Levyvalinta: Markus Perttula - Tuhon Sydän

Turkulaisen laulaja-lauluntekijän Markus Perttulan debyyttialbumi Tuhon Sydän julkaistiin juuri Kaakao Recordsille. Nykyisin Perttula tunnetaan ehkä parhaiten Sans Paraden laulajana, mutta nimenomaan soolo-breikkiä moni on odottanut jo vuosia, sillä mahtavan äänen omaavan artistin potentiaali on ollut tiedossa yhtä pitkään.

Tuhon Sydän on ollut täälläkin jo tovin kuuntelussa, mutta suurilta osin on kestänyt vastata yhteen kysymykseen: kohtaavatko odotukset ja potentiaali toteutuksen Perttulan levyllä? Perttula mainitsee dikotomian sitovan vahvasti levyn tematiikkaa yhteen, joten kenties sikäli on osuvaa sanoa, että kyllä ja ei.

(© Anssi Jokiranta)

Paikoin kuuluu selvästi, että masteroijan viittaa on soviteltu eri henkilöille - aikataulusyistä, mutta silti - ja että levy on tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa. Tuhon Sydäntä riivaa myös pituus: 12 kappaleen joukosta olisi voinut pudottaa muutamankin kappaleen. Esim. Lupauksen läsnäolo levyllä huutaa perustelua. Yhtenäisyys ja suunta kärsivät "välikappaleiden" myötä.

Se kritiikistä. Kaverin levystä on hankalaa ja ikävää antaa negatiivista palautetta - varsinkin kun tiedän miten vaikeasti Markus on tehnyt tuloaan, miten monta tyhjää lupausta levy-yhtiöiltä on jäänyt kaivamaan. Toisaalta, rehellisyys on kenties vähintä, mitä luovalle ihmisille voi antaa. Toivotaan että Markus moikkaa vielä turuilla ja toreilla!

Lankakerä on edelleen paras kappale, jonka Perttula on tehnyt. Tämä onkin asettanut itsensä hankalaan asemaan, sillä esimerkiksi levyn avaavat Myrsky, Vain Sudet Seuranaan sekä levyn loppupuoliskon Ainoa Tie ja Hävinneitä ovat kaikki kappaleita, joista pidän valtavasti. Ne toimivat paitsi itsenäisinä tekeleinä myös kantavat Tuhon Sydämen teemaa, mutta yksittäisinä kappaleina ne eivät vedä vertoja Lankakerälle. Silti, etenkin Hävinneitä on oma suosikkini levyltä.

Folk-rock on toimiva suunta, jonne soundia on osaltaan viety. Akustisvoittoisena Perttula on aina ollut vahva, mutta moni kappale on herännyt uuteen elämään rokimpana tai bändisovituksina. Varsinkin Magdalena Valkeus selloineen tuo mukavasti lihaa soundiin.

Vaikkei Tuhon Sydämellä vallitse dikotomia Perttulan toiveiden mukaisesti, on tämä onnistunut tekemään levyn, jolta löytyy runsaasti niin indiempää kuin radiosoittopotentiaalia. Suomalaisessa folk-rockissa uudet, kyvykkäät yrittäjät ovat niin harvassa, että tämäntasoisen debyyttialbumin puskeminen ulos vastoinkäymisistä huolimatta on hatunnoston paikka.

Tuntuu että nyt, kun Perttula on saanut ensimmäisen levyllisen kappaleita ulos, voi toisen albumin tekemiseen lähteä puhtaalta pöydältä, vailla paineita, teroitetulla biisikynällä. Poistakaa mainio Tuhon Sydän iTunesista täältä. Lähitulevaisuudessa sen pitäisi ilmestyä mm. Spotifyyn. Seuraavaksi Markuksen voi nähdä livenä huomenna Turussa Klubilla levynjulkaisukeikalla Viitasen Piian ja Tilhet, Pajut ja Muut ja (EDIT:) YLIhuomenna Nosturin alakerrassa Helsingissä.

