TOP 5: Singlejulkaisut 2011

Mäkin avaan pelin listojen osalta. Saapa nähdä milloin loput tulevat, mutta nyt listaan lempisinglejulkaisut kuluvalta vuodelta. Singlejulkaisuissa on se kiva, kun B-puolelle laitetaan yleensä jotain kivaa ylläriä, joka parhaimmillaan haastaa sen A-puolen. Nyt siis ei ole kyseessä vuoden lempikappaleet ylipäätään, vaan joukosta teräksisiä taistelupareja, joiden ykköstykki on usein parhaaseen teräänsä viritetty albumikappale, jota ryydittää huikea seuralainen (usein samoista sessioista, joissa albumi on purkitettu).

Jokaisen julkaisun nimestä pääsee muuten Spotifyyn kuuntelemaan kyseisiä kappaleita, awesome. Postaukseen liitin vain parhaan julkaisun B-puolen.

5. Trophy Wife - Quiet Earth / White Horses

Tästä viitospaikasta käytiin kaikkein kovin kamppailu mun mielessä. Summer Camp oli ensikaavailuissa mukana, mutta kakkoskappale ratkaisi voiton oxfordilaisten hyväksi. Hommat simppeleinä ja sitä myöten hyvinä.

4. Wild Beasts - Bed of Nails / Catherine Wheel

Se taitaa olla jo päivän selvää, että Wild Beasts tulee juhlimaan vähän joka listauksessa mun kohdalla. Bed of Nails taitaa olla se lempparein kappale Smotherilta. Catherine Wheel taasen aivan älyttömän kova kappale - miten se ei ole mahtunut levylle?

3. Lana Del Rey - Video Games / Blue Jeans

Turistaan nyt tästä neidistä, kun vauhtiin ollaan päästy. Video Gamesin kovuutta ei käy kiistäminen, mutta mulle Blue Jeans on tämän vuoden huippuja. Tämä pitäisi hankkia. Albumijulkaisu vasta tulossa, joten ei kannata spekuloida kumpi näistä päätyy levylle.

2. The National - Think You Can Wait / Exile Vilify

En tiedä kuinka singlejulkaisuksi tätä voi kutsua, kun toinen kappale on tehty leffaa ja toinen peliä varten. Hiton kovia kumpainenkin. Seiskatuumainen on siis julkaistu, jossa puolina nämä kappaleet. The National ei petä. Koskaan.

1. Bon Iver - Holocene / Come Talk To Me

Tämä on täydellinen singlejulkaisu: huikeatunnelmainen kappale levyltä sekä erinomainen cover fuusioituneena mahtavaksi, pyöreäksi mustakultaiseksi aarteeksi. Ostin tämän alunperin pelkästään Peter Gabriel -coverin takia, mutta sain enemmän. Huikeutta. Tässähän pääsi ihan vauhtiin. Seuraavaksi pitänee listailla taas ne EP:t, viime vuotta mukaillen.

Jonquil - It's My Part

Täällä taas tänään esittelemässä bändiä, joka valuu valitettavan monen sormien välistä. Diskoiluun kuin nakutettu Jonquil soittelee Oxfordista asti nytkähtelevää tilutteluindiepoppia muistuttaen kanssaoxfordilaisisia, Trophy Wifea ja Chad Valleytä, sekä muuan Foalsia.

Sattumoisin mielleyhtymä ei ole turha, kun Jonquilin laulajan, Hugo Manuelin, sivuprojekti on nimenomaan Chad Valley. Ja toisaalta, kun Trophy Wifen jäsenistöä on aiemmin kuulunut Jonquiliin. Tässä vaiheessa mun pitäisi viimeistään olla kiinnostanut, vaikka oikeasti mut vietiin jo aiemmin.

Jonquil julkaisuhistoria sisältää jo pitkähkön ja jotensakin kiitellyn EP:n, mutta ensi vuosi tietää jo albumijulkaisua nimeltä Point of Go. Uusi maistiainen tuolta levyltä on It's My Part. Vaikka Jonquililla on toistaiseksi vielä tekemistä verrokkiensa ylittämiseksi, odotellaan tuota uutta levyä kyllä suurella mielenkiinnolla. Jo siksi, että Jonquil piipahti muutamalla Ones to Watch -listalla jo viime vuonna.

  Jonquil - It's My Part by Blessing Force

Aiemmin Jonquil on juhlinut mm. kappaleillaan It Never Rains, joka on yhtä kesäpäivänä vilvoittavan sateen iloa, sekä etevällä The xx -versioinnillaan Infinitystä. Odotukset ovat jälleen kerran kovat - ja nousevat koko ajan. Marraskuu on hyvä päättää näin.

  Jonquil - It Never Rains by Jonquil

  Jonquil - Infinity (xx cover) by Jonquil

Trophy Wife - Bruxism EP

Oxfordilaisbändi Trophy Wife julkaisee eepeen lokakuussa nimeltä Bruxism. Aiemmin olen huumaillut ja ihastellut niitä muutamia kappaleita mitä bändiltä on saatu kuultavaksi. Näistä vähän vähemmän tunnetuista nousijabändeistä TW on tehnyt niin kepeän kivaa musiikkia että sen toistaiseksi melko pienessä bandwagonissa on tullut matkattua maili jos toinenkin kantaen alusta asti sen soihtua. Bruxism kuitenkin sisältää viisi uutta kappaletta, joista jokaisella on eri tuottaja. Tuottajina ovat toimineet Plaid, Foalsin Yannis Philippakis, Ewan Pearson, Andrew Halford sekä James Yuill.

Avausraita Canopy Shade on Trophy Wifeksi aika kulmikas tapaus, mutta silti tutun viihdyttävää. Plaidin tuottama kipale kuulostaa elektronisemmalta kuin aiemmat TW:n kappaleet muttei yhtään huonommalta. 'Tietoja' -kohdassa bändillä lukee "Ambitionless office disco". Pöh, kyllä tässä projektissa kunnianhimoa riittää. Eepee kuulostaa varsin rohkealta ja ennakkoluulottomalta aikeelta, ja ensimmäinen kappale on onnistunut siinä pelissä. Lokakuun 17., Bruxism EP, painakaa mieleen. (Alla myös pari vanhempaa erinomaista kappaletta).

  Trophy Wife - Canopy Shade (Produced by Plaid and Trophy Wife) by trophywifeband

  Trophy Wife - The Quiet Earth by trophywifeband

  Trophy Wife - Microlite by trophywifeband

Viikko pakettiin

Näitä kappaleita on kiva koota isompaan postaukseen aina viikon päätteeksi. Tosi laiskan kuvanhan tämä kirjoittajastaan antaa, kun ei ole viitsinyt omia postauksia laittaa. Mielenkiintoisia juttuja vaan on niin paljon - ja tosiaan viime aikoina jopa niin paljon postilaatikossa, ettei kaikkia aina ehdi läpi käymään. Se on mulle ainakin pikkasen uutta, mistä myös olen kovin otettu. Sähköpostiviikon parhaimmistoa siis tässä postauksessa kootusti.

Viimeisimpinä kolahtanut kepeä poppistelua australialaiselta Lanulta, jonka Beautiful Trash -kappaleen voksut hoitaa Megan Washington. Lanu -nimen takana taasen häärii funkyhtye The Bamboosin kitaristi Lance Ferguson. Jos joku näistä nimistä sanoi sinulle jotain, kumarran syvään, sillä en todellakaan ole kuullutkaan The Bamboosista. Noh, vaikka itse kappale Beautiful Trash kuulostaa paikoin siltä, että sen pitäisi kuulua pesuainemainokseen, on sillä kiva olemus, sillä se ei vaadi keskittymistä - vain pienet jamit.

  Lanu - Beautiful Trash feat. Megan Washington by Mud Hut Digital

True Womanhood taasen kolkuttelee Washingtonista - ties kuinka monetta kertaa, enkä todella tiedä miksi se on niin sinnikkäästi sähköposteillut. Aluksi tämä kappale ei puhutellut sitten yhtään, mutta nyt alan avata silmiäni Minajah -nimiselle kappaleelle, joka (kuulemma) on moombahton -tyylistä musiikkia, joka on ilmeisesti elektrogenre. Häh? Noh, kappaleessa on samanlaista tunnelmaa kuin Crystal Castlesissa (ja pikkaisen Sleigh Bellsissä?), joten kannattaa tsekata. Tämä on erittäin viileä tekele.

  MINAJAH by truewomanhood

Nyt sitten ihan lemppareita kehiin. Trophy Wife on oikeasti huippubändi. Julkaisuja kannattaa seurailla, jos ei muuten, niin tämän blogin kautta. Köh, heh. Taas uutta kappaletta julkaissut Trophy Wife ei vakuuttanut tällä kertaa aivan yhtä paljon, kuin kolmella aiemmalla kerralla, mutta taattua brittipoppia mathrockin hengessä taas. Tsekkaa etenkin Esben and The Witchin remix kappaleesta, se on laatua. Trophy Wife ja Esben muuten keikkailevat yhdessä.

  Trophy Wife - White Horses by trophywifeband

  Trophy Wife - White Horses (Esben and the Witch Remix) by trophywifeband

Sitten vielä pieni viipale Suomea. The Teenage Lesbians (absurdiin nimeen puuttuminen jääköön nyt) on helsinkiläinen indierockporukka Helsingistä. Bändi on levyntekopuuhissa mielikuva-Kanadan innoittamana. Kappaleet ovat kyllä melko oivia, mutta näin englanninopiskelijana ja -opettajana mut etäännyttää englannin kielen käyttö joissakin kappaleissa.

