tai ainakin päivitetty, musiikillinen suunta oli monelle tervetullut, huokasi moni sydän salaa kun HML kumarsi näin uskollisesti ja hienosti totutumpaan soundiin. Aivan erinomainen, ja suosikki, kappale. Parhaan suomalaisen unelmapoppia sointuihinsa vuolevan bändin titteli säilynee melko kivuttomasti Delay Treesin harteilla uudenkin levyn myötä.

Neøv paljasti eilen uuden singlensä tulevalta debyytiltään. Windvane ilmestyi eilen soundcloudiin Fullsteamin lataamana ja komensi seurakseen vielä Korallrevenin remixiä. En aivan kirjaimellisesti hieraissut silmiäni, mutta ylimääräinen hapenottohetki piti ottaa, kumpikin asia oli yhtä yllätyksellinen kuin hieno. Windvanessa kuuluu, monelle ilmiselvästi, Mew, eikä siitä pidä olla yhtään pahoillaan. Minulle Polar Song on ollut sellainen kappale, jonka jokainen bändi voi vain toivoa kirjoittaneensa - niin hienosti se kasvaa. Uuden nimen alaisuudessa bändi kuljettaa kuitenkin musiikkiaan uuteen suuntaan, josta Windvane on mun korviin erinomainen osoitus.

Lokakuinen Doze on ja tulee olemaan monen mieleen, mikä tulee toivottavasti esille myös bändin näkyvyydessä. Eikä tarvitse ennustella marraskuista Orange Morningin kohtaloa yhtään huonommaksi. Mutta nyt, tsekatkaa kappaleet. Nauttikaa suomalaisesta.

Woodkid - Run Boy Run [video]

Yoann Lemoinen ohjaajan- ja muusikon taitoja on ihmetelty täällä ennenkin, ainakin runsas vuosi sitten, jolloin Iron EP ilmestyi (ja sattumoisin se oli myös viime vuonna lempi-eepeiden joukossa). Lemoine siis tekee musiikkia Woodkid -nimen alaisuudessa. Ohjaajana Lemoinen maineikkaimmat työt on tehty Katy Perrylle, Lana Del Reylle, Mystery Jetsille ja Rihannalle, mutta omiin kappaleisiinsa mies säästää täysin suvereenin tunnelman, kuten nyt uudelle kappaleelle Run Boy Run.

Nyt julkaistu uusi eepee, joka siis on samanniminen kuin tuo uusi single, sisältää paitsi vahvan nimiraidan myös kolmea remixiä, joista vastaavat SebastiAn, Tepr ja Ostend. Kuuntele uusi eepee, Run Boy Run, kokonaisuudessaan Spotifyssä ja katso alta, jälleen, valtavan hieno video - tällä kertaa juoksevasta pojasta.

Run Boy Run ! This world is not made for you
Run Boy Run ! They're trying to catch you
Run Boy Run ! Running is a victory
Run Boy Run ! Beauty lies behind the hills

Run Boy Run ! The sun will be guiding you
Run Boy Run ! They're dying to stop you
Run Boy Run ! This race is a prophecy
Run Boy Run ! Break out from society

Tomorrow is another day
And you won't have to hide away
You'll be a Man, Boy !
But for now it's time to Run, it's time to Run !

Run Boy Run ! This ride is a journey to
Run Boy Run ! The secret inside of you
Run Boy Run ! This race is a prophecy
Run Boy Run ! And disappear in the trees

Tomorrow is another day
And you won't have to hide away
You'll be a Man, Boy !
But for now it's time to run, it's time to run !

