Näytetään tekstit, joissa on tunniste José González. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste José González. Näytä kaikki tekstit

3.6.2010

José González & Junip

                   (Itse taas kameran varressa, RR'08)
Ruotsalainen kivakivakiva folkmuusikko José González tulee tänäkin kesänä Suomeen, tällä kertaa Junip-yhtyeensä kanssa Flow osoitteena. Tämä tiedettiin. Myös se on tiedossa, että Junip julkaisee uutta musiikkia sisältävän Fields-kokopitkän syyskuussa.

Jo julkaistulla EP:llä oli ihan kivoja kappaleita:



Niin, mutta mikä Josélta oli mennyt ohi, ainakin itseltäni, on Red Dead Redemption. Kyseessä on peli (!), jonka soundtrackiin tekoon myös göteborgilaisartisti osallistui. Itse en kovinkaan paljon pelaile, joten on ihan luonnollista, etten osaa peliin ottaa kantaa millään tavalla. Kappale nimeltä Far Away tuolta soundtrackilta on siis Josén käsialaa, ja vankka suoritus:



Mikä kappaleessa on outoa, on että se löytyy myös Junipin Rope & Summit -nimiseltä julkaisulta Spotifyssä, vaikkakin erilaisena. Tässä eri kappale Junipilta, toukokuulta, myös nimeltään Rope & Summit:

28.4.2010

The Books - Beautiful People // Pari coveria

Omalaatuisella tavalla elektronista musiikkia ja folkia sekoittavalta The Booksilta on kuunneltavana tänään uusi kappale, nimeltään Beautiful People. Varsin paljon Sigur Rósilta kuulostava kappale on oikeastaan aika hyvä. The Way Out ilmestyy tänä vuonna ja on duon neljäs albumi, jolta tämäkin kappale on:

The Booksilta on viimeksi kuultu yhteistyössä José Gonzalézin kanssa mm. tämä Nick Drake -cover. Cello Song:


Myös Zola Jesus ja Julian Casablancas pääsevät tänään osallistumaan coverikarkeloihin. Kumpaakaan en ole tainnut aiemmin tässä blogissa mainita. Experimental / noise -soundeista tutuksi tullut Zola Jesus julkaisi aiemmin tänä vuonna EP:nsä, joka sai varsin paljon innostusta osakseen. Tänään on kuunneltavana neidin versio Jefferson Airplanen Somebody To Love -kappaleesta. Tutuissa merkeissä mennään ja tämä, jos mikä, on coveri:


Julian Casablancas taasen on tietysti The Strokesista tuttu laulaja, joka sooloili viime vuonna levyllisen musiikkia varsin yliarvostetusti. Pakko on kaveria kuitenkin kunnioittaa: livenä vedetty Bruce Springsteen -coveri on mukavaa menoa. Tässä Dancing in the Dark (kuvan laatu ei ole kovin hyvä, mutta ääni toimii mukiinmenevästi):


Mutta katsokaapa miten Bruce ja Courteney Cox painavat!

3.2.2010

Koverin kaveri. Hah ja heh.

Kovereitahan on joka lähtöön ja varsinkin Dylania, Cohenia ja Youngia on koveroitu loputtomiin saakka. Aina silti tulee yllätyksiä vastaan: en esim. tiennyt että Beach Boysin Surfin' USA on Chuck Berry -koveri.
Huh, imagine that. Mm. 2000-luvulla BBC:n Radio One -ohjelmassa moni artisti on käynyt näyttämässä uudelleenlämmittäjän taitojaan epätasaisin tuloksin.
No, eilen katselin selailin vähän iTunesia, että mitäs kappaleita sinne on kätkettykään ja hupsis tupsis:  huomasin et olin tehnyt soittolistan joskus aikoja sitten, jossa oli sekä alkuperäinen että koveri. Siellä oli aika mielenkiintoisia kappaleita, jotka aattelin nyt sit listata tänne. Tässä nyt on vaan joitakin, tietenkin, koska muuten tä postaus ois venyny tätäkin hirviötä suuremmaksi. (Saa kertoa mitä mieltä itse on kustakin koverista. Tai ehdottaa jotain mainioita.)


Gnarls Barkley vs. Ray LaMontagne CRAZY





Hot Chip vs. Lissy Trullie READY FOR THE FLOOR



Fleetwood Mac vs. Vampire Weekend EVERYWHERE




Neil Young vs. City and Colour COWGIRL IN THE SAND





Joy Division vs. José Gonzaléz LOVE WILL TEAR US APART



Massive Attack vs. José González TEARDROP




Neil Young vs. St. Etienne ONLY LOVE CAN BREAK YOUR HEART




Kate Bush vs. Placebo
 
RUNNING UP THAT HILL




Elliott Smith vs. Madeleine Peyroux
BETWEEN THE BARS







Nick Drake vs. The Mars Volta THINGS BEHIND THE SUN




Alphaville vs. Youth Group
 
FOREVER YOUNG




Ja lopuksi vielä pari klassista ikuisuuskysymystä:

Jeff Buckley HALLELUJAH (Leonard Cohen)


Itselleni tässä tapauksessa ei ole mitään ongelmaa Cohen-fanaatikkona myöntää, että Buckley vie potin kotiin. Cohen itsekin on tainnut mainita pitävänsä Jeff Buckleyn versiota parempana. Olenhan tosin Buckley-fanikin joten win-win -tilanne taisi olla. Rufus Wainwrightin sun muiden versiot ei kuitenkaan maistu juuri miltään.

Ryan Adams WONDERWALL (Oasis)


Tässä tilanne on taas ihan toinen. Ei näistä pysty päättämään.
Loppukevennykseksi vielä todellinen KOVERI!


Ben Folds Five BITCHES AIN'T SHIT (Dr DRE)

Tämä kirjoittelu kasvoi ihan käsistä: nälkä kasvaa syödessä. No, mutta musta tuntuu et noita alkuperäisiä ei kauheen kepeillä kovereillä voiteta, mutta noilla kovereilla on paljon annettavaa.