Levyvalinta: Footprintz - Escape Yourself

Viime postauksessani esittelin Clarian Northin Renaissance-biisin miehen Chemical Gardens EP:ltä, joka on käynyt virtuaalisella levylautasellani monta kertaa tänä vuonna. Tällä kertaa esittelyssä on Clarianin lapsuudenystävä Adam Hunterin kanssa muodostettu Footprintz, jonka debyyttialbumi on julkaistu eilen Chemical Gardens EP:n tavoin trendikkäällä Visionquest-levymerkillä.

Itse tutustuin Footprintziin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Visionquestin head honchon, Seth Troxlerin loistavalla Essential Mixillä, jonka päätösbiisinä kuultiin miesten tyylikäs Golden Dreamz. Voimakkaasti 80-lukulaisiin soundeihin nojaava Footprintz halusi tehdä usean EP:n jälkeen albumikokonaisuuden oodina niille albumeille, joihin he itse uppoutuivat teini-ikäisinä poikina. Elektronisen musiikin maailma on nykyään kovin sinkkuvoittoista, ja biisien elinikä on yhä lyhyempi ja lyhyempi. Toimivan albumikokonaisuuden kokoaminen on haastavaa, ja mielenkiinnolla odotin, miten katu-uskottava hipsteriduo siinä onnistuikaan.

Footprintzin soundi ja syntikkamelodiat ovat todella lämpimiä. Parhaiten kevyeksi synapopiksi kuvailtava levy pomppaa esille futuristiseen huurusoundiin pohjautuvan Visionquest-levymerkin muusta materiaalista, mutta väliäkös tuolla.

Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen Escape Yourselfiltä erottuivat hittipotentiaalia omaava eroottinen avausraita The Things That Last Forever sekä haikea lopetusbiisi Keys To The Sky. Tuotantopuoli on miehillä hallussa, kuten arvata saattaa. Biisit eivät ole liian täyteen tungettuja tai liiallisuuksiin kompressoituja, joka pilaisi autenttisen 80-lukulaisen fiiliksen. Pisteet siitä.

Montrealilaisduo halusi tehdä levyn, jota kuuntelemalla nykynuoriso voisi karata johonkin kaukaiseen paikkaan, kuten miehet itse tekivät teinivuosinaan. Niin pitkälle retrobuumi on tuskin mennyt, että esimerkiksi Vaisaaren yläasteen oppilaat luukuttaisivat esikuvilleen uskollista, tyylipuhdasta kasarisoundia 70 minuutin mitalla. Jonnebassoa kun ei ainoastakaan biisistä löydy, vaikka alarekisteri onkin paikka paikoin melko rouhea.

Escape Yourself toimineekin parhaiten 80-luvulla kasvaneille miehille sekä yleisesti lämpimästä kasarisoundista diggaaville. Letkeä aurinkoinen groove polkee koko albumin lävitse, mutta kokonaisuutena levy on itselle ehkä hieman puuduttava, enkä löytänyt siitä Suuren Albumin elementtejä eri osineen ja välibiiseineen. Mukavaa taustamusiikkia kuitenkin, ja ei ole myöskään hankala kuvitella, etteivätkö Footprintzin biisit sytyttäisi Dynamon yläkerran tanssilattian liekkeihin.

Piditkö tästä? Tsekkaa myös samasta kaupungista ponnistava Benoit & Sergio. Footprintzin tapaan duon soundi vihjailee kultaiseen 80-lukuun, ja perustuu lämpimiin melodioihin ja vokaalikoukkuihin. Miesten live Turku Modernissa vuonna 2011 oli melkoista hunajaa korville.

Freeweights - Healing Time

Mainion Venla Kokkosen jo viime syksynä poimima helsinkiläinen Freeweights on saanut Healing Timen tuottajan, Kane Kaspar Heinosen, kanssa pirun hienon soundin juuri tuolle mainitulle singlelle. Varsinkin kertsiin on tuotu oikeita asioita esiin, eikä kasarille silmää iskevä tunnelma pääse missään vaiheessa liikaa niskan päälle.

Bändi itsekin mainitsee mm. Spandau Ballet'n ja The Smithsin kaltaisia innoittajia, joiden vaikutus kuuluu onneksi säästeliäästi: 80-luvulta lainailu onkin Freeweightsille lähinnä faijalta peritty takki, joka istuu nykyasuun moitteettomasti. Kaiken kaikkiaan Healing Time on keveästi synaillen keinuva, todella hyvä pop-kappale.

CSLSX & I Break Horses - Violent Sea

Multa oli livahtanut jotenkin ohi näin hedelmällisistä lähtökohdista syöksyvä, kiinnostava yhteisprojekti. Philadelphialainen CSLSX-nimeä kantava kollektiivi tehtailee rennonletkeää ja tsillailevaa synailya ja on itselleni kappaleidensa puolesta jopa tutumpi, kuin suitsutettu I Break Horses. Philadelphialaisten Keep On Shining on edelleen kesäisen laiskasti tamppaava tunnelmannostattaja. Toisaalta tukholmalaisen I Break Horsesin hehkutetun debyytin jatkoksi tämä onkin mystinen ja erinomainen yhteistyö.

Violent Sean aikana tapahtuu paljon, soundi on rikas, väreilevä synamatto kaikuvien samplejen päällä, ambienssi eteerinen ja kokonaisuutena auringonnousun odotteluun sopiva. Paranee takuuvarmasti joka kuuntelulla tämä kappale. Kiinnostavaa odotella lisää. Video on Maya Derenin käsialaa - hän on kuulemma "avant-garde film maker". Katsopa se samalla.

"Jotain synamusiikkia"

Lainasin taannoin meidän isälle Veskun legendaarisen 4 + 20 -levyn, josta tämä otti kyllä itsekin huumaa. Hän kertoi tänään nauhoittaneensa sen jopa kasetille.

Iskä kertoi tämän uusiokäyttökasetin sisältäneen aiemmin "jotain synamusiikkia". Kelailin myöhemmin lievästi epäuskoisena, josko noinkin nuorekas sana olisi päässyt lipsahtamaan - saattaa nimittäin olla, että olen itse järkeillyt kuulleeni näin. Toisaalta, onhan meidän isä jo pidempään käyttänyt farkku- ja ruutupaitoja sekä valjastanut vanhan, Philipsin kannettavan kasettisoittimen käyttöönsä - tosin viikset katosivat jo yli 15 vuotta sitten.

Tällaisen kuvailun miehelle ei uskoisi hipsteröinnin olevan vierasta. Vaikka mietin miksi hän olisi käyttänyt noita sanoja, ehkä hivenen enemmän askarrutti mitä se "synamusiikki" olisi voinut olla. Salaa toivon, että se olisi vaikka tämä. Desireless - Voyage Voyage. Eeppinen kappale.

Sanoin iskälle siihen, että "entäs tää, uutta Handsome Fursia, olis aika rautaa!". Tai no, en sanonut, mut olis pitänyt. Handsome Fursin What About Us, vaikka mieleen onkin, häviää kyllä aika tuntuvasti tuolle kasikytluvun suuruudelle. Handsome Fursin uusi levy, Sound Kapital, julkaistaan kesäkuun lopulla Sub Popille.

Austra

Sillä aikaa, kun koitan kahlata postilaatikkoa ja alkuvuoden läpi, pääsee artistiesittelyyn kanadalainen Katie Stelmanis, joka esiintyy artistinimellä Austra.

                                    (Kuva: austramusic.com)

Synkän synapopin kaunisääninen airut Austra muistuttaa kovin Fever Rayltä ja Zola Jesukselta yhdessä. Viime vuoden marraskuussa julkaistu Beat and the Pulse EP löytyy myös Spotifystä. Austrasta tekee erityisen mielenkiintoisen ja koukkusoundisen se, että nainen taiteilee Kanadasta käsin, signattiin Dominolle (!) hiljattain ja lämppää tällä hetkellä kiertueella olevaa, uuden levyn julkaisevaa Hercules and Love Affairiä. Kannattaa seurailla taas kerran.

  Austra - Beat & The Pulse by DominoRecordCo

______________________________

Sitten pieni keikkavinkkailu helsinkiläisille, ja muillekin tietty. Lauantaina Korjaamolla, mikäli ette sitä jo tienneet, avautuu uusi klubi-ilta We Are Dolphins, jossa esiintyvät suosikeiksi lukeutuvat Neufvoin, Big Wave Riders ja Satellite Stories. Jos mitenkään olis mahdollista, niin mut löytäis tuolta. Tosi siisti ilta tulossa varmaan. Kertokaa sit millasta oli, nyyh.

  Big Wave Riders - It's Funny Things Aren't Gonna Change by Big Wave Riders

Labyrinth Ear - White Gold [video]

Nousukiidot ja ilmaiset lataukset kannattaisi tarkistaa varauksetta. Vaikka musiikin suoranainen tyrkyttäminen jok'ikisessä lähteessä on typerryttävän turhauttavaa toisinaan, ei kyyninen taida näihin kivoihin juttuihin niin usein törmätäkään. Siksi multa jääkin näitä väliin oikeastaan aika usein. Hypen takaa löytyy kuitenkin yllättävän usein jotain mistä voi ihan tykkäilläkin.

Labyrinth Ear, synapoppailijat Lontoosta ilmaisine latauksineen, oli kiva yllätys. Eilen julkaistulla videollaan kappaleelle White Gold esiintyvät edesmenneen tsekkiläisen animaattorin Jiří Trnkan nuket. Kuvamateriaali on vuonna 1959 valmistuneesta Kesäyön unelmasta.

Suositeltavan debyytti-EP:n voi noutaa omakseen veloituksetta täältä. Labyrinthin Oak EP on ollut kiehtovaa kuunneltavaa. Lataa ja ihastu.

Ilmaiset lataukset todella ovat aliarvostettuja, sillä myös toinen ilmais-EP on suosittelun arvoinen helmi.

Guardsin ilmais-EP on ollut kuuntelusyklonin kieppeissä levylautasella. Sen voit ladata täältä omaksesi. Tai alta, jossa voit myös esikuunnella. Eepeestä otettiin rajattu 500 kappaleen vinyylipainos, joten lataus on siinäkin mielessä kätevämpi tapa saada se itselleen. Jos ei heti muistunut mieleen, niin Guards on se bändi, joka tuli tietoisuuksiimme Columbialle viime viikolla siirtyneen Cultsin myötä. Sattumoisin Guardsin kappale Don't Wake The Dead löytyy myös uudelta Kitsuné-kokoelmalta.

The Pass: albumi ja puskaradio

Huomion hakeminen ja saaminen ovat kaksi varsin eri asiaa. Etenkin musiikkiblogosfäärissä - joistakin aiheista, tapahtumista, bändeistä tms kirjoittajat innostuvat, ja jotkut jäävät vähemmälle huomiolle. Kentuckylaisbändi The Pass tuntuu vedelleen ainakin bloggaajille sopivista naruista markkinoidessaan itseään ja musiikkiaan.

Tässä taannoin The Pass tarjosi musiikkiblogi WeListenForYou:lle mahdollisuuden tehdä videon Vultures -kappaleelle. Hieman viimeistelemättömän, mutta sitäkin hienomman videon blogi saikin aikaiseksi. Videolla pyörähtää ihmisiä ja asioita, joiden tarkoitus on edustaa 39 eri musiikkiblogia. Esimerkiksi aika alussa jamppa laittaa pop tartin paahtimeen ja hakkaa sen tämän jälkeen pöytään pettymyksen osoituksena, tämä viittaa musiikkiblogi PopTartsSuckToastediin. Ei ehkä hienovaraisin vihjaus, mutta video toimii. Niin, ja videoon liittyi pienimuotoinen kisakin: kaikki 39 blogia videon asioista/ihmisistä poiminut voitti The Passin ensi viikolla ilmestyvän levyn, Burstin, itselleen sekä lahjakortin. Siinä samalla video ja sana kiersi tehokkaasti puskissa. Tsekkaa video tässä.

Toisaalta, ilman toimivia kappaleita, ei The Pass olisi saavuttanut moista huomiota. Muutama kuukausi sitten ihastelin tanssittavaa indietä à la Passion Pit ja MGMT tekevän bändin videota kappaleelle Treatment of the Sun. Nyt onkin jo melkein levyjulkkarin aika. Vaikkeivät Kentucky ja tanssi-indie istu millään samaan lauseeseen, on The Pass varsin loistokkaiden raitojen takana, kuten uudelta levyltä huomaa. Ajoittain voi kuulla myös pientä thekillersmäisyyttä raidoilla.

Joillekin The Pass tulee olemaan helposti ohitettava tusinabändi tusinasoundeilla. Burst-levyn kuunneltuani on pakko olla eri mieltä ja huomauttaa, että tässä saattaisi olla ainesta vuoden pöhinäbändiksi. Ne passionpit-vertauksetkin voisi pikku hiljaa unohtaa ja ohittaa. Tsekkaapa itse, bändi laittoi nimittäin 22. päivä ilmestyvän levynsä kokonaisuudessaan soundcloudiin. Ja löytyypä se tuosta altakin.

  BURST by The Pass

Murder Mystery

Niin kivaa kuin olisikin kirjoittaa Cluedosta, on tämä murhamysteeri instrumentit hallitseva bändi, jonka iloinen synaPOP jolkottelee luoksemme kahden kappaleen voimin. Erotuksena muuhun synavetoiseen musiikkiin tämä on poppia, jossa vain sattuu olemaan syntikkamenoa.

Murder Mystery tuo mieliimme hieman Belle & Sebastiania. Kahdessa uudessa kappaleessa Change My Mind ja I Am (If You Are) tämä ei kuulu ihan yhtä selkeästi, mutta vanhempi Love Astronaut voisi ihan hyvin olla bellesebuilua. Väliäkö sillä silti, tämä sopii sunnuntaihin loistavasti. Ja Tampereen matkaan! Jihuu!

 Murder Mystery - I Am (If You Are) by rslblog.com

Salem

Salemista tulee lähinnä mieleen noitavainot ja Sabrina teininoita, jota en tietenkään koskaan katsonut.*köh*. Salem on myös jenkkibändi.

Sen tyylilajia on kuvailtu witch houseksi tai goottielektroksi, jotka tavallaan saattaisivat olla osuvia nimityksiä, jollei niitä pysähtyisi miettimään - ja siten myös nauramaan. Onhan tämä aika synkkäilyä, elektromeininkiäkin kyllä, biitit löytyy, mutta että oikein noitahousea? Mitenpä vain.

Syksyllä Salem pukkaa levyä ulos. Syyskuun 28. päivä, jos innostus tämän kappaleen myötä kasvaa. King Nightin vahvat synakuviot verkkaisten biittien lisäksi herättivät kiinnostuksen.

Jajajajaja. Olin tosiaan Arcade Firen tsekkaamassa myös, kuten joka toinen musabloggari. Olin myös mehuissa, mahtavaahan se oli. Tykkäsin ihan hitosti just siitä, et miten paljon 'humaanimmalta' bändi vaikutti soittaessaan kuin moni muu. Tai siis siitä, että AF oli lähempänä fanejaan ja tietyllä tavalla sympaattinen.

Vähän ehkä harmitti, ettei Neon Bibleltä kuultu enempää kappaleita, uusia kappaleita ois voinu kenties karsia, mut tottahan ne haluaa soittaa uusia kappaleitaan. Niistä parhaiten toimi Ready To Start. Noin muuten No Cars Go oli älyhyvä, ja Neighbourhoodit kaikkineen. JEPS! Mut kyllä olis jäänyt harmittaa, jos oisin pitänyt pääni ja jäänyt pois. Pohdittiin muuten porukalla, että olis varmaan aika toimiva festaribändi. Pieni maisti ja Arcade Fire. Toimii! Video ei oo mun, mut onpahan ainakin jotain pätkää tarjolla. Niih.

Anoraak

Nantesista, Ranskasta, kotoisin oleva tuottaja Anoraak tekee paluun kappaleella Above Your Head. Voisko tätä hieman Kavinskyn hengessä tuotettua synahousepoppia sanoa jopa romanttiseksi? No, kesä tulee ja siihen tarvitaan monta kesäiltojen pidentäjää silkasti positiivisella otteellaan.

Paitsi että Anoraakin uusin kappale onnistuu edellä mainitussa asiassa, on EP Nightdrive With You älyttömän hyvää kesämusiikkia (linkki vie Spotifyyn). Eikä tietty haittaa, että itsekin on 80-luvun lapsi. Nämä on melkein kuin suoraan jostain tv-sarjasta. Ja tämänhän, jos jonkin, ne ranskikset osaa.

Hah, ja miehellä on tietty kappale nimeltä Endless Summer. Tuolla aatoksella kelpaa lähteä kesän viettoon. Ellei sitten lähde töihin, niin kuin jotkut. BUU.

80-luvusta puheenollen. Onko kukaan sattumoisin nähnyt Hot Tub Time Machine -nimisen leffan traileria? Siinä sanatarkasti poreamme on samalla aikakone, joka vie pääosassa olevan porukan vuoteen 86. Ja sit siinä ihmetellään kasettisoittimia ja säärystimiä. Vaikuttaa siltä, että kaikki parhaat jutut on trailerissa tai sitten se on tosi väsyneen miehen leffa. Joka tapauksessa mun on nähtävä se, kun se saapuu teattereihin. Älyttömän hienoa.