Tomorrow is another day
And when he night fades away
You'll be a Man, Boy !
But for now it's time to Run, it's time to Run !

jj - Beautiful Life // 2:54 - You're Early (Wild Beasts remix)

Jeesjees, olen palannut. En sit ehtinyt tehdä itselleni tyypillistä pohjustuspäivitystä ennen kuin lähdin reissuun; vietin, katsokaas, vajaan viikon Lontoossa ja Oxfordissa, kyseessä oli ensimmäinen työn puolesta tekemäni matka. Oli aivan älyttömän hauska reissu, joskin sellainen ylimääräinen vastuu, valvonta ja järkkääminen tekivät matkustuksesta ehkä vähemmän kevyttä. Mutta itse lukiolaisten kanssa havaitsin omaavani, edelleen ilmeisesti, samanlaisen huumorintajun - pitäisikö huolestua?

Noh, Lontoo on mun mieleen edelleenkin, tietyllä tavalla haikeaksi se vetää mut tosin. Olin eka kertaa musikaalissa, Lion King oli oikeasti pirun hieno tuotanto enkä odottanut pitäväni siitä, mutta sanattomaksi veti. Ja oli muuten ehkä älyttömin tuuri säiden kanssa: vaikka hipiäni onkin suht kalpea, en edes minä odottanut palavani maaliskuun puolella.

Näin sentään Noel Fieldingin HMV:ssä hopeabuutsit jalassa, ihan taviksena tallustelemassa. Oxford oli uusi, mutta erittäin miellyttävä kokemus, siinä on paljon sellaista pikkukaupungin taikaa, vaikka siellä asuukin 150 000 ihmistä ja maailman perinteikkäimpiin lukeutuva yliopisto sijaitsee siellä.

*Kuvat: vaha-Samuel, kevät-Pimm's, kamerahuumailut Portobello Roadilla, ja Oxford-panorama.

Tämä postaus on nyt vähän kaikkea, koska uusi unelmainen jj:n kappale, Beautiful Life, on niin hemmetin makoisa. Pitkästä aikaa tämä ruotsalaisihmestys onnistuu säväyttämään. Jotenkin se myös sopii mun matkan jälkeiseen mielialaan. Secretly Canadian ja Sincerely Yours julkaisevat uuden singlen toukokuussa.

Mutta, ei tässä vielä kaikki. Tämän blogin suoranaisiin darlingeihin lukeutuva Wild Beasts vakuutti niin hurjasti taannoisella remixillään, että sekin oli saatava tänään mukaan. Brittibändi 2:54:ta remixaava WB saa hämyisen tunnelman helposti aikaan, ja kun Hayden Thorpen vokaalit yhdistyvät oikeastaan mihin tahansa, olen myyty.

Hannah Cohen - Don't Say [video]

Lähtökohtaisesti vakuuttavasta sukunimestään huolimatta Hannah ja Leonard eivät liene sukua. Leonard muuten paukkaa Suomeen taas syksyllä, jehna miten kivaa!

Hannah Cohen taasen on entinen malli ja tämä uutinen uudesta videosta twitter-feedistä pöllitty. Cohen, joka ystäväpiirissään kauniita laulujaan soiteltuaan, haukkasi vähän isompaa diiliä, ja sellainen lohkesikin laatuhirmulafka Bella Unionilta. Child Bride -niminen levy julkaistaan 23.4. ja sen tuottajana on häärinyt Thomas Bartlett, joka on sattumoisin soitellut The Nationalin ja Antony & The Johnsonin koskettimissa sekä tuottanut Glen Hansardin ja Julia Stonen uusia levyjä. Hannah Cohenin bändistäkin löytyy kokenutta ja vakuuttavaa väkeä, mutten heitä viitsi tässä listata.

Cohenin Don't Saylle julkaistiin tänään yksinkertaisuudessaan kaunis video. Pitäkää tätä neitoa silmällä: hyvän levy-yhtiön, tuottajan ja bändin kanssa työskentelystä ei voi olla tulematta jotain hienoa. Ja tunnelma onkin korviahivelevä Don't Sayllä. Katso Matthu Placekin ohjaama video alta, mutta kuuntele myös Active Childin remix Crying Game -biisistä. Mun mielestä Pat Grossi tekee niin hienoa remixtyötä, taas, että näiden kahden pitäis levyttää yhdessä.