MONEY - Bluebell fields

Saavun hieman juhannuksen jälkeen jälkijunassa astialle, mutta Bella Unionin kiinnittämän manchesteriläis-nelikon vuoksi kannattaa. MONEYn debyyttisingle Bluebell Fields on jotain folkin ja rauhallisimpien Animal Collectiven kappaleiden väliltä. Tai jotain sinne päin. Tiheään keikkailevan ja ilmeisesti kovalla prosentilla niitä loppuunmyyvän bändin The Shadow of Heaven -albumi julkaistaan elokuun lopulla (26.8.).

Still Parade - Actors

Ei ole mitään mitä voisin kertoa tästä bändistä, mikä tekisi oikeutta sen uskomattoman kauniille kappaleelle. Normaalipäiväjärjestyksessäkin asia olisi toki näin, mutta nyt bändistä kerrottavaa ei ole - koska en oikeastaan tiedä siitä mitään. Still Paraden Actors on ensimmäinen yhtyeeltä kuultavan oleva kappale.

Actors tutustuttaa bändiin, joka sukeltaa syvälle folkin akustiseen koskeen, mutta sen puskevat vaahtopäät koostuvat upeasti hiotusta tuotannosta ja sen elektronisista elementeistä. Samoja ansioita, jossain määrin, löytyy mm. High Highsilta ja Phosphorescentiltä.

Actors saateltiin yleisön tietoisuuteen paitsi Oscar Wilden lainauksen myötä (mistä ehdoton plussapiste otsaan) myös ilmaisena latauksena. JEI!

“Actors are so fortunate. They can choose whether they will appear in tragedy or in comedy, whether they will suffer or make merry, laugh or shed tears."

Lanterns on the Lake - Another Tale From Another English Town

Another Tale From Another English Town on ensimmäinen irroitus newcastlelaisbändi Lanterns on the Laken kakkoslevyltä, joka ilmestyy loppukesästä. Yhtyeen kenties kauneimman kappaleen videosta vastaa James Alexander Grieves. Ja Bella Union julkaisee tätä unelmoivaa folk-tunnelmointia.

Solisti Hazel Wilden mukaan sanoitusten sanomaan liittyy vahvasti viime vuosien taloudellisesti vaikeat ajat, jotka ovat koskettaneet yhtyeen ystäväpiiriäkin riipaisevasti. Kappaleen nimi kertoo toki jo paljon: miten paljon painaa yksi niistä lukuisista kohtaloista, tarinoista, lukuisissa kaupungeissa. Eri asia on saako laman heittelemä kohtalo tästä lohtua, mutta hieno kappale hienoine videoineen on kyseessä.

P.S. Ei kannata unohtaa tsekata muidenkin kuin munkin kiittelemää Lanterns On The Laken debyyttialbumia: Gracious Tide, Take Me Home.

Alice Boman - Waiting

Ruotsalainen Alice Boman kuvailee nauhoittaneensa kotioloissa omaksi ilokseen "luonnoksia", biisiaihioita, joita ei tarkoitettu julkaistaviksi. Malmöläinen Adrian Recordings julkaisee kuitenkin tässä kuussa Bomanin "luonnoksia" EP:n verran lisää. Waiting on kasetin rahinasta alkaen autenttista kotipolttoista folkia, kuten pitääkin, sekä melankolisen valloittava kappale, joka suorastaan laahustaa eteenpäin. Hienoa biisintekoa, jota kuuntelisi vähintään levyn verran enemmän.

"Jag gör hemmainspelningar som dessa för att minnas en känsla. En melodi. För att inte tappa bort. För att kunna komma tillbaka till. Dom här fem skisserna var aldrig menade att släppas. Men här är dom nu."

Viisi pilvipoimintaa Suomesta

Suomalaisia ylpeydenaiheita riittää nykyään ihan kahmalokaupalla. Tässä viisi pilvestä temmattua ihan vain muutaman lähipäivän ja/tai -viikon ajalta. 

Shine 2009 -bändiä ei tarvinne enää esitellä kenellekään. Sami Suovan ja Mikko Pykärin projekti julkaisee toisen albuminsa Our Nation syssymmällä. Eurozone on eka single ja totutun sliipattu sellainen. Lempparilafkoihin lukeutuva laatulafka Cascine julkaisee taas jenkeissä, niceness. 

