Kele - The Boxer

Huomenna julkaistaan Jónsin soolon ohella yksi vuoden odotetuimmista levyistä. Kele Okereken, Bloc Partyn nokkamiehen, soolodebyytti The Boxer näkee päivänvalon ja odottaa vertailua aiempiin bändituotoksiin. Kele ei voi, kuten ei Jónsikaan, välttyä vertailuista bändin kanssa tehtyihin levyihin. Tilanteet ovat herroilla muutenkin samankaltaiset: hyviä levyjä takana vaikkei viimeisin kummankaan bändiltä ollut parasta antia.

Muita ensi viikon julkaisuja ovat mm. Starsin The Five Ghosts, The Rootsin How I Got Over ja Lissien Catching A Tiger.

Bloc Partyn Silent Alarm osui oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikeaan nuottiin. Sen haamua ei vieläkään ole onnistunut karistamaan - ei Kele eikä Bloc Party. Intimacy taasen tuntui sekavalta, vaikeasti lähestyttävältä ja suoraan sanoen heikolta, verrattuna aiempiin levyihin.

3voor12 -sivuston ennakkokuuntelussa jo joitakin päiviä ollut The Boxer ei kuulunut suunnitelmiini oikeastaan missään vaiheessa. Intimacy oli itselleni niin kova pettymys, että pelkäsin Kelen sooloilun vain syventävän kuilua itseni ja Bloc Partyn (ja Kelen välillä). Ensimmäinen single Tenderoni oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pettymys: se oli vahva ja tanssittava - ja toimiva - kappale:

Jahkailun jälkeen albumi oli kuitenkin kuunneltu. Bänditouhuissaan elektronisen ilmaisun lisääntyessä Kele luottaa sooloilussaan nimenomaan elektroniikkaan ja lopputulos lähentelee muutamassa kohtaa silkkaa teknoa. Indie rockia levyltä on turha odottaa. Silti lähimpänä sitä oleva Unholy Thoughts on Tenderonin ohella levyn parhaita kappaleita.

Tyylilajit silti sikseen. Mitä oli jäänyt käteen kuuntelun jälkeen?

The Boxer ei ole paras levy, millä Kele on ollut mukana. Ei millään. Haittaako se mitään? Ei. Laadultaan soololevy sijoittuu jonnekin ihan ok osastolle, jonnekin Silent Alarmin ja Intimacyn väliin. Muutama kappale on selkeästi läpäissyt Kelen seulan liian helposti - toisaalta muutama kappale on tarttuva kuin kärpäspaperi.

Mitä johtopäätöksiä voi vetää?

Että Kelellä on ehdottomasti annettavaa. The Boxerin voi nähdä Bloc Party -nokkamiehen venttiilinä, jossa hän on päässyt purkamaan musiikillisia ambitioitaan. Se on paikoin jopa oikein hyvä levy, mutta silti hieman hajanainen. Mutta vain hieman. Juuri sen verran, että seuraava (?) Kelen levy saattaa olla jopa aika timanttinen. Tässä vielä hieno Rise:

Tuoretta tavaraa

Paljon ehti postaamisen aihetta tulla yön aikana. Aloitetaan The Drumsilla.

The Drums julkaisee kesäkuun alkupuolella debyyttilevynsä pidetyn EPn jälkeen. Newyorkilaissurffarirokkailijoiden uutukaiskappaletta on toki esitetty livenä, mutta tässä albumiversio, It Will All End In Tears.

Kele on myös ollut ahkerana valloittaessaan blogosfääriä elektropörinäkappaleillaan. Aiemmin kuullun Tenderonin lisäksi kuultavana ovat nyt Rise ja Walk Tall. (Niin tämä oli siis se Bloc Partyn laulajan soolomeininki).

 Rise by keleokereke 

 Walk Tall by keleokereke 

The National. Ties kuinka mones postaus, jossa on jotain uutisoitavaa siitä. Minkäs teet? Tällä kertaa on itseasiassa kaksikin hienoutta. The National oli nimittäin Dave Lettermanin vieraana vetämässä Afraid of Everyonen ja voitte arvata ketä oli mukana. No, sehän oli tietysti Sufjan Stevens. = Parhautta!

The Nationalilta on myös uutta kappaletta. Walk Off nimittäin tulee iTunesista ostettaessa High Violetin ekstrakappaleena. Valitettavasti en nyt voi liittää sitä tähän, mutta ohjaan Hypemiin kuuntelemaan sen. Aika kivan kuuloinen slovari.