Muuten, The Tallest Man On Earth on julkaisemassa kesällä uuden levyn Dead Oceansille. Niin nättiä. Hyvä kesä taas luvassa.

I Am Harlequin - Wild One

Miten olis saksalaissyntyinen, Lontoossa asusteleva neitipoppari? Biisit radiosoitossa, Skinssissä pyöritetty, vokaaleissa paljon samaa kuin Florence Welchillä. Aber ja! I Am Harlequin on eittämättä ja vastaanpukisematta sellainen artisti, jonka näkisi suhteellisen vaivattomasti valloittamassa brittilistoja. Varsinkin uusi Wild One putoaa kuin tonni tiiliä. I Am Harlequin on Anne Freier -nimisen artistin projekti, joka on tuotantoarvoista soitantaan laadukasta poppia, mutta kuitenkin monisyisempää kuin konteksti ja perusmelodiat antavat ymmärtää.

Toivottavasti mun sunnuntai nyt lähtis edes jotenkin käyntiin tämän myötä. Meen nyt Lone Stariin nauttii lounasta ja sit taas yliopistojenkkifutiksen pariin. Mut ennen, tsekkaan pari biisiä. Paitsi että I Am Harlequin on omilla biiseillä niittänyt jo jonkinmoisen maineen on tämä myös ehtinyt loihtimaan aika hienon remixin Queenin Don't Stop Me Now'sta. Kappale Onesome tämän linkin takaa.

Parhaat kappaleet 2011: 30-16

Aika listata taas näitä lempijuttuja vuodelta. Tiukkoja linjanvetoja on tehtävä, kun nämä listat alkavat pursuilla luvattoman paljon. Yksi kappale per bändi. Olin aluksi jättämässä coverit kokonaan pois, mutten kyennyt siihen.

En halua päätyä listaamaan 100 kappaletta kuitenkaan. Viime vuonna laitoin 20 kappaletta paremmuusjärjestykseen, nyt oli pakko sallia kymmenen kappaletta lisää, taso kun on jo pelkästään kotimaisissa kappaleissa huikean kova, ehkä kovinta koskaan. Ehkä olis pitänyt taipua tekemään suomalaisille oma lista. No, tässä nyt, mun mieleen eniten olleet kappaleet, sijat 30-16.

30. Burning Hearts - Into The Wilderness

Taas listaus alkaa suomalaisilla. Lilyn Annallekin jo hehkuttelin, taitaa olla tulossa kova albumi ensi vuoden puolella, jos levyltä löytyy tämän ja Night Animalin kaltaisia helmiä. Burning Heartsin suurimpia avuja lienee kyky kuulostaa täysin itseltään elektropoppailussa.

29. Chairlift - Met Before

Myöhäisimpiä tulijoita listalle. Ei taida olla vuoden loppupuoliskolla toista kappaletta, joka olisi näin väkevästi pakottanut liikkeeseen ja mukana laulamiseen. Newyorkilaisyhtye julkaisee ensi vuonna Columbialle toisen albuminsa.

28. Samae Koskinen - En Anna Periks

Aiemmin en oo ollu Samaen fani ollenkaan. Kaipa se oli sitten niistä paljon puhutuista miehen omista sanoituksista kiinni - ne kun ovat tämänvuotisen albumin suola. Hän jolla on kaikki on myös hieno, mutta tykästyin lopulta tämän tenhoon.

27. Jens Lekman - An Argument With Myself

Pidän tosi paljon siitä, miten Lekman suhtautuu kappaleiden tekoon. Niissä on omaperäisyyttä viehättävästi ruotsalaisuuteen kytkettynä. Nousee jopa Jensin muusta tuotannosta edukseen tämän kipaleen humoristisuus.

