Levyt 2010: 20-11

Nyt sitä lupailtua levylistailua sitten kahdessa osassa. Tässä ekassa kympissä on enemmän vain suosikkeja ja mielenkiintoisuuksia ja se toka (kärki)kymppi on sitten niitä parhaimpia. Linkit Spotifyyn mikäli levyt siellä ovat.

20. Glasser - Ring

Kenties vähän myöhäissyttyjänä tähän levyyn. Ehdottomasti kiintoisaa äänimaailmaa, joka suorastaan säteilee Björkista Lykke Lihin skandinaavista muotoilua. Mutta kuten monet tämän vuoden levyt, ei jaksa kiinnostaa aivan loppuun asti. Guardian kutsui tätä Cameron Mesirow'n projektia "elektro Joni Mitchelliksi".

19. S. Carey - All We Grow

Vaikka alustavasti mielenkiintoisinta Careyn levyssä oli se, että hän soittaa rumpuja Bon Iverin kokoonpanossa, oli All We Grow sellainen teos, johon palasin tämän vuoden aikana toistuvasti. Paljon samaa kuin Sufjan Stevensissä (ja Bon Iverissä), mutta silti sitä omaa huokui maanläheisistä sävellyksistä riittävästi.

18. Wild Nothing - Gemini

Lievästä yksitoikkoisuudestaan huolimatta pehmeitä hyvän mielen soundeja oli vain niin paljon, että listasijoituksen epääminen olisi ollut rikos. Jack Tatum oli tällä levyllään ehdottomasti yksi vuoden yllättäjistä. Epäröin vieläkin tämän ostoa, siksi myös listasijoitus on häilyvä.

17. Owen Pallett - Heartland

Odotin Heartlandin lopullista avautumista pitkään, mikä tapahtuikin, mutta vain osittain. Flow'ssa erinomaisen keikan vetänyt Pallett tekee kieroutuneita pikkumusikaalisävellyksiä taidokkaasti ja värittää ne omintakeisella äänellään. Kiehtova levy vaikeasti lähestyttävyydessään.

16. Topi Saha - Verta ja Lihaa

Parhaimmillaan taidokkaasti uutta ja vanhaa folk-perinnettä yhdistelevä Saha leikkii taidokkaasti taustatarinoillaan. Pidän siitä, miten Saha antautuu tarinankerrontaan nöyrästi pelkäämättä kliseiden hyödyntämistä omaksi edukseen. Yksi vuoden kuunnelluimpia. Kakkoslevyltä odotetaankin sitten enemmän.

15. Interpol - s/t

Kylmä, kolkko, mitäänsanomaton - huono. Tai niin ainakin ensin luulin. Sitten löysin aaltopituuden. Vaikkei tämä kenties olekaan yhtä hyvä kuin Antics, on tämä silti kakkoslemppari Interpolin levyistä. Myöskin vuoden yllättäjiä ja kuunnelluimpia. Harmi, ettei tämäkään jaksanut ihan loppuun asti vakuuttaa: mikäli tahti olisi jälkimmäisellä puoliskolla ollut yhtä tiukkaa kuin ensimmäisellä, olisimme keskustelleet uudestaan tästä levystä kärkiviisikossa.

14. Arcade Fire - The Suburbs

Henkilökohtaisesti ristiriitojen levy. Olen ollut se, joka on porukoissa puolustellut tätä hieman, mutta olen itsekin sitä mieltä, että The Suburbs on inan liian pitkä. Pidän tätä myös erinomaisena levynä erinomaiselta yhyeeltä, mutten millään muotoa näkisi tätä tämän vuoden top 3:ssa, kuten monilla listoilla. Temaattisesti myös täysosuma.

13. The Morning Benders - Big Echo

Vuoden alkupuoliskolta asti mukana jaksanut Grizzly Bearin Chris Taylorin tuottama hieno kakkoslätty. Monipuolinen kokoelma indiepop jameja.

12. Perfume Genius - Learning

Surullisten kohtaloiden ja tarinoiden kaatopaikka, jota tahdittaa vähintään yhtä surullinen kyseenalaisessa vireessä oleva piano. Vaikka tarinat ovat raskaita, mikäli niitä keskittyy kuulemaan, on olo tavallaan tyytyväinen: ikään kuin siksi, että ne tarinat ovat tulleet kerrotuiksi.

11. Magenta Skycode - Relief

Mitä tästä muka voi enää sanoa? Hieno suunnanmuutos viime levyn jälkeen, joka aineellistuu samanaikaisesti suurena ja pienenä, valtavan lämpimänä ja maailmojasyleilevänä soundina. Joka vakuuttaa. Vuoden toiseksi paras suomalainen.

Karen O. // The Morning Benders

"If you're gonna be dumb, you gotta be tough". Tarvitseeko sitä muka muuta ohjenuoraa elämälleen?

Tänään tarjottimella kaksi coveria, jotka saivat mun aamu-/iltapäivään sykettä. Ei sillä, että nämä turhan meneviä kappaleita olisivat, mutta verkkaisuus on myös hyvästä tunnelmalle. Yeah Yeah Yeahsin Karen O. vetää Roger Alan Waden oodin kovapäisyydelle. Tämä kappale löytyy lukeman mukaan uudelta Jackass 3D -soundtrackiltä.

Ja toisen coverin tarjoaa The Morning Benders, joka puolestaan liittyy Bob Dylania coveroiden sankkaan joukkoon kappaleella Outlaw Blues. Tämä bändi ei osaa epäonnistua, ainakaan mun kohdalla. Kyseinen coveri löytyy myös uudelta Dylan-tribuuttikokoelmalta, joka tulee myyntiin kaiketi vain digitaalisessa muodossa. Muita coverin tekijöitä levyllä mm. J. Tillman, Asobi Seksu, Denison Witmer. mm-mm.

Sia, The Tallest Man On Earth, Tokyo Police Club sekä hienoin coveri The Morning Bendersistä ikinä

Australialaisartisti Sia julkaisee kesällä jo viidennen levynsä nimeltä We Are Born. Aiemmin suhteellisen rauhallisista, downtempo-henkisistä akustisista kappaleista tunnettu Sia on mennyt rohkeasti kohti uutta tulevalla levyllään.

We Are Born on harppaus kohti menevämpää diskoilua. Ensimmäinen levyltä julkaistava single on nimeltään Clap Your Hands:



Aiemmin levyltä on kuultu mm. You've Changed:



Youtubessa on muutenkin neidin kappaleita melkoisen paljon, nimenomaan tältä tulevalta levyltä. Tässä vähän vanhempaa suosikkia:



The Tallest Man On Earthistä kirjoittelin aiemmin King of Spain -nimisen kappaleen yhteydessä, joka on mielestäni aivan huikea folk-kappale. Joitakin herran ääni ärsyttää, mutta itse tykkäilen kovasti.



Nyt Tallest Manilta kuullaan taas uutta, tulevalta Wild Hunt -levyltä, joka ilmestyy parin viikon päästä. Kappaleen nimi on Burden of Tomorrow ja tykkäily senkun jatkuu.



Odottelen tätä levyä innoisasti. Mieshän kuulostaa tällä kappaleella jopa hieman Bob Dylanilta!

Kanadalainen Tokyo Police Club julkaisee toisen levynsä Champ kesäkuussa ja tarjoili päivä, pari sitten ilmaisen maistiaisen kotisivuillaan. Tässä Breakneck Speed:



Niin, siitä coverista. The Morning Benders on hieno yhtye. Olen sanonut sen ennenkin? Kyllä. Ja Big Echo on jopa tämän vuoden suosikkeja. Tässä alkuperäinen kappale...


Ja kohta seuraa se coveri. Youtube on sikäli siis oikein hieno paikka. Loppujen lopuksi ei ole kovinkaan paljon haisua, ketkä ovat MBn Excusesin tehneet uusiksi, mutta hienolta se kuulostaa: on ukuleleä ja sen sellaista.

Kannattaa katsoa loppuun asti. Kaverithan ovat tehneet itse ihan kaiken ja äänittävät jossain ullakolla. Mahtia!

NewIslands

Kuten tapoihin kuuluu, kirjoitteluni on sangen jäykkää ja aiheiden vaihtuminen vilkasta. Tänään tartun taas siis yhteen jos toiseenkin aiheeseen.

NewIslandsista lukiessani ensimmäisen kerran luulin, että kyseessä oli Islands-yhtyeeltä uutta musiikkia. Kompastuin ma otsikointiin.

Jälleen kerran kyseessä on synavetoinen elektrobändi. NewIslands nimittäin tekee hienoa pop-musiikkia (jota on MySpacessä oikein kahden kappaleen verran) samoissa merkeissä kuin tuttavamme Hurts. Tänään julkaistaan bändin ensimmäinen single Out Of Time jolla on mukana seitsemän remixiä. Remixaamassa on ollut mm. Active Child ja Is Tropical - joista kirjoitin sattumoisin samassa postauksessa pari kuukautta sitten.

Siis, jos Hurts kuulosti tarpeeksi kivalta, uskoisin NewIslandsin Out Of Timenkin putoavan.


NewIslands on nykyaikaisen bändin tavoin vähän joka paikassa tavoitettavissa. Tässä näitä sivustoja nyt on:
# NewIslands @ MySpace
#  @ Last.fm
#  @ Twitter
# NewIslandsin blogi @ Wordpress

Paitsi että NewIslands oli tässä tarjottimella, siirryn muutamaan omaa maailmaa polttavaan aiheeseen. Ensinnäkin: The Morning Bendersin Big Echo on nyt tässä viikon-parin kuuntelun aikana iskenyt todella kovaa ja on kyllä epäilemättä hienon hieno albumi. Jopa vuoden parhaat listalle suoraan menevä.

Suosittelen varauksetta.


Ja niin, tänään sai NPR:n sivuilla mahdollisuuden taas yhteen ennakkokuunteluun: nimittäin She & Him -kaksikon Volume Two julkaistaan ensi viikolla, ainakin USAssa, mutta nyt sitä voi siis kuunnella täällä:
# She & Him -Volume Two @ National Public Radio

Kannattaa mennä tsekkaamaan jos viime levy miellytti vähänkään, sillä kyseessä on taas kerran kovin ihanainen, retroileva ja suorastaan söpö levy.

Eri asia on sitten ketä se miellyttää. Minua ainakin kovin. Siinä voisi olla vaikka tahdit mahtavaan kesään. Zooey Deschanelin ja M.Wardin yhteistyö tuottaa, jos ei muuta, niin ainakin hyvää pop-musiikkia.

Jos et ole vielä tsekannut, niin tässä se on: She & Himin In The Sunin suorastaan naurettavuuksiin menevä musiikkivideo, mutta ah-niin-toimiva. Tykkään tämän kaksikon tuotoksista, videollakin. Huomatkaa M.Wardin eleettömyys.


Ensi viikolla singer-songwriter Laura Marling julkaisee uuden levynsä I Speak Because I Can. Odotan jotenkin ainakin kovaa haastajaa folk-genreen Laura Veirsin July Flamelle. Tässä siltä maistiainen:


P.s. Broken Bells kävi piipahtamassa Jimmy Fallonin vieraana. Kappaleena erittäin toimiva The Ghost Inside:

Viikko 10: Gorillazin, The Morning Bendersin, jj:n ym. uudet julkaisut

Eilisestä postauksesta tuttu Kisses jaksaa hykerryttää vieläkin, se vasta oli kivaa musiikkia ja sai odottamaan lisää. Mutta katseet käännämme jo ensi viikon hienon hienoon julkaisusumaan. Tässä taas tämän blogin valintoja ensi viikon julkaisuista.