Tukholmassa tukikohtaa pitävä Suvi Richter on saanut radiosoittoa mukavasti Suomessa ja kirjoittelinpa  itsekin mainiosta Clovers-raidasta aiemmin. Bleeding For Your Love on toinen single Suvin tulevalta debyytiltä ja dramaattisena erittäin maukas pop-kappale.

The Hearing keikkaili 1,5 viikkoa sitten Turussa French Filmsin kaverina ja sai kehut. Pintandwefallin Ringan projektin kappaleesta oli jo syksyllä kuultavana demo, mutta hiljattain julkaistu Swallow on singlenä eri maata. En oikein osaa sanoa kuka tästä tulee mieleen, mutta joku kolmikosta Kate Bush, Imogen Heap, Feist - tai kaikkikin. GAEA julkaisee syksyllä Dorian-levyn.

Aiemmin mm. Carmen & The Devil -duossa vaikuttanut Robin Pahlman asustaa nykyisin Wienissä ja julkaisee Miss Lonelyhearts -singlen ensi viikon perjantaina. Vaikutteita mainostetaan Beirutiin ja Damien Juradoon, osuvasti, mutta kappaleella kylmiä väreitä eniten aiheuttaa The Nationalilta lainattu torviosasto. Ja jes, banjoa saa aina olla!

En oo seurannu Satellite Storiesin touhuja tarkemmin aikoihin, joten siihen nähden  parin viikon päästä julkaistavalla Scandinavian Girlsillä kuuluu hienosäädetty oululaisbändi. Energinen, terhakka, napakka soitanta on edelleen läsnä. Toisaalta TwoDoorCinemaClub innoittajana on yhä selvempi, mutta lyömäaseena sitä on yhä vaikeampaa käyttää. Satelliitit keikkailevat ahkerasti toukokuun puolesta välistä eteenpäin ja piipahtavat Ruissin ja Ilosaaren verran Suomessakin. Jehna!

Levyvalinta: Daughter - If You Leave

Brittiakti Daughter oli ensiesittelyssä täällä n. pari vuotta sitten. Sinä aikana Elena Tonran sooloprojekti kasvoi parilla jäsenellä bändiksi asti ja moninkertaisti suosionsa ahkeralla keikkailulla ja onnistuneilla EP-julkaisuilla. Parhaiten suosion kasvun osoittaa FB-tykkäysten määrä: muutamasta sadasta se on ryöpsähtänyt yli 140 000:een.

If You Leave on ilmiselvä levyvalinta, koska myös kanssakirjoittaja Akin suhtautuminen bändiin on vähintäänkin intohimoista. Siksi haluttiin tehdä vähän eri tavalla näitä muistiinpanoja. Tässä siis mun ja Akin yhteiset fiilikset kauan odotetusta levystä.

Juhani:
4AD-lafkan julkaisema debyyttialbumi on tuotantopuolelta selkeästi viilattu. Krediittejä tarkastellessa tätä ei tarvitsekaan ihmetellä, sillä Rodaidh McDonald (Adele, The xx) tuottaa ja vastaavasti Sigur Rósin sekä M83:n parissa töitä tehnyt Ken Thomas miksaa. Soundi on rakennettu kiitettävästi äänimatoksi, jossa nyanssit puskevat esiin. Muutaman kappaleen kohdalla tosin levy katoaa taustahälinäksi.

Raadollisia sanoituksia enemmän kuuntelijan sydäntä riipaisee vain Tonran herkästi ja aavemaisesti soljuva ääni. Ikään kuin kappaleiden päähenkilö käsittelisi suruaan kolmantena osapuolena seuraten, miten melankolia laskeutuu ylle. Useammalla kuuntelukerralla If You Leave saattaa tuntua kokonaisuutena raskaalta: totutusti sielu vereslihalla biisejään kynäilevän Tonran tarinoissa sattuu keskimäärin yhtä usein kuin Taylor Swiftillä mutta ikävämmin.