26. Hiatus & Shura - Fortune's Fool

Shuran folk ja Hiatuksen tuotanto yhdistyy aika pirun maagiseksi yhteistyöksi. Jahka saavat enemmän aikaa luoda, uskon että tässä saattaa olla jonkin hienon alku. Tätä ei varmaankaan monen listoilla näy, mutta minut Fortune's Fool on vienyt täysin mennessään.

25. James Blake - A Case of You

Alunperin BBC:n Radio Onelle purkitettu cover Joni Mitchellin kappaleesta on ihan älyttömän upea. Pieni näpäytys kenties niille, jotka epäilevät Blaken lahjoja. Piano ja Blake, tällaista kuulisi mielellään enemmänkin.

24. Radiohead - Bloom (Jamie xx Rework Part 3)

Ihan oikein, että listalta löytyy myös remix. Jamie xx:n tehtailema versio löi aikalailla ilmat pihalle ensikuuntelulla, eikä toimi edelleenkään yhtään huonommin. Sääli Radioheadin kannalta, että Jamien versio on näin helvetin paljon kovempi.

23. Yournalist - Nigerian Girl

Jes, Turku mainittu sitten ensi kertaa listalla. Miten hienosti tämä kappale kääntyy afropopista ihan huikeaksi anthemiksi lopussa yllättää minut joka kerta. Epäilen joka kuuntelua ennen oliko tämä sittenkään niin hieno ja joka kerta epäilys hälvenee.

22. Apparat - Candil De La Calle

Berliiniläisen Sascha Ringin tämänvuotinen levy on suotta ylenkatsottu. Erinomaista tsillailumusaa ja indiepoppia. Apparat -nimellä levyttävä mies on tehnyt hieman uudentyyppistä aluevaltausta, joka on henkkoht toiminut valtavan hyvin. Synaa, reverbiä, rumpukonetta ja kauneutta.

21. Lana Del Rey - Blue Jeans

Oma suosikki toistaiseksi kuulluista Del Rey -kappaleista. Ehkä tässä gangsta Nancy Sinatra -imagossa voi sittenkin olla tolkkua. Oli miten oli, Lanan tuotanto on mun makuun.

20. Regina - Mustavalkeaa

Voih, yksi vaikeimpia asioita oli valita jokin Reginan kappaleista. Mustavalkeaa on alusta asti iskenyt omalla tasollaan, ehkei niin ilmiselvästi kuin Haluan Sinut tai jokin muu, mutta silti vakuuttaen. Albumin pehmeä soundi on ehkä omimmillaan juuri tällä kipaleella.

19. Jamie Woon - Street

Mikään kappale ei tällä hetkellä kiteytä kolmeen minuuttiin öisiä, tuntemattomia kaupungin katuja, jotka kiehtovat samalla kun työntävät luotaan. Woonin keikka miltei pilasi koko levyn minulle, mutta onneksi pääsin siitä yli. Turhan kovia kappaleita olisi muuten unohtunut.

18. Kurt Vile - Jesus Fever

Vaikkei Vilen koko levy potkinut niin kovaa pitää Jesus Fever poimia mukaan. Ihan lempikitarointia ja sanoitusta tällä kappaleella: "I'd pack my suitcase with myself, but I'm already gone". Nyt tuntuu, että tämän olisi pitänyt päätyä korkeammalle.

17. High Highs - Flowers Bloom

Kaikkea hyvää näille herroille, niin kuin kakkossija EP-listallani. Flowers Bloom on folk-lähtökohdista kauniiksi tunnelmaksi kasvava tuotos, joka on kestänyt kuuntelua huikean hyvin vuoden aikana, minkä last.fm tilastotkin vahvistavat.

16. M83 - Midnight City

Ei tullut uutta Kim & Jessietä. Tuli enemmän. Taitaa olla kyseessä listan ISOIN kappale. Ja ovathan hommat isoina, varsinkin loppupuoliskolla, kun Gonzalez päästää saksofonistin irti. Taitaa artistinakin olla jo crossover -luokkaa. M83:nkaan levystä en ole ollut ihan niin mahloissa kuin lähes kaikki muut, mutta on tämä vaan hunajata ja isoa soundia.

_________________________________

Seuraavaksi sitten loput sijoitukset. Ensi viikolla albumeiden kimppuun.

Sunnuntaikappaleet, osa XIII

Tämä sunnuntai onkin vähän erikoisempi kappaleiden puolesta - se miltei sai jonkin selittävän alaotsakkeen. Kappaleet eivät taivu mukaviin popkaavoihin kuin paikoin, mutta sitä vanhaa kunnon haastoa ja mielenkiintoa riittää. Kyseessä ei jostain syystä ole perussunnuntai.

Göteborgilainen Happy Hands Club on poiminta erinomaiselta No Fear of Pop -sivustolta, mutta toisaalta vasta muutamassa muussa paikassa vastaantullut samainen bändi sai kuuntelemaan mikä tällä kertaa tekee ruotsalaisista ylivertaisia. Nofearofpopin tyypit sanoivat tätä Wu Lyfin, Craft Spellsin ja Gardens & Villan sekoitukseksi, joten miksi keksiä parempaa - totuutta kun puhuivat.

  Happy Hands Club - Lost at Sea by 1FTP

  I'm Not an Antidote by Happy Hands Club

                                                               (Kuva täältä)

Pitkästä aikaa on todella mukava uppoutua timanttiseen rework-työhön, josta vastaa jälleen kerran miksauspöydän Midas, Jamie xx. Radioheadin kappale Bloom saa käsittelyn, jonka alta itse ei helpolla poimi alkuperäistä. Aivan törkeän hyvä kappale, joka pitäisi laittaa kyllä täysin Jamie xx:n nimelle, eikä 'vain' reworkin nimellä. Suvereeni mies.

  Bloom_Jamie xx Rework Part 3 by Radiohead

Oon ennenkin jo ehtinyt ihailla Hallsin takana häärivän Sam Howard taitoa valaa elektroniseen kappalemuotoon särmää, synkkyyttä ja sulavuutta. Fragile EPn tammikuussa julkaiseva Halls on saanut I Am Not Who You Want kappaleelleen videon, jonka tunnelma on taituroitu hienosti itse kappaleeseen sopivaksi.

Savuisen utuisesta lauluäänestään sekä parin vuoden takaisesta EP:stään Self-Taught Lerner tunnetuksi tullut Lissy Trullie päästi ensimmäiset soundit esille tulevalta kokopitkältään. Holly Mirandaakin tuottanut TV On The Radion Dave Sitek on toinen tuottaja levyllä ja alla kuultavana olevalla kappaleella on itse Holly Miranda taustavokaaleissa. Madeleine on erittäin vangitseva kappale. Suosittelen kuuntelemaan.

  Madeleine by lissytrullie

Worship - House of Glass [video]

Jatkan Readingistä kotoisin olevan Worshipin supportaamista hamaan loppuun. Siihen nähden, ettei bändi ole julkaissut edes debyytti-EP:tä, on kyseessä kova suosikki mulle. Aiemmin postaamani House of Glass on saanut videon. Single saa julkaisun 21. marraskuuta ja tiedossa on julkaisukeikkaa St. Pancras Old Churchissä 1. joulukuuta, joten jos sinne suunnalle satutte...

Mukana julkaisukeikalla toinenkin täällä kuultu ja nähty, toistaiseksi melko tuntematon Alpines. Myös nettisivut ovat saaneet Worshipillä uutta ulkoasua ja komeasti mustanpuhuvana toimivat kuin ajatus. Taas kerran tuskailen kärsimättömänä lisäjulkaisujen perään: Worshipiltä kelpaisi kuulla enemmän. Alla myös Curxesin (josta pitäisi varmaan myös keskustella myöhemmin lisää) remix kappaleesta.

  WORSHIP - House of Glass (Curxes Remix) by CURXES