Maaliskuun kahdeksas ja yhdeksäs päivä ovat kuumaakin kuumempia levyjulkkaripäiviä, sillä noina päivinä uutuutensa julkaistavaksi tuovat Damon Albarnin Gorillaz, The Morning Benders, jj, Liars, jo aiemmin arvostelemani Broken Bells, White Hinterland, Titus Andronicus ja New Young Pony Club. (huh!) Aika lista.

Gorillazin kolmas studioalbumi, Plastic Beach, on saanut jos jonkinlaista hykerrystä aikaiseksi ollessaan ennakkokuunteluissa useissa paikoissa, mutten itse ole saanut aikaiseksi tutustua siihen.

En nyt mitenkään erityisen tohkeissani ole aikaisemmin bändistä ollut, mutta pop-musiikin saralla Gorillaz on mielenkiintoinen "bändi".


Plastic Beachiltä kuulemani kappaleet, Stylo ja Rhinestone Eyes mukaan lukien, ovat vaikuttaneet ihan lupaavilta. Nettivastaanoton perusteella jotkut tykkää semisti ja jotkut ovat täysin haltioissaan.

The Morning Benders. AHHH. Mahtava bändi. Big Echo julkaistaan siis ensi viikolla, ja kuten aiemmin postailinkin, on Grizzly Bearin basisti Chris Taylor sen tuottaja.

Olen kuunnelut Big Echon vasta kerran läpi, mutta "mää nii tykkä kyl".


Ruotsalainen jj kasvatti suosiotaan viime vuonna ilmestyneellä nº 2 -levyllään. Voisi sanoa kyllä että ihan aiheesta, sen verran mielenkiintoinen levy oli kyseessä. Jatkoa ilmestyy siis jo nyt, ensi viikolla. Ja on, ei mitenkään kovin yllättävästi, nimeltään nº3.

Viime levyn oltua suhteellisen lähellä täysosumaa, ei nº3 kuitenkaan onnistu sykähdyttämään aivan samalla tavalla. Samanlaista kivaa meininkiä ja hassuja yhdistelmiä on luvassa, muttei kuitenkaan yhtään "Ecstasyä" tai "Things Will Never Be The Same Againia".


Kokeellinen post-punk bändi Liars ei ole mitenkään liian tuttu itselleni aikaisemmista levyistä, mutta sekin julkaisee uuden levynsä ensi viikolla.
Sisterworld-nimeä kantavasta levystä julkaistaan myös laajennettu versio, jonka kakkoslevyllä on remixejä Liarsin kappaleista tunnetuilta artisteilta kuten Thom Yorke, Bradford Coxilta ym.


Broken Bellsiin ei tarvitse liiemmin puuttua tehtyäni sen jo täällä. The Shinsin James Mercer ja Danger Mousena tunnettu tuottaja-artisti julkaisevat siis pop-levyn Broken Bells -nimen alla.

White Hinterland on nykyisin jo duo, kun se aiemmin oli lähes pelkästään Casey Dienelin sooloprojekti. Nyttemmin musisointiin osaa ottaa myös Shawn Creeden.
Kairos ilmestyy ensi viikolla ja on sellaisenaan ehkä eniten arvoitus tänään mainittavista levyistä. Tässä maistiaista:


Titus Andronicuksesta ehti jo ääniä-blogi kirjoittamaankin, mutta tosiaan, bändin The Monitor -niminen kakkoslevy on myös ensi viikon mielenkiintoisimpien julkaisujen joukossa.

Tässä samalla kappaleita kuunnellessa tulee kyllä sellainen olo, että levyyn on ehdottomasti tutustuttava paremmin.


Hieman vain pintaa raapaisseena ohjaan kuuntelemaan levyä MySpaceen. Shoegaze-vaikutteista indie rockia soittava Titus Andronicus on mielenkiintoinen tuttavuus. Tutustukaa ihmeessä.

New Young Pony Club palaa myös debyyttilevyn jälkeiseen arkeen julkaisemalla toisen levynsä The Optimistin. Debyytillään tunnetuksi tulleen dance-punk (aika tyhmä termi mutta kuitenkin) bändin kakkoslevy on odotettu, ja ainakin Lost A Girl -kappale maistuu mukavasti.