  The Teenage Lesbians - Vancouver Skyline (mp3) by Le Sound Royal

Nyt pieni puheenvuoro. Mikseivät suomalaiset bändit käytä useammin suomea, koska useimmilla äidinkielellä ilmaisu on vahvempaa kuin vieraalla kielellä. Myös suomalaisaksentin paksuus häiritsee laulettaessa englantia - ainakin minua - vaikka moni saattaisi kuvailla sitä omaperäiseksi ja hellyyttäväksi. Eikä tietysti sillä, että The Teenage Lesbiansin laulajan lausunta hirveää olisi, mutta näin se vain tarttui korvaan. Kohtalaisen sivuraiteilla nyt ollaan, joten takaisin bändiin. Jonka kappaleet ovat ihan hyviä, mutta jotakin ne kaipaavat lisää. (Ja tuon bändinnimen hauskuus osoittautui googletuksen myötä sittenkin ihan oivalliseksi. Touché.)

  The Teenage Lesbians - Ruins of Saskatoon by Le Sound Royal

Trophy Wife - The Quiet Earth

Kerrassaan viihdyttävää musiikkia tekee Trophy Wife. Blogisuosikiksi noussut bändi on edennyt valtavan mailimäärän viime kesästä, jonka alkupuolella ensimmäisen kerran huumailin nyt jo vähintäänkin kohtalaiseksi hypekappaleeksi noussutta Microliteä.

Nyt bändi on ilmoittanut julkaisevansa seuraavan singlen helmikuun 28. päivä, jonka A-puoli on kerrassaan mainio The Quiet Earth. Se kuulostaa aivan Trophy Wifelta ja on kepeine kitaroineen suorastaan huikean valloittava. Tämänkin singlen julkaisee, tietty, Moshi Moshi.

Trophy Wife - The Quiet Earth by Anorak London

Trophy Wife - Microlite

Tänään julkaistaan Foalsin kanssa kiertäneen Trophy Wifen ensimmäinen single Microlite. Kuten eilinen Worship, se on sattumoisin tämän blogin vuoden suosikkeja.

Yhtäläisyydet eivät lopu siihen, sillä myös Trophy Wife sai oman postauksensa jo kesällä. Sekin on kohtalaisen tuntematon brittibändi. TW:tä voisi kuvailla math-rock bändiksi hieman kiertuekaverinsa Foalsin hengessä. Tosin Trophy Wifen kappaleissa on ilmavampi ja raikkaampi ilon tunnelma.

Microlite on siis tämän päivän Moshi Moshi -levy-yhtiön julkaisu. Oxfordissa, bändin kotikaupungissa, kuvattu videokin löytyy. Vuoden lemppareita tämäkin siis.

Singlen B-puoli, Take This Night, ei ole hassumpi sekään.

Trophy Wife

Olen ennenkin valitellut googlaamista + bändien nimiä. Tätä olisi pitänyt kysellä jo paljon aiemmin, mutta onko nimen googlaamisvaikeus suorassa suhteessa sen hauskuuteen? Mun mielestä ei. Mutta mäpä en soitakaan bändissä, jolla on hassu nimi. Voipi olla, että bändit haluavat näin asettua poikkiteloin nykymusiikkibloggailumeiningin kanssa tekemällä tiedon kaivamisen erityisen hankalaksi. No jaa, haitanneeko tuo.

"trophy+wife" -> haku -> kuvia vanhoista paarmoista ja vaaleista nuorikkokullankaivajista. Pienen huvin moinen sai aikaseksi, mutta sitten oli aika imeä hymyä, sillä oikeasti halusin tietää Trophy Wife -nimisestä bändistä enemmän. Tässä vähän tuloksia: bändejä on useita tuolla nimellä, mutta se, josta itse olin kiinnostunut, on Oxfordista, joka soittelee mukavaa indiediscoilua hieman Foalsin hengessä.

Trophy Wife kirvoitti valtavan mielenkiinnon jo aiemmin, mutta silloin hakuammunta tuotti vielä vähemmän tuloksia kuin tänään. TW:n soundi on jotenkin kivan pehmeää verrattuna Foalsiin. Luin Yanniksenkin kuuntelevan Trophy Wifeä. Siitä on hyvä jatkaa. Microlite on aivan omia suosikkeja tällä hetkellä.

 Trophy Wife - Microlite by NotManyExperts

Eikä Take This Night ole huono sekään. Näiden kappaleiden voimalla kesä ei tunnu ehkä ihan niin lyhyeltä. Voisiko heinäkuuta paremmin aloittaa?

 Trophy Wife - Take This Night by 1FTP