Rakkaus, menetys, kuolema ovat kaikki universaaleja teemoja, mutta Daughterin ansioksi on laskettava, että se on onnistunut kasaamaan huippupyörän keksimättä sitä uudelleen. Kymmenestä kappaleesta koostuva If You Leave on muutamasta notkosta huolimatta genrensä valioyksilö. Landfillin ja Loven kaltaisia täysosumia levylle kaipaavaa lohduttaa, että kokonaisuus ratkaisee harvemmin yhtä selkeästi kuin tässä. Parhaat hetket: Still, Smother, Winter. Pinnan alla kuplivat: Shallows, Amsterdam, Youth



Aki:
Daughter tuli itselle tutuksi tästä blogista noin vuosi sitten. Kovat odotukset tekivät ensimmäisestä kuuntelukerrasta kutkuttavan kokemuksen, sillä en millään halunnut Daughterin jäävän muutaman hitin ihmeeksi, eikä tästä myöskään ole pelkoa.

Erinomainen sävellystyö yhdistettynä Tonran voimakkaaseen ja herkkään ääneen iskee allekirjoittaneen kaltaiseen nöösörockin ystävään kuin miljoona volttia. Youthista näytti olevan vähän muokattu versio uusine sävelkulkuineen, toimii näinkin. Smotheria en pysty skippaamaan, vaikka siihen luulisi jo olevan kaiken järjen mukaan kyllästyneen. Täysin uusista biiseistä lopetusbiisi Shallowsin lämpimät sointukuviot saivat ihon kananlihalle melkoisen tunneryöpytyksen jälkeen.

Lyriikoista päätellen Tonran rakkauselämä ei ole sujunut aivan samalla tavalla kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Niissä on kuitenkin hyviä havaintoja eletystä elämästä, ja kuten mainittua, itää Daughterin esikoislevyssä toivonsiemen kaiken melankolian keskellä: Shallows tuntuu aamunsarastukselta synkän yön jälkeen. Tai auringonsäteiltä myrskyn jälkeen. Tai mitä näitä kliseisiä kielikuvia nyt onkaan. Jotain tämänsuuntaista on havaittavissa myös lyriikoissa:

Dry your smoke-stung eyes so you can see the light / staring at the sky, watching stars collide.

If You Leave on todella tasapainoinen ja tarkkaan mietitty, jonka voi odottaa kestävän kuuntelua. Lisäksi alkuvuonna on julkaistu jo High Highsin kovat odotukset täyttäneet esikoisalbumi ja täysin puskista tullut Apparatin maaginen taideteos Krieg und Frieden, eivätkä lumet ole edes vielä sulaneet. Jos sama tahti jatkuu, niin eihän tässä jää dinaarin dinaaria säästöön.

Alela Diane - The Way We Fall

Portland, Oregon, on laulaja-lauluntekijä Alela Dianen nykyinen kotikunta, vaikka Nevadasta kotoisin onkin. Kolmatta studioalbumiaan täksi vuodeksi valmisteleva Diane irroittaa erinomaisen The Way We Fallin uudelta levyltä. Tämäntyyppinen folk saisi artistin kotimaata tietämättömän sijoittamaan tämän helposti Brittein saarille, Alessi's Arkin ja Laura Marlingin ym. seuraksi. Albumi About Farewell julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.

Alkuvuoden kotimaiset: Minä ja Ville Ahonen - Mia

Tänään Dynamoon keikalle palaavan Minä ja Ville Ahosen debyytti oli ansaitusti vuoden 2010 puhutuimpia ja kiitellyimpiä levyjä. Saman vuoden marraskuussa olin Dynamossa todistamassa jo (omassa mielessä ainakin) verrattomaksi yltynyttä bändin keikkaa. Vieläkin se on yksi kaikkien aikojen lempikeikoistani.

Siksi harmittaa, etten tänään pääse Dynkkyyn, kun kerran olisi mahdollisuus kerrata tuon reilun parin vuoden takaisen keikan hekuma. Mutta yritän korjata erheeni kuun lopulla Bar Kukassa, kun Ville vetää soolona. Perjantai-illan, ja naistenpäivän, ainoa oikea menovinkki on kuitenkin siis Minä ja Ville Ahosen keikka.

MJVA:n toista albumia ja keskiviikkona pohtimaani Neøvin debyytti yhdistää tuotantopuoli, sillä Artturi Taira tuotti Orange Morningin lisäksi myös Mian. Sattumaa tai ei, kumpikin on erinomainen albumi - en ole tainnut ihan osata arvostaa Rubikin nokkamiestä tämän ansaitsemalla tavalla.

Vaikka ensimmäisen albumin folk ei kaiu yhtä vahvana Mialla, bändin läsnäolo on levyllä yhtä korostamaton kuin debyytillä. Minulle Ville Ahonen on kuitenkin ensisijaisesti lyyrikko ja esiintyjä. Sanoitukset ovat Ville Ahosen ja Jussi Moilan yhteistyötä eikä ole epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi suomalaisen musiikin omaleimaisimpia ja etevimpiä sanoittajia.

Niin levy kuin sen sisältämät sanoitukset ovat synkkiä, ja harvemmin tuleekaan yhtä makaabereita asioita laulettua mukana. Raskaista aiheista huolimatta Mia ei ole raskas vaan keveä kuuntelijalle. Levy on kuin epätasapainoinen, kenties hieman neuroottinen hyvä ystävä, jonka seurasta nauttii ja jonka mielenlaadusta on huolissaan.

Miasta eikä bändistä tarvitse tosin olla huolissaan: MJVA:n luomisvoima on enemmän elossa kuin koskaan. En osaa sanoa onko Mia 'parempi' kuin ensimmäinen levy. Debyytti on tietenkin yhä suosikkilevyjäni, mutta Mian pimeyteen ja melankoliaan uskon kahlaavani iltojen valjetessa yhä syvemmälle ja yhä uudestaan, lankeavani kuin siihen viimeiseen ansaan.

Parhaat hetket: Joulukuun kolmas, Mia, Pimeys Tuli Huoneeseen Taas

Pinnan alla kuplivat: Pieni Hauta, Kerro Minulle Rakkaani, Syksy

Iron & Wine - Grace For Saints And Ramblers

Sam Beam julkaisee Iron & Wine -nimikkeellä viidennen levynsä: Ghost On Ghostin julkaisupäiväksi tiedetään huhtikuun puoliväli (16.4.). Ensimmäisellä uudelta levyltä poimitulta singlellä, Lovers' Revolution, debyyttialbumilta (The Creek Drank The Cradle) kuljettu matka tuntuu erityisen pitkältä. Jatsiin vievälle tielle hapuileva kappale ei vieläkään osu omaan Iron & Wine -sopukkaani. Kuitenkin Sam Beam jaksaa kiinnostaa.

Moni olis ehkä luovuttanut bändin suhteen, kun käytännössä kovinkaan moni viime tekeminen ei ole miellyttänyt, saati se Flow'n keikka. Grace For Saints And Ramblers on myös uudelta levyltä ja täysin toista maata: orgaaninen, Fleetwood Macille kumartava soundi sopii Iron & Winelle viime vuosien ilmeistä parhaiten. On taputuksia, moniäänisyyttä, jamittelua, torvea. Kelpaa.

Levyvalinta: Night Beds - Country Sleep

Hienonhieno laatulafka Dead Oceans julkaisee paitsi The Tallest Man On Earthiä, Sun Airwaytä, Phosphorescentiä ynnä muita, lukemattomia, lahjakkaita, huippuartisteja. Sen listoilta löytyy myös alkuvuoden kovin yllättäjä, Night Beds. Ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, että Nightbeds putoaa juuri itselleni näin kovaa.

Yhtyeen uutta levyä, Country Sleepiä, kuunnelleelle Ryan Adamsin, Nashvillen, kultaisen auringon polttaman maan trubaduurien läsnäolo on käsinkosketeltavaa - näiden perintö hunajoi myös yhtyeen primus motorin, Winston Yellenin äänen. Ryan Adamsin musiikillinen haamu leijuu varsinkin Cherry Blossomsin ja Was I For You?:n yllä.

Selkein hitti Ramona tuo toki mukanaan annoksen menevämpää Night Bedsiä, ja on toki loistokappale, mutta omimmillaan Yellen äänineen ja bändeineen on herkässä kitara ja mies -asetelmassa. Tämän kaverin olisin halunnut nähdä keikalla - harmi että kiertue tuo Night Bedsin lähimmillään Benelux-maihin ja Berliiniin.

Kuuntele ehdottomasti koko levy Spotifyssä ja/tai osta se. Tsekkaa alta uusi live video kyseiselle Ramona-singlelle. Ekstrana Winston Yellenin 18-vuotiaana kirjoittama ensimmäinen kappale Night Bedsille, You Were Afraid. Se ilmestyi syksyllä Even If We Try -seiskan b-puolena juuri Dead Oceansille.

Daughter - Still [video]

Yksi henkilökohtaisista lempiartisteistani parin viime vuoden aikana on ehdottomasti ollut Daughter. Brittiläisen Elena Tonran sooloprojektina startannut Daughter tekee miltei tunnusmerkillisiä, herkkiä folk-kappaleita, joiden sanoituksia osuvammaksi osoittautuu usein vain Tonran hieno tulkinta. 

Maaliskuun 18. päivänä julkaistava debyyttialbumia If You Leavea edeltää kappale uudelta levyltä, Still. Jopa edeltäjiään kauniimmaksi yltyvä Still lupailee hyvää siinä mielessä, etteivät osuvimmat kappaleet ole jääneet parille aiemmalle EP:lle vaan uusi albumi kuulostaa jopa Daughterilta parhaimmillaan.

Tässä Still videoineen, ja alempana vanha suosikki Love.

Alessi's Ark - The Rain

Tuotteliaasti ahkeroivan lontoolaisen Alessi's Arkin uusi levy, The Still Life, julkaistaan huhtikuun 15. päivä. Ensimmäinen omakustanne julkaistiin jo 2007 ja nyt on vuorossa siis jo kolmas albumi. Laulaja/lauluntekijä Alessi Laurent-Marken projektin uutukaisen julkaisee Bella Union. The Rain on ensimmäinen uudelta levyltä kuultava kappale. Sen äänimaailma on melko tyypillistä Alessia, henkeen ja vereen folkpop, optimistisen kaihoisan äänen saattelema. Ja kuultavana alla:

High Highs - In A Dream

High Highs on varmasti yks tän hetken suosikkiartisteja Australiasta. Toki bändi on pidemmän aikaan hakenut inspiraatiota Pohjois-Amerikan puolelta, mutta eteläinen pallonpuolisko on herrojen kotipaikka. Debyyttialbumi Open Season julkaistaan tammikuun loppupuolella - suurilta osin julkaisu jäänee kuitenkin digitaaliseksi.

Albumilta irroitetaan singlejulkaisuksi In A Dream, ikään kuin nostattamaan odotuksia levyn suhteen - siinä vieläpä onnistuen. Single on juuri niin mainio kuin bändiltä on totuttu odottamaan. Tuttu soundi on läsnä: folk-soundi käännetään onnistuneesti eteeriseksi popiksi. Tsekkaa alta.

Minttu & Olli - Don Juhani

Kappas. Löysinpä itselleni tunnarin. Helsinkiläisen Minttu & Olli -duon uusi singleriipaisu Don Juhani sai meidän taloudessa niin kiljaisevan positiivisen ja innostuneen vastakaiun, että pakkohan tämä oli jakaa. Kovin Juno-leffan soundtrack-henkistä symppistelyfolkkistelua tämä.

Pariskuntamuusikkoduo on saanut valitettavan vähän huomiota, omissakin kirjoituksissa - mutta näillä kotipolttoisilla luomusoundeilla vahinko korjataan äkkiä voitoksi. Alla uusi Don Juhani sekä aiempi suosikki Corduroy Boy. Tsekkaa myös duon muut kappaleet soundcloudista.

Widowspeak - Ballad of the Golden Hour

Huippulafka Captured Tracksiä kannattaa seurailla. Viime vuonna levyn julkaisuun ehtinyt jenkkibändi Widowspeak puuhaa nimittäin kovaa vauhtia seuraajaa viimevuotiselle s/t-lätylleen. Ja bändi julkaisee sen nimenomaan tuolle huippurosterin (Wild Nothing, DIIV, Blouse, The Soft Moon etc) omaavalle lafkalle. Taustatiedon mukaan Almanac, tuo samainen uusi albumi, levytettiin satavuotiaassa ladossa Hudson River Valleyssä. Tuotantoarvoista vastaa Real Estaten ja Swansin kanssa työskennellyt Kevin McDonald.

Tammikuussa julkaistava Almanac irroittaa ensimmäisen singlensä, Ballad of the Golden Hour, vakuuttavasti. Appalakkien heinäpaalin tuoksuinen folk-tunnelmointi etenee kovan luokan moderniksi alt-country raidaksi. Tsekkaa alta Widowspeakin etevä etiäinen kakkosalbumilta.

Port Isla - Sinking Ship

Norwichin nelikko, Port Isla, soittaa folkia barokkipopisti. Parhaimmillaan siinä on Fleet Foxesin pohjavire, eikä vähiten solistien samankaltaisuuksien vuoksi. Sinking Ship on vasta vajaa pari vuotta sitten perustetun bändin ensimmäinen single. Mikä on mun mielestä mielenkiintoista Port Islassa ilmiselvän lahjakkuuden lisäksi on se, että East Anglian yliopistossa opiskeva nelikko on tuttu lähinnä Kevin Bacon -connectionion vuoksi. Tai ei tarvitse edes niin pitkälle mennä.

Hyvä ystäväni Aki - jolta olen vähän guest post -tyyppistä panostusta tänne toivonut - oli vaihdossa samaan aikaan erään bändin jäsenen veljen kanssa. Eli vähän friend of a friend of a friend -tyyppinen tilanne, mut ei se mitään. Tsekatkaa Sinking Ship ja video.

Sophie Jameson // Soittolista 2012

Oon ihastunut ihan päätäpahkaa taas brittinaisten akustisiin tunnelman kimpaleisiin. Uusin löytö on Sophie Jameson. Cambridgessä opiskeleva lontoolaisneito, joka kyllä puhaltaa kauniisti henkeä akustiseen kitaraan. Innoittajina mainitaan mm. Daughter (!), Laura Marling (!), Keaton Henson (!) ja muita omia suosikkeja. Tsekkaa alta ainakin ällistyttävä Dinah sekä ilmainen lataus Catch You Cry. Dinah löytyy myös Folkroomin kokoelmalta, jonka voit hankkia kutakuinkin itsevalitsemallasi summalla bandcampista.

"Acoustic/folk/nu-folk/anti-folk/modern folk/whatevertheywanttocallitthesedays. Simple, intimate songs that try to paint pictures with gentle vocals, evocative lyrics and intricate guitar plucking."

- - - - - - - - - - - - - - - -

Ja hei, nyt kun vuosi lähenee loppuaan, niin aattelin taas jakaa mun kokoaman soittolistan, joka tosin päivittyy vielä. Kyseessä siis sarjassaan kolmas: SlowShow'12. Aiemmin oon napannu noihin soittolistoihin, jotka muuten löytyy tuosta oikealta sivupalkista, lähinnä kaiken mikä on julkaistu kyseisenä vuonna.

Nyt oon koittanut ottaa vähän rauhallisemmin ja seuloa hieman enemmän, mutta kyllä uudelta soittikseltä löytyy taas se parisataa artistia/kappaletta. Homman nimihän oli tämä: lisään soittolistalle tämän vuoden julkaisuja, mutta yhdeltä levyltä yleensä vain yhden kappaleen, ikään kuin toimimaan linkkinä ja muistutuksena kyseiseen julkaisuun. Tässä siis tämänvuotinen, laittakaapas subscribe-napit viuhumaan: SlowShow'12.

Keaton Henson - Sweetheart, What Have You Done To Us

Erakon, ujon miehen maineessa oleva lontoolainen folkartisti Keaton Henson valmistautuu julkaisemaan uuden EP:nsä marraskuun 19. päivä. Aiemmin kesällä Henson julkaisi mm. Lucky EP:n, jonka myötä viimeistään tämän suosio alkoi nousta yhä suuremman osan folk-diggareista. Suosion kasvaessa live-esiintymisten pyynnöt häiritsivät Hensonia yhä useammin. Keikkailua kaihtava artisti päätyikin julkaisemaan videoita ikään kuin korvaamaan liven puutetta. Toisaalta erään kerran Hensonin esitys heijastettiin yhdelle katsojalle kerrallaan, kun artisti soitti samaan aikaan naapurihuoneessa lontoolaisgalleriassa.

Lucky EP:ltä To Your Health on raastavan kaunis biisi. Sen videolla performanssista vastaa balettitanssija ja Henson.

"Drink up so we can both finally die"

Keaton Henson - To Your Health (Channel 4 version) from Keaton Henson on Vimeo.

To Your Healthillä Henson kuulostaa lähinnä miesvastineelta Daughterille, joka kuiskii kovaa kohtaloaan folkraidoille. Tosin Hensonin romantiikan pyörteet lienevät ottaneet vieläkin rajummin veronsa. Sweetheart, What Have You Done To Us, uuden EP:n kappale, on, jos mahdollista, vieläkin parempi. Se kääntyy loppupuoliskolla The Nationalin usein hyödyntämien torvisovitusten kaltaisiin nousuihin. Luulen että Keaton Henson kuuluu seurattavien listalle, ehdottomasti näin. Monipuolisen lahjakkuuden tekemisiä voi seurata myös tumblrissä tai kotisivuilla.

Tänään Musiikkikahvila Soinnussa: Topi Saha + Viitasen Piia

Tänään Turkuun aikoville on tiedossa veloituksetta vienoa folkia. Entisen Rokkibaarin tiloihin nyt jo mukavasti asettunut Musiikkikahvila Sointu (Linnankatu 27) on jäänyt valitettavan pitkään paitsioon, vaikka sillä paikalla se on jo yrittänyt monipuolistaa keikkapaikkojen tarjontaa miltei (?) vuoden. Mitä nyt kuvia katselin, niin komeasti ovat Soinnun ihmiset rempanneet jo miltei mätänevän Rokkibaarin tilat uuteen uskoon. Kuka ties, ehkä siinä on potentiaalia kantikseksikin, kun kerran bussilinja 1 ystävällisesti vetelimmätkin kuljettaa paikan päälle.

Vihdoin mun ja Topi Sahan tiet kohtaavat, joskaan ei ehkä niin kirjaimellisesti kuin saattaisi luulla, mutta siis! Topi Saha tänään keikalla Soinnussa, veloituksetta, ja kaupan päälle irtoaa vielä erittäin lupaava Viitasen Piia. Kummallakin artistilla on aika mielenkiintoiset viime kuulumiset, Viitasen Piia yhtyeineen kun on julkaisemassa marraskuun alussa debyyttilevyään, jonka kuuleman mukaan saattaisi jopa voida ostaa näillä lokakuisilla keikoilla. Topi taasen osallistuu Syksyn säveleen! Että sellaista.

Eli: jos  folk-sielunmaisemasi kaipaa kahden suomalaisen artistin verran kauneutta, suuntaa tänään ilmaiseksi toteamaan miten hyvin Topi ja Piia yhtyeineen osaavat asiansa. Toivon Sahalta ensimmäisen levyn parhaimmistoa, sekä uuden levyn materiaalin olevan vähintään yhtä vakuuttavaa. Viitasen Piia kuulostaa muutaman kappaleen perusteella todella hyvältä - keikalla tämän soisi vakuuttavan levyn ostoon. Nähdään Soinnussa 21.30.