# The National - Walk Off @ Hypem

Moni on varmasti lukenut The Killersin laulajan Brandon Flowersin sooloprojektista. Soololevyn tuottajan tulee kaiketi häärimään Day & Agen tuottaja sekä Neil Youngin viime levyn tuottanut Daniel Lanois yhdessä. Flowers itse mainitsi kirjoittaneensa joitakin kappaleita Jenny Lewisin kanssa ja levyttäneensä tämän kanssa myös dueton uudelle levylle. Vaikkei kappaleita ole varsinaisesti kuultu Flowersin soololevyltä, on tarjolla Flamingoksi nimetyn levyn äänimaailmasta näytettä:

Satanen: Kele ja Interpol

Jeh, sadas postaus. En tiedä onko se mikään merkkipaalu, mutta itse lähinnä ihmettelen, että olen jaksanut näinkin ahkerasti kirjoitella. Olin toivonut, että tähän postaukseen olisi löytynyt joku tulevaisuuden äänitorvi, joku tuntematon, hieno artisti.

Mutta mutta. Bloc Partyn Kele ja Interpol kelpaavat oikein hyvin. Kummatkin ovat nähkääs julkaisseet uutta materiaalia.

Kele -nimisen sooloprojektin kanssa kikkaileva Kele Okereke on paljastanut tietoa tulevasta levystään lähinnä tipoittain. The Boxer -niminen levy ilmestyy kesäkuun 21. päivä. Jos levyn nimestä pelkästään päättelisi, olisi syytä odottaa loistavaa levyä. Heh. Ja uutta kappaletta on siis täällä kuunneltavana tänään. Tässä Tenderoni:

Säästinpä mehukkaamman lopuksi: Interpolin. Pitkän, pitkän hiljaiselon jälkeen bändi osoitti elämän merkkejä tarjoamalla uuden singlensä, Lights, ladattavaksi sivuillaan. Ei kovinkaan yllättävää, että valtavan kävijäryöpyn seurauksena sivut keräilevät itseään. Voit silti kuunnella Lightsin täällä:

  

Jos aamulla on pelkästään näin paljon kivaa jo tarjolla, mitä illalla löydämmekään?

We Have Band - WHB

Paaaaljon blogirakkautta saanut We Have Band julkaisi vihdoin eilen debyyttilevynsä WHB. Sitä ennen levy olikin jo MySpacessa streamattavana (ja onhan samainen plätty 3voor12 -sivustollakin, vaikken sitä toimimaan saanutkaan).

Muutamissa yhteyksissä Hot Chip -vertauksista nauttinut We Have Band ei kuitenkaan ole sopiva kandidaatti siihen vertailuun, sillä We Have Band on mielestäni popimpi, tanssittavampi, lähestyttävämpi, ja tällä debyyttilevyllään jopa parempi.



Tai no, otetaan sen verran takaisin, että omaan makuuni We Have Band sopii paljon paremmin ja iski siksi ja siten kovempaa kuin Hot Chip. Lähin verrokki bändille löytyykin kenties Chew Lipsistä, vaikka mielestäni We Have Band onnistuu siinä missä Chew Lips ei: tekemään kiinnostavan ja viihdyttävän debyyttilevyn.



Lontoolaiskolmikon debyytin julkaisu venyi lopulta suhteellisen pitkälle, jos miettii miten aikaisin bändi ensimmäisiä kertoja nosti päätään. Mutta aivan varmasti odotuksen arvoinen levy on kyseessä.

Hienosti hiottuja elektro pop -kappaleita toinen toisensa perään WHB -levyllään esittelevä We Have Band saa tämänkin blogin suositukset oikeastaan vähän yllättäen, sillä ensikuuntelu levystä ei ollut täysin mieleiseni. Sittemmin hienosti koukuttavat ja rakennetut kappaleet veivät mennessään.



Laulaja Darren Ashcroft (tai no koko kolmikkohan levyllä laulaa) kuulostaa paikoin erehdyttävästi Bloc Partyn Kele Okerekeltä, mikä ei tietysti ole huono asia. Okerekehän on myös aloittelemassa sooloprojektiaan nimeltä Kele, jonka albumin tuottaa sattumoisin Hudson Mohawke.

Tässähän mentiin nyt hieman sivuraiteille. We Have Bandiin palatakseni, voi levystä sanoa, että se onnistuu säilyttämään kokonaisuutensa hallinnan vaikka se onkin monipuolisuudessaan vahva. Joku oli tuolla nettilän perukoilla maininnut, että bändi taiteilee genrerajoilla taitavasti, mikä kuvaakin levyä itseasiassa erittäin hyvin.

# We Have Band @ MySpace

# We Have Band @ Facebook

# We Have Band @ Twitter

Suosittelen.

Laitetaan vielä se Divisiven video uudestaan, kun se kerran on niin mainio: