Caviare Days - lämppärinä Debaserilla

Ruotsalaisbändi Caviare Days on jo kasvanut ulos lämmittelijän roolistaan. Debyyttialbumi on julkaistu, ja yhteistyötä löytyy Mando Diaon sekä Violensin tyyppien kanssa. Mutta Debaserilla Allah-Lasin esitaistelijana se valloitti pienen lavan suurbändin elkein.

Kirjoitin mallaspäissäni muutamia mielleyhtymiä ylös keikan aikana. Keikkahan siis alkoi niin, että kitaristi-rumpali-kosketinsoittaja -kolmikko veti ensimmäisen biisin instrumentaalina, kunnes lavalla paukkasivat kaksi naissolistia, jolloin show todella alkoi.

Muutaman sanan muistiinpanojen mukaan lämmittelijä, Caviare Days, oli huikean kova - sekä kitaristi että rumpali saivat erityiskiitosta taituruudestaan. Varsinkin kitarasoundi oli äärettömän hieno. Myös rumpalilla oli syli täynnä käsiä (sekä valtavan pitkää tukkaa). Syna/urkusoundi taasen toi mieleen The Doorsin, joissain kappaleissa yleismeininki taasen Wolfmotherin.

Bändin habitus, antaumus sekä palo toisaalta viittasivat jossain määrin The Soundsiin. Pidän pienimuotoisena ihmeenä, jos Caviare Days ei ole kokoluokkaansa moninkertaisesti suurempi bändi muutaman vuoden sisään. Tässä uusin Abbaa ja psykedeliaa kaikuva kappale bändiltä, sekä muutama vanhempi.

Club Merano - Orbit Voyage

Harri Väyrynen alias Harpov loi joskus niinkin laadukkaan projektinsa parissa kuin Accu. Nyt Harpov on innostunut progeilusta ja psykedeliasta bändinsä Club Merano -kanssa. Seitsenhenkinen helsinkiläiskokoonpano julkaisee debyyttialbuminsa High Road Exogenic Music Groupille 23. marraskuuta, eli vajaa pari viikkoa siihen vielä menee. Kuuntele Club Meranoa alla, mutta etenkin kappale Orbit Voyage, joka on kevyesti huikeinta viikkoihin. Glue.fi:n Eduardo Alonso kutsui Orbit Voaygea "instant favourite"ksi. I concur! Progee ei oo häpee.

  High Road by Club Merano

Sunday serving

Oksennetaanpa taas viikon varrelta sukan varteen tarttuneet tunet. Tänään mm. 'Don Draper' seikkailee videolla, koetaan vuoden antikliimaksi ja jaetaan upeita kappaleita.

Herman Düne, ranskalaisakti folkrockgroovella, julkaisee kymmenennen levynsä kesällä. Tell Me Something I Don't Know on ensimmäinen sinkku, vetävä sellainen toki, mutta video on parasta. Jon Hamm, eli mies kaikkien roolihahmojen isän Don Draperin takaa, häröilee sinisen karvapallon kera jenkkirauta alla. "Mitä?!" eli tosi jees. Kiitos Villelle vinkkauksesta.

Breakfast in Fur pääsee vihdoin julkaisemaan ensi-EP:nsä. Psykedeelistä menoa ja folkkailua, mutta aivan varmasti parasta menoa. Tän päivän kappaleista lämpimin, parhain ja lempparein. Ja sympaattisin. Tsekkaa video kappaleelle Shine.

Givers - Up Up Up. Alku kuulostaa vähän poppistelevalta Animal Collectivelta, minkä jälkeen kappale osoittaa myös afrobeat -merkkejä á la Vampire Weekend. Louisinasta saapuva antoisa positiivisuusjamittelu on ensisiipaisu heinäkuussa ilmestyvältä levyltä, jota ilmeisesti pitää odottaa melkoisen innoissaan. Up Up Upilla bändi antaa antamistaan ilon säveliä kuin kuuntelija osuisi vesiputouksen alle. Ehkä tämäkin voisi olla suosikkeja päivän annoksesta.

  "Up Up Up" by GIVERS by Glassnotemusic

Arcade Firen julkaisemattomia kappaleita The Suburbs-sessioista on ehditty hehkuttaa vaikka ja missä, mutta kerta kiellon päälle vielä. Speaking In Tongues nimittäin kolahti ns. helvetin kovaa. Ihmetyttää miten se on jäänyt levyltä pois, vaikka toki jo sellaisenaan The Suburbsiltä olisi voinut muutaman kappaleen lisääkin pudottaa. Kappaleella David Byrne mukana ja kappale deluxe-julkaisulla Suburbistä elokuussa.

Ja niin, on aika antikliimaksin. Kutsuin Just A Number 05272011 -nimellä musiikkia webziin laittanut porukkaa "laskelmoinnin kliimaksiksi" maaliskuussa. Sattumoisin se saavutti myös toisen kliimaksin julkistaessaan tuona toukokuisena päivänä että bändin "oikea" nimi on Battlekat.

  BUSINESS by Battlekat

Ja se siitä. Ehdottomasti kyseessä on vuoden antikliimaksi, vaikka odotukset alhaalla olivatkin. Niin, ja bändi ei oikeasti ole Isle of Maniltä, vaikka soundcloud niin väittääkin, vaan Tanskasta. Se esiintyi Århusissa ensimmäisen kerran livenä ja kuvat voi katsoa LineofBestFitistä.

  THE PAIN by Battlekat

Old Arc

Nyt on freeshiä tavaraa. Vaikka kyllä tuntuu, että pitäisi ehkä iloita jo siitä, että Foster The People ilmoitti julkaisevansa debyalbuminsa (nimeltään Torches) 24. toukokuuta. Siinä olisi tosiaan jo elektropoppistelun ystävälle syytä ilomieleen. Silti Santa Cruzista, CA, ponnistava Old Arc sai hykertelemään talven keskellä - kerrankin pakkanen on moiseen syytön.

                                                  (Kuva: oldarc.tumblr.com)

Old Arcin bandcampista löytyy vanhempi, kesältä oleva ep, joka sai aistit hereille miellyttävyyksiin asti, mutta uusiempien kappaleidensa myötä yhteyttä ottanut duo soi ja synailee tanssittavasta psykedeeliseen vaihtamatta välillä raitaa. Psykepoppinsa Old Arc käskee soittaa lujaa, ja niinhän me myös teemme. Sleepcatcher on nimittäin ensiluokkainen raita ja omiaan sulattamaan, kevätauringon ensi säteilyn ohella, ikiroudan ympäriltämme.

  Old Arc - Sleepcatcher by Juhani

Erilainen, mutta yhtä tiukka on myös äskettäin julkaistu Stay Calm. Erinomaista menoa, varsinkin siihen nähden, ettei Old Arc ole vielä oikein löytänyt suurta yleisöä, edes hip-piireissä, tai oikeastaan päinvastoin yleisö ei ole löytänyt bändiä. Näillä sen luulisi löytyvän.

  Stay Calm by Old Arc

Jotenkin huvittavaa on myös maailman pienuus. Luulin että Turku on pieni, mutta niin taitaa olla maailmakin. Kanssaturkulaismusabloggaaja Andy.. postaili tänään Atlantic At Pacific -bändistä, ja kuinkas ollakaan, tässä katsellessa Old Arcin fb-sivua huomaan, että Old Arcin tykkäilyn kohteena on juuri tuo AndygoesdowntoChinatownissa nähty bändi. Että sellasta.

Treefight For Sunlight

Ajattelin kokeilla välillä vähän eri lähtökohtaa. Luulisin, että useimpia kiinnostaa kuitenkin se musiikki eikä tämä kirjoittelu. Yllä kuultiin aivan erinomaiselta tanskalaisbändiltä nimeltä Treefight For Sunlight kaksi yllättävän loistavaa esimerkkiä siitä, miksi Tanskan musaskene on mitä on. Tämä bändi tarjoaa pehmeää, pirteää ja kiehtovaa kitarapoppia, joka saa kaihoisaksi sitä parasta kesää ikinä kohtaan - ajatuskin kesästä tässä säässä saa myös sen aikaiseksi.

Treefight For Sunlightin levy on käsittääkseni julkaistu jo viime vuonna, mutta väliäkö tuolla - tanskalaisparhaus kelpaa milloin vain. Olisi vain pitänyt viimeistään tsekata näin mainio bändi jo silloin, kun se signattiin Bella Unionille. Ylläolevista kappaleista varsinkin hykerryttävän sympaattinen What Became Of You And I? videoineen saa kuulijansa kanssalaulamaan sekä tälle hieman katkeransuloisen hymyn suupieliin. 

Tällainen positiivisviritteinen dream pop on erityisen onnistunutta, kun se väistelee korniudet ja turhat sokerikuorrutteet ja onnistuu silti kuulostamaan vilpittömän, öh, kivalta. Treefight For Sunlightilta se onnistuu. Kannattaa tsekkailla jos et sitä jo ole tehnyt.

Soft Moon

Brick Lanen ylpeys Rough Trade tarjoaa: Soft Moon.

RT on siis hyvin valloittava levykauppa Lontoossa flow-henkiselle väestölle. En ehtinyt ennen matkaa oikeastaan ollenkaan hekumoida sinne menoa vaan astuimme sisään aika sattumalta. Harmi, että siinä vaiheessa budjetti oli jo venytetty äärimilleen eikä se oikein sallinut lisäylityksiä, sillä levyhyllyn kapasiteetti olisi taas kerran koetuksella. Kenties näin oli parasta. Nyyh.

Asiaan! Pyhiinvaelluksemme aikana tässä musatemppelissä soi Soft Moon. Olin ihan et niinku TÄH. Mikäs se sellainen. Hienon äänentoiston saattelemana tämä sanfranciscolaisen Luis Vasquezin synkkää post-punkia tihkuva proggis porautui kallon läpi ja jätti kielletyn paheen muistijäljen.

Soft Moonin samanniminen levy soi niin kauniin synkästi, ettei päivänvaloa näy eikä pääsiäispupu ole enää hengissä. Soundi on jotenkin tehdashalliin sopivaa junkkaa dystopisen scifileffan taustalla. Tämä on genremielessä kaikkea post-alkuisia sanoja: post-punk, post-rock ja, kuten bändi itse tituleeraa, post-apocalyptic. Viimeisin näistä luonnehtii soundia jotensakin loistavasti. Jos Twin Shadow viehätti, tämä ilkeä kaksoisveli kosiskelee vielä etevämmin. Äärimmäisen kova levy ja harmi sinänsä, että törmäsin vasta nyt. Suosittelen. (Löytyy myös Spotifystä: Soft Moon.)

# P.S. Soft Moonin viime marraskuussa julkaistu lätty pääsi Mogwain kitaristin Stuart Braithwaiten parhaiden levyjen listalle. Tsekkaa Stuartin TOP 10 tästä linkistä.