Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fleet Foxes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fleet Foxes. Näytä kaikki tekstit

23.12.2011

Parhaat levyt 2011: 10-1


Voi surku. Nyt koittaa sitten se hetki, kun pitää lopettaa listojen tekeminen. Vaikka hermojaraastavan vaikeaa, se on usein terapeuttista. Siitä saa myös yleensä aika hyvän kuvan musabloggaajan musiikkimausta. Uskallan jo sanoa, että niistä levyistä, joita olen kuunnellut tänä vuonna, nämä kymmenen edustavat parhaimmistoa. Hyvää joulua niille, ketkä eivät vielä ole karanneet keskusyksiköidensä ääreltä! Muille sitten Hyvää uutta vuotta!

10. The War On Drugs - Slave Ambient

Mitäs tästä levystä olisi vielä sanomatta tai hehkuttamatta? No ainakin se, että toki kyseessä on hyvää rokkailua, mutta on yllättävää millaisen bändin- ja levynnimen, sekä albumin kannen, takaa tulee lopulta aika klassista Amerikan maanteidenvalloitus -musiikkia. Vetoaa sisäiseen faijaasi.
Lempikappale nyt: Your Love Is Calling My Name



9. Regina - Soita Mulle

Suomalaisten indiebändien kuningatar osoitti pystyvänsä oman tekemisen kriittiseen tarkasteluun. Jälleen kerran. Uudistamalla omaa ilmettä pitäen kiinni vahvuuksistaan tuloksena oli Soita Mulle, yksi viime aikojen parhaista pop-levyistä. 
Lempikappale nyt: Harjun Takaa



8. Bill Callahan - Apocalypse

Smogissa vaikuttaneelta Callahanilta mielenkiintoinen kokoelma toismaailmallisia lauluja, joista jonkinmoisen absurdiuden ja kiehtovuuden kliimaksin saavuttaa jammailukappale America!. Aito, americana-trubaduuri, jonka kappaleet yllättävät ja ovat täynnä miehen karismaa.
Lempikappale nyt: America!



7. Other Lives - Tamer Animals

Vuoden pakkohankinta kenelle tahansa. Levyn alkupuolisko on melkeinpä kovimpia kaikista vuoden albumeista, mutta jälkimmäinen ei jaksa ihan samassa hurjassa tahdissa. Nousi ihan suurimpien suosikkien joukkoon tuntemattomuudesta. Folk ja indie rock eivät ole tänä vuonna juuri parempaa yhdistelyä saaneet osakseen.
Lempikappale nyt: As I Lay My Head Down


6. Destroyer - Kaputt

Pitkään tän vuoden lempilevyjä, mutta sitten tulivat Annat ja ketut ja pedot sun muut. Kestänyt mukana äärettömän hyvin ja on ansioiltaan paljon muutakin kuin uudelleenlämmitettyä kasariestetiikkaa. Todella vahva soundi ja tunnelma levyllä, joka olisi ansainnut paremman sijoituksen - harmikseen oli vain muitakin koviksia.
Lempikappale nyt: Song For America



5. The Antlers - Burst Apart

Hospicen jälkeen en suoraan sanoen uskaltanut odottaa mitään. Saatiin upea levy, erilaista ilmaisua viime levystä sekä varmistus, että kahden levynsä perusteella The Antlers on jo nyt tärkeimpiä nykybändejä - ainakin kotikentällään - jolta voidaan odottaa laatua ja suuruutta jatkossakin.
Lempikappale nyt: French Exit



4. Real Estate - Days

Bändin ja levyn viehätysvoima näillä avuilla on jotain aivan käsittämätöntä. Kappaleita voisi syyttää samanlaisiksi helposti, mutta Daysin pyöriessä huolettomasti levylautasella on vaikea olla negatiivinen. Täydellistä musaa kesään ja syksyn alkuun, jossa huoleton kitarointi on prioriteetti.
Lempikappale nyt: Out of Tune



3. Anna Järvinen - Anna Själv Tredje

Sanottua: "Anna Järvinen on ruotsinsuomalainen, lahden molemminpuolinen ylpeyden aihe. Kypsynyt ote kasvaa kappaleissa ja jopa Annan äänessä levyn edetessä. Bluesihtavassa haikeudessaan Anna själv tredje on... täydellistä kevätiltojen maailmanrakastamismusiikkia...[ja]...Epäilemättä kehut täytyy ulottaa myös Järvisen taustajoukoille, sillä Anna själv tredjellä kuuluu mielestäni taustabändin osaajien ääretön taito. Aina ihanan symppiksestä suomisanailuavauskipaleesta Uppåt Framåt På Finska kakkoskappale Lilla Annaan, Vals För Annaan ja Ångrar Ingetiin levy huokuu kerroksia ja ilmavuutta."
Lempikappale nyt: Händer



2. Wild Beasts - Smother (+muu tuotanto)

Eniten kuuntelemani levy tänä vuonna. Laskin mukaan myös "muun tuotannon" sillä se nostaa Wild Beastsin aika armottoman kovaksi bändiksi. "Muuhun" lukeutuu b-puolia, jotka on jätetty levyltä pois, kappaleita kuten Catherine Wheel, Smother ja Thankless Thing. Loistava bändi ja loistava levy. Lempikohta levyllä: "Our love, Frankenstein in nature and design.....When our bodies become electrified, together we bring this creature alive".
Lempikappale nyt: Plaything



1. Fleet Foxes - Helplessness Blues

Kirjoittelin vuoden parhaasta levystä pientä arviota vastaavasti: "HB hakee tartuntapintaa aikuisfolkista ja seiskytluvulta ja on siksi debyä aikuisempi, kypsempi. Toisella täyspitkällään 'Foxes on pitäytynyt pitkälti omassa soundissaan, kypsyttäen sitä tammitynnyrissä ja tuloksena on tasaisempaa jälkeä kuin ensimmäisellä. Ja kuten muutkin tammitynnyreissä kypsyvät asiat, on Helplessness Blues rikas ja nauttijansa palkitseva." En osaa nyt paremmin sanailla.
Lempikappale nyt: Sim Sala Bim



20.12.2011

Parhaat kappaleet 2011: 15-1

 Lista jatkuu. Myöhemmin kuin olin ajatellut, mutta jatkuu kuitenkin. Vihdoinkin pääsee itse asiaan, parhaista parhaimpiin, hedelmälihaan käsiksi. Siitä mihin jäimme jatketaan. Kärkiviisitoistainen tiedossa.

15. The War On Drugs - Brothers

Miten voi kuulostaa näin paljon Pomolta ja Dylanilta ja vielä päästä pälkähästä moisen soundin kanssa? En tiedä. Se on vielä selvittämättä. Luulen toisaalta että nuo kuvailut karkottavat yhtä paljon kuulijoita kuin vetävät puoleensa. Suotta. Ilman The War On Drugsia vuosi olisi ollut musiikillisesti tylsempi.

  The War On Drugs - Brothers by user3659716 

14. The National - Think You Can Wait

EI. PETÄ. KOSKAAN. Win Win -leffaan tehty tunnari on yhtä hyvä kuin kaikki muutkin The Nationalin tekeleet. Kesken kiertueen, tuosta vain julkaistu, näin huikeaa tuotantoa. Järjetöntä mutta fanin kannalta palkitsevaa.

  The National - Think You Can Wait by quietriot79

13. Other Lives - Tamer Animals

Aika jännä, miten Other Lives jäi sattumalta kappalelistalla verrokkiensa väliin. Tamer Animals oli vuoden suurin Mestarit -henkinen altavastaajatarina levymuodossa. Jos pystyy yhdistelemään kahdelta, nykyään jopa ikoniselta, indiebändiltä ja lisäämään soundiin sitä omaa määrittelemätöntä, ei voi menestyä huonosti. Mahtavan kuuloinen piano tässä.

  Tamer Animals by Other Lives

12. Fleet Foxes - Sim Sala Bim

Seattlelaisbändi palasi parempana ja kokonaisempana kuin koskaan. Sim Sala Bim muodostui alusta asti mulle mukaan jääväksi suosikiksi, kenties siksi että se kiteyttää Fleet Foxesin massoihin vetoavan suurimman avun: sing-a-long folk. Tätä on muka (yrittää) lurautella mukana.

  Fleet Foxes - Sim Sala Bim - BBC Maida Vale Session by Bella Union

11. Elbow - Lippy Kids

Indierockballadianthem kasvoi älyttömiin mittoihin Ruisrockin teltassa. En unohda sitä keikkaa kyllä ikinä. Kadunkulmissa norkoileville huppariteineille sanoitettu tsipale on pitkän linjan bändiltä jopa parhaimmistoa. Kriitikot tykkää. Mäkin tykkään, hyvin paljon.

   Elbow - Lippy Kids by gwehen

10. Real Estate - Green Aisles

Musta tuntuu etten ole loppuvuonna oikein muita artisteja kuunnellutkaan kuin Real Estatea. It's Realin kautta ihastuin tämänvuotiseen levyyn, Green Aislesin kautta rakastuin. Näen niin ruskan ja lehdet asfaltissa tätä kappaletta kuunnellessa. Kesä on loppu, nyyh, mutta onneksi on Real Estate.

  Real Estate - Green Aisles by DominoRecordCo

9. Daughter - Landfill

EP-listallakin pärjännyt Elena Tonra kosketti tällä kappaleella ensikuuntelusta lähtien ja sai jäämään pariinsa, kenties pysyvästi. Katkeran epätoivoiset sanoitukset ja pieni freesi näkökulma brittifolkiin toivat top kymppi -paikan.

  Daughter - Landfill (taken from the 'His Young Heart' EP) by ohDaughter

8. Active Child - Hanging On

Tämän artistin levy ei ehkä ollut ihan yhtä hyvä kuin mies parhaimmillaan on, mutta kumman ylenkatsotuksi tuotanto silti jäi tänä vuonna. Hanging On yhdistelee Active Childin ominaisuuksia etevimmillään: akustiselle pohjalle valettua chill-out chillwavea. Todella jees.

  Active Child - 'Hanging On' by SpunkRecords

7. Siinai - Anthem 1 & 2

In ya face haterzz. Anthem 1&2 ei liene vieras tässä vaiheessa oikein kenellekään. Siinai oli mm. yksi näistä mielipiteen jakavista bändeistä tänä vuonna. Tämä kappale oli sen ytimessä. Oon edelleen sitä mieltä että tämä on vuoden parhaimpia, yksinkertaisuudessaan suureellinen, majesteetillinen ja LOISTAVA. Lemppareita.

   SIINAI - ANTHEM 1 & 2 by SIINAI

6. Processory - Young Italians

Myöhäissyttyjänä tähän kappaleeseen mukaan, turhautuminen Spotify-rajoituksille, intensiivinen nettietsintä kuuntelumahdollisuuksista, soundcloudin loppuunnyhjäämistä. Elektronisia unelmia. Parhautta. En todellakaan tiedä miten Jori Hulkkonen tekee tämän kerta toisensa jälkeen.

   Young Italians by PROCESSORY

5. The Antlers - No Widows

Yksi tämän vuoden (ja ylipäätään) lempibändeistä. Burst Apartilla myös näitä huippuja riitti, mutta No Widows esittelee minulle sitä parasta Antlersiä, joka on omissa sfääreissään tunnelmaltaan mutta joka ei kuitenkaan jää yhtään kappalekaavojensa viehättävyydessä jälkeen. (Alla Daytrotterin sessioista live).

  The Antlers, No Widows (Daytrotter Session 11/23/11) by Danceyrselfcleaner

4. Wild Beasts - Albatross

Toinen tämän vuoden (ja ylipäätään) lempibändeistä. Albatross oli ensisingle uudelta levyltä ja toi bändin ilmaisuun pehmeyttä, leveyttä ja syvyyttä. Harvemmin kappale kuulostaa aluksi näin epäkiinnostalta, mutta jatkokuunteluilla paljastuu näin laadukkaaksi ja tarttuvaksi. Hayden Thorpe lienee jo muodostunut lempivokalistiksikin.


3. Metronomy - The Look

Mun listoissa on näköjään aina tilaa tällaisille kappaleille: ne eivät aina ole vakavimminotettavissa olevia drone-junttauksia kellaristudioista. Ne jättävät viihteelle, nautinnolle ja hymylle. The Look on ensiluokkainen kappale, sillä se tarjoaa kaikkia näitä - laadukkaasti. Videokin ihan sairaan makee.


2. Michael Kiwanuka - I'm Getting Ready

Ensijainen kysymys Kiwanukan kohdalla ei ollut kuinka korkean sijan tämä saavuttaa kappalelistalla vaan se mikä kappale listalle päätyy. Koska EP-listalla oli ensimmäinen, kappalevalinta kohdistui toiseen eepeehen. Varmasti yksi eniten laulamista/hyräilemistäni/pilaamistani kappaleista tänä vuonna. Kuunnelkaa mestaria sorvinsa ääressä.


1. The New Tigers - Pocketful of Sand

Nyt kun kissat valmistautuvat valloittamaan ensi vuotta, on todettava vuoden 2011 olleen tiikeireden vuosi.Alunperin hätäisesti ykköseksi heitetty olikin intuition täysosuma. Kiistatta yksi eniten kuuntelemistani kappaleista ja se on paljon miltei kahdeksanminuuttiselta kappaleelta fuzz-euforiaa. Vähän harmittaa Velvet Jamin sivuuttaminen listalta, mutta jos jokin kappale siihen oli oikeutettu, niin Pocketful of Sand. Tämän vuoden paras turkulainen, suomalainen, öh, paras kappale tämän kuuntelijan korvissa ylipäätään tänä vuonna. Huikeeta!

______________________________

Nyt kun tuo kappalelista sitten tuli valmiiksi, olen siihen aika tyytyväinen. Siitä tuli aikalailla itseni näköinen, vaikka toisena päivän lista olisi erilainen. Jatkamme vielä tällä viikolla albumilistauksen merkeissä. Stay tuned.

28.4.2011

Helplessness Bluesilla kypsynyt Fleet Foxes

Joistakin levyistä muodostuu eräänlaisia elämän solmukohtia, jotka kääntävät arkitapahtumat artistin säveliin sopiviksi ja tekevät kuuntelijasta eivät vain fanin vaan seuraajan. Fleet Foxesista tuli tällainen bändi. Bändin monesti myöhästynyttä kakkoslevyä enemmän odotan tällä hetkellä vain Bon Iverin kakkosta.


Fleet Foxesin Helplessness Blues ilmestyy toukokuun 3. päivä ja kerää auttamatta eponyymiin vertailuja, joten on helppo alkaa niistä. HB hakee tartuntapintaa aikuisfolkista ja seiskytluvulta ja on siksi debyä aikuisempi, kypsempi. Toisella täyspitkällään 'Foxes on pitäytynyt pitkälti omassa soundissaan, kypsyttäen sitä tammitynnyrissä ja tuloksena on tasaisempaa jälkeä kuin ensimmäisellä. Ja kuten muutkin tammitynnyreissä kypsyvät asiat, on Helplessness Blues rikas ja nauttijansa palkitseva.

Yhtyeiden aikaisempaan tuotantoon vertailu on aina riskaabelia ja vaikeaa, mutta mikäli niin tekee, voi tässä tapauksessa todeta HB:n olevan kakkoslevyksi niin etevä, että se osittain jopa ohittaa ensimmäisen saavutukset. Vaikka yhtye kulminoituu pitkälti Robin Pecknoldin ääneen ja tarinoihin, on yhteispeli kappaleiden aikana suunnattoman upea. Levyn elämä rakentuu ensitahdeista alkaen keskiössä täydellisesti sijaitsevan nimikkokappaleen ympärille.

Jo ensimmäisten kuuntelujen aikana intoutuu löyhiin yhtäläisyyksiin High Violetin ja Helplessness Bluesin välillä: The Nationalin viimevuotinen oli edeltäjäänsä kokonaisempi ja tasaisempi, mutta mutta toisaalta myös vuorenhuiput olivat matalempia ja sama pätee HB:hen. Sinkkulohkaisut puuttuvat, mutta kuuntelija antaa sen helposti anteeksi, kun luomummaksi soundiaan hionut 'Foxes saa levylleen vertaansa vailla olevan elinajanodotteen - suurin osa kappaleista suorastaan uhkuu kertakäyttöisyyttä vastaan. 

Vaikka kuuntelun jälkeen helpotus onnistuneesta paluusta valtaa rintakehää myöten, mahtuu mukaan muutama harha-askel. Loppua kohti HB ei jaksa mukana alun hurjan tahdin ennakoimana. 12 kappaleen levyllä on eittämättä pari samantekevyyteen taipuvaa liikaa. Silti on sanottava Helplessness Bluesin olevan ehdotonta mannaa - ainakin itselle. Se on levy, joka tähän vuoteen tarvittiin. Kasvava sellainen. Se ei millään tyydytä kaikkia tigermountainpeasentsongeja tai blueridgemountainseja odottavia, vaan vahvistaa Fleet Foxesin merkittävyyden nykymusiikissa, mutta toisaalta kasvattaa vielä suuremman odotusten vuoren kaukana horisontissa siintävän kolmoslevyn harhaman eteen.

Suosikkikappaleita mm. Sim Sala Bim, Bedouin Dress sekä Moottoripyöräpäiväkirjoihin ja Babeliin musiikkeja loihtineen Gustavo Santaolallan suuntaan lievästi kumartava instrumentaali The Cascades.


Ja siittä kuuntelua sitten itse kullekin. Tunneryöpyn ja hurmoksen valtaan Helplessness Blues korvissaan Turun keväässä joutunut bloggaaja jää odottamaan Bon Iverin vastausta. Tällä hetkellä se on 'vanhoista tutuista' ainut, joka voi kakkoslevyllään ylittää 'Foxesin ehdottoman kevätlevyn ryöpyn. Ruisrock-sunnuntaista tuli aavistuksen päräyttävämpi tämän levyn myötä.

23.2.2011

Kesää odotellessa: Ruissi '11

Tein jo päätöksen, etten postaa tästä, kun uutinen saavuttaa varmasti kaikki ilman jokaisen blogin panosta. MUTTA. Onhan toi nyt ihan liian siistiä, et turkulainen musablogi vois sivuuttaa sen. Enkä mä aio välittää, kun kerran Ruisrock 2011 tarjoaa aikamoisen kattauksen. En oo varmasti ikinä tässä vaiheessa ollut tyytyväinen ekoihin kiinnityksiin, mut näemmä se Merimaankin ruletti osuu joskus kohdilleen.

                                               (Kuva: ruisrock.fi)

The National, Fleet Foxes, Anna Calvi, Hurts, Isobel Campbell & Mark Lanegan, Robyn, Primus, The Prodigy, Uusi Fantasia, Carpark North, PMMP ymsyms. Koko toi lista on osastoa wtf?!, mutta kyllä se kelpaa. Nationalin live-kunto tulee tsekattua ens viikolla, joten kesällä tulee sitten kolmas kerta kun näen lempparit livenä. Muuten lihavoidut taitavat olla mulle ensisijaisia, mut tuleehan täydennyksiäkin vielä. JEA. Saa nähdä saapuuko The Prodigy ihan paikan päälle vai jääkö princeilyksi.

Jottei postaus mene ihan tylsäksi lehdistötiedotteen toisteluksi, aattelin jakaa kaksi kappaletta, jotka ovat viime aikoina vieneet mua kohti kesää. -20, whaddaaap?! Eka Dirty Goldin California Sunrise ja aurinkohan alkaa tehdä jo ihan höperöksi.


Toiseksi Devotchka - 100 Other Lovers. Tämä on sitten ihan muuten vaan kiva joka vuoden aikaan, mutta sopii kesäänkin.


Nyt sit odotellaan miten Flow kontraa. Itse ennakoin Fleet Foxesia Flow'hun, mutta nyt se tuntuu hieman kaukaa haetulta, kun Ruissi jo nappasi Seattlen folkkarit. Kesä, tuu jo!!

31.1.2011

Fleet Foxes - Helplessness Blues

Siitä on jo miltei kolme vuotta, kun Fleet Foxes julkaisi eponyymilevynsä ja tulevan folkklassikon. Seattle osoitti tuolloin jälleen, miksi se on huippumusiikkikaupunki. Nyt, vihdoin, Fleet Foxes tekee paluun kappaleella Helplessness Blues.

Kappaleen alkupuoli on varsin totuttua 'Foxesia, jopa varman päälle -kuuloista, mutta loppupuoliskolla päästään hieman tuoreempiin soundeihin jo. Tämä on silti erinomainen etiäinen, fanille jopa helpotusta, vaikka se jättääkin janon uusille kappaleille. Robin Pecknoldin lauluääni tekee paluun aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Kappale sisältää kaikki oleelliset elementit Fleet Foxesia - syyt joiden vuoksi rakastamme bändiä. Tässä siis uusi Fleet Foxesin tuotos!

Fleet Foxes - Helplessness Blues by subpop

Se uusi levy, jota lupailtiin hieman jo viime vuodelle, ilmestyy siis tänä vuonna. Jes! Fleet Foxes!
EDIT: Tuosta, ja yhtyeen nettisaitilta, saat ladattua kappaleen myös ikiomaksesi. Joten käytäpä mahis hyödyksi.

28.12.2010

Levyjä ja pohjoisen puoleista tuulta luvassa vuodelle 2011

Lupasin tuossa aiemmin jakaa pientä alkuvuoden julkaisuaikataulua levyistä, jotka ainakin jossain määrin kirvoittavat mielenkiintoa. Parin viime vuoden tasolle ei päästä, sillä esimerkiksi viime vuonna samoihin aikoihin odoteltiin Beach Housen, Yeasayerin, The Nationalin, Interpolin, Arcade Firen ynnä muiden uusia julkaisuja.

Tässä lyhyt lista tammi-helmikuun mielenkiintoisuuksista, joista sitten tarkastellaan muutamaa tarkemmin.

Tammikuussa julkaistaan seuraavien bändien uutukaislätyt

White Lies, British Sea Power, Chapel Club, The Decemberists, Smith Westerns, Tennis, Iron & Wine, Destroyer, Little Comets, Hercules and Love Affair, Esben and The Witch

...ja helmikuussa näiden

James Blake, Cut Copy, Bright Eyes, Yuck, Toro y Moi, Young Galaxy, Mogwai, PJ Harvey

Päivämääriä tuohon listaan ei oikein viitsinyt sisällyttää, jenkki-, britti- ja eurojulkaisujen tarkat ajankohdat vaihtelevat kuitenkin suhteellisen paljon. Yllä nähty lista on lähinnä käytännön syistä noinkin tylsä, pohdin vain josko jollekulle olisi iloksi tietää uusia julkaisuja noin ylipäätään.

Ne mielenkiintoisimmat

  1. White Liesin uusin single Bigger Than Us oli todella niin suuri kappale kuin nimi antoi ymmärtää. Vaikken ekalle levylle syttynytkään, on tätä pakko odottaa tohkeissaan. Ja tuleehan bändi Suomeenkin, joten siksikin kannattaa tsekkailla uusi Ritual.
  2. British Sea Power taasen kiinnostaa aina. Valhalla Dancehall niminen -levy on antanut yllättäviä maistiaisia. Tämäkin suuren odotuksen kohde.
  3. The Decemberistsistä tulikin hiljattain postailtua. The King Is Deadin eka sinkku oli melkeinpä parasta mitä bändiltä on kuultu. Intoilua!
  4. Iron & Wine julkaisee varsin odotetun neljännen levynsä. Pelonsekainen on se tunne, joksi kuvailen omaa suhtautumista, sillä pari kuultua kappaletta eivät ole olleet ihan niin vakuuttavia kuin voisi toivoa.
  5. Little Comets on henkilökohtaisesti jo voittanut minut puolelleen. Debyytin odotan sijoittuvan jonnekin Foalsin ja Two Door Cinema Clubin välimaaston ja jopa ylittävän odotukset. In Search of Elusive Little Comets on noussut lujaa parin vahvan sinkkulohkaisun turvin.
  6. Esben and The Witchin valinta BBC:n 2011 -soundeihin oli yllättävä, vaikka tätä bändiä olenkin seuraillut. Sikäli yksi kiinnostavimpia, etten oikein tiedä tarkkaan mitä levyltä pitäisi odottaa.
  7. Bright Eyes, eli indiemusiikin ihmelapsen Conor Oberstin bändi tekee paluun. Tarvitseeko todella perustella, miksi miehen tuotoksia odotetaan taas niin paljon?
  8. Young Galaxy - viimeisimpänä vähän jokerivalinta. Blogin puolella esitelty Peripheral Visionaries oli sen verran koukuttava poptsipale, että haluan ehdottomasti tutustua bändin tuotantoon koko levyn verran.
Tutustu:




    8.5.2010

    MillionYoung // Pearly Gate Music

    Musiikkipalvelu Last.fm ei ole toimittanut suosituksia ihan normaaliin laadukkaaseen tahtiinsa. Tänään se kuitenkin hoiti osansa suosittelemalla MillionYoung -nimistä artistia. Vaikka MillionYoungin nimi viittaisi siihen, että kyseessä on joku Chamillionairen kaveri, tekee artisti melkoisen kivaa chillwave -nimikkeen alle helposti sijoitettavaa musiikkia.


    Floridalainen MillionYoung kuulostaa vuorotellen jj:ltä, Toro y Moilta ja sattumoisin myös hieman lafkakaveri Memoryhouselta, jota hän on myös remixaillut varsin sujuvasti:


    Aiemmin MillionYoung ei ollut oikeastaan yhtään tuttu, vaikka kaikesta kirjoittelun määrästä päätellen pitäisi olla. Tänä vuonna on tullut EP:tä jne. Mien -niminen kappale kuulostaa jopa hieman hitaamman tempon Kavinskyltä, mikä ei voi olla huono asia. Tästä on näköjään tykkäiltävä ihan tosissaan.


    Pearly Gate Music on artisti, joka on viime päivinä osunut silmään usein. Toisin kuin MillionYoungilla, Pearly Gate Musicilla ei ole musiikkia oikeastaan ollenkaan kuultavana sivustoilla, joilta sen voisi liittää tähän. Mutta mutta, Spotify tarjoaakin tänä vuonna julkaistun debyyttilevyn kuultavaksemme, joten sinne siis!


    Muutaman sanasen voisi Pearly Gate Musicista jakaa kuitenkin. Nimen takaa löytyy nimittäin Zach Tillman, Fleet Foxes -rumpali Josh Tillmanin pikkuveli. Pikkuveljen bändin musiikkilaji on luonnollisesti folk ja sellaisenaan jossain Fleet Foxesin ja J. Tillmanin soolomateriaalin välimaastossa. s/t -albumilta kuulee melko hyvin, että aivan valmista tavaraa se ei ole, mutta ehdottomasti "tulossa" ja tsekkaamisen arvoinen.

    25.4.2010

    Boy & Bear

    Australialais-folkia tarjoileva Boy & Bear on kolmihenkisestä viisikoksi paisunut kokoonpano Sydneystä. Viime vuoden puolella Mexican Mavis -kappaleella hyvän vastaanoton saanut bändi kiertää tällä hetkellä Laura Marlingin mukana UK-kiertueella.


    Boy & Bearin voisi kuvitella maistuvan mm. Midlaken, Laura Marlingin ja Fleet Foxesin faneille. Bändiltä on tulossa EP nimeltä With Emperor Antarctica, jolta on mm. edellä oleva Mexican Mavis ja seuraava livenä esitetty Rabbit Song:

    # Rabbit Songin albumiversion voit kuunnella täällä.
    # Mexican Mavis -kappaleen voit ladata täältä s-postia vastaan.

    Myös Blood to Gold -kappale löytyy tulevalta EP:ltä:

    3.4.2010

    Fleet Foxesin uutta tuotantoa odotellessa...

    Fleet Foxesin laulaja Robin Pecknold on muutamassa yhteydessä maininnut uutta Fleet Foxesin levyä koskevat luomisen tuskaan liittyvät ongelmat. Mutta siitäkin on jo aikaa. Uudesta levystä ei kummemmin tihku uutisia.

    Robin Pecknold on ollut Joanna Newsomin kiertueella mukana vetämässä soolona lämmittelykeikkaa. Erään kappaleen on spekuloitu olevan (mahdollisesti) uutta FF-materiaalia. (Aika monta ehtoa mahtui noin lyhyeen lauseeseen, joten ei ihan kannata lyödä seuraavan videon perusteella mitään lukkoon).



    Toisaalta voi lohduttautua kuuntelemalla seattlelaiskokoonpanon, Peppermint Majestyn, kappaleita. Tässä melko uudessa ja toistaiseksi hieman vieraassa kokoonpanossa on sekä Fleet Foxesista jäseniä että Crystal Skullsista.

    CLOUDS BELOW

    PEPPERMINT MAJESTY | MySpace Music Videos


    Ja sitten taas, Fleet Foxes -vertailuja usein osakseen saavat bändit, kuten The Dodos ja Local Natives saattavat myös auttaa:

    The Dodos- Fables

    The Dodos | MySpace Music Videos




    Tai sitten ihan FF:n oma materiaalia, Mykonos:



    Ja Ragged Wood:

    9.3.2010

    "Oman elämänsä sankari"

    Tänään on aikasta kiva päivä, mulla on kiva fiilis. Ja tänään mua voisi onnitella myös maailman naurettavimmasta otsikosta, mut ei se mitään.

    Tähän mennessä päivä on mennyt oikein mukavasti positiivisissa, onnistumisten merkeissä. Ja vieläpä iltapäiväksi tiedossa ollut velvoite olikin siirretty ensi viikkoon. Mikäs tässä ollessa siis!

    Jonkinlainen päivän tunnelmat -soittolista seuraa siis nyt. Joukossa tältäkin vuodelta mutta suurimmaksi osaksi vanhempaa. Oweniltakin kummallakin artistinimellä musaa. Tosi jees!

    Final Fantasy - This Lamb Sells Condos (ihan mun lempikappaleita, sanoitukset ei niinkään ihan heijasta tätä päivää mutta toi naurettavan kiva sovitus! jepjep!)

    Monster of Folk - Dear God (Sincerely M.O.F)

    Summer Camp - Ghost Train

    Panda Bear - Bros

    Fleet Foxes - Blue Ridge Mountains

    Owen Pallett - E is for Estranged (suosikkeja Owenin mainiolta Heartland -levyltä)

    The Decemberists - Sons & Daughters

    Wild Beasts - We Still Got The Taste Dancin' On Our Tongues (viime vuoden parhautta!)

    Shout Out Louds - Tonight I Have To Leave It (ruotsalaiset osaa tän niin hyvin)

    The Unwinding Hours - Knut (ei ehkä sovellu niiiin hyvin positiivisuusteemaan, mut tosi jees kappale)

    12.2.2010

    Perjantai-illan "uutuus": The Middle East

    On niin kivaa, kun viaton huuma iskee musiikkia kuunnellessa. Ei oikein tiedä miten päin pyörisi ja kenelle hehkuttaisi. Tänään on sellainen päivä ja ilta. Ja bändin nimi on The Middle East. Taas kerran hieman outoa nimeä pukkaa.


    Australialaisbändi The Middle East (huh, kaipa tohon nimeen on vain totuttava) kuulostaa Fleet Foxesilta, Sufjan Stevensiltä, Bon Iveriltä ja hieman ehkä myös Great Lake Swimmersiltä. Bändi kuulostaa jotenkin ihan naurettavan tuoreelta folk-rockilta - mikä ehkä vesittyy hieman, kun kuulee että alunperin EP:n Recordings of the Middle East kappaleet olivat jo 2008 Australiassa julkaistulla levyllä. EP on sittemmin julkaistu viime lokakuussa jenkeissä.


    Kaikista blogikirjoituksista päätellen olen todella myöhässä tämän bändin kanssa, mutta mulle kelpaa silti. "Ei musiikinkuuntelun itseisarvo voi olla sen tuoreus", hän uskotteli itselleen.

    Kun Fleet Foxesin uutta levyä saadaan tälle vielä odottaa, Sufjanilta ei ole kuulunut vuosikausiin uutta LP:tä ja Bon Iverkin on "telakalla" voi The Middle Eastin tahtiin huoletta tunnelmoida varsinkin talvi-iltoina - ja hymyillä itsekseen. Varsinkin seuraava kappale, The Darkest Side, on ihan älyhieno.

    "And it's the darkest side of my heart that dies when you come to me".



    Pakko kirjoittaa lopuksi vielä täysin asiaankuulumattomasti huhusta, jonka mukaan Wes Anderson olisi ollut kaavailuissa mukana Spiderman 4:n ohjaajaksi. Naurahdin tuolle itsekin, mutten niin kovaa, kuin nähdessäni rändöm-tyyppien YouTube -parodian aiheesta. Mun mielestä se oli ainakin tosi osuva ja siten hupaisa. Eli seuraavaksi ajatusleikki, MITÄ JOS: Mitä jos Wes Anderson (Roayl Tenenbaums, Darjeeling Limited) ohjaisi Spiderman-leffan:

    2.1.2010

    Surfer Blood & Local Natives

    Alkuvuoden ensimmäiseen "kunnon" postaukseen mahtuu kaksi bändiä, joiden kasvavaa huomiota en itsekään saattanut sivuuttaa.


    Ensimmäinen kilpailijamme on Surfer Blood ja näistä kahdesta ehkä se, joka vetoaa jollakin tavalla itseeni. Bändiltä tulee tässä kuussa levy, mutta siltä on jo useita kappaleita kuultavana. Surfer Bloodin viehätys perustuu hyvin pitkälle samoihin huolettoman kesäpäivän soundeihin kuin esim. The Drumsin. Näitä kesä/surffailubändejä nyt tuntuu riittävän. Se ei silti tietenkään ole millään lailla meiltä tai Surfer Bloodilta pois. Mm. sinkkuna jo julkaistu Swim (To Reach the End) on ainakin kelpo osoitus bändin taidoista; parin viikon päästä Astro Coast -albumi julkaistaan ja bändin tähän asti saama huomio saanee jatkoa.

    Local Nativesilta levy sen sijaan on jo ulkona. Gorilla Manor -levyn vaikutteet ovat melko selkeästi kuultavissa: ainakin Fleet Foxes ja Vampire Weekend ovat viihtyneet bändin levysoittimella. Vaikutteet kuuluvat ehkä turhankin selkeästi, sillä omaperäisyys ja tietty oma mauste eivät kuulu kappaleilla yhtä lujina. Ilmeisesti bändin pojat asuvat kaikki samassa talossa - saa nähdä kuinka kauan sopu kestää, oli levyn/bändin menestys mikä tahansa :)

    Näistä kahdesta bändistä pidän enemmän Surfer Bloodista mutta jotenkin odotan että Local Natives saa palstatilaa hivenen enemmän, sillä usein tällaiset "joka pussista parhaat ainekset" -temppua yrittävät bändit ottavat omansa pois ainakin hypetyksessä.






    Vielä lopuksi jotain silmällä pidettävää kreisibailaajille: yhtye on nimeltään Fear of Tigers. Brittiläisen tuottajan Benjamin Berryn alter-ego-projektia kannattaa pitää silmällä myös 2010, vaikka levy tulikin jo 2009. Näillä näkymin Fear of Tigers tulee Suomeen 4.4.2010. Mies on tehnyt remixejä jo Sound of Arrowsille, Pnaulle ja Does It Offend You Yeah'lle, joten ihan turha mies kyseessä ei voi olla.

    Mitä luvassa vuodelle 2010? Ainakin levyjä.

    Vuosi vaihtui itselläni normaaliin tapaan taivaan talikynttilöitä seuraten kotoisen Aura-puron varrella Turun keskustassa. Klo kahdentoista molemmin puolin oltiin sitten juhlimassa eräässä asunnossa. Lupauksia en ole tehnyt aiemmin, enkä tee nytkään, koska toivon omaavani tarpeeksi tahdonvoimaa tehdä mitä aionkin, ilman vuodenvaihdon mukanaan tuomaa taikaa.

    Oli siinä silti jotain ns. elämää suurempaa: seisoskella hyisessä ilmassa tuttujen ja tuntemattomien seurassa katsomassa, kun pahasti velkaantunut kunta ampuu rahaa taivaalle vuosikymmenen vaihtuessa. Ei silti, näkökyvyn rajoja koettelevien tulikaarien polttaessa verkkokalvojani minäkin unohdin hetkeksi laman ahdistavuuden ja aikeet rakentaa keskelle kaupunkia yksi parkkihalli lisää osittain veronmaksajien rahoilla.



    Ohoh, tulipas avauduttua. Pysytäänpä asioissa joista toivottavasti tiedän jotain. 2010 näyttää julkaistavien albumien suhteen melkoisen mielenkiintoiselta. Uutta levyä pukkaavat mm. Vampire Weekend, Yeasayer, She & Him, Broken Bells, Husky Rescue, Final Fantasy jne.

    Tammikuu: Vampire Weekend, OK Go, Final Fantasy, Spoon, Eels, Magnetic Fields, Beach House, Husky Rescue, jne

    Helmikuu: Yeasayer, Toro y Moi, Hot Chip, Massive Attack, Fionn  Regan jne

    Maaliskuu: She & Him, Jonsi, Broken Bells jne

    Tuossa oli vähän arvioitua aikataulua, joilla edellämainitut artistit julkaisevat uutta musiikkia. Lisäksi epämääräisten tai vahvistamattomien aikataulujen mukaan mm. The National, Fleet Foxes, Arcade Fire, MGMT, Interpol ja Cat Power julkaisevat uutta musiikkia 2010. Ilmeisesti Arcade Fire työskentelee parhaillaan Mumford & Sonsin levyn tuottajan häärineen Marcus Dravsin kanssa.
    Tavallaan on typerää listata satunnaisia päivämääriä, jolloin muusikot julkaisevat tai jättävät julkaisematta uutta musiikkia, mutta tarkoitus oli vain antaa kuvaa musiikkivuodesta 2010. Toivomme ettei tämä vuosi jää hurjan viime vuoden jalkoihin musiikillisesti.

    Eikä missään nimessä ole mitään syytä uskoa, että näin kävisi. Itse odotan jo vahvistetuista julkaisuista eniten Beach Housea ja Broken Bellsiä. Vampire Weekend on ihan kiinnostava ja tavallaan vakuuttava projekti, mutten ole oikein ikinä kummemmin poolopaitojen kutsuun vastannut.


    Epämääräisten aikataulujen listassa ovat oikeastaan kaikki yhtä mielenkiintoisia: onnistuuko MGMT säilyttämään kaiken hyörinän keskellä luovuutensa, toipuuko Arcade Fire Neon Biblen ehkä kuitenkin pienoisesta pettymyksestä, onko Julian Plenti -projekti vaikuttanut Interpolin tuotantoon? Tyhmiä kysymyksiä? Kenties, mutta musiikkibisneksessä kaikki on mahdollista. The Nationalin ja Fleet Foxesin uudet levyt taasen ovat jo omiaan tekemään tästä vuodesta loisteliaan.

    Palaamme asiaan.

    30.12.2009

    Vuoden paras folk-levy? Entä vuoden paras kokoelma?

    muIndie-folk levyä on kenties turhaa rajata kovin tiukasti, sillä kovinkaan moni artisti ei voi kieltää levyllä kuuluvien vaikutteiden laaja-alaisuutta. Musiikkia on yhä vaikeampi kuvailla yhdellä sanalla, tai sisällyttää yhden genren alle. Ajattelin silti jakaa mielestäni vuoden kaksi parasta suoritusta omissa alalajeissaan: vuoden paras folk-levy ja paras kokoelma.

    Vuoden parhaita levyjä noin yleensä minusta ei ole listaamaan, sillä jokaisella on omat suosikkinsa - se näkyy myös joka puolella nettiä tehdyissä listauksissa, esim. Animal Collective tuntuu ainakin jakavan mielipiteitä levyllään. Itse olen kuitenkin tyytynyt kertomaan mitä olen itse kuunnellut, lähinnä syksyn aikana, ja sillä linjalla aion pitäytyä.


    Nyt kuitenkin tuli sellainen olo, että näistä seuraavista levyistä halusin kertoa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että vaikka useat postaukset käsittelevät lo-fi, dream pop tai kovin elektro-painotteista indiemusaa, olen silti enemmän folk-miehiä. Siksi tuntuu luonnolliselta kertoa mielipiteeni vuoden parhaasta folkin omaisesta suorituksesta.

    Kuten kuvasta yllä näkyykin vuoden paras folk-levy on lontoolaisen Mumford & Sonsin käsialaa. Sigh No More on bluegrass-vaikutteista folk-rockia, ja sellaisenaan mielestäni parasta tänä vuonna. Mumford & Sonsin musiikki tuo ehdottomasti mieleen The Avett Brothersin, Fleet Foxesin, Great Lake Swimmersin ja muita nykyfolkin "suuruuksia". The Avett Brothersista tulee mieleen banjon osuus kappaleissa, Fleet Foxesista bändin yhteispeli ja Great Lake Swimmersista tietynlainen alakuloisuus, joka leimaa monia kappaleita.

    Tiedän, että monet muistuttavat minua folk-kategoriaa selatessa, että entäpä Grizzly Bearin tänä vuonna julkaistu Veckatimest? Se on kuitenkin kovin kehuttu levy, joka vei yhtyeen soundia hieman "helpompaan" suuntaan ja nosti bändin kokonaan uudelle tasolle. En itse päässyt kovinkaan hyvin Grizzly Bearin Yellow House -levyyn sisälle, mutta tämä uudempi vaikutti keväällä edistykseltä, ainakin siinä suhteessa. Mumford & Sons on ehkä perinteisempää folkia, Grizzly Bear vähän kokeellisempaa. Kukin tehköön päätöksensä itse, kumpi on parempi - vai suostuuko vetämään liian tiukkoja linjoja lainkaan kahden erittäin hienon bändin välillä. Itse taidan sittenkin pyörtää päätökseni ja pitäytyä viimeisimpänä mainitussa vaihtoehdossa, ja julistaa Veckatimestin vuoden ensimmäisen puoliskon parhaaksi folk-levyksi ja lokakuussa julkaistun Sigh No Moren jälkimmäisen puoliskon parhaaksi.

    Tässä kappaleet punnitsemisen "helpottamiseksi":





    Aivan niin, meinasi unohtua vuoden parhaan kokoelman titteli. No, se lankeaa alkuvuodesta julkaistulle Dark Was The Night -kokoelmalle, jota olivat puuhaamassa The Nationalista tutut veljekset Aaron ja Bryce Dressner. Albumi tehtiin Red Hot Organizationin hyväksi, jonka tuotot menevät AIDSin vastaiseen taisteluun. Tuplalevynä julkaistu kokoelma sisältää suorituksia muun muassa Arcade Firelta, Feistilta, Bon Iverilta, The Nationalilta, Grizzly Bearilta sekä hienoja yhteistyönä tehtyjä kappaleita, kuten Antony Hegartyn (Antony and The Johnsonsin solisti) ja Bryce Dressnerin työstämän Bob Dylanin kappaleen I Was Young When I Left Home, joka on yksi soitetuimmista kappaleistani tänä vuonna.

    Albumi on ehkä hivenen pitkä ja raskas sekä kappaleiden taso on ajoittain hieman epätasainen, mutta ansaitsee ehdottomasti silti vuoden parhaan kokoelman tittelin ja ehdottomasti hankinnan arvoinen. Leffasoundtrackeistä parhaan kokoelman tittelistä voisivat kilpailla kenties Merirosvoradion (The Boat That Rocked) soundtrack tai 500 Days of Summerin soundtrack, mutta pidän silti pääni, tällä kertaa :)

    Tässä muutama kappale Dark Was The Night -kokoelmalta: