Four Tet - For These Times

Kieran Hebdenin alias Four Tet on kaikin puolin ällistyttävä. Uusi kappale For These Times aavistuksen potkivampaa kuin aiemmille kappaleille ominainen meditatiivinen soundi. For These Times on silti juuri sitä, miksi Hebden on kovimpia (elektronisen musiikin) tuottajia. Se julkaistaan osana Nonplusin Think and Change -kokoelmaa.

Justin Timberlaken Suit & Tie -kappale on ihan ominkin avuin mun mieleen, ja kova paluu JT:ltä, mut useemman kuuntelun jälkeen Kieranin remix alkaa olla vakuuttava vaihtoehto, napakka sekin.

Siistejä juttuja!

En oikein tiedä mistä intoilisin eniten. Aloitetaan vaikka Gold Pandasta, jonka Marriage EP on tässä alla kuunneltavissa. Tietysti Gold Pandan, brittielektronica-artistin, itsensä nimikkokappale Marriage eepeellä on mannaa. Mutta koko loppu eepee on vähintään yhtä hienoa: remixaajien lista on ainakin siisteintä ikinä.

Star Slinger, Baths, Forest Swords ja Halls. Kaikki ovat nykyelektronican talentteja ja jälki on sen mukaista. Harvinaista kyllä remixit ovat lähes yksinomaan onnistuneita ja tekijöidensä näköisiä. En ole pitkään aikaan hapuillut minkään eepeen perään niin paljon kuin tämän. Booyah!

  Gold Panda: Marriage EP by Gold Panda
- - - - - - - - - - - - - -

"Monta siistiä juttua" luvattu, tässä yksi lisää. Noah And The Whalen uusi Last Night On Earth, joka ilmestyy ensi viikolla, on nyt NME:llä ennakkokuuntelussa yksinoikeudella. Sinne siis, tästä LINKISTÄ. Ekaan levyyn ei selkeästi ole paluuta, sen verran ronskisti levy alkaa. Enemmän synaa ja Bruce Springsteeniä kuin olisin odottanut.

- - - - - - - - - - - - - - 

No niin, ja mistä muuta? Uutta Four Tetiä. Pinnacles on radiosta ripattu, mutta saa siitä kuvan millä tavalla Kieran palaa. Ehdin vähän jo miettiä, josko Four Tet julkaisisi uutta eepeetä tjsp, mutta mitä vielä: splitti vinyylijulkaisu tulossa.

Four Tetin kanssa vinyylijulkaisun jakaa Cariboun Dan Snaith. Daphni -nimellä Snaith julkaisee kappaleen nimeltä Ye Ye, joka sekin on kuultavana tässä:

  Daphni - Ye Ye by Caribouband
- - - - - - - - - - - - - -

Kovin elektropainotteisen postauksen lopuksi pientä mainosta maanmainiolle, lontoolaiselle Hallsille, jonka eepee on tosin ollut ulkona jo jonkin aikaa, mutta on kenties GP:n remixaajista tuntemattomin - ainakin omien kokemusten perusteella. Joten tässä Kaleidoscope. Äärimmäisen siistiä tunnelmaa.

  Kaleidoscope by Halls

Aamun saldo: High Violet ja Flow'n esiintyjät

Huonosti nukutun aamun jälkeen todellinen silmienhieromisepisodi lähti liikkeelle luettuani sähköpostini ja katsottua aamun uutisointia netistä. Poikkeuksena en aio hehkuttaa Flow'n kiinnityksiä heti postauksen alussa vaan säästän sen loppuun. Ensiksi vähän The National -asiaa. Ja onhan postauksen lopussa ihan kappalekin.

Niin, kiitos Villelle vinkkauksesta: The Nationalin tuleva albumi on ensi perjantaista lähtien streamattavana NY Timesin sivuilla, koska nyt High Violet on vuotanut huonolaatuisena nettiin. Tarkkaan ottaen Nationalin pojat veistelivät sähköpostiviestissään seuraavaa:

Hi everyone! 

As you may have heard, there is a low quality leak of our new album, High Violet, spreading across the Internet as we speak. We wanted to let you know the New York Times - http://www.nytimes.com - will be streaming the real thing starting Friday April 23rd. We hope you'll take the time to hear the album at its intended level of quality.

High Violet will be released by 4AD worldwide on May 10th/11th.

Lienee sanomattakin selvää, että odotus perjantaihin on sietämätön. Toisaalta lienee myös selvää, että Slow Show paneutuu levyyn ensitilassa ja toimittaa sanallisen arvion, kunhan töiltään ehtii.

Ja nyt sitten siihen päivän toiseen suuruutiseen. (Joidenkin mielestä päivän ainoaan suuruutiseen).

Beach House, Jónsi, The xx, The Drums, Surfer Blood, Four Tet, The Radio Dept., Girls, M.I.A., Marina and the Diamonds sekä kotimaisista hienot Villa Nah ja Kiki Pau - muun muassa - nähdään kesällä Helsingissä Flow Festivalilla. Onko tässä nyt yhtään mitään järkeä? Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Tai oikeastaan tarkkaan ottaen, mitä tapahtuu Suvilahdessa 2010?

Paljon parempaa line-upia ei oikeastaan olisi voinut edes toivoa. Beach House ja Jónsi. Surfer Blood ja The Drums. Girls ja The xx. Voi elämä. Pienenä, ihan pienenä toiveenani oli kuitenkin saada Yeasayer Flow'hun, mutta mutta. Mikäs noissa nimissä on muka vikana?! Suoraan sanoen, nyt ei kovinkaan paljon enää kiinnosta harmitella Ruissin kehnoa suoritusta artistien kiinnittämisessä. Flow toimitti. KIITOS!

Laitetaan nyt edes nimellinen kappale tähän loppuun. The Antlers on nimittäin coveroinut The xx:n VCR kappaleen. Suhteellisen hiljattain vieläpä. Coveri ja alkuperäinen tässä:

Yeasayer: Odd Blood

Alkuvuosi on tuntunut todella kiireiseltä levyjä ajatellen. Paljon on levyjä julkaistu jo, ehkä vähemmän suoraan vuoden parhaiden levyjen listoille meneviä kuin ennakkoon ajatteli, mutta kuitenkin. Beach Housen levyjulkaisu oli itselle se alkuvuoden suurin juttu ja viikon päästä julkaistava Odd Blood Yeasayeriltä on toinen.

Olen itse ollut kyllä todellä mielissäni mm. Laura Veirsin, Four Tetin ja Los Campesinos!:in levyistä, mutta odotukset ovat olleet korkealla erityisesti BH:n ja Yeasayerin kohdalla. Merkkipäiviä kumpikin, ikään kuin. Ja, kuten Beach Housen kohdalla, myös Yeasayerin levy on ennakkoon kuunneltavissa netissä. Jälleen kerran 3voor12 -sivusto tarjoaa levyjä ennakkokuunteluun. Virallinen levyjulkkari sijoittuu vasta viikon päähän (9.2.).

Levy alkaa melkoisella "heitolla", Children, joka vaikuttaa ensin paljon huolimattomalta tai sekavammalta kuin onkaan, kuten oikeastaan koko levykin. Avausbiisi avaa salansa vasta useamman kuuntelun jälkeen outoine vokaaleineen ja tarjoaa loppujen lopuksi osuvan intron koko levylle.

Taas, olen vähän pulassa oman musiikkikorvani ja hitaastilämpenevyyteni kanssa, sillä Odd Bloodissa on sulateltavaa. Yllättävän paljon ehtii nimittäin tapahtua levyn keston aikana. Silti Brooklynistä kotoisin oleva bändi tarjoaa, lupaustensa mukaisesti, suoraviivaista neopsykedelistä pop-kappaletta toisensa perään. Oudot avaruusdiskovibat jatkuvat läpi albumin.

Jo ennen levyn julkaisua kuullut kappaleet Ambling Alp, Madder Red, I Remember ja O.N.E. ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Ne ovat kaikki erilaisuudessaan mahtavia niin mukana laulamiseen kuin ns. joraamiseenkin ja sellaisenaan omiaan osoittamaan yhtyeen luomisvoiman laajuuden. Varsinkin Madder Red ja O.N.E. ovat varmasti mukana vuoden parhaita kappaleita pohdittaessa.

Suosittelen Odd Bloodia varten hyviä kuulokkeita, sillä silkasta eri äänien ylivoimasta ei saa todellista kuvaa perusäänentoistolla. Kiinnitin myös huomiota etenkin rumpalin työskentelyyn, jotenkin niin hauskan monipuolisesti eri lyömäsoittimet tekevät yhteistyötä useilla kappaleilla.

Mutta. Yeasayer ei ole tämän vuoden Animal Collective eikä Odd Blood yllä Merriweather Post Pavilionin tasolle. Alun kaunopuheisten ja monipuolisten lupausten jälkeen Yeasayerin taika himmenee kuuntelijan korvista ja sitä tajuaa kuuntelevansa sittenkin ihan ihmisten tekemää musiikkia. Viimeistään Romen jälkeen tajuaa, että nämä ovat ihan hyviä kappaleita ja sopivia levylle, mutta ensimmäisten kappaleiden hohto uupuu.

Toinen mutta saapuu kaksoisagentin omaisesti palauttamaan positiivisuuden arvioon: Odd Blood tulee epäilemättä olemaan vuoden parhaita levyjä, sen uskallan jo nyt luvata. Se ei yllä millään AC:n tasolle eikä Beach Housen tasolle. Eikä tarvitsekaan. Yeasayer on tehnyt rohkean, tanssittavan/notkuttavan, monipuolisen ja ennen kaikkea laadukkaan levyllisen musiikkia, joka tarjoaa todellisen kuuntelijaelämyksen. Kokemus musiikillisesti on niin laadukas ja monipuolinen, että Yeasayer pärjäisi myös instrumentaalibändinä. Tykkään aivan hirmuisesti tästä levystä.

Odotuksiin nähden ehkä hienoinen pettymys, varsinkin erittäin kovan alun jälkeen. Pohdinta tuleekin jatkumaan lähinnä sen merkeissä, olivatko odotukset ennakkoon niin kovat ettei niihin yltäisi kukaan, vai oliko levy oikeasti pettymys. Päättäköön kukin itse.

#Tässä linkki ennakkokuuntelemaan Odd Blood: 3voor12