Megafaun, ei ku: NEIL YOUNG!

Vähempikin trafiikki johtaisi sokerihumalaan, hyperventilaatioon ja skitsoiluun. Tänään ilmestyy The Walkmenin uusi albumi, Lisbon, josta olin jo väsäämässä jonkinlaista reportaasia. Toisaalta warpaint vilautteli lokakuussa ilmestyvältä albumiltaan uutta. No, näistä huolimatta olin jo päätymässä Megafauniin, KUNNES.

Luin sitten, että Neil Young oli uudelta Le Noise -albumiltaan heittänyt ensimmäiset virallisemmat setit ilmoille, videon kera. Neil Youngista on oikeastaan vasta viime vuosina tullut tärkeä artisti itselleni, kiitos ystävien valistuksen tietysti. Uudemmat neilyoungit herättävät ennen kuuntelua aina vähän puolittaista hirvitystä, mitäköhän mahtaa tulla vastaan -asenteella. Silti NY:n tuotokset ovat aina tapaus.

Nyt Stereogumin premierenä kuultu Angry World on yksinkertaisuudessaan hienoa Youngia: pelkistetyn rouhiva kitara ja laulu (ja taustahälyä).

Pohjoiscarolinalaisesta folkrocktriosta, Megafaunista, olin ehtinyt jo alkaa kirjoittaa. Ja olisihan suorastaan kohtuutonta sivuuttaa niinkin hienon trion suoritukset. Minialbumin tänään julkaiseva Megafaun levytti tien päällä ollessaan 34-minuuttisen kappaleita. Heretofore -nimeä kantavalta lätyltä on mm. Volunteers. Iloa Megafaunista saavat varmasti The Avett Brothersin ja Bon Iverin fanit, esimerkiksi.

Uudelta lätyltä löytyy myös Megafauniksi yllättävän letkeä Carolina Days. Tsekkaa livenä:

Odotusta ja levyjä

Mitään aihetta, punaista lankaa ei ole. Blogatessa tulee helposti vain kirjoitettua päivän aiheesta/bändistä ja suuremmat linjat, koskien esimerkiksi omaa musiikinkuuntelua/kulutusta jää vähemmälle huomiolle. Katse tuppaa olemaan hieman kapea, kun hehkutan vain joitakin silloin herkkubändejä. Meikkiksen musameininki on tietenkin huomattavasti laajempaa. Nyt vois ennen illan matsia vähän jotain kurkistella kulissien taa. EDIT: Tuo 'ennen' taisi vähän jäädä.

Silloin, kun en oo turhautunut sorminäppärättömyyteeni kitaran parissa ja soitettavien kappaleiden puutteeseen, oon kuunnellu / huumaillu näitä. Siis viime viikkojen / kuukausien aikana. Siis (osa 2): ja nämä on sellaisia, joista en oo täällä välttämättä ilakoinut, mutta muuten kyllä. (Aika hiton monta kenoviivaa saa näinkin lyhyeeseen tekstiin!/) P.S. Sain idean postaukseen Ääniä-Jussilta, ajattelinpa nähkääs listata vielä vähän odotuksia.. (Sori Jussi lainailusta :D). Listailu on muutenkin kivaa, joskin aina yhtä hankalaa.

Ariel Pink's Haunted Graffiti. Before Today on ehdottomasti vuoden kovimpia. Retro-poppia. Vuosikymmenet ja genret vaihtuu niin tiuhaan, että musiikinhistoriikkiakin selaisi vähemmän häkeltyneenä. Silti oma ääni kuuluu vahvana. Parhautta. Tän olisi pitänyt lähteä mukaan 8raidasta tänään, emminpä, eikä sitten lähtenyt.

Wild Nothingin äärettömän mainio Gemini = kesä ohTEN. Miksei täällä oo hehkutettu?! Tämänkin ostaisin, jos kauppoja tarjottaisiin.

Suhtaudun yleensä tarpeettoman skeptisesti Olavin kaltaisiin suomalaisartisteihin, sillä Preeria oli yllättävän mukavaa yritystä. Mitäköhän Uusivirralta vielä nähdään?

Viimevuotisista julkaisuista oon pyöritellyt mm. Megafaunin Gather, Form & Flytä sekä Jesca Hoopin Kismetiä (LP ja EP). Kummatkin sellaista mukavaa kitarointia ja folkia. Näiden parissa kelpaa vaikka askarrella tai nauttia nuotioillanvietoista.

Mitäs täällä sitten odotetaan? Mitä levyjä, toim. huom.

No isoista julkaisuista tietysti Arcade Fire, Interpol, Fleet Foxes ja Brandon Flowers. Giganttisista julkaisuista Coldplayn ja Radioheadin uudet, mikäli tänä vuonna vielä ulos omansa rykäisevät. Toisaalta oli myös mielenkiintoista lukea, että Leonard Cohen aikoo julkaista ensi vuonna levyä. Niceeee (Fast Show'n hengessä).

Vähän vähemmän isoista kiinnostaa Magic Kids, joka sai oman postauksen tässä vähän aikaa sitten. Magic Wands kiinnostaa myös, vaikkei heistä mitään kuulukaan. Sivustolla tosin lukee "album coming soon". Someone Still Loves You Boris Yeltsin, The Concretes, viime vuonna hehkuttamani nyt jo vakkarinimi Best Coast, Ray LaMontagne, Panda Bear, Antony and the Johnsons kiinnostavat myös valtavasti. Antonyn tekemiset ovat aina hirmujänniä. Tossa nyt lyhyt lista, joka painottuu kesään ja alkusyksyyn ja on varsin puutteellinen.

Jotta olisi aina mukana myös jotain uutta, kuunnelkaa Tennistä. On aika hyvää.

P.S. Harmittaa vieläkin, että meni Ganglians ohi Dynamossa. Olis ollu tässä taannoin siellä. Mut ite olin yhteen asti töissä, ei paljon lähdetty sit.