Oceaán - Neéd U

Manchesteriläistuottaja Oceaán tarvitsee sinua. Sinä tarvitset tämän kappaleen elämääsi. Jacques Greenen faneille - ainakin - pitäisi aivan ehdottomasti tipahdella Neéd U. Miksen samaan syssyyn poimisi myös kestomenestyjä Bonobon, Oceaánia kelpaa esitellä näiden kahden seurassa.

Liekö ensi viikolla vääjäämättä kohti porskuttava Turku Modern syynä, mutta viime aikojen poiminnat ovat tätä elektronisempaa antia. Tosin Oceaánin soundi on pehmeää, rnb-yleisöä kosiskelevaa jopa ja marjapuuroisen luotaantyöntävästä kansitaiteesta huolimatta kesäistä - mutta tämän päivän täyteläistä elektrohurmosta. Hieno biisi. Varsinkin Greenen henkisenä tältä tuottajalta kelpaa odotella lisää.

MONEY - Bluebell fields

Saavun hieman juhannuksen jälkeen jälkijunassa astialle, mutta Bella Unionin kiinnittämän manchesteriläis-nelikon vuoksi kannattaa. MONEYn debyyttisingle Bluebell Fields on jotain folkin ja rauhallisimpien Animal Collectiven kappaleiden väliltä. Tai jotain sinne päin. Tiheään keikkailevan ja ilmeisesti kovalla prosentilla niitä loppuunmyyvän bändin The Shadow of Heaven -albumi julkaistaan elokuun lopulla (26.8.).

Levyvalinta: Jon Hopkins - Immunity

Imogen Heapista tuttu tuottajaguru Jon Hopkins julkaisee ensi viikolla uuden albumin kohtalaisen legendaarisella Domino Recordsilla. Hopkinsin aikaisemmat levyt ovat keskittyneet enimmäkseen tunnelmalliseen ambient-musiikkiin, mutta Immunityllä mies osoittaa taitavansa myös astetta kompleksisemman ja syvällisemmän tanssimusiikin salat. Aivan turhasta kaverista ei ole kyse, sillä miehen palveluksia ovat käyttäneet elokuvayhtiöiden lisäksi muun muassa Brian Eno, Coldplay ja Four Tet. 

Hopkinsin elokuvamainen soundi on aina ollut äärimmäisen hyvin tuotettua. Jokaisella instrumentilla on  tarkoituksensa laajemman äänimaiseman ja tunnelman luomisessa, oli kyseessä sitten minimalistisempi ambientveto kuten Cold Out There tai Immunity-levyn ensimmäinen sinkku Open Eye Signal. Immunity sisältää ainoastaan kahdeksan eeppisiin mittasuhteisiin kasvavaa biisiä, ja lienee sanomattakin selvää, että tämänlaista musiikkia ei kannata kuunnella kiireen keskellä huonon äänentoiston kautta. Levyn tunnelmallisemmat vedot menevät tietysti taustallakin, mutta esimerkiksi Sun Harmonics ja edellä mainittu Open Eye Signal ovat sen luokan pommeja, että itsellä ainakin jäi internetin selaaminen kesken eeppisten teknokappaleiden vieden täysin mukanaan. Levy onkin heittämällä Hopkinsin tanssimusamaisin ja energisin. Oikeaan aikaan tanssilattialla soitettuna useat teokset Immunityltä veisivät mielen täysin uusiin sfääreihin, ja esikoissinkusta tulee etäisesti mieleen yksi 2000-luvun parhaista teknobiiseistä, James Holdenin remiksi Nathan Faken The Sky Was Pinkistä.  

Uuden levyn pääset kuuntelemaan ennakkoon täältä. Suosittelen myös tsekkaamaan Open Eye Signalin videon koko ruudun kokoisena, itselle se ainakin sai aikaan melkoisen kaukokaipuun Amerikan lännen maisemiin. 

Palms - Minds House

Brittiartisti Palmsin debyyttisingle kielii potentiaalisesti kovasta albumista, jota luvataan vielä tälle vuodelle. Minds House -kappaleen dramaattiset, elokuvakerrontaan soveltuvat jouset tuovat mieleen toistaiseksi ansioituneemmat Apparatin ja Clock Operan. Siihen nähden, ettei Palmsista tunnuta oikein tietävän mitään, tuntuu Minds House vielä hurjemmalta: hypnoottinen ja tiivistunnelmainen kappale on kuunnelta yhä uudestaan.

(via)

Viisi pilvipoimintaa osa III: The Return of the Sequel

Jo kolmas postaus pilvipoimintoja. Soundcloudin käytettävyyttä ei voi ylistää tarpeeksi. Käyttisuudistuksen jälkeenkin erityisen helppo kanava jakaa ja vastaanottaa musaa. Toinen helppo pilvimesta on Mixcloud. Oikeasta sivupalkista löydät mun ja Akin profiileihin, joihin tulee satunnaisia mixtapeja tms. Tai no, Aki tekee settejä, mä laitan biisejä soimaan ja nauhotan ne. Joskus unohtuu et nauhotus on päällä tjsp, mut biisilistat kannattaa tsekata. P.S. mä oon harmaampi pilvi ja Aki musta. Mut nyt niitä poimintoja:

Gold Pandan tämänvuotinen, uusi albumi on ennakkoon mielenkiintoisimpia mitä kuvitella saattaa. Hald of Where You Live -albumilta (10.6.) tarjolla ensimmäinen single: Brazil. Deeppiä, tutun rikasta elektronista soundia. Ei petä koskaan.

Rob McAndrews paitsi kiertää James Blaken kiertuekitaristina, ja tekee toisinaan tämän kanssa yhteistyötä, myös valmistelee albumijulkaisua Airhead -aliaksella. Akustisvoittoinen Autumn muistuttaa enemmän Daughteria kuin kuuluisamman kaverinsa tekeleitä, mutta uudelta levyltä löytyy myös Blake-yhteistyö.

Brightonilaisen Phorian vaikutteet ovat aika rikkaat, mikäli tykkää The Cinematic Orchestrasta, Active Childista ja Sigur Rósista. Bloodworks EP julkaistaan kuun lopulla (29.4.), mutta soundcloud palvelee hyvin tässäkin tapauksessa. Oma suosikkini Scopes kuin myös varsin paljon kuunneltu ensimmäinen single Red löytyvät sieltä.

Foalsin Late Night saa 19-vuotiaan glasgowilaisen, Korelessin käsissä pumpulointikäsittelyn. Kappale ei alunperinkään ole Foalsin räväkimpiä, mutta remixin jälkeinen, Korelessin soittorasiaversio on kaikessa cafedelmar -ambienssissaan mieluisempaa kuunneltavaa. Chillailuun!

Sorrow ja Shura lyövät Bokehin 1+1 -julkaisussa hynttyyt yhteen. Yllättävän tiukassa lopputulemassa viipyillään ambientin rennossa tunnelmassa, laiskoissa biiteissä ja jopa jazzahtavassa jälkimaussa. Julkaisun toista puoliskoa ei kannata mainita, mutta tä toimii.

Active Child - Evening Ceremony

Uutta Active Childia. Pat Grossin yhden miehen orkesteri kiusasi jo eilen aamupäivällä uuden kappaleen olevan tulilla vielä saman päivän aikana. Tasaisesti internetsiä päivittäessä kappale livahti sitten iltapuolella eetteriin. On jopa Active Childin oman rosterin mittapuulla kova biisi: Grossille omintakeinen falsetti on läsnä, kuten myös tämän omima moderni harpun käyttö. Asiaa.

Kappale löytyy muuten uuden The Host -leffan soundtrackiltä. Kyseisen leffan soundtrackiltä löytyy myös Ellie Gouldingin loistoversio Active Childin Hanging On -kappaleesta. Spotifyssä löytyy. Itse leffaan suhtaudun aika skeptisesti - jo sen vuoksi että se perustuu Twilight-kynäilijä Stephenie Mayerin kirjaan.

Toisaalta leffan ohjaaja/käsikirjoittaja on Andrew Niccol, joka on ohjannut ja/tai kirjoittanut laatuleffan jos toisenkin: esim. Gattaca, Truman Show, Lord of War. Vaikkei miehen viimeisin In Time parasta Niccolia ollutkaan, The Host täytynee tsekata ihan uteliaisuuttaan.

Blue Hawaii - Try To Be

Hullo.

Lauantai-ilta oli tosi hauska. Eilinen menikin käänteisesti verrannollisessa tilassa sohvalla. Jatkan rauhoittumista vielä hetken montrealilaisen Blue Hawaiin sävyttämänä. Try To Be on tsillailuun verratonta soundia. Arbutus-lafka julkaisee Untogether-albumin maaliskuun alussa. Tuosta alta löytyy sekä uusi single että aiempi In Two. Ihan alta löytyy myös lauantainen 'settilista'.

Soitanta meni osapuilleen ihan ok: (ainakin) meillä oli hauskaa, biisivalinnat toimi suurilta osin eikä mokiakaan tullut montaa. Olisi huikeeta päätyä useemminkin soittaa levyjä - ei ehkä tarvitsis silloin soittaa sit niitä kaikkia suosikkeja. Illan pienimuotoinen Afrikka-teema näkyy valitettavan vähän biiseissä. Tässä 3,5 h:n kappaleistoa:

Ellie Goulding - High For This
MVSCLES - Sweet n' Sour
S O H N - Oscillate
MØ - Pilgrim
Major Lazer - Get Free
Battles - Ice Cream
Django Django - Default
Dominant Legs - About My Girls
DIIV - How Long Have You Known

Allah Las - Tell Me What's On Your Mind
Ariel Pink's Haunted Graffiti - Only In My Dreams
Theme Park - Milk
Gardens & Villa - Black Hills
Trails & Ways - Mtn Tune
Chromatics - Back From The Grave
Gold Panda - Marriage
Husky Rescue - Deep Forest Green
Sky Ferreira - Everything Is Embarrassin

John Talabot - Oro y Sangre
Sin Cos Tan - Trust
HAERTS - Wings
Passion Pit - Take A Walk
Jens Lekman - Having An Argument With Myself
Theme Park - Jamaica
Duran Duran - Rio
Real Estate - It's Real
The Royal Concept - Gimme Twice
DIIV - Doused

Twin Shadow - Five Seconds
Gianni Rossi - Theme From Star Vehicle
Michel Cretu - Samurai
Art of Noise - Yebo
Flume - Holdin' On
LE1F - Wut
Jacques Greene - Another Girl
Frank Ocean - Pyramids
Hercules & Love Affair - Blind
Lindtrøm & Todd Terje - Lanzarote
Adele - Set The Fire To The Rain (Moonlight Matters remix)

Metronomy - The Look
Toto - Africa
J. Karjalainen - Mennyt mies
David Hasselhoff - Looking For Freedom
Desireless - Voyage, Voyage
CHVRCHES - The Mother We Share
Chairlift - I Belong In Your Arms
Hackney Collier Band - Africa
The Knife - Heartbeats (live)
Chromatics - The Page
Grimes - Genesis
Ballet School - Ghost
Regina - Haluan Sinut
Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo

Apparat - A Violent Sky

Saksalainen Sascha Ring palaa Apparat-projektillaan. 2011 viimeksi levynjulkaisuun ehtinyt Apparat julkaisee albumin Krieg und Frieden (Music for Theathre) helmikuussa, jolta ensimmäinen lohkaisu on erinomainen A Violent Sky. Uusi albumi on sävelletty soundtrackiksi teatterituotantoon Sodasta ja Rauhasta, jonka takana häärii modernin saksalaisen teatterin uudistajana ja innovoijana pidetty Sebastian Hartmann.

Apparat jakoi äskettäin facebookitse ensikappaleen viestin kera, jossa todettiin että Krieg und Friedenin (15.2.) tiimoilta turha PR-lätinä skipataan ja viesti annetaan fanien jaettavaksi. PR-kikka sekin. Mutta ilollahan minä tämän jaan. Ensimmäinen maistiainen on mahtava ja alla kuultavana.

"I decided to not do a single interview, skip the promo marathon and make it available for you asap. This time YOU are the promo machine. Please share if you want to support what i'm doing."

Levyvalinta: Foreign Fields - Anywhere But Where I Am

Turhankin pitkäksi venyneen väliajan jälkeen on levyvalinnan aika. Jonkinmoiseksi bandcamp-sensaatioksi noussut Foreign Fields onnistui tuon epäilemättä hienon alustan kautta hankkimaan ilmaiskuuntelussa sivustolla olleelle levylleen jopa sopimuksen. Itseltä tämä hieno yhtye onnistui piileskelemään näinkin kauan johtuen osittain myös siitä, että aiemmin se tunnettiin nimellä Flights.

Vaikka levyvalinnat ovat jääneet vähäisiksi ja samalla on tullut sivuutettua monta hienoa julkaisua, on Foreign Fieldsin Anywhere But Where I Am joka sävelellään tämän arvoinen. Taitaa olla turhan hyvää ollakseen totta, mutta Foreign Fields kuulostaa kovin samalta kuin Justin Vernon ja tämän useat projektit - ja ovatpa kaverit kummatkin Wisconsinista. Bon Iver, S. Carey ja Other Lives käyvät kolkuttelemassa vaikutteineen kuuntelun aikana usein, ja kyllä ne bändin itsensä mainitsemat Radiohead ja Volcano Choirkin. 

Bändi ei kuitenkaan noin helpolla ole pelkistettävissä vaikutteisiin, mutta on selvää että näitä bändejä  (tai oikeastaan noiden vaikutus) kuuluu Anywhere But Where I Amillä. Levy on tosin ilahduttavasti melko paljon meditatiivisempi. Talvisessa Wisconsinissa keskellä ei-mitään tehty lätty on, jos en nyt ihan sorru liioitteluun, vuoden parhaita tähän mennessä. Kitara, piano ja sello kerrostuvat kauniiksi sonataksi Wisconsinin talviselle maisemalle. Sähköpostitse postauksesta ennakkoon kiittänen Brianin puheista kävi yllättäen ilmi että bändin toisella jäsenellä, Ericillä, olisi suomalaisjuuria - aina vain mielenkiintoisemmaksi kääntyy.

Eric Hillmanin ja Brian Hollin tehtailema teos tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Suosittelen joka solullani tätä levyä ja lisään, että jos tarkoituksenasi on vain 'tsekata' levy, jätä väliin ja kuuntelee mielellään myöhemmin uudestaan tilan ja ajan kanssa, sillä ABWIA tekee kummastakin käsitteestä turhan. Kuuntele/osta alla paras levy, jota olet kuullut koko vuonna.

S. Carey - Two Angles

Pari vuotta sitten kummastelin miestä, joka soittaa mm. rumpuja ja pianoa Bon Iverissä mutta myös esittelee toisinaan komeaa falsettiaan. S. Carey -nimisellä sivuproggiksella herra julkaisi All We Grow'n, joka pari vuotta sitten ilmestyessään pakotti vertailuihin Sufjan Stevensiin sekä ihastelemaan hyvin kasassa pysyvää ilmaisua. Nyt Carey on julkaisemassa Justin Vernonin tuottamaa Hoyas EP:tä Jagjaguwarille (8.5.) ja siltä on kuultavissa ensimmäinen kappale, nimeltä Two Angles.

Stevens -pastissit sekä suuresti vaikutteita tihkunut All We Grow ovat suurimmaksi osaksi, onneksi, taaksejäänyttä elämää, ja fokus on tarkentunut omaan ilmaisuun, joka on hallitun hauras mutta edelleen eteerinen. Debyytti on toki edelleenkin mielestäni huippulevy, mutta artistin omanlaisen äänen kuuluvuus on ensisijaisen tärkeää. Kehottaisin samaan kuin viimeksi suositellessa: kuunteluun tarvitaan rauhallinen hetki, aikaa sekä mahdollisesti hyvät kuulokkeet. Anna S. Careyn hoitaa loput. (Poimi kappale ilmaiseksi mukaan).

Nousussa: SEASFIRE

Näin siinä sitten käy kun viikko vilisee filmin tavoin silmien edestä eikä edes muista että tällaista palstaakin olisi mukava päivittää. Jo jonkin aikaa seurailemani bristolilaisbändi sekä turhan pitkään (taas) laiminlyöty postaussarja potentiaalisista nousevista mutta ennen kaikkea kiinnostavista talenteista yhdistyvät perjantai-illaksi.

Sillä aikaa kun EN tsekkaillut mitä vakan alla viihtyville bändeille, kuten SEASFIRElle, kuuluu päätyi tämä erinomainen bristolilainen mm. Guardianin poimintoihin. SEASFIREa on kutsuttu useassa yhteydessä brittivastineeksi lähinnä amerikkalaisvetoiseen downtempoiluun, jossa vahvat bassolinjat sekä indiehtävä r'n'b valtaavat tunnelmat. Osittain tämä pitääkin paikkaansa, SEASFIRE tosin onnistuu olemaan pidettävämpi sekä popimpi chillout-tunnelmissaan. Mun on ollut koko ajan vaikeaa pitää The Weekndistä, mutta näiden herrojen bandwagonista aion varata mukavan paikan.

Keep Shelly In Athens - DIY

Kreikkalaista synkistelychillwavea nimeltä Keep Shelly In Athens ei riemusta kiljahdellen ota kuunteluun. Muistan hämärästi viime syys-talven sivuutuksen, jolloin KSIA ei saanut reilua kohtelua: nopeahko kelauskuuntelu ja unohdus. Nimi on putoillut syliin toistuvasti kevät-talven ja kesän aikana, mutta enää en sivuuta. Keep Shelly In Athens julkaisee 5. marraskuuta Our Own Dream EP:n, joka on jo ennakkoloppuunmyyty.

EP:n julkaisijana toimii Forest Family Records (eli GvsB:n levylafka). Kappeleita eepeeltä on kuultu jo useampia: nimikkokappale kuultiin jo alkukesästä, Lazy Noon 1,5 viikkoa sitten ja viimeisin sekä tähän mennessä paras DIY perjantaina. En edes tiedä miksi oon nihkeilly tämän duon kanssa - ja vielä niin paljon.

Hypähdetään nyt ronskisti myöhässä liputtamaan kreikkalaisten puolesta, edes tässä asiassa. Keep Shelly In Athens kuulostaa Korallrevenin melankoliaan taipuvalta baleaariselta veljeltä, jossa kuuluu osittain myös witch housen ajankohtaiseksi määritellyt soundit. Witch house + chillwave = witch wave ? (No ei, tällaisella ei saisi edes vitsailla). Taisin juuri karkottaa puolet potentiaalisista kuuntelijoista. Merde. No antakaa silti mahis niin kuin mäkin annoin. DIY:llä KSIA on mun mielestä laajentanut taas ilmaisuaan, mikä on vain hyvä asia. Alla myös Lazy Noon ja Our Own Dream eepeeltä.

  Keep Shelly In Athens, "DIY" by The FADER

  Keep Shelly in Athens - Lazy Noon by Keep Shelly in Athens

  Keep Shelly in Athens - Our Own Dream by Keep Shelly in Athens

Albert Swarm - Held

Nyt jotain ihan muuta sit. Arvailua, hyvin vähän faktaa ja sitäkin vähemmän asiaa. Eli peruspostaus. Mutta musiikillisesti siirrytään vähän vasemmalle Adamseistä, Kiwanukista ja Shurista. Kyseessä on elektronisen musiikin tuottajan, Albert Swarmin, ensieepee (julkaisupäivä 23.8.) Held brooklyniläiselle Ceremony Recordingsille. Ambientimpaa elektron vasenta laitaa edustavan Swarmin eepee on yllättävän tiukka tapaus.

Ilmiselvimmät vertailut löytyvät Four Tetistä mutta myös Balam Acabista ja Mount Kimbiestä. Toki ulosannissa on omaa paljon, joka tulee ilmi erikoisena lämpimyytenä mutta toisaalta kiehtovana ja vieraannuttavana soundina. Aivanaivan, en tainnutkaan mainita, Albert Swarm on suomalainen - pienestä pohjoissuomalaiskaupungista kuulemma, sittemmin osittain ainakin newyorkiläistynyt. Mitään muuta tietoa (ainakaan mulla) ei kaverista ole. Liekö oikeasti Suomesta, tai edes yksi tyyppi, tai edes 'tyyppi'. Who knows, u know.

Alla voit kuunnella Held EP:n kokonaisuudessaan, mutta se löytyy myös Spotifystä. Jos kuuntelet vain yhden kappaleen, suosittelen Familialitiesia. Suosittelen silti tietysti koko eepeetä, mm. hengailumusaksi.

    Albert Swarm - Held by Ceremony

                                                        (Kuvat: ceremonyrecordings.com)

Mr Little Jeans - The Suburbs

Norjalaistytsy Mr Little Jeans tehtaili Arcade Firen The Suburbs -kappaleesta huumaavan uneliaan elektoversion. Tämä on parasta juuri nyt. Huikean momentumin myötä levinnyt kappale oli soitannassa BBC Radion Onella ja on ollut niin twittercharttien kuin Hypeminkin ykkösenä.

  Suburbs by Mr Little Jeans

Christian AIDS

Pidän tämän bändin nimestä aika paljon - se on jotenkin verraton. Mutta ennen kaikkea, pidän bändistä/kollektiivista sen takana. Aion pitää tämän reportaasin nyt lyhyenä; myös siksi että nämä manchesteriläisruojat eivät kerro itsestään sen enempiä.

Pidin Christian AIDSiä jonkin aikaa mielessä ennen kuin postaan katsoakseni, josko se on oikeasti kiintoisa vai vain kertakäyttötemppuja hyödyntävä oveluus. No eipä se vieläkään ole selvinnyt, mutta kappaleissa on kyllä etevän synkkä ja tanssittava dynamiikka samanaikaisesti, mistä pidän kyllä kovin.

Ja huumori on mustaa. Vai mitä sanotte Christian AIDS -nimisestä bändistä, jolla on Stay Positive -niminen kappale.

Eniten mieleen ovat kuitenkin Young Luv (Stay +:n b-puoli) sekä Purity Ring -remix. Young Luvin video jatkaa tätä läppää - kuvamatskua kuninkaallisista häistä.

Halls - Colossus

Siihen ei kovin paljon onnistumisen mahdollisuuksia ole, mutta jos joku siinä onnistuu, niin Halls. Sam Howardin, taiteilija-aliakseltaan Hallsin, luomat elektrotaideteokset saattavat jopa pystyä rauhoittamaan deadlinen koetteleman graduilijan.

Tänään uuden singlen, Solace, julkaissut Halls vastaa kyllä ihan parhaasta tunnelmasta tällä hetkellä musiikillaan. Tosiaan, Solace on singlejulkaisun nimi, mutta kylkiäisenä mukana ollut Colossus  vasta mahtava iso pieni kappale vokaaleineen ja nyansseineen onkin. Nätti kappale. Ja mahtavuutta!

  Halls - Colossus by Music Fan's Mic





Kannattaa tutustua myös aiemmin julkaistuun EP:hen.

Floran rauhoittama

Artistinimen Flora takaa Rob Ross Kanadasta terve!

                                                (Kuva: floramusic.bandcamp.com)

Täydellistä tsillailumusaa tekevä Rob lähetti tässä taannoin sähköpostia ja pari kappaletta, kun olin kirjoitellut ilmeisesti hänen kaverinsa bändistä, nimittäin Jaded Hipster Choirista. Flora-nimellä Rob tekee melodista elektronista ambientia, vaikkapa The Album Leafin hengessä.

Rob itse mainitsi myös Boards of Canadan ja Ulrich Schnaussin mahdollisiksi hengenheimolaisiksi. Tässä aivan silkkaa aistinautintoa, Same Sun, Same Moon. Haluaisin vain pyllähtää Kuolleeseenmereen tämä korvissa ja hattara suussa - ja kellua huolet eiliseen.

  Same Sun Same Moon by Flora

  Elbows and Eyebrows by Flora

Tässä alla voit kuunnella Floran viime kuussa ilmestyneen uuden eepeen kokonaan.



P.S. Onnea Ame!

Levy kesästä ja nuoruudesta

Kuten pragmaattinen otsikointi jälleen viestii, kyse on kesäisen kivasta nuoruuden kiteyttävästä levystä. Jonka ostin tässä taannoin. Kesä ainakin on tarpeen, vaikkakin sitten sävelten muodossa, nyt kun illatkin pimenevät rivakammin.

M83:n Saturdays = Youth on päivän platta. Nimikin jo kertoo missä mennään. M83 tuli tutuksi aikoinaan kaverin suosituksen myötä, mutta saatan joskus olla huono suositusten kanssa ja kestää iäisyys napata kiinni siitä. Vaikka mulla olis se konkreettinen levy lainassakin. Silloin jostain syystä vielä epätodennäköisemmin annan sille sen ansaitseman huomion. Joskus kauan sitten M83 oli sellainen artisti.

Toki Anthony Gonzalezin proggis on sinällään tuttu ja aiempaakin - kuulemma varsin mainiota - tuotantoa tuli kuunneltua myös, mutta Saturdays = Youth oli hittejä lukuun ottamatta jäänyt harmillisen vieraaksi. Hankin sen kuitenkin (taas kerran) 8raidan alesta käypään hintaan kohtalaisen sokkona.

Oikeasti keskittyneenä tätä levyä nyt useamman viikon kuunnelleena voin mainostaa sitä varauksetta ihanan lapsekkaasti nuoruuden meiningit kiteyttävänä levynä. Äärimmäisen onnistunut alehankinta. Huippulevy!

Vaikka Kim & Jessie ja Graveyard Girl ovat tältä niitä biisejä, on Skin of the Night jotenkin äärimmäisen kiva kappale.

Puhumattakaan tietty We Own the Skystä.


_________________

Nyt levylautasella pyörii ambient/slowcore tunnelmointia. Her Name Is Calla - The Quiet Lamb. Jos rauhallinen, siis todella rauhallinen, hetki on tarpeen, suosittelen tämän kuuntelua.

Keskiviikon levyt

Ei muuta. Tänä elokuisena keskiviikkona kuuntelemani levyt. Pieni esittely kustakin sisältyy hintaan. Ja maininta, että kaikki levyt ovat sentään tämän vuoden julkaisuja. Spotifyn tarjoamasta kuuntelumahdollisuudesta en mene takuuseen.

Ekana Deer Tick. Vanha folk-suosikki julkaisi kesäkuussa kolmannen levynsä nimeltä Black Dirt Sessions. Aiempia levyjä ylistänyt (ja mahdollisesti The Tallest Man On Earthin loistokkaaseen Wild Huntiin tutustunut) kuuntelijakunta ihastuu tähänkin varmasti. Varsinkin Goodbye, Dear Friend tuo laulaja John McCauleyn äänen esiin riipivästi pianon harmonian taustalla rikkovana elementtinä - hyvässä mielessä. Samanlaisen kokemuksen tarjoaa kappale Christ Jesus.

 03 Goodbye, Dear Friend by bbehnke

 11 Christ Jesus by bbehnke

Sitten Leicestershirestä kumpuava, ambientelektropostrockpoppia vääntävä Kyte. Uskomattoman hienojen, pienten suurten avauskappaleiden debyyttilevy Dead Waves vähän lässähtää. Ehdottomasti silti tutustumisen arvoista tavaraa.

Autolux taitaa olla näistä kolmesta tuntemattomin ja siksi myös uutuuslevy, tällä viikolla julkaistu Transit Transit, puuttuu Spotifystäkin (?). Onneksi soundcloud tarjoaa mahdollisuuden koko levyn kuunteluun. Kuten myspacekin. Jos haluat vaihtelua The Suburbsiin tämän viikon uutuuslevyjä kuunnellessa, anna Autoluxille mahdollisuus.

 Transit Transit